Minua häiritsisi puhua terapiassa ihmiselle, jolla on alhaisempi koulutustaso kuin minulla

Maailma on maistereita täynnä, mutta fiksuja vähemmän...

Niin, narsisteihin ei terapia muutenkaan mitään auta, se olisi siis aivan turhaa kuitenkin. Tässä muuten avasit jo ihan osuvasti suita siihen, miksi terapia ei tepsi narsisteihin. Se on tuo ylimielinen asenne, joka vääristää omaa suhdetta muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kirjoituksia, joissa kerrotaan, että terapeutin kanssa halutaan keskustella kirjallisuudesta ja kulttuurista. Terapia on hoitoa ja kuntoutusta. Miten kirjallisuudesta ja kulttuurista keskustelu terapiassa edistää hoitoa ja kuntoutusta? Mitä järkeä? Luulisi että jos terapiaan hakeutuu olisi siellä muita keskustelunaiheita.

Miten kirjallisuus- ja kulttuuriviitteet, tai mikä tahansa, mikä tuo keskusteluun useampia tasoja, olkoon vaikka vertauskuvat jääkiekon parista, huonontaisivat hoitoa ja kuntoutusta?

Onko teitä täällä useampi vai vain yksi, jotka viestistä toiseen kokevat tarvetta kertoa, mistä terapiassa ja terapeutin kanssa saa tai ei tule keskustella? Ajatteletko todella, että ammattitaitoiset psykoterapeutit tyytyisivät korvaamaan terapian kevyellä kulttuurianalyysilla?

Keskustella toki voi ilman kerroksellisuutta, viitteitä tai vertauskuvia. Mutta ei toisenlaista tapaa keskustella tarvitse sentään kieltää.

Tuhoon tuomittu? kirjoitti:

Mutta entäs minä? Olen tekniikan tohtori, burnout ja keskivaikea masennus. Ne lääkäritkin on vain lisensiaatteja!

Sun täytyy etsiä kallonkutistamisen tohtori, jolla lisäksi joku toinen ammatti, vaikka puuseppä tai sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kirjoituksia, joissa kerrotaan, että terapeutin kanssa halutaan keskustella kirjallisuudesta ja kulttuurista. Terapia on hoitoa ja kuntoutusta. Miten kirjallisuudesta ja kulttuurista keskustelu terapiassa edistää hoitoa ja kuntoutusta? Mitä järkeä? Luulisi että jos terapiaan hakeutuu olisi siellä muita keskustelunaiheita.

Terapeutin luona on järkevää keskustella asioista, jotka herättävät tunteita tai vaivaavat jollakin tavalla itseä. Minä näen paljon unia ja ne kertovat alitajuntaisista ajatuksistani ja asenteistani ja terapeutti on hyvin kiinnostunut niistä. Jotkut kirjat, elokuvat, taideteokset ja ihan päivittäinen uutisointi tietyistä asioista nostavat mieleen muistoja, aiheuttava minussa ahdistusta tai muita voimakkaita tunnetiloja. Minusta on vaikuttanut, että terapeuttini on halunnut keskustella niistä. Uskon että se on hyödyllistä minun hoitoni edistymisen kannalta.

Sinä olet ilmeisesti sitä mieltä, että keskustelun kuuluisi pysyä käytännöllisenä tyyliin: "Eilen mieheni/lapseni/työkaveri Maija sanoi xxx ja sitten minä yyy ja siitä seurasi zzz ja nyt minusta tuntuu ööö". Minä käyn myös tuollaisia keskusteluja terapeuttini kanssa, mutta hyvin tylsäksi kokisin, jos terapiassa ei voisi jutella mistään syvemmistä, pinnan alla olevista jutuista ja ajatuksista. En oikeastaa haluaisi olla edes olemassa, jos minulla olisi vain se pintataso ajattelussani. Kaikki mielenkiintoinen ja inspiroiva elämässä tapahtuu minusta jossakin muualla, kuin siinä, mitä me näemme ja miten elämme arkeamme.

T:Ei ap

"Kaikki mielenkiintoinen ja inspiroiva elämässä tapahtuu minusta jossakin muualla, kuin siinä, mitä me näemme ja miten elämme arkeamme."

Ennen kuin joku ehtii puuttua tähän, myönnän, että taisi tulla vähän liioiteltua tuossa. Joka tapauksessa kulttuuri on yksi suurimmista ilon ja inspiraation lähteistä elämässäni.

Eikä edes tarvitse alempi tutkinto olla, kun siltikin jo ahdistaa, ainakin noissa ilmaisissa paikoissa joissa itse olen joutunut käymään, usein ne "neuvot" ovat uskomattoman yksinkertaisia. Osa on tainnut päästä sinne suhteilla tai vaan olemalla mukava tyyppi, vaikka ei se paljoa taida vaatia älyllisesti, ainakaan tuolla ilmaispuolella. Neuvoja tyyliin ootko shoppaillut kirppiksillä (kauppojen sijaan), vttu ihan totta onko sellaisiakin olemassa (olen työtön), ja että kuin paljon halvempaa joku on Tokmannilla kuin Sokoksella, vttu waau, en olekaan tässä 15v työttömänä ollessa älynnyt vielä, tai ootko Onnibusseilla matkustanut, no joo ei ihan uusi juttu ole kun vähintään 7v niitä jo käyttänyt... tai sitten suurin osa asiakkaista elää tynnyrissä ja ne olettavat jokaisen olevan samanlainen. Tai siis olettavat selvästi, varmaan lukee jossain niiden oppikirjassa

Tajuatko yhtään tunne-elämän päälle? Alemmin koulutettu voi olla tunne-elämältään paljon sinua terveempi. Sillä ei koulutuksen kanssa ole välttämättä mitään tekemistä.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin ap. En voisi käydä terapeutilla, jonka kanssa koen olevani niskan päällä. Älykäs pitää olla. Itse olen maisteri (humanistinen ala, sivuaineena psyka) ja useampi vuosi terapiaa takana. Paras terapeuttini on tähän mennessä ollut yli 60 vuotias tohtorin tutkinnon suorittanut, jolla paljon näyttöjä (julkaisuja) ja pisin kokemus asiakastyöskentelystä, alallaan arvostettu ja paljon siteerattu. Hänen kanssaan tuli heti turvallinen olo. Hän tiesi mistä puhui. Muutaman kerran olen käynyt kokeilemassa sh-psykoterapeutilla, mutta eihän siitä mitä tullut. Ihan puolivillaista mindfulness-huttua, osaaminen pintatasolla.

Terapia on nin iso taloudellinen ja emotionaalinen satsaus, että todellakin saa olla kriittinen siitä kenet valitsee. Kannattaa valita itselle pätevin, eihän siitä muuten mitä tule. 

Tuossa on aika keskeistä se minkä alan kokemusta tuolla sinun suosikkiterapeutilla on. Moni ei tiedä tätä, mutta tohtorin tutkinto on tutkimus jostain äärimmäisen kapeasta aiheesta (esim.teologian tutkimus aiheesta kreikkalaisten ortodoksihouru-ukkojen ajatukset Jeesuksesta 1500-luvulla) eikä välttämättä anna käytännän työlle yhtään mitään lisäarvoa. Kuten aiemmin sanottua, yliopistot keksittiin aikana, kun useimmat ihmiset eivät omistaneet muuta kirjaa kuin Raamatun, vallanpitäjät perustelivat asemaansa Jumalalla ja tasa-arvo ja ihmisoikeudet olivat vain pilkettä syntymättömien lasten silmäkulmassa. 

Tutkintojen tarkoitus on nousta ylöspäin yliopiston hierarkiassa ja saada enemmän valtaa ja rahaa sen organisaation sisällä tai sitten joku muu parempi asema ihan samalla tavalla kuin vaikka musta vyö hankitaan, jotta päästään urheiluseurassa opettamaan jotain kamppailulajia muille. Se ei tarkoita sitä, että tämä musta vyö osaisi opettaa vaikka tanssia. 

Tohtorin tutkinto on toki osoitus sitkeydestä, mutta niin on miljoona muutakin asiaa kuten vaikka tiukka pinkka työväenopiston kursseja monipuolisista aiheista. Meidät on vain kaasuvalotettu keskiaikaisella yliopistoperinteellä ajattelemaan, että ihmisen pitää vaieta saavutuksistaan jos ne eivät liity yhteen jalustalle nostettuun rinkiin ja organisaatioon. 

terapiaan kannattaa laittaa se joka häiriköi mieskohdettaan.