Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten 30-vuotias voi päästä töihin jos ei ole työkokemusta?
04.03.2020 |
Olen 30 ja työkokemusta ei ole kuin muutamia kuukausia hanttihommista ja niistäkin on useampi vuosi. Olen opiskelija ja opintojen viivästymisen ja työkokemuksen puute johtuu koska olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta ja ollut sairauslomalla.
Olen hakenut kymmeniä, varmaan lähemmäs sata, kesätyöpaikkoja ja harjoittelupaikkoja, mutta eihän kukaan palkkaa tämän ikäistä jolla ei ole työkokemusta. Jokainen "valintamme ei kohdistinut sinuun"-viesti tuntuu lyönniltä avokämmenellä ja kuin joku ravistelisi ja huutaisi että luulinko oikeasti voivani saada töitä. Ensi vuonna olen 31 ilman työkokemusta ja tutkintoa ja entistä vaikeampi saada työtä.
Onko minulla elämässä enää mitään toivoa? Tuntuu niin epäreilulta, että se että sairastuin nuorena, sysää minut loppuiäkseni yhteiskunnan ulkopuolelle ja tekee minusta rekrytoijien silmissä kelvottoman.
Kommentit (139)
Olisipa mahtava, kun työttömyys poistuisi sillä, että ilkeät työttömät menisivät vain töihin.
Entä henkilökohtaisen avustajan homma? Niihin ei ansioita niin kysellä, jos persoonat kohtaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos opintosi ovat loppusuoralla, niin panostaisin ennemmin valmistumiseen kuin harjoittelupaikkojen hakemiseen, siis jos harjoittelu ei ole pakollista. Sitten valmistumisen kynnyksellä jatkaisin aktiivista työnhakua, jolloin voisin päätoimiseen opiskeluun viittaamalla häivyttää aukkoja cv:ssä. Valmistumisen jälkeen sinulla voisi olla oikeus myös esim. palkkatukeen te-toimiston kautta, jolloin työnantajan näkökulmasta sinun palkkaamiseesi liittyvä riski pienenisi huomattavasti.
Valitettavasti opinnotkin on vielä pahasti kesken enkä ole edes kandi. Olen siis 30-vuotias, vain ylioppilas, ikuisuusopiskelija, mielenterveyskuntoutuja, eikä minulla ole työkokemusta. Onkohan tässä enää mitään toivoa ja tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannatta palkallinen työ unohtaa aluksi. Työkokeilu tai harjoittelu palkattomana ensin, saat työkokemusta ja voit todistaa työnantajalle että pystyt työntekoon. Sen jälkeen paljon helpompi saada palkallinen työ.
Vaikka monet suhtautuu palkattomuuteen negatiivisesti, parempi 6kk palkatonta ja sen jälkeen palkallinen työ, kuin ei työtä ollenkaan eikä koskaan palkkaa.
Työkokeilu on tarkoitettu työttömille eli opiskelijana en voi suorittaa. Palkaton harjoittelu voisi tulla kyseeseen, mutta harjoitteluun voi hakea myös tukea yliopistolta, jolloin tuki kattaa ainakin suurimman osan palkasta. Olen tähän mennessä hakenut vain paikkoja, joihin haetaan harjoittelijaa ja hakijoita voi olla jopa tuhat. En tiedä, tärppäisikö paremmin, jos hakisin harjoitteluun muulloin kuin kesällä ja lähettäisin avoimen hakemuksen. Se tosin viivästyttäisi taas opiskeluja, kun olisin harjoittelussa lukuvuoden aikana, mutta olisi varmaan kuitenkin uralle enemmän hyödyksi kuin haitaksi.
Oman opiskelualan kesätyön / harjoittelupaikan saaminen on vaikeaa useimmille, vaikka työkokemusta olisikin. Hakemuksia yhteen paikkaan voi tosiaan olla satoja. Yksi opiskelukaverini, joka valmistuu maisteriksi tänä keväänä, kertoi, että hän ei ole koskaan saanut oman alan kesätöitä. Viime syksynä hän työllistyi rekrytointifirmaan, jonka kautta hän on saanut kokonaiskuvan töiden hakemisesta: kesätyöt ovat kaikkein kilpailluimpia, syksyllä paikka irtoaa ehkä helpoiten.
Yliopistot eivät suosittele harjoittelun tekemistä kokonaan palkatta. Mutta tosiaan harjoittelutukea voi saada ja sitä myös monet harjoittelupaikat edellyttävät palkan maksamiseksi. Riippuu toki alasta.
Jos tilanne on se, että sinulla ei ole "mitään" työkokemusta, lähtisin miettimään töitä ja kokemuksen hankkimista ihan mistä vain. Vaikka henkilöstövuokrauksen kautta. Jos et saa kesätöitä, voisiko opintoja edistää kesällä avoimessa yliopistossa tai kesäyliopistossa? Tavoiteajassa valmistumista ei kannata koskaan priorisoida laajemman hyödyn edelle. Opintojen ohella työskentely lukuvuoden aikana voi tietysti hidastaa valmistumista. Harjoittelun kanssa päällekkäin ei välttämättä voi suorittaa muita kursseja. Mutta jos se hyödyttää elämässä eteenpäin, niin se kannattaa.
Mieti myös, voisitko hakea kokemusta ainejärjestöstä, harrastusympyröistä, vapaaehtoistyöstä... Oma arvo kannattaa tuntea, mutta tilanteessasi ei voi toisaalta muuta kuin ajatella hyvin laajalla skaalalla, mistä kulmasta työelämään voisi päästä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Onhan se toki älytöntä osoittaa olevansa aktiivinen ja innostunut hakija. Paljon fiksumpaa maata vain kotona ja odottaa, että joku tulee hakemaan töihin....
Se, että käyt paikanpäällä kysymässä osoittaa, ettei sinulla ole mitään käryä siitä, miten töitä saa.
Ihan perus aspahommiin varsinkin isoimpiin yrityksiin haetaan usein rekry- tai vuokrafirman kautta. Ensin video- tai puhelinhaastattelu, sitten rekryfirmassa haastis ja sitten kohdeyrityksessä.
Olen yrittäjä ja minulla on kaksi työntekijää. Etsin parhaillaan kolmatta. En todellakaan käytä aikaani noin hankalaan rekrytointiprosessiin. Minulla on parempaakin tekemistä. Suora kontakti minuun kasvokkain tai sähköpostilla on meillä ainut tapa hakea töitä. Kasvokkaiskontaktit luonnollisesti etusijalla, koska säästävät minulta sähköpostin kirjottamisen vaivan. Näin olen pärjännyt oikein hyvin tämän 10 vuotta, jonka olen yritystä pyörittänyt. Isoissa firmoissa toki eri kuviot, mutta tässähän ei puhuttu vain isoihin firmoihin työllistymisestä.
Hyvä ja tarpeellinen kommentti, mutta työnhakijalle aikamoinen sokkelo, kun hakee töitä. Pitäisi tajuta, että pienempi firma rekrytoi noin, suuressa firmassa pääsee juttelemaan vaan jonkun aulahenkilön kanssa ja keskisuuressa firmassa taas voit odottaa, että jompikumpi vaihtoehto on noista se mahdollinen. Ja eroja myös toimialakohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opintosi ovat loppusuoralla, niin panostaisin ennemmin valmistumiseen kuin harjoittelupaikkojen hakemiseen, siis jos harjoittelu ei ole pakollista. Sitten valmistumisen kynnyksellä jatkaisin aktiivista työnhakua, jolloin voisin päätoimiseen opiskeluun viittaamalla häivyttää aukkoja cv:ssä. Valmistumisen jälkeen sinulla voisi olla oikeus myös esim. palkkatukeen te-toimiston kautta, jolloin työnantajan näkökulmasta sinun palkkaamiseesi liittyvä riski pienenisi huomattavasti.
Valitettavasti opinnotkin on vielä pahasti kesken enkä ole edes kandi. Olen siis 30-vuotias, vain ylioppilas, ikuisuusopiskelija, mielenterveyskuntoutuja, eikä minulla ole työkokemusta. Onkohan tässä enää mitään toivoa ja tulevaisuutta.
Ajat ovat kovat. Olen vähän vastaavassa tilanteessa, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Omat opintoni ovat jo loppusuoralla ja vuoden verran vielä huhkittavaa niin saa gradun valmiiksi. Mutta tuo että on aloittanut opiskelut hieman kypsemmällä iällä eikä oman alan kokemusta ole karttunut, vaikuttaa olevan hälyytysmerkki rekrytoijille. Itsellä löytyy muuta työkokemusta, mutta myös aukkoja ansioluettelossa masennuksen vuoksi. Ja suht hyvällä omallatunnolla voin sanoa olevani meidänkin koulun ns. parempaa puoliskoa. Mutta ikä ja aukot luettelossa, niin eipä paljoa haastatteluun kutsuta. Jos sinne edes pääsisi, niin voisi vaikka työllistyä kun aina olen paikan haastattelusta saanut.
Tosin meidän koululta esim. kaverini ei ole oikein meinannut työllistyä valmistumisen jälkeen. Hänellä tosin on toinen ammatti ja kohtuulliset tulot, niin ei mihin tahansa tartukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä ole itse saanut ikinä palkkatöitä noista työkokeiluista ym.humpuukeista itse, samassa tilanteessa olen ja en usko ikinä pääsevänikään mukaan palkalliseen työelämään:( Itselläkin CV:ssä aukkoja sairauden takia, mitenpä selittelet työhaastatteluissa ne, no ei mitenkään! Kyllä suurin osa työnanatajista ihan oikeasti vaan hyväksikäyttää ronskisti noita kaikenmaailman kokeilijoita ja harjoittelijoita loputtomiin ja uusi palkaton orja vaan aina tilalle sitten. Kyllähän tuo vetuttaa, että toisana palkatta itsekin nuorempana ahkeroinut noissa palkattomissa hommissa, muut työntekijät palkallisina, eläkettä kertyy jne. ja itse yhä sit vuosien päästäkin samassa lähtöruudussa ja voi enää vain haaveilla palkasta, eläkkeestä, työterveydestä ja elämästä ylipäätään, sitä kun ei rahattomana ja työttömänä eli vailla ihmisarvoa ole. Elämä meni jo, junasta pudonneita ei oteta enää kyytiin, sori.
Vierailija kirjoitti:
No enpä ole itse saanut ikinä palkkatöitä noista työkokeiluista ym.humpuukeista itse, samassa tilanteessa olen ja en usko ikinä pääsevänikään mukaan palkalliseen työelämään:( Itselläkin CV:ssä aukkoja sairauden takia, mitenpä selittelet työhaastatteluissa ne, no ei mitenkään! Kyllä suurin osa työnanatajista ihan oikeasti vaan hyväksikäyttää ronskisti noita kaikenmaailman kokeilijoita ja harjoittelijoita loputtomiin ja uusi palkaton orja vaan aina tilalle sitten. Kyllähän tuo vetuttaa, että toisana palkatta itsekin nuorempana ahkeroinut noissa palkattomissa hommissa, muut työntekijät palkallisina, eläkettä kertyy jne. ja itse yhä sit vuosien päästäkin samassa lähtöruudussa ja voi enää vain haaveilla palkasta, eläkkeestä, työterveydestä ja elämästä ylipäätään, sitä kun ei rahattomana ja työttömänä eli vailla ihmisarvoa ole. Elämä meni jo, junasta pudonneita ei oteta enää kyytiin, sori.
Jos junasta pudonneita ei haluta enää kyytiin, jättäkää edes ajamatta meidän yli eli lopettakaa nöyryyttäminen työkkärissä, aktiivimallit (no tämä onneksi poistui jo) ja karenssit. Ei ole sen työttömän vika, jos työnantajilla on asennevamma, että liian vanhoja tai niitä, joilla on aukkoja cv:ssä, ei huolita töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos opintosi ovat loppusuoralla, niin panostaisin ennemmin valmistumiseen kuin harjoittelupaikkojen hakemiseen, siis jos harjoittelu ei ole pakollista. Sitten valmistumisen kynnyksellä jatkaisin aktiivista työnhakua, jolloin voisin päätoimiseen opiskeluun viittaamalla häivyttää aukkoja cv:ssä. Valmistumisen jälkeen sinulla voisi olla oikeus myös esim. palkkatukeen te-toimiston kautta, jolloin työnantajan näkökulmasta sinun palkkaamiseesi liittyvä riski pienenisi huomattavasti.
Vastavalmistunut ei saa palkkatukea.
Vierailija kirjoitti:
No enpä ole itse saanut ikinä palkkatöitä noista työkokeiluista ym.humpuukeista itse, samassa tilanteessa olen ja en usko ikinä pääsevänikään mukaan palkalliseen työelämään:( Itselläkin CV:ssä aukkoja sairauden takia, mitenpä selittelet työhaastatteluissa ne, no ei mitenkään! Kyllä suurin osa työnanatajista ihan oikeasti vaan hyväksikäyttää ronskisti noita kaikenmaailman kokeilijoita ja harjoittelijoita loputtomiin ja uusi palkaton orja vaan aina tilalle sitten. Kyllähän tuo vetuttaa, että toisana palkatta itsekin nuorempana ahkeroinut noissa palkattomissa hommissa, muut työntekijät palkallisina, eläkettä kertyy jne. ja itse yhä sit vuosien päästäkin samassa lähtöruudussa ja voi enää vain haaveilla palkasta, eläkkeestä, työterveydestä ja elämästä ylipäätään, sitä kun ei rahattomana ja työttömänä eli vailla ihmisarvoa ole. Elämä meni jo, junasta pudonneita ei oteta enää kyytiin, sori.
Työkokeilupaikan ei ole tarkoituskaan työllistää. Se on kerrottu ihan selvästi työkokeilun tavoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä palkkaisi ihmistä joka ei ole valmistunut viimeistään 28-vuotiaana ja jolla ei ole oman alan työkokemusta.
Jossain vaiheessa kannattaa ehkä vain luopua yliopisto-opinnoista ja kouluttautua johonkin amisammattiin parissa vuodessa. Itse tein näin. Tosin valitsin sen amiksen alan väärin eikä se oikeasti kiinnosta, mutta olenpahan jotain töitä saanut ja luultavasti opiskelen uudelleen toiseen ammattiin.
Minulla on myös paljon tuttuja, jotka ovat yliopistotutkinnon (tekniikkan alojen ja esim. kielitieteen) jälkeen jääneet työttömiksi ja sitten opiskelleet amiksessa, AMK:ssa tai yliopistossa toisen tutkinnon, josta on saanut töitä. Esim. Yksi tuttu valmistui todella hitaasti yo:sta eikä saanut DI:nä töitä ja opiskeli sitten kokiksi amiksessa ja vielä töiden ohessa restonomiksi aika nopeastikin. Nykyisin hän toimii jonkun ravintolan päällikkönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi alkuun hakisin erilaisiin tapahtumiin vapaaehtoiseksi esim. elokuvafestivaalit, musiikkifestivaalit. Sitten niistä pyydät työtodistuksia. Tapahtumiin pääsevät kaikki. Olen itse ollut rekrytoimassa ja monenlaisia ihmisiä on ollut mukana asiantuntijoista sairauseläkeläisiin.
Jatkona tuohon, että silloin saat käsityksen siitä missä olisit töissä hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannatta palkallinen työ unohtaa aluksi. Työkokeilu tai harjoittelu palkattomana ensin, saat työkokemusta ja voit todistaa työnantajalle että pystyt työntekoon. Sen jälkeen paljon helpompi saada palkallinen työ.
Vaikka monet suhtautuu palkattomuuteen negatiivisesti, parempi 6kk palkatonta ja sen jälkeen palkallinen työ, kuin ei työtä ollenkaan eikä koskaan palkkaa.
Totuus taitaa olla, ettei ole sellaisia paikkoja johon ottaisivat harjoittelemaan ilman palkkaa. Tuttu sukulainen on samassa jamassa kuin ap ja joka puolella vain että emme voi ottaa, kun ei ola henkilökuntaa opastamaan ja neuvomaan.
Se on suurin syy. Kunnollinen, siisti päihteetön 29v nainen kyseessä.
Ei vaan ole mahdollista ottaa. Mikä neuvoksi?
työkokeilupaikkoja löytyy jos jaksaa kysellä ja etsiä, joissain kaupungeissa niitä on myös te-palveluiden listoilla tms. työkokeilun ei ole tarkoitus ensisijaisesti työllistää työtöntä, vaan auttaa paluuta työelämään. jos ei ole mahdollisuutta työllistyä hakemalla paikkoja esim. linkedin tai mol-palvelujen kautta, voi yrittää saada palkkatukipaikkoja. itse olen työllistynyt palkkatukipaikkoihin, jotka ei vastaa omaa koulutusta. oman koulutuksen työpaikkoihin on aina kymmeniä hakijoita ja pääsy niihin on aika mimimaalinen.
Aika hurjaa, että 30v olisi "liian vanha" pääsemään enää työelämään mukaan. Siinä iässä kun kuitenkin pitäisi olla vielä ainakin 35 vuotta työelämää edessä, mikäli tulevaisuudessa edes päästään eläkkeelle. Kolmekymppinen on tässä asiassa vielä verraten nuori. Monen työn ja ammatin kerkeää oppia ja vuosikymmeniä sitä myös tehdä. Tsemppiä ap:lle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Se kouluttamaton kolmekymppinen voi olla muilta ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan paljon pätevämpi kuin koulutettu vastaava. Koulutushan ei automaattisesti anna ihmiselle työelämässä vaadittavia taitoja. Se antaa vain muodollisen pätevyyden. Itse palkkaisin ennemmin kouluttamattoman kolmekymppisen, joka on motivoitunut, ahkera ja sosiaalisilta taidoiltaan soveltuva työyhteisöömme kuin koulutetun kaksivitosen, jolta ei löydy mitään edellä mainituista ominaisuuksista.
Työkokemus ja koulutus nimenomaan antaa niitä valmiuksia tehdä töitä! Onko sinun mielestäsi kouluttamaton nelikymppinen ilman työkokemusta vielä kolmekymppistäkin parempi vaihtoehto!? Pitkäaikaistyötön viisikymppinen on varmaan sinun logiikallasi suorastaan timanttisen kova tekemään töitä!
Se nyt on vaan niin, että jos on ollut toistakymmentä vuotta työikäinen ja täysin työelämän ulkopuolella on tosi vaikea päästä enää työuran alkuun. Pitää olla jotain tarjottavaa työnantajalle tullakseen palkatuksi. Jotain osaamista tai edes näyttöä siitä, että on tehnyt elämässää muutakin kuin maannut kotona ja piereskellyt kattoon.
Harmi, ettet lainkaan ymmärtänyt pointtiani. No, ei se mitään. Kaikkea ei kaikki toki voikaan ymmärtää. Yritän vielä rautalangan kanssa: motivoitunut ja ahkera vs. ei-motivoitunut ja laiska. Valintani osuu aina ensimmäiseen riippumatta henkilön iästä, sukupuolesta, koulutuksesta tai muustakaan taustasta. Olen siitä erikoinen työnantajan, että minulle tärkeintä on, että työt tulevat tehdyksi hyvin ja ajallaan. Ymmärrän, että kaikissa firmoissa näin ei ole.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mistä näet hakuvaiheessa, kuka on motivoitunut ja ahkera?
Mitä alaa opiskelet? Työllistyykö sillä alalla sitten valmiina maisterinakaan kuinka varmasti? Kuinka pian osa opinnoistasi vanhenee, jos et saa kandin tutkintoa tehtyä? Tutkintohan ei sitten vanhene ja siitä voi jatkaa maisterivaiheeseen, mutta jos tutkintoa ei ole, niin ne kandivaiheen kurssit saattavat vanhentua.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi ihmistä joka ei ole valmistunut viimeistään 28-vuotiaana ja jolla ei ole oman alan työkokemusta.
On ihmisiä, jotka esim. vaihtavat alaa 28-vuotiaana, ja taustalla voi olla jo vuosia eri alojen työkokemusta. Hyvin on mahdollista silloin työllistyä. Suhtautuminen opiskeluunkin yleensä eri tasolla, kun on elämänkokemusta pohjalla ja tietää, mihin tähtää. Eli motivaatio kohdallaan.
Alue: Aihe vapaa
Kysytäänkö haastattelussa ikää? Jos perhesuhteista tai terveydentilasta ei saa udella, miksi ikää olisi sen sallitumpaa kysyä? Hakijan naamasta voi arvioida ikää, mutta se voi heittää oikeasta iästä usealla vuodella.