Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin vaimon kuntoilemaan?
05.03.2020 |
Kolmen naimisissa olon aikana vaimo on napannut 3 vaatekokoo lisää massaa. Nyt mennään koossa 40. Olen hommannut lahjaksi PT ja kuntosalikortin, mutta käyttämättä on jäänyt. Ja muutenkin olen houkutellut urheilemaan.
Osaako joku auttaa?
Kommentit (417)
Tää on kyllä niin toksinen community että huhhuh... :D
Ei ihme että ollaan tässä jamassa.
Pelkkää haukkua, negaa, raivoa, pilkun halkomista, toiselle pahan toivomista, pilkkaa, vahingonilon etsintää etc,.. tän foorumin paha olo ja katkeruus ei nää rajoja.
Popparit esiin ja tiiän,. ei oo pakko olla täällä :D
Nyt sitä alapeukkua ja äkkiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi että avasin tän ketjun. 😢 Alkuun sain muutaman hyvän vinkin, sitten aloitettiin haukkuun minut, sitten haukuttiin vinkkien antajat.... jne
T:ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku syyhän siihen on, että kolme vaatekokoa suurenee. Jos hän nyt on 40, niin lähtötilanne on ollut 36. Riippuu myös pituudesta, mutta nuo alle 40:n olevat koot eivät ole aikuiselle naiselle pysyvä tila, ellei ole hyvin kurinalainen elämäntavoissaan.
Onko hän kuntoillut ennen? Jos on, ruokailu pitää säätää sen mukaan. Jos hän käyttää hormonaalista ehkäisyä, se vaikuttaa. Ja vielä se, millaista työtä hän tekee, ja kumpi teistä hoitaa kotityöt, vai hoidatteko yhdessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä se syy ole aina laiskuus.Sairasta olla kokoa 40 tai yli. Äitini on nyt 65-vuotiaana kokoa 36, ja hänellä on 5 lasta. Vanhin siskoni on kokoa xl, ja selvästi ylipainoinen. Toinen siskoni on kokoa 36, ja minä 32/34. Mummoni on kokoa 36. Toinen mummoni 38. Kaverini ovat kaiken kokoisia, mutta työyhteisö mukaan lukien, suurin osa on kokoa 32-38. Jokunen isompikin siellä on, mutta rasva on oikeasti epäterveellistä, varsinkin sisäelimien ympärillä... Nautin kyllä elämästä ja ruoasta, mutta minunkin on helpompi elää, kun olen kevyt. Ei tunnu elämä kovin raskaalta, eikä minun tarvitse miettiä, voinko nauttia suklaasta, kun muuten ruokailutavat ovat kunnossa.
Tapahtuuko tämä Thaimaassa vai Filippiineillä? Suomessa yleisin naisten koko on L eli 42. Mssä nälkäkurkien yhteisössä elät?
Hyiolkoon miten lihavia
Luuleeko nämä harjanvarsia muistuttavat luuviukut olevansa viehättäviä? No harhoissaan hullut toki voi elää.
Miksi olla noin ilkeä? Olen xs/s-kokoinen liikunnasta nauttiva nainen ja kaikki mieheni on kehuneet sirouttani ja olleet todella ylpeitä kun pidän huolta itsestäni, saan paljon katseita ja yrityksiä. Miesten kaverit on kuulema usein olleet kateellisia kun oma akka ei tee muuta kun makaa sohvalla ja mättää suklaata.
Toiset naiset taas ilkeilevät ja katsovat nenän varttaan pitkin pelkän koon perusteella.
Itselle ei ole mikään ongelma toisten koko tai ruokavalio enkä ikinä kommentoisi niitä, itse taas saan kauhistelua ja mua koitetaan pakkosyöttää ja lihottaa vaikka olen NORMAALIpainoinen.
Eikö voitais aikuiset ihmiset ottaa mallia lapsista, niillekin opetetaan että ketään ei saa kiusata ja kaikki on saman arvoisia?
Hävettää joskus tämä suomalainen naissukupuoli.
Kyllä mä arvostaisin että mulle mainitaan asiasta jos suhteessa muuttuisin huonoon suuntaan, oli se henkistä tai fyysistä.
Mielestäni ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään varsinkin suhteessa, sinkkuna sitten voi olla aivan mitä haluaa ja levitä käsiin miten huvittaa.
no ihminen lähtee kuntoilemaan vain jos itse haluaa. Motivaatio lähtee sisältä. Sen sijaan voisit vaikuttaa perheenne/ suhteenne ruokailutottumuksiin varmasti todellakin paljon ja sitä kautta myös mahdollisesti vaimosi painoon. Kyllä vaimo varmaan salaattia ja muuta terveellistä syö, jos sinä ostat ja laitat sellaista tarjolle tai alat muutenkin hoitaa ruokaostoksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no jos naisen pitäälaihduttaa niin silloin koko kylän pitää olla mukana ja ensin etsitään joka ikinen syy tai tekosyy miksi on lihonut, syöminen tulee viimeisenä. ja kaikki muu tehdään ensin paitti ruokavalio ja liikunta.
Syöminen tulee viimeisenä?? Mulle ainakin syöminen on syy miksi olen lihonut, tietenkin. Lääkkeet vaikuttuvat, kyllä, mirtatsapiini tutkitusti vaikuttaa noin että ruokahalu kasvaa. Enkä halua koko kylää mukaan mihinkään.
Oi kuinka ihana olisikin saada joskus miehen valmiiksi tekemää terveellistä ruokaa, salaattia jne. Mutta omat työpäiväni on pitkät ja siihen päälle sitten kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Niin kirvelee välillä itseäkin etten aina jaksa panostaa kun olen aivan poikki työpäivien jälkeen. Tänäänkin mietin ottaisiko vaan lihapiirakoita tai valmispatonkia ostoskoriin. Valitsin kasviksia ja kalaa ja yritän nyt tsempata itseni loihtimaan niistä jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei suoranaisesti liity aiheeseen, mutta mulla on työkaveri nainen joka on ottanu viidessä vuodessa varmaan 30kg lisää. Ja kun oltiin talvilomaviikolla eri aikaa niin sinä aikana oli alkanut vaappuun kävellessään niinkuin lihavat vaappuu. 🤭 Aikanaan oli tosi timmi salimimmi.
Epäilen mirtatsapiinia. Uniongelmia ja/tai masennusta hänellä?
Itse en kyllä vaapu kävellessä, vaikka olen lihava. Kuljen tosi nopsaan töissäkin.
Ap voit vaikuttaa teidän ruokavalioon. Mietin jos vaimon koko 40 vaivaa jo sinuanyt ja teillä ei ole vielä lapsia, niin todennäköisesti niitä kiloja tulee kyllä raskauden ja vanhemmuuden myötä lisää helpostikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voit vaikuttaa teidän ruokavalioon. Mietin jos vaimon koko 40 vaivaa jo sinuanyt ja teillä ei ole vielä lapsia, niin todennäköisesti niitä kiloja tulee kyllä raskauden ja vanhemmuuden myötä lisää helpostikin.
Jep, testaillaan. Laitoin juuri uuniin lohen puolikkaan ja uunivuokaan juureksia, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta. Kohta päästään syömään vaimon kanssa. T:ap
Ps:,toivottavasti tästä ei kukaan suutu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua. Ehdotan samaa kuin joku muukin: alkakaa yhdessä liikkua. Jo pelkät kävelylenkit ovat tosi hyviä painonpudotuksen kannalta. Älä puhu mitään siitä, että hänen tulisi laihduttaa/ilmaise, että olet tyytymätön hänen ulkonäköönsä, vaan sano (ilman minkäänlaista syytöstä tai vaatimusta), että haluaisit vettää aikaa puolisosi kanssa ja keksiä mielekästä yhteistä tekemistä -ja sinulle olisi luontevaa ja mukavaa tehdä se yhdessä liikkuen. Anna vaimon päättää, mitä tekisitte: kävelylle, kuntosalille, bodypumppiin, kiipeilemään, sulkapalloa pelaamaan, kahvakuulatreeni kotona, mitä ikinä. Ja kuuntele ja toteuta nekin toiveet, mitä vaimosi haluaisi tehdä sinun kanssasi, vaikka se ei liittyisi liikkumisene.
Kerro, että toivot, että teillä syötäisiin terveellisemmin (?) ja alkakaa suunnitella, mitä ostetaan/syödään jne. Mutta ei ehdottomuutta, joustamattomuutta tai musta-valkoisuutta, eikä mitään siihen liittyvää asennetta. Houkuttele vaimosi mukaan. Anna positiivista palautetta aina kun voit ja aidosti koet niin. (Ja käy lukemassa, mitä tarkoitetaan aiheella Rakkauden kielet. Kun tiedät, millä "kielellä" puolisoasi kannattaa rakastaa niin että se menee läpi niin moni muukin asia alkaa luistaa. Vaikka voi olla, että tämä ei ole mikään ongelma teillä). Tärkeintä on, että vaimosi kokee, että hyväksyt hänet ja rakastat häntä. Mutta ei se poissulje sitä, että toivoo, että puoliso olisi hyvässä kunnossa. En ymmärrä, sitä että tällainen rehellinen toive täällä tyrmätään. Kaikilla meillä on joitain toiveita puolison suhteen, eikä se ole mikään synti.
Useimmat tavalliset ihmiset haluavat, että puolisoa rakastetaan myötä ja vastoinkäymisissä. Esim olipa koko mikä tahansa. Eikä ehdollisesti. Jos ei muna nouse muutaman lisäkilon takia niin miten käy kun oikea vastoinkäyminen tulee eteen? Sairastuminen tai vammautuminen? Toki tästä on ihan tutkittua tietokian, joten asia on tiedossa. Tällainen mies jättää jos sairastut , vammaudut tai lihot. Miksei voi vaan suoraan tunnustaa tosiasioita ja erota hyvän sään aikana?
Totta kai kaikki toivovat, että heitä rakastetaan myötä- ja vastoinkäymisissä. NIin kuuluu tehdäkin. Lukisitko kirjoitukseni tarkkaan? Mikään mitä kirjoitan ei poissulje sitä. Ehdoton rakkaus on tärkeää. Silti saa toivoa, että puoliso olisi hyvässä kunnossa. Kerrotko, miksi ei saisi? Ei sitä kannata minustakaan puolisolleen silti edes sanoa. Silti voi ottaa puolisonsa mukaan terveisiin elämäntapohin -jotka kaikin tavoin edistävät todellakin terveyttä, samalla kun vaikuttavat ulkoisesti. On aivan täysin mahdollista rakastaa puolisoaan täysin ja silti toivoa, että hän jossain suhteessa olisi erilainen. Rakastaa ja silti toivoa, että hän olisi vaikkapa vähän avoimempi sosiaalisesti, rakastaa ja toivoa, että hän silti ottaisi enemmän osaa kotitöihin, rakastaa ja toivoa, että hän pitäisi itsestään ja ulkonäöstään huolta. Ei siinä ole mitään väärää. Myös sinä toivot puolisosi kohdalta (jos sinulla sellainen) jotain, mitä hän ei ole. Se on aivan normaalia, koska kukaan meistä ei ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aika aihe monelle...
Tietyllä tapaa uskon, että oikeastaan suhteelle on eduksi, jos jo ihan alkuajoista hienovaraisesti vihjailee, että tykkää kun toinen on hoikka jne. Ei liioitellen eikä ulkonäölle pidä antaa liikaa merkitystä, mutta kuitenkin niin, että molemmille on selvää toisen mieltymykset. Oma mieheni on aina kehunut niin paljon vartaloani, että tunnen pientä painetta pysytellä normaalipainossa jo hänen takiaan. Salilla käyn itseni takia.
Puolison pysyminen normaalipainossa ei ole kannattavaa pelkästään esteettisyyden vuoksi, vaan ihan jo elämäntavat olisi mukava olla molemmilla kohdallaan. Jos puolisoni lihoaisi kovasti, tietäisin hänessä tapahtuneen aika isoja muutoksia alkaen ihan jo oman terveyden arvostamisen katoamisella. Se jo itsessään ärsyttäisi.
Kyse ei ole siitä, etten ymmärtäisi elämän vastoinkäymisten vievän voimat välillä niin, että kyky huolehtia itsestä katoaa. Pitkässä parisuhteessa on kuitenkin toivottavaa, että jossain vaiheessa saa elämästä sen verran otetta, että alkaa pitää elämänsä tärkeimmästä ihmisestä huolta: itsestä.
Raskauden ja synnytyksen jälkeen ei kyllä todellakaan välttämättä lihoa. Oikeastaan ihmettelen miten lihominen on edes mahdollista. Itse laihduin kilon viikossa alussa ja painoin muutamassa kuukaudessa 52kg, pituutta 169. Imetyshän kuluttaa paljon energiaa ja pienen lapsen kanssa tulee liikuttua, pelkästään hyötyliikuntaa paljon.
Mä oon nykyään kokoa 38/40, enemmän onneks 38 ja S:kin menee, ja kyllä se on mulle liikaa, mun miehen mielestä ei kyllä ole. Parhaimmin voin, kun olin kokoa 36. Kyllä mä ihmettelen miksi Suomessa on niin paljon lihavia naisia JA miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytä viesti vaimolle, hän näkee mikä sika olet, eroaa ja alkaa kuntoilemaan löytääkseen miehen.
Minkä takia se kuntoilu on sen aikaa ok, että nappaa uuden miehen? Sen jälkeen voi taas mättää epäterveellistä ravintoa ja läsöttää sohvalla?
Lihavat naiset on lepposia. Mutta se hikoileminen on epähygieenistä. Seurustelin kerran hieman pyylevän neidin kanssa. Suhteen edetessä hän alkoi lihoa. Näin käy myös joillekin miehille. Kun saadaan toinen satimeen ei ulkomuodosta enää välitetä. Neiti lakkasi olemasta seksikäs joten lopetin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kolme koko eli koosta 34 lähti? Oli siis ihan miniatyyri-ihminen 3 v sitten. Ehkä kyllästyi ostamaan vaatteita lasten osastolta.
Itse olen kokoa 34. 163cm ja 51kg. Kyllä tämä ihan normaali urheilevan naisen koko on, vaatteita löytyy ihan aikuistenkin koossa, ja näyttää hyvältä päällä ;)
Olin ennen pienempi, ikävuoteen 30 saakka kokoa 32 (!), mietippä mikä miniatyyri olin silloin! Sain kolme lasta ja koko jäi pysyvästi 34:een, tyytyväinen olen. Mutta täytyy sanoa, että kuulostaa hurjalta tuo ap:n rouvan kolmen koon kasvu!!! Todellakin esim minä olisin ylipainoinen koossa 40! Tosiaan jos vaimo on pitkä, on toi koko vielä OK. Mut kyllä kolmen koon lihominen on suurta, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Valitettavasti ap mulla ei oo juuri neuvoja. Liikkumisen ja terveellisen syömisen tulee aina lähteä itsestä, muut jos patistaa siitä seuraa ihmisille herkästi vastareaktio, vaikka tarkoitus olis hyvä....
Urheilkaa yhdessä säännöllisesti? Syöttekö kumpikin normaalisti, vai naposteleeko vaimo herkkuja vai kuin ihmeessä sinä oot pysynyt kuosissa mut hän ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä kummankin olisi paras todeta, että tuli valittua vääriin. Elämänarvot ja tavat eivät kohtaa, joten kumpikin jatkaa eron jälkeen elämäänsä haluamallaan tavalla.
Mies luultavasti löytäisi uuden suhteen, vaimo tuskin tai korkeintaan toisesta ylipainoisesta. Mikäli epäterveellinen elämä ja terveyden tahallinen menetys on elämänarvona.
Ainoastaan epäkypsät nuorukaiset haikailee kokoa 34 olevien luuviulujen perään. Jos yhtään on naisella lihasta tuohon kokoon ei mene. Toki ped"ofiilejä taipumuksia näillä lapsenvartaloa haikailevilla voi myös olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme koko eli koosta 34 lähti? Oli siis ihan miniatyyri-ihminen 3 v sitten. Ehkä kyllästyi ostamaan vaatteita lasten osastolta.
Itse olen kokoa 34. 163cm ja 51kg. Kyllä tämä ihan normaali urheilevan naisen koko on, vaatteita löytyy ihan aikuistenkin koossa, ja näyttää hyvältä päällä ;)
Olin ennen pienempi, ikävuoteen 30 saakka kokoa 32 (!), mietippä mikä miniatyyri olin silloin! Sain kolme lasta ja koko jäi pysyvästi 34:een, tyytyväinen olen. Mutta täytyy sanoa, että kuulostaa hurjalta tuo ap:n rouvan kolmen koon kasvu!!! Todellakin esim minä olisin ylipainoinen koossa 40! Tosiaan jos vaimo on pitkä, on toi koko vielä OK. Mut kyllä kolmen koon lihominen on suurta, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Valitettavasti ap mulla ei oo juuri neuvoja. Liikkumisen ja terveellisen syömisen tulee aina lähteä itsestä, muut jos patistaa siitä seuraa ihmisille herkästi vastareaktio, vaikka tarkoitus olis hyvä....
Urheilkaa yhdessä säännöllisesti? Syöttekö kumpikin normaalisti, vai naposteleeko vaimo herkkuja vai kuin ihmeessä sinä oot pysynyt kuosissa mut hän ei?
Höpöhöpö. Olen neljä senttiä pitempi ja kilon laihempi urheileva nainen. Vaate kokoni on 38-40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme koko eli koosta 34 lähti? Oli siis ihan miniatyyri-ihminen 3 v sitten. Ehkä kyllästyi ostamaan vaatteita lasten osastolta.
Itse olen kokoa 34. 163cm ja 51kg. Kyllä tämä ihan normaali urheilevan naisen koko on, vaatteita löytyy ihan aikuistenkin koossa, ja näyttää hyvältä päällä ;)
Olin ennen pienempi, ikävuoteen 30 saakka kokoa 32 (!), mietippä mikä miniatyyri olin silloin! Sain kolme lasta ja koko jäi pysyvästi 34:een, tyytyväinen olen. Mutta täytyy sanoa, että kuulostaa hurjalta tuo ap:n rouvan kolmen koon kasvu!!! Todellakin esim minä olisin ylipainoinen koossa 40! Tosiaan jos vaimo on pitkä, on toi koko vielä OK. Mut kyllä kolmen koon lihominen on suurta, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Valitettavasti ap mulla ei oo juuri neuvoja. Liikkumisen ja terveellisen syömisen tulee aina lähteä itsestä, muut jos patistaa siitä seuraa ihmisille herkästi vastareaktio, vaikka tarkoitus olis hyvä....
Urheilkaa yhdessä säännöllisesti? Syöttekö kumpikin normaalisti, vai naposteleeko vaimo herkkuja vai kuin ihmeessä sinä oot pysynyt kuosissa mut hän ei?Höpöhöpö. Olen neljä senttiä pitempi ja kilon laihempi urheileva nainen. Vaate kokoni on 38-40.
Jotkut vaan on romusemman mallisia eikä ikinä mahdu sirompien kokoihin vaikka olisi luuta ja nahkaa.
Itse olen kolmenkympin jälkeen kasvanut ja nykyään 52kg, pituutta 158cm. Koko 34 on minulle sopiva. Nuorena painoin 43-45kg ja koko 32 oli paras, farkut tuumakokoa 24.
Näetkö tuossa kommentissasi mitään ristiriitaa?
Toisekseen, eivät ketteryys, pirteys, iloisuus ja liikunnallisuus edellytä kokoa 34/36.