Miten saisin vaimon kuntoilemaan?

Sinä olet harrastanut kilpaurheilua, ja harrastat sitä vieläkin, mutt mitä vaimosi on  teidän tutustuessaan harrastanut? Kilpaurheilua? Uintia luonnon vesissä? Kävelyä? Teatterissa käyntiä, oopperaa, elokuvia, musiikkia: yksinlaulua, kuoroa, instrumentin soittoa, bändisoittoa, keikoilla käymistä, lukemista, käsitöitä, puutarhanhoitoa, sisustusta, bloggaamista, lautapelien pelaamista, pelaamista pleikalla?

Oletko sinä kiinnostunut siitä, mistä vaimosi on kiinnostunut?

Ei, tämä ei ole ilkeilyviesti. Jos vaimosi ei ole koskaan pitänyt yksilöliikunnasta/ruheilusta, niin tuskin nykyäänkään pitää. Jos ei ole koskaan viilannut Cooperin testin tuloksia, niin tuskin tänään siitä innostuu. Jos on käynyt kulttuuritapahtumissa, niin lähtekään yhdessä kävelemään erilaisiin tapahtumiin. Jos pitää musiikista, niin lähtekää tanssiravintolaan, lavoille, tanssikursseille. Jos pitää pelaamisesta, niin lähtekää larppaamaan yhdessä...

Kerro vähän vaimosi luonteesta, toiveista, mielitekemisestä vapaa-aikana, niin saat parempia vinkkejä. Joku ei koskaan kiinnostu jostain kuntosalista, kun nauttii luonnossa kulkemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko 40 on ihan normaali koko. Todennäköisesti keskimittaisella ei ole edes ylipainoa.

Vinkkejä kyselit, niin lähtisin näistä:

Mitä vaimosi harrasti ( ei pelkästään urheilu tai liikunta) ennen? Miten liikkui, milloin liikkui, kenen kanssa liikkui?

Onko nykyään töitä, pidempi työmatka, suruja, sairastavia omaisia, lapsia?

Nukkuuko vaimosi? herättääkö lapsi? Kuorsaatko sinä? Asutteko meluisalla alueella?

Kuka huolehtii, että talous pyörii?  Muistaa mitä puuttuu, käy kaupassa/tilaa ostokset kotiin, tekee ruoan, huolehtii loppusiivoukset jne?

Onko teillä lapsia? Kuka huolehtii vaatteet, tulevat tarvittavat kausivaatteet, päiväkotiin tarvittavat tavarat, koulun Wilmat, lasten harrastukset, harrastustavarat jne?

Minulla oli juuri nämä syyt. Nukuin huonosti vuosia, kun lapset valvottivat. Suunnittelin syömiset, kävin kaupassa ja laitoin ruuat, siivosin, pyykkäsin ja hoidin lasten juoksevat asiat. Hain kaikki vapaahetket töitä, koska olin työtön ja stressasin sitäkin. Joka hetki oli poissa jostakin tärkeämmästä. Koin kiirettä ja riittämättömyyttä.

Kaiken tämän seurauksena liikunta jäi ja olin alakuloinen, väsynyt ja lihoin. Söin suklaata, koska sain siitä lohtua. Kun seksikin loppui, koin itseni niin rumaksi ja turhaksi ihmiseksi, oikeaksi epänaiseksi. Minulla ei ollut mitään omaa, ei ollut aikaa harrastaa eikä olla rauhassa.

Isompia vaatteita hankin, koska olin vakuuttunut siitä, etten enää muuksi muutu. Selkäläskit ja jenkkakahvat piti verhota jollakin teltantapaisella. Liikunta tuntui tosi isolta ja haastavalta jutulta. Aiemmin olin kyllä liikkunut säännöllisesti, mutta mitä kauemmin siitä aikaa kului, sitä haastavammaksi kynnys aloittaa taas kävi.

Kun otin terveyssyyt motiivikseni ja aloitin ihan pienestä, into kuntoilla kasvoi. Se on kuin positiivinen oravanpyörä: nukuin paremmin, olin pirteämpi ja laihduin samalla. Sain itsetuntoa, koska salimiehet vilkuilivat minua (joo, en ole kuitenkaan ihan rumilus :-) ) ja seksiäkin aloin kotona sittemmin saada. Eli muutos olikin vain parempaan päin. Nyt en voi enää edes olla ilman kuntosalia! Se on mun omaa aikaani ja satsaus terveyteeni/ulkonäkööni.

Kannustan kaikkia aloittamaan, saatte taatusti energiaa!

Tuohon aiempaan saamaani kommenttiin: tämä tarina ei ole fiktiota, vaan ihan täyttä elämää.

N42 170/58

Mullakin tuli lasten myötä ylipainoa (lähinnä valvomisesta). Ei kyllä vaikuttanut miehen haluihin mitenkään ja hyvä niin. Jos olisi, niin olisin kyllä eronnut. Elämässä sattuu ja tapahtuu, joten ei hyvää lupaa, jos muutama lisäkilo on parisuhteessa isokin ongelma. Nuo tulleet kilot olen sittemmin pudottanut, mutta nyt on miehellä alkanut vatsa kasvaa. yhdessä mennään, eikä tuon takia edes harkita eroa. Sun tarina ei ole täyttä elämää vaan hyvin rajattua ja kontrolloitua elämää.

Me olemme kontrollifriikejä molemmat mieheni kanssa. Minä vain lipsahdin järjestyksestä, koska olin burn outin partaalla tämän kaiken arjen pyörityksessä. Otin aikaa järjestyksen ylläpitämiseen liikunnastani ja lopputulema eli lihominen veti luovutusmielialan päälle. Ei seksi miehelle maistunut varmaan siksikään, koska olin kiukkuinen ja äksy, osittain tämän itseinhoni vuoksi.

N42

Suomalaiset naiset ei oikein ymmärrä että miehet todellakin seurustelee ulkonäön kanssa. Kannattaa pitää itest...

Näytä kokonaan

Tuollainen ukko joutaakin lähteä.

Tämän kirjoitti nainen 38. Jonka mies ei valita.

No ap, taustoita nyt hiukan enemmän tilannettanne. Onko teillä lapsia? Jos on, niin silloinhan sinun pitää joustaa omista menoistasi, että vaimo pääsee lenkille. JA hoitaa oma osuutesi kotihommista.

Ei kaikkia kiinnosta salilla käyminen vaikka liikunta muuten olis jees. Kannattaisi antaa vaimon itse keksiä mikä laji tai millainen liikkuminen kiinnostaa ja tukea siinä etsinnässä, menkää vaikka yhdessä kokeilemaan molemmille uusia juttuja. Ehdottomasti kannusta, kaikki tekeminen ja yrittäminen on kotiin päin ja koita käyttäytymisessä ja snaoissais korostaa että mietit hänen terveyttään ja suorituskykyään, jos pidät vähemmän viehättävänä vaimo luultavasti on arvannut sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilannetta olisi ehkä helpointa lähteä purkamaan siitä, että mitä tässä 3 vuoden aikana on tapahtunut, että vaimosi on lihonut? Kärsiikö hän lihomisesta vai ainoastaan sinä?

Itsekin lihoin n. 7 kiloa 3 vuoden aikana. Työurani alkoi ja opeteltavaa oli hillittömästi, vuosien aikana työtehtäväni on koko ajan muuttuneet ja stabiilia tilannetta ei ole ollut pitkään aikaan. Työt edellyttivät muuttoa toiselle paikkakunnalla ja muutaman vuoden ajan kipuilin valmistumisen kanssa (+tein lopputyötä 6 kk). Ikääkin on se 30+, joten kroppakaan ei toimi samalla tavalla kuin aikaisemmin.

eli syominen ei ollut syy .    mahtavia tekosyitä riittää

Eihän tässä kukaan väittänyt että syöminen ei olisi syy, tosin itselläni ehkä suurin tekijä oli aktiivisuustason lasku syömisen pysyessä samanlaisena kuin ennen. Yritin vain avata taustoja lihomisen syistä. Yleensä seurakseen löytyy joku syy, paha olla-> syö enemmän/liikkuu vähemmän -> lihoo tai työstressi -> kiukuttelua kotona -> tulehtuneet välit tms.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Kuka teilla laittaa kotona ruokaa, ja minkalaista ruokaa syotte? Periaatteessahan ruokavaliolla on paljon suurempi merkitys kuin liikunnalla, jalkimmainen toki parantaa aineenvaihduntaa ja sallii enemman paivittaisia kaloreita, mutta jo pelkalla ruokavalion muutoksella voi laihduttaa.

Toisaalta taas - koko 40 nyt ei ole mitenkaan suuri viela esim. 170-pituiselle naiselle. Naiset "vanhetessaan" yleensa pyoristyvat, johtuu hormonitasapainon muutoksista. 

Ei hormonaaliset muutokset tuo automaattisesti lisäpainoa. Tämä on vakioselitys naisten ylipainolle. Olen 55 ja samoissa mitoissa ollut vuosia. Liikun paljon.

Tämähän riippuu ihan siitä missä vaiheessa menopaussi on. Tämäkin on yksilöllinen asia eikä niin että tietty ikä ja pam kilot iskee.

Vierailija kirjoitti:

No ap, taustoita nyt hiukan enemmän tilannettanne. Onko teillä lapsia? Jos on, niin silloinhan sinun pitää joustaa omista menoistasi, että vaimo pääsee lenkille. JA hoitaa oma osuutesi kotihommista.

Ei lapsia, halutaan kyllä. Vähän kyl mietityttää jos raskauskilotkin jää tuohon päälle.

Vaimo tosiaan ennen urheilullinen, kymmeniä kertoja juossut puolimarathonin alle kahden tunnin. Ja yhdessä tehtiin kaikkee sulkapalloo, hiihtoo jne.

Ite teen vuorotöitä että ruokailuihin ei ehditä panostamaan yhdessä, kotona siivouksen hoidan pääsääntöisesti minä. Pelkäämpä että ainakin meikäläisen iltavuoro viikot vaimo mässyttelee sohvalla makoillen.

Vois sanoo että Eevi Teittinen +20kg

Auts. Mun exä huomautteli muutamasta kilosta. Se ei tuntunu kivalta.. En oo koskaan ollu ylipainoinen. Erosimme. Aloin hoitaa itseäni paremmin ja ostin uusia vaatteita. Älä huomauttele asiasta... Sinulle käy muuten samoin.

Nyt sinulla on siis hyvä paikka puntaroida, onko teidän elämänne hyvää vaimon lihomisesta huolimatta vai onko se kynnyskysymys. Kuinka syvää rakkautenne on, vai horjuuko se pienistä muutoksista. Mitä tahtoisit että vaimosi tekee, jos sinussa tapahtuisi muutoksia?

Ehdotat seksiliikuntaa

40-kokoinen nainen on normaali? On joo, ylipainoisia on sekä miehissä että naisissa nykyään enemmän kuin normaalipainoisia.

Oon itse 33v nainen, yläosa kokoa xs-s ja housut s-l. 5 vuotta seurustellut miehen kanssa joka jo alussa pullahti solakasta ja hoikasta 20 kiloa ylipainoiseksi. Miksi ylipaino on niin suotavaa?

Eikö oikeasti saa olla huolissaan jos puoliso yhtäkkiä muuttuu kovin, oli se ulkoista tai sisäistä?

Mua ei haittaa itse ylipaino vaan sitä seuraavat uniapnea, apaattisuus ja yleinen jaksamattomuus. Itsekin mies valittaa kiloistaan jatkuvasti mutta ei tee mitään. Olen koettanut kannustaa, tehdä kevyttä mutta maukasta ruokaa, oon antanut olla ja koittanut sanoa että oon huolissaan terveydestään.

Jos vaimo on ollut joskus siro ja sporttinen niin tottakai siitä saa sanoa jos kasvaa sohvaan kiinni ja paisuu, mikä sillä on vialla?

Jos itse lihon parikin kiloa, niin koitan ottaa sen pois mahdollisimman pian. Ei ulkonäön takia vaan en halua olla väsynyt ja jaksamaton tai huomata yhtäkkiä että liikakiloja on 10.

Jos toinen oleellisesti muuttuu suhteen aikana niin kyllä siitä on lupa pahoittaa mielensä, jos on alkanut seurustelemaan täysin toisenlaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

40-kokoinen nainen on normaali? On joo, ylipainoisia on sekä miehissä että naisissa nykyään enemmän kuin normaalipainoisia.

Oon itse 33v nainen, yläosa kokoa xs-s ja housut s-l. 5 vuotta seurustellut miehen kanssa joka jo alussa pullahti solakasta ja hoikasta 20 kiloa ylipainoiseksi. Miksi ylipaino on niin suotavaa?

Eikö oikeasti saa olla huolissaan jos puoliso yhtäkkiä muuttuu kovin, oli se ulkoista tai sisäistä?

Mua ei haittaa itse ylipaino vaan sitä seuraavat uniapnea, apaattisuus ja yleinen jaksamattomuus. Itsekin mies valittaa kiloistaan jatkuvasti mutta ei tee mitään. Olen koettanut kannustaa, tehdä kevyttä mutta maukasta ruokaa, oon antanut olla ja koittanut sanoa että oon huolissaan terveydestään.

Jos vaimo on ollut joskus siro ja sporttinen niin tottakai siitä saa sanoa jos kasvaa sohvaan kiinni ja paisuu, mikä sillä on vialla?

Jos itse lihon parikin kiloa, niin koitan ottaa sen pois mahdollisimman pian. Ei ulkonäön takia vaan en halua olla väsynyt ja jaksamaton tai huomata yhtäkkiä että liikakiloja on 10.

Jos toinen oleellisesti muuttuu suhteen aikana niin kyllä siitä on lupa pahoittaa mielensä, jos on alkanut seurustelemaan täysin toisenlaisen ihmisen kanssa.

Kiitos sanoistasi

T:ap

Ala itse kuntoilla ja pyydä vaimo mukaan. Voit esimerkiksi sanoa, että kaipaat häntä tueksi ja motivaattoriksi, koska haluat alkaa liikkumaan enemmän. Samalla saatte yhteistä laatuaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sinä? Samoissa mitoissa? Timmissä kunnossa? Meneekö samat vaatteet päälle kuin alussa? Urheiletko?

Samaa kilpaurheilua harrastan edelleen mitä olen lapsuudesta asti harrastanut, cooperissa meni viime viikolla 3400m. Mihin tämä vaikuttaa?

T:ap

No vähän mietin, että oletko itse muuttunut yhtään alkuajoista. Oliko vaimo urheilija? Vai päädyitkö kilpaurheilijana ottamaan vaimoksi ei niin atleettisen, niin sitten en ihmettele.

Vai joutuiko vaimo syystä tai toisesta luopumaan urheilusta? Joo ja en jaksanut lukea ketjua eteenpäin..

Nyt sinun ap siis kannattaa miettiä hyvin tarkasti, mistä kiikastaa. Miten suuren arvon laitat sille, että vaimosi on oltava sporttinen ja timmi, ja vaikuttaako se tunteisiisi vaimoasi kohtaan. Kertomasi perusteella se vaikuttaa. Jos vaimosi tulisi raskaaksi, hänen painonsa saattaisi nousta jopa parikymmentä kiloa, tai vaikka vielä enemmän. Ja nyt on kenenkään turha alkaa viisastella, kuinka minulla ei ainakaan noussut. Good for you, jos ei noussut, mutta tässä tapauksessa on selvää, että vaimosi paino nousee helposti ja hänellä on kenties tapana löhötä sohvalla ja syödä.

Tässä on vähän sellainen tunne, että tunteesi vaimoasi kohtaan ovat ehdollisia. Et pysty rakastamaan aidosti, jos vaimosi ei pysy timmissä kunnossa. Olisikohan reiluinta nostaa kissa pöydälle. Perinpohjainen keskustelu saattaisi paljastaa, mitä vaimosi miettii. Täältä et vastausta saa suhteenne tilasta.

Vierailija kirjoitti:

40-kokoinen nainen on normaali? On joo, ylipainoisia on sekä miehissä että naisissa nykyään enemmän kuin normaalipainoisia.

Oon itse 33v nainen, yläosa kokoa xs-s ja housut s-l. 5 vuotta seurustellut miehen kanssa joka jo alussa pullahti solakasta ja hoikasta 20 kiloa ylipainoiseksi. Miksi ylipaino on niin suotavaa?

Eikö oikeasti saa olla huolissaan jos puoliso yhtäkkiä muuttuu kovin, oli se ulkoista tai sisäistä?

Mua ei haittaa itse ylipaino vaan sitä seuraavat uniapnea, apaattisuus ja yleinen jaksamattomuus. Itsekin mies valittaa kiloistaan jatkuvasti mutta ei tee mitään. Olen koettanut kannustaa, tehdä kevyttä mutta maukasta ruokaa, oon antanut olla ja koittanut sanoa että oon huolissaan terveydestään.

Jos vaimo on ollut joskus siro ja sporttinen niin tottakai siitä saa sanoa jos kasvaa sohvaan kiinni ja paisuu, mikä sillä on vialla?

Jos itse lihon parikin kiloa, niin koitan ottaa sen pois mahdollisimman pian. Ei ulkonäön takia vaan en halua olla väsynyt ja jaksamaton tai huomata yhtäkkiä että liikakiloja on 10.

Jos toinen oleellisesti muuttuu suhteen aikana niin kyllä siitä on lupa pahoittaa mielensä, jos on alkanut seurustelemaan täysin toisenlaisen ihmisen kanssa.

Jos naisella on pituutta yli 170 senttiä, niin koko 40 on todellakin normaali. Itse olen 173 cm pitkä ja vaatekoko on M-L, 38-40. Joku täysin joustamaton yläosa saattaa vaatia jopa 42 koon (leveät hartiat). Ylipainoa ei ole yhtään. Mulla ei olisi mitäään mahdollisuutta mahtua xs-s kokoon vaikka kuinka laihduttaisin.

Vierailija kirjoitti:

No joku syyhän siihen on, että kolme vaatekokoa suurenee. Jos hän nyt on 40, niin lähtötilanne on ollut 36. Riippuu myös pituudesta, mutta nuo alle 40:n olevat koot eivät ole aikuiselle naiselle pysyvä tila, ellei ole hyvin kurinalainen elämäntavoissaan.

Onko hän kuntoillut ennen? Jos on, ruokailu pitää säätää sen mukaan. Jos hän käyttää hormonaalista ehkäisyä, se vaikuttaa. Ja vielä se, millaista työtä hän tekee, ja kumpi teistä hoitaa kotityöt, vai hoidatteko yhdessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä se syy ole aina laiskuus.

Mitä? Ensinnäkin, jos rouva on lihonut kolme kokoa, on lähtö ollut koko 34 eli todella pieni. Toisekseen, miten muka aikuinen nainen ei voisi olla alle koon 40? Minä olen. Mun äitini on, joka on 60v. Ja ihan pysyvä olotila ilman mitään kurinalaisuutta. Kumpikaan ei edes harrasta säännöllisesti liikuntaa. Eikä kyttää kaloreita.

Eikös täällä myös sanottu että 44 on myös normaali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sinä? Samoissa mitoissa? Timmissä kunnossa? Meneekö samat vaatteet päälle kuin alussa? Urheiletko?

Tämä on aina niin väsynyt vastine näihin "vaimo on lihonut"-nillityksiin. Kuitenkin iso osa keski-ikäisistä miehistä (varsinkin näistä inisijöistä) on ihan ok kuosissa. Ei se kuitenkaan oikeuta  oman puolison dissaamiseen. No, ap jätti isoimmat syytökset rivien väliin...

Anteeksi nyt vaan, mutta edelleenkin miehiä on enemmän ylipainoisia kuin naisia. Jostain syystä naisten ulkonäköä on vaan enemmän oikeus arvostella. Nykyään normaalipainoistakin naista kutsutaan läskiksi, kun ei näytä samalta kun joku muokatussa bikinikuvassaan tai anoreksiaa sairastava runway-malli... 🙄

Niin, vastineeni oli tuolle utelulle ap:n omasta kunnosta. Ikään kuin, jos mies on pysynyt timmissä kuosissa, hän saisi arvostella normaalipainoista puolisoaan. Minun mielestäni ei saa. Ja nytkin ap sitten heitti jonkun Cooper-tuloksen tuohon vastaukseksi.