Koska retkien koulussa pitää olla maksuttomia, ne on lopetettu lähes täysin

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella vuonna 2008 keräsimme rahaa luokkaretkeä varten keksejä myymällä. Jokaisen piti myydä vähintään x määrä keksilaatikoita, eikä kyseessä ollut suuri määrä. Silti joiltain jäi tämäkin pieni homma tekemättä ja kyllä aiheutti kränää, että nämäkin vapaamatkustajat piti muiden kustantaa retkelle mukaan, koska ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Että kiva ajatus laittaa lapset itse ansaitsemaan retkensä, ei vaan aina toimi.

Edelleenkin on ovelta ovelle myymistä. Harvalla vaan on enää käteistä kotonaan eikä lapsille voi pankkikortillakaan maksaa, joten ostamatta jää. 

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluaisin, että orlisi sellainen systeemi, jossa lahjoitetaan koululuokalle rahaa nimettömästi, esim. kirjekuoressa. Niin kuin myyjäiset ilman pullaa. Kaikki antaisivat mitä haluavat tai olisivat antamatta ja kukaan ei tietäisi kuka on antanut mitäkin tai ei. Siitä kertyisi joku satunnainen määrä rahaa, joka käytettäisiin retkiin tms.

Useimmat ei haluaisi tuossa tilanteessa lahjoittaa mitään. Kovin kummoista retkeä ei 20 oppilaan luokka tee muutaman satasen lahjoituksella.

Jos kerran useimmat = enemmistö ei todellaisuudessa edes haluaisi lahjoittaa mitään, minkä vuoksi maksullisia retkiä pitää suunnitella? Jos kerran enemmistö ei todellisuudessa halua maksaa retkistä. Eikös silloin se anonyymin menetelmin kerätty summa ole juurikin se oikea summa kouluretkeilyyn? Sehän ilmentä silloin sitä todellista maksuhalukkuutta.

Värinähän voi kerätä muillakin tavoilla. Ja vaikea sanoa miksi monet kuitenkin ovat innokkaampia esim. osallistumaan myyjäisiin tms. kuin lahjoittamaan rahaa.

Voisihan keruutapa olla monimenetelmäinenkin tosiaan. Esim. kunnan tarjoama summa + vapaaehtoisia myyjäisiä + vapaaehtoiset anonyymit lahjoitukset.  

Niinhän se usein onkin.

Nyt täällä on linjattu että koulu ei voi niitä käytännössä kerätä. Vanhempainyhdistykseen ei ole halukkaita tulijoita ja tavallaan ymmärrän hyvin sen hyvin. Mielekkyys touhusta katoaa kun aina on joku arvostelemassa. "Miksi ette toimi näin?" "Miksi toimitte noin?"

En ymmärrä ongelmaa. Jos luokalla ei ole vanhempainyhdistystä, sitten luokka tekee sellaisen luokkaretken, mihin kunnan tarjoama summa riittää. 

Mitä ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Olisi aika laskea vaatimustasoa. Matkat ovat luksusta. Tämä ymmärrettiin aikoinaan yleisesti, mutta nykyään käsitys on hämärtynyt ja matkoista on tullut joillekin ikään kuin jokin normaali perusoikeus. Elämys voi olla jotain muutakin kuin kalliilla ostettu palvelu tai matka. Ja tämä koskee ihan kaikkia varallisuustasoja.

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Ei ole mitään pahoja muistoja vessapaperin, keksien, karkkien ym. myymisestä koulun retkiä varten. Olivat kaikki ihan hienoja elämyksiä lapselle ja ihan opettavainen kokemus elävästä elämästä yhdessä luokan kanssa kerätä rahaa. Oi niitä aikoja! ❤️😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluaisin, että orlisi sellainen systeemi, jossa lahjoitetaan koululuokalle rahaa nimettömästi, esim. kirjekuoressa. Niin kuin myyjäiset ilman pullaa. Kaikki antaisivat mitä haluavat tai olisivat antamatta ja kukaan ei tietäisi kuka on antanut mitäkin tai ei. Siitä kertyisi joku satunnainen määrä rahaa, joka käytettäisiin retkiin tms.

Useimmat ei haluaisi tuossa tilanteessa lahjoittaa mitään. Kovin kummoista retkeä ei 20 oppilaan luokka tee muutaman satasen lahjoituksella.

Jos kerran useimmat = enemmistö ei todellaisuudessa edes haluaisi lahjoittaa mitään, minkä vuoksi maksullisia retkiä pitää suunnitella? Jos kerran enemmistö ei todellisuudessa halua maksaa retkistä. Eikös silloin se anonyymin menetelmin kerätty summa ole juurikin se oikea summa kouluretkeilyyn? Sehän ilmentä silloin sitä todellista maksuhalukkuutta.

Värinähän voi kerätä muillakin tavoilla. Ja vaikea sanoa miksi monet kuitenkin ovat innokkaampia esim. osallistumaan myyjäisiin tms. kuin lahjoittamaan rahaa.

Voisihan keruutapa olla monimenetelmäinenkin tosiaan. Esim. kunnan tarjoama summa + vapaaehtoisia myyjäisiä + vapaaehtoiset anonyymit lahjoitukset.  

Niinhän se usein onkin.

Nyt täällä on linjattu että koulu ei voi niitä käytännössä kerätä. Vanhempainyhdistykseen ei ole halukkaita tulijoita ja tavallaan ymmärrän hyvin sen hyvin. Mielekkyys touhusta katoaa kun aina on joku arvostelemassa. "Miksi ette toimi näin?" "Miksi toimitte noin?"

En ymmärrä ongelmaa. Jos luokalla ei ole vanhempainyhdistystä, sitten luokka tekee sellaisen luokkaretken, mihin kunnan tarjoama summa riittää. 

Mitä ongelmaa?

No nimenomaan että oliko tuossa muka jotain ongelmaa. Mun ymmärtääkseni ei ole mitään ongelmaa. Jos ei ole vanhempaintoimikuntaa tai sillä halukkuutta kerätä rahaa, sitten luokkaretki tehdään kunnan antamalla summalla. 

Tämä on kyllä jännä, että aina, kun olisi talkoita tai muuta yhteistä juttua, ollan tosi kipeitä ja kiireisiä. Ihan sama koskeeko talkoot koulua, urheiluseuraa vai taloyhtiötä. Sitten kun nautitaan toisten talkootyön hedelmistä koetaan maaginen ihmeparantuminen ja kaikki kiireet ja sairaudet unohtuvat. Olen sitä mieltä, että jokaiselle vanhemmalle löytyy joku tapa osallistua - jos et voi maksaa, voit ainakin tehdä talkoiden hyväksi jotain. Jos jaksat kantaa kauppakassin kaupasta kotiin (se painaa täytenä aina vähintään useamman kilon) jaksat tehdä vastaavan fyysisen suorituksen myös talkoissa. Usein kyse on saamattomuudesta. Toistaalta tämä on loogista, sillä Suomessa halutaan pienestä pitäen opettaa ihmisille, että heillä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia ja että jokaisen tulee saad sama elintaso ilman rasittavaa ponnistelua.

T: Henkilö, jonka vanhemmilla ei ollut lama-aikaan rahaa koulun luokkkaretkiin, mutta joka onnistui saamaan rahaa kiertämällä naapureiden luona ja pyytämällä töitä, joista saisi rahaa koulun luokkaretkeä varten. Sain eri hommia ja ne tekemällä sain rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Keneltä se on pois jos koulu oikeasti tarjoaa pientä osallistumista vastaan lapsille jotain erityisempää. Mistähän lie tullut tämä ongelma jota ei ollut vielä 10-20 vuotta sitten. Maksuton perusopetus on hyvä asia mutta mielestäni jotkut maksulliset lisäjutut eivät ole ollenkaan paha asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haluaisin, että orlisi sellainen systeemi, jossa lahjoitetaan koululuokalle rahaa nimettömästi, esim. kirjekuoressa. Niin kuin myyjäiset ilman pullaa. Kaikki antaisivat mitä haluavat tai olisivat antamatta ja kukaan ei tietäisi kuka on antanut mitäkin tai ei. Siitä kertyisi joku satunnainen määrä rahaa, joka käytettäisiin retkiin tms.

Useimmat ei haluaisi tuossa tilanteessa lahjoittaa mitään. Kovin kummoista retkeä ei 20 oppilaan luokka tee muutaman satasen lahjoituksella.

Jos kerran useimmat = enemmistö ei todellaisuudessa edes haluaisi lahjoittaa mitään, minkä vuoksi maksullisia retkiä pitää suunnitella? Jos kerran enemmistö ei todellisuudessa halua maksaa retkistä. Eikös silloin se anonyymin menetelmin kerätty summa ole juurikin se oikea summa kouluretkeilyyn? Sehän ilmentä silloin sitä todellista maksuhalukkuutta.

Värinähän voi kerätä muillakin tavoilla. Ja vaikea sanoa miksi monet kuitenkin ovat innokkaampia esim. osallistumaan myyjäisiin tms. kuin lahjoittamaan rahaa.

Voisihan keruutapa olla monimenetelmäinenkin tosiaan. Esim. kunnan tarjoama summa + vapaaehtoisia myyjäisiä + vapaaehtoiset anonyymit lahjoitukset.  

Niinhän se usein onkin.

Nyt täällä on linjattu että koulu ei voi niitä käytännössä kerätä. Vanhempainyhdistykseen ei ole halukkaita tulijoita ja tavallaan ymmärrän hyvin sen hyvin. Mielekkyys touhusta katoaa kun aina on joku arvostelemassa. "Miksi ette toimi näin?" "Miksi toimitte noin?"

En ymmärrä ongelmaa. Jos luokalla ei ole vanhempainyhdistystä, sitten luokka tekee sellaisen luokkaretken, mihin kunnan tarjoama summa riittää. 

Mitä ongelmaa?

No nimenomaan että oliko tuossa muka jotain ongelmaa. Mun ymmärtääkseni ei ole mitään ongelmaa. Jos ei ole vanhempaintoimikuntaa tai sillä halukkuutta kerätä rahaa, sitten luokkaretki tehdään kunnan antamalla summalla. 

Vastauksessa oli ne realiteetit rahankeräämiselle. Ehkä ne jollekin on ongelma, en osaa sanoa. Itse kyllä sopeudun noihin tosiseikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä jännä, että aina, kun olisi talkoita tai muuta yhteistä juttua, ollan tosi kipeitä ja kiireisiä. Ihan sama koskeeko talkoot koulua, urheiluseuraa vai taloyhtiötä. Sitten kun nautitaan toisten talkootyön hedelmistä koetaan maaginen ihmeparantuminen ja kaikki kiireet ja sairaudet unohtuvat. Olen sitä mieltä, että jokaiselle vanhemmalle löytyy joku tapa osallistua - jos et voi maksaa, voit ainakin tehdä talkoiden hyväksi jotain. Jos jaksat kantaa kauppakassin kaupasta kotiin (se painaa täytenä aina vähintään useamman kilon) jaksat tehdä vastaavan fyysisen suorituksen myös talkoissa. Usein kyse on saamattomuudesta. Toistaalta tämä on loogista, sillä Suomessa halutaan pienestä pitäen opettaa ihmisille, että heillä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia ja että jokaisen tulee saad sama elintaso ilman rasittavaa ponnistelua.

T: Henkilö, jonka vanhemmilla ei ollut lama-aikaan rahaa koulun luokkkaretkiin, mutta joka onnistui saamaan rahaa kiertämällä naapureiden luona ja pyytämällä töitä, joista saisi rahaa koulun luokkaretkeä varten. Sain eri hommia ja ne tekemällä sain rahaa.

Osa ihmisistä ei halua osallistua yhteisöllisiin juttuihin, ellei ole pakko. Ymmärtäkäämme ihmisten erilaisuus. Myöskään osa koululaisista ei halua osallistua yhteisöllisiin juttuihin, ellei ole pakko. Tämä koskee myös leirikouluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Keneltä se on pois jos koulu oikeasti tarjoaa pientä osallistumista vastaan lapsille jotain erityisempää. Mistähän lie tullut tämä ongelma jota ei ollut vielä 10-20 vuotta sitten. Maksuton perusopetus on hyvä asia mutta mielestäni jotkut maksulliset lisäjutut eivät ole ollenkaan paha asia.

Kyse on laista. Perusopetuksen kuuluu olla oppilaalle maksutonta. Jos koulu järjestää koulupäivän aikana tai muuna aikana opetussuunnitelmaan liittyvää toimintaa, sen pitää koskea kaikkia oppilaita ihan riippumatta siitä, maksavatko oppilaat tästä toiminnasta vai eivät. On lain vastaista, että vain ne pääsevät mukaan, jotka ovat maksaneet. Koulu ei siis voi rikkoa lakia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Keneltä se on pois jos koulu oikeasti tarjoaa pientä osallistumista vastaan lapsille jotain erityisempää. Mistähän lie tullut tämä ongelma jota ei ollut vielä 10-20 vuotta sitten. Maksuton perusopetus on hyvä asia mutta mielestäni jotkut maksulliset lisäjutut eivät ole ollenkaan paha asia.

Keneltä se on pois? Idiootti kysymys.

1) Niiltä perheiltä joiden on pakko maksaa "ilmaisesta peruskoulusta" ja jättää jotain muuta ostamatta samalla rahalla.

2) Niiltä lapsilta jotka jätetään koululle kun muut lähtee pitkään hehkutetulle retkelle kun vanhemmat eivät saaneet sittenkään sitä omaa osuutta maksettua.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä jännä, että aina, kun olisi talkoita tai muuta yhteistä juttua, ollan tosi kipeitä ja kiireisiä. Ihan sama koskeeko talkoot koulua, urheiluseuraa vai taloyhtiötä. Sitten kun nautitaan toisten talkootyön hedelmistä koetaan maaginen ihmeparantuminen ja kaikki kiireet ja sairaudet unohtuvat. Olen sitä mieltä, että jokaiselle vanhemmalle löytyy joku tapa osallistua - jos et voi maksaa, voit ainakin tehdä talkoiden hyväksi jotain. Jos jaksat kantaa kauppakassin kaupasta kotiin (se painaa täytenä aina vähintään useamman kilon) jaksat tehdä vastaavan fyysisen suorituksen myös talkoissa. Usein kyse on saamattomuudesta. Toistaalta tämä on loogista, sillä Suomessa halutaan pienestä pitäen opettaa ihmisille, että heillä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia ja että jokaisen tulee saad sama elintaso ilman rasittavaa ponnistelua.

T: Henkilö, jonka vanhemmilla ei ollut lama-aikaan rahaa koulun luokkkaretkiin, mutta joka onnistui saamaan rahaa kiertämällä naapureiden luona ja pyytämällä töitä, joista saisi rahaa koulun luokkaretkeä varten. Sain eri hommia ja ne tekemällä sain rahaa.

Ihmisillä ei oikein ole talkoden yhteisöllisyydelle tarvetta vaikka yhteiskunnallisesti siitä ehkä olisi hyötyä. Usein talkoista katoaa mielekkyys kun ihmisillä on niin paljon muutakin tekemistä vapaa-aikana. Talkoot ei voi olla vain puurtamista vaan niiden on myös annettava osallistujalle jotakin. Jos niin ei ole, niihin ei osallistuta.

Pitempään kuin päivän kestävät retket ovat myös ongelmallisisa ihan terveysnäkökulmistakin. Jos esim. jollain lapsella on diabetes, voidaanko olla varmoja, että tästä huolehditaan tarpeeksi hyvin? Vanhemmille matkat voivat aiheuttaa stressiä ja huolta. Toki lasten pitäisi myös itse huolehtia itsestään ja toisistaan, mutta hei, he ovat lapsia, ei voida luottaa sellaiseen. Tai entä jos lapsella on jokin muu sairaus. Toisaalta oppilaiden terveystiedot ovat yksityisiä, niitä ei edes saisi kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Keneltä se on pois jos koulu oikeasti tarjoaa pientä osallistumista vastaan lapsille jotain erityisempää. Mistähän lie tullut tämä ongelma jota ei ollut vielä 10-20 vuotta sitten. Maksuton perusopetus on hyvä asia mutta mielestäni jotkut maksulliset lisäjutut eivät ole ollenkaan paha asia.

Keneltä se on pois? Idiootti kysymys.

1) Niiltä perheiltä joiden on pakko maksaa "ilmaisesta peruskoulusta" ja jättää jotain muuta ostamatta samalla rahalla.

2) Niiltä lapsilta jotka jätetään koululle kun muut lähtee pitkään hehkutetulle retkelle kun vanhemmat eivät saaneet sittenkään sitä omaa osuutta maksettua.

Sellaista perhettä ei ole olemassakaan jolle muutama kymmenen olisi kynnyskysymys oikeasti. Tässä asiassa ei ole yhdellekkään maksullisuuden vastustajalle kysymys rahasta vaan kysymys on siitä periaatteesta että kun on kerta luvattu maksuton peruskoulu niin se sitten on maksuton eikä mistään makseta vaikka hyödynsaaja olisikin oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Pitempään kuin päivän kestävät retket ovat myös ongelmallisisa ihan terveysnäkökulmistakin. Jos esim. jollain lapsella on diabetes, voidaanko olla varmoja, että tästä huolehditaan tarpeeksi hyvin? Vanhemmille matkat voivat aiheuttaa stressiä ja huolta. Toki lasten pitäisi myös itse huolehtia itsestään ja toisistaan, mutta hei, he ovat lapsia, ei voida luottaa sellaiseen. Tai entä jos lapsella on jokin muu sairaus. Toisaalta oppilaiden terveystiedot ovat yksityisiä, niitä ei edes saisi kysellä.

Opettaja kyllä tietää jos oppilaalla on esimerkiksi vaikka diabetes. Useimmiten siitä kyllä tietää koko luokka koska aika harva lapsi malttaa olla asiasta puhumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Keneltä se on pois jos koulu oikeasti tarjoaa pientä osallistumista vastaan lapsille jotain erityisempää. Mistähän lie tullut tämä ongelma jota ei ollut vielä 10-20 vuotta sitten. Maksuton perusopetus on hyvä asia mutta mielestäni jotkut maksulliset lisäjutut eivät ole ollenkaan paha asia.

Keneltä se on pois? Idiootti kysymys.

1) Niiltä perheiltä joiden on pakko maksaa "ilmaisesta peruskoulusta" ja jättää jotain muuta ostamatta samalla rahalla.

2) Niiltä lapsilta jotka jätetään koululle kun muut lähtee pitkään hehkutetulle retkelle kun vanhemmat eivät saaneet sittenkään sitä omaa osuutta maksettua.

Sellaista perhettä ei ole olemassakaan jolle muutama kymmenen olisi kynnyskysymys oikeasti. Tässä asiassa ei ole yhdellekkään maksullisuuden vastustajalle kysymys rahasta vaan kysymys on siitä periaatteesta että kun on kerta luvattu maksuton peruskoulu niin se sitten on maksuton eikä mistään makseta vaikka hyödynsaaja olisikin oma lapsi.

Mikä on se hyöty jonka minä tai lapseni saa jos maksan koululle esim. 20 euroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Keneltä se on pois jos koulu oikeasti tarjoaa pientä osallistumista vastaan lapsille jotain erityisempää. Mistähän lie tullut tämä ongelma jota ei ollut vielä 10-20 vuotta sitten. Maksuton perusopetus on hyvä asia mutta mielestäni jotkut maksulliset lisäjutut eivät ole ollenkaan paha asia.

Keneltä se on pois? Idiootti kysymys.

1) Niiltä perheiltä joiden on pakko maksaa "ilmaisesta peruskoulusta" ja jättää jotain muuta ostamatta samalla rahalla.

2) Niiltä lapsilta jotka jätetään koululle kun muut lähtee pitkään hehkutetulle retkelle kun vanhemmat eivät saaneet sittenkään sitä omaa osuutta maksettua.

Sellaista perhettä ei ole olemassakaan jolle muutama kymmenen olisi kynnyskysymys oikeasti. Tässä asiassa ei ole yhdellekkään maksullisuuden vastustajalle kysymys rahasta vaan kysymys on siitä periaatteesta että kun on kerta luvattu maksuton peruskoulu niin se sitten on maksuton eikä mistään makseta vaikka hyödynsaaja olisikin oma lapsi.

Leipäjonoissa on paljon perheitä, joissa muutama kymppi per lapsi on kynnyskysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksiaalisintahan tässä asiassa on se että köyhien perheiden lapset kärsivät tässä kaikkein eniten kun he eivät pääse mihinkään. Usein on niin että keskituloiset ja rikkaimmat perheet tekevät matkoja ja hankkivat elämyksiä mutta köyhimmät jättävät sen tekemättä kuka milläkin syyllä.

Aivan. Aikoinaan kunnat maksoivat oppilaiden luokkaretket eikä tähän tarvittu sen enempää oppilailta kerättyä rahaa kuin vanhempaintoimikuntaakaan myyjäisineen. Tosin nämä luokkaretket kohdistuivat hyvin edullisiin tai jopa täysin ilmaisiin paikkoihin (Helsingissä esim käytiin Seurasaaressa ja koulu järjesti vain bussikuljetuksen) . Koululta kyllä olisi päässyt polkupyörälläkin Seurasaareen, mutta opettajat eivät halunneet ottaa vastuuta pyöräilevistä lapsista ja sen vuoksi koulu järjesti bussikuljetuksen. Ei koulun tarjoamat elämykset olleet mitään kalliita juttuja ja lapsista oli kivaa, kun koulupäivä vietettiinkin Seurasaaressa eikä luokassa kuuntelemassa opetusta ja tekemässä tehtäviä. Nyt on vallalla ihmeellinen asenne, että koulun pitäisi tarjota lapsille kalliita elämyksiä. 

Keneltä se on pois jos koulu oikeasti tarjoaa pientä osallistumista vastaan lapsille jotain erityisempää. Mistähän lie tullut tämä ongelma jota ei ollut vielä 10-20 vuotta sitten. Maksuton perusopetus on hyvä asia mutta mielestäni jotkut maksulliset lisäjutut eivät ole ollenkaan paha asia.

Keneltä se on pois? Idiootti kysymys.

1) Niiltä perheiltä joiden on pakko maksaa "ilmaisesta peruskoulusta" ja jättää jotain muuta ostamatta samalla rahalla.

2) Niiltä lapsilta jotka jätetään koululle kun muut lähtee pitkään hehkutetulle retkelle kun vanhemmat eivät saaneet sittenkään sitä omaa osuutta maksettua.

Sellaista perhettä ei ole olemassakaan jolle muutama kymmenen olisi kynnyskysymys oikeasti. Tässä asiassa ei ole yhdellekkään maksullisuuden vastustajalle kysymys rahasta vaan kysymys on siitä periaatteesta että kun on kerta luvattu maksuton peruskoulu niin se sitten on maksuton eikä mistään makseta vaikka hyödynsaaja olisikin oma lapsi.

Edelleenkin kyse on laista. Koulu ei voi rikkoa lakia.