Miten 30-vuotias voi päästä töihin jos ei ole työkokemusta?
Olen 30 ja työkokemusta ei ole kuin muutamia kuukausia hanttihommista ja niistäkin on useampi vuosi. Olen opiskelija ja opintojen viivästymisen ja työkokemuksen puute johtuu koska olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta ja ollut sairauslomalla.
Olen hakenut kymmeniä, varmaan lähemmäs sata, kesätyöpaikkoja ja harjoittelupaikkoja, mutta eihän kukaan palkkaa tämän ikäistä jolla ei ole työkokemusta. Jokainen "valintamme ei kohdistinut sinuun"-viesti tuntuu lyönniltä avokämmenellä ja kuin joku ravistelisi ja huutaisi että luulinko oikeasti voivani saada töitä. Ensi vuonna olen 31 ilman työkokemusta ja tutkintoa ja entistä vaikeampi saada työtä.
Onko minulla elämässä enää mitään toivoa? Tuntuu niin epäreilulta, että se että sairastuin nuorena, sysää minut loppuiäkseni yhteiskunnan ulkopuolelle ja tekee minusta rekrytoijien silmissä kelvottoman.
Kommentit (139)
Minä pääsin opiskeluihin sisältyvän harjoittelun kautta. Olin ensin harjoittelussa ja sen jälkeen halusivat palkata minut. Oikealla asenteella siis hyvinkin mahdollista työllistyä. Alkuun toki saattaa vaatia palkatonta työntekoa, mutta se on aika pieni paha, jos sen avulla saa vakipaikan.
Varmaan kannatta palkallinen työ unohtaa aluksi. Työkokeilu tai harjoittelu palkattomana ensin, saat työkokemusta ja voit todistaa työnantajalle että pystyt työntekoon. Sen jälkeen paljon helpompi saada palkallinen työ.
Vaikka monet suhtautuu palkattomuuteen negatiivisesti, parempi 6kk palkatonta ja sen jälkeen palkallinen työ, kuin ei työtä ollenkaan eikä koskaan palkkaa.
No voisko joku kuntouttavan työtoiminnan paikka olla hyvä sulle?
Tai vuokratyö?
Vaikeaahan se on, kun hakijoita on sen sata, joilla on työkokemusta.
Jätä nyt ensinnäkin ikä pois, ei sitä tarvitse kertoa, eikä kaikissa lomakkeissa kysytäkään.
Kuuluuko opintoihisi harjoittelua?
Voisiko tehdä jotain vapaaehtoistyötä?
Kukaan ei koskaan tarkista työkokemuksia, firmojakin tulee ja menee...
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannatta palkallinen työ unohtaa aluksi. Työkokeilu tai harjoittelu palkattomana ensin, saat työkokemusta ja voit todistaa työnantajalle että pystyt työntekoon. Sen jälkeen paljon helpompi saada palkallinen työ.
Vaikka monet suhtautuu palkattomuuteen negatiivisesti, parempi 6kk palkatonta ja sen jälkeen palkallinen työ, kuin ei työtä ollenkaan eikä koskaan palkkaa.
Työkokeilu on tarkoitettu työttömille eli opiskelijana en voi suorittaa. Palkaton harjoittelu voisi tulla kyseeseen, mutta harjoitteluun voi hakea myös tukea yliopistolta, jolloin tuki kattaa ainakin suurimman osan palkasta. Olen tähän mennessä hakenut vain paikkoja, joihin haetaan harjoittelijaa ja hakijoita voi olla jopa tuhat. En tiedä, tärppäisikö paremmin, jos hakisin harjoitteluun muulloin kuin kesällä ja lähettäisin avoimen hakemuksen. Se tosin viivästyttäisi taas opiskeluja, kun olisin harjoittelussa lukuvuoden aikana, mutta olisi varmaan kuitenkin uralle enemmän hyödyksi kuin haitaksi.
Jotenkin helpottavaa kuulla, etten ole ainoa tässä tilanteessa, joten kiitos ap. Toivon sinulle kaikkea hyvää hankalasta tilanteesta huolimatta, vaikka eihän tämä helppoa ole...
Työkokeilu tai muu palkaton harjoittelu aluksi ovat ehkä parhaita vaihtoehtoja, mutta muita mahdollisia ideoita edellisten lisäksi: oppisopimuskoulutus, tai joku lähihoitajan/siivoojan tms. koulutus ja sitten sijaisuuksien tekeminen aluksi, tai jos löytyisi jostain joku etätyömahdollisuus netin kautta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannatta palkallinen työ unohtaa aluksi. Työkokeilu tai harjoittelu palkattomana ensin, saat työkokemusta ja voit todistaa työnantajalle että pystyt työntekoon. Sen jälkeen paljon helpompi saada palkallinen työ.
Vaikka monet suhtautuu palkattomuuteen negatiivisesti, parempi 6kk palkatonta ja sen jälkeen palkallinen työ, kuin ei työtä ollenkaan eikä koskaan palkkaa.
Työkokeilu on tarkoitettu työttömille eli opiskelijana en voi suorittaa. Palkaton harjoittelu voisi tulla kyseeseen, mutta harjoitteluun voi hakea myös tukea yliopistolta, jolloin tuki kattaa ainakin suurimman osan palkasta. Olen tähän mennessä hakenut vain paikkoja, joihin haetaan harjoittelijaa ja hakijoita voi olla jopa tuhat. En tiedä, tärppäisikö paremmin, jos hakisin harjoitteluun muulloin kuin kesällä ja lähettäisin avoimen hakemuksen. Se tosin viivästyttäisi taas opiskeluja, kun olisin harjoittelussa lukuvuoden aikana, mutta olisi varmaan kuitenkin uralle enemmän hyödyksi kuin haitaksi.
Todellakin parantaisi mahdollisuuksia, kun hakisit ihan kaikkia töitä etkä vain kesäajan harjoitteluja. Luonnollisesti kesäajan harjoittelut ovat kaikkein suosituimpia, mikä loogisesti tarkoittaa sitä, että niihin on hankalampi päästä. Ehdottomasti avoin hakemus ja muutenkin hakemus kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Myös osa-aikaisiin, joita voi tehdä opintojen ohella. Opiskelijoiden harjoittelut saa yleensä sovittua niin, että opinnot eivät niistä kärsi. Jos koulutukseesi kuuluu harjoittelu, voi koulu myös joustaa suorituksissa sillä aikaa kun olet harjoittelussa. Opinto-ohjaaja tms. voisi olla avuksi näissä asioissa. Häneltä saisit varmasti myös apuja harjoittelupaikan hakemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaahan se on, kun hakijoita on sen sata, joilla on työkokemusta.
Jätä nyt ensinnäkin ikä pois, ei sitä tarvitse kertoa, eikä kaikissa lomakkeissa kysytäkään.
Kuuluuko opintoihisi harjoittelua?
Voisiko tehdä jotain vapaaehtoistyötä?
Kukaan ei koskaan tarkista työkokemuksia, firmojakin tulee ja menee...
Valtion hakemuksissa syntymäaika ei ole pakollinen ja olen jättänyt sen pois, mutta valitettavasti suurimmassa osssa hakemuksista sitä kysytään. Olen tehnyt vähän vapaaehtoistyötä ja ollut talkootöissä muutamissa tapahtumissa. Nämä ovat kuitenkin vain ihan lyhytaikaisia tehtäviä ja varmaankin palkallista työkokemusta arvostetaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannatta palkallinen työ unohtaa aluksi. Työkokeilu tai harjoittelu palkattomana ensin, saat työkokemusta ja voit todistaa työnantajalle että pystyt työntekoon. Sen jälkeen paljon helpompi saada palkallinen työ.
Vaikka monet suhtautuu palkattomuuteen negatiivisesti, parempi 6kk palkatonta ja sen jälkeen palkallinen työ, kuin ei työtä ollenkaan eikä koskaan palkkaa.
Työkokeilu on tarkoitettu työttömille eli opiskelijana en voi suorittaa. Palkaton harjoittelu voisi tulla kyseeseen, mutta harjoitteluun voi hakea myös tukea yliopistolta, jolloin tuki kattaa ainakin suurimman osan palkasta. Olen tähän mennessä hakenut vain paikkoja, joihin haetaan harjoittelijaa ja hakijoita voi olla jopa tuhat. En tiedä, tärppäisikö paremmin, jos hakisin harjoitteluun muulloin kuin kesällä ja lähettäisin avoimen hakemuksen. Se tosin viivästyttäisi taas opiskeluja, kun olisin harjoittelussa lukuvuoden aikana, mutta olisi varmaan kuitenkin uralle enemmän hyödyksi kuin haitaksi.
Voisiko sinun opinnoissasi harjoittelun sisällyttää niihin opintoihin? Suurimmalla osalla aloista tämä onnistuu. Eli menisit harjoitteluun, tekisit siitä raportit jne. ja saisit opintopisteet. Näin harjoittelu edistäisi sekä työllistymistäsi että opintojesi etenemistä.
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Olisiko sinulla mitään kurssia, missä tehdään töitä?
Itse ohjasin mm. omaa alaani lapsille (Helsingin) yliopiston kurssin kautta ja sen jäkeen sitä pääsi tekemään palkallisena - tätä kysyttiin kerran yhdessä työhaastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Se kouluttamaton kolmekymppinen voi olla muilta ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan paljon pätevämpi kuin koulutettu vastaava. Koulutushan ei automaattisesti anna ihmiselle työelämässä vaadittavia taitoja. Se antaa vain muodollisen pätevyyden. Itse palkkaisin ennemmin kouluttamattoman kolmekymppisen, joka on motivoitunut, ahkera ja sosiaalisilta taidoiltaan soveltuva työyhteisöömme kuin koulutetun kaksivitosen, jolta ei löydy mitään edellä mainituista ominaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Poikani työllistyi juurikin niin, että oli itse aktiivinen ja kävi kaupoissa kysymässä paikkoja. Opiskeli kaupallista alaa. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos käy. Pahin, mitä voi tapahtua, on se että sinulle kerrotaan, ettei ko. paikassa juuri nyt ole töitä tarjolla tai esimies ei ole nyt paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Poikani työllistyi juurikin niin, että oli itse aktiivinen ja kävi kaupoissa kysymässä paikkoja. Opiskeli kaupallista alaa. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos käy. Pahin, mitä voi tapahtua, on se että sinulle kerrotaan, ettei ko. paikassa juuri nyt ole töitä tarjolla tai esimies ei ole nyt paikalla.
Ja tämä tapahtui siis 2010-luvulla, ei 80-luvulla.
Joillain vuokrafirmoilla on sellaisia lyhytkoulutuksia tarjoilijoiksi. Sitten voisit tehdä keikka hommia. Joitain tarjoilijan ja keittiöapulaisen töitä voi varmaan saada ilman koulutustakin, kuhan käyt hygieniaosaamistodistuksen hakemassa jostain aikuiskoulutuskeskuksen tms kokeesta.
Oman alan ulkopuolinenkin työkokemus on plussaa, ne hanttihommatkin. Mieheni oli muutama viikko sitten mukana valitsemassa jotain harjoittelijaa tai maisterityöntekijää. Hän oli toiveikas valitun suhteen erityisesti siksi, koska tällä oli paljon asiakaspalvelukokemusta, vaikka työssä ei asiakaspalvelua olekaan. Se työkokemus antoi vaikutelman, että hakija tulee varmaan ihmisten kanssa toimeen ja on tehnyt elämässään jotain muutakin.
Edellinen harjoittelija oli ollut "yliälykäs" nörtti, joka ei kommunikoinut muiden kanssa ja osasi mielestään kaiken jo, ei ollut ohjattavissa eikä lopulta saanut oikein mitään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Normaalit ihmiset kyllä tietävät, kuka on heidän esimiehensä tai ko. firman myymäläpäällikkö tai vastaava ja osaavat kertoa työnkyselijälle hänen yhteystietonsa. Jos ei osaa, normaalilla ihmisellä on sen verran tilannetajua, että selvittää asian tai vähintään vastaa asiallisesti, ettei tiedä asiaa. Ei synny mitään kiusallista tilannetta ellei työnhakijalla itsellään ole ongelmia sosiaalisten kontaktien suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Juu mut kato kun työttömyys on yksilön vika, ja siitä pääsisi eroon, jos vaan yrittäisi enemmän...
Jokaisessa vähänkin isommassa firmassa pääsee vain aulaan, ja siellä joku securitaksen tms. aulanhoitaja ei edes tiedä mitä ihmiset talossa tekevät, ei se hänelle kuulu. Puhelinvaihdekin hoidetaan yleensä jossain muualla kuin siinä aulassa.
Lisäksi GDPR:n ja käytettävyyssyiden vuoksi paikat haetaan tietyllä tavalla rekrylomakkeen kautta. Siellä killuu nekin sisäiset paikat, joihin on jo tekijä valittuna. Annetaan kuva siitä, että paikkoja on auki, vaikka ei oikeasti olekaan.
Ei mitenkään