Miten 30-vuotias voi päästä töihin jos ei ole työkokemusta?
Olen 30 ja työkokemusta ei ole kuin muutamia kuukausia hanttihommista ja niistäkin on useampi vuosi. Olen opiskelija ja opintojen viivästymisen ja työkokemuksen puute johtuu koska olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta ja ollut sairauslomalla.
Olen hakenut kymmeniä, varmaan lähemmäs sata, kesätyöpaikkoja ja harjoittelupaikkoja, mutta eihän kukaan palkkaa tämän ikäistä jolla ei ole työkokemusta. Jokainen "valintamme ei kohdistinut sinuun"-viesti tuntuu lyönniltä avokämmenellä ja kuin joku ravistelisi ja huutaisi että luulinko oikeasti voivani saada töitä. Ensi vuonna olen 31 ilman työkokemusta ja tutkintoa ja entistä vaikeampi saada työtä.
Onko minulla elämässä enää mitään toivoa? Tuntuu niin epäreilulta, että se että sairastuin nuorena, sysää minut loppuiäkseni yhteiskunnan ulkopuolelle ja tekee minusta rekrytoijien silmissä kelvottoman.
Kommentit (139)
Eihän ikää ole pakko laittaa työhakemukseen, ellei sitä erikseen kysytä. Itse havahduin siihen, että itseäni (tuolloin 29v) pidettiin lähemmäs 10v nuorempana eräässä AMK-harjottelupaikassa juuri tästä syystä.
Meillä oli joku ihmeen CV-paja koulussa , jossa väännettiin kaikille samanlainen CV. Siellä oli hyvin edistyksellinen opettaja, joka vaati, ettei ikää laiteta ja että kaiken pitää mahtua yhdelle sivulle. No itselläni piti mahduttaa pari työharjottelua nykyisistä ja vapaahetoishommaa, niin että ne ekat duunit tyyliin tarjoilijana jäi pois, samaten jätin ekan toisen asteen tutkintoni (amis) pois ja mainitsin ainostaan olevani ylioppilas. Siinä lukee kyllä aikuislukio, mutta silti. Heitin ihan huvikseni tämän CV:n, kun se nyt valmiina oli, yhteen firmaan ja sieltä vastattiinkin ihan suoraan ja lopulta sain haastattelun ja paikan. En siis tätä yhtään odottanut. Siellä sitten minut rekrynnyt henkilö (itseäni ehkä 3v vanhempi) sanoi jossain vaiheessa kiusoitellen tyyliin "niin mutku sä oot vielä noin nuori" ja menin ihan punaiseksi, kun jotenkin salamana tuli kaikki mieleen. Että niinhän se voisi olettaa :D Kyllähän työsopimukseen on laitettu hetu, josta tietty voi iän nähdä, mtta ei se kai ollut sitäkään kovin tarkkaan tiiraillut.
Kyllä se ikä siis tulee lopulta ilmi, mutta ei tarvitselle mennä se "ikä edellä" sinne haastatteluun, jos sulla on tollainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Onhan se toki älytöntä osoittaa olevansa aktiivinen ja innostunut hakija. Paljon fiksumpaa maata vain kotona ja odottaa, että joku tulee hakemaan töihin....
Niin mutta kenellä sä osoitat sitä aktiivisuutta ja innostunutta? Monessa paikassa se on ihan erillinen taho, joka hoita rekrytoinnin, niin turhaan sä edes mihinkään myymälään kävelet sisään.
Et kenellekään. Makaa vain kotona rauhassa. Aivan varmasti sinut joku päivä sieltä tullaan hakemaan töihin. Turha edes kysyä, jos joku työntekijä vaikka sattumalta tietäisi, kuka heillä hoitaa rekrytoinnin ja jopa ohjaamaan sinut hänen puheilleen. Helpommalla pääset kun makaat kotona ja odotat työpaikan tulevan sinun luoksesi.
Niin tai sitten vaan hakee töitä niinkuin normaalit ihmiset, eli tekee sen hakemuksen siellä netissä. Omituinen logiikka, että kuvittelet olevan kaksi vaihtoehtoa: joko kotona makaaminen, tai aikamatkustaminen 80-luvulle kävelemään yritysten auloihin.
Miksi syntymäaikaa edes kysytään näissä netissä tehtävissä hakulomakkeissa? Millä tavalla se on oleellinen jo hakuvaiheessa? Ainakin Helsingin kaupunki toteuttaa jo toisinaan nimetöntä ja sukupuoletonta rekryä, jotka saisi olla muuallakin yleisempiä, mutta myös ikä pitäisi voida piilottaa.
Laitat vaan rohkeesti siihen hakemukseen muutaman vuoden työkokemusta jostain hanttihommista (esim. Hese tai mäkkäri) tarpeeksi kaukaa menneisyydestä esim 2010-2013. Kukaan ei näitä ikinä tarkista, koska melkein kaikilla on jotain tämmöistä CVssä, eikä firmoissa yleensä edes ole enää töissä ketään jolta näitä voisi selvittää. Työmarkkinoilla rehellisyys kannattaa vasta sitten kun sinulla on oikeesti kova CV. Siihen asti mennään bluffilla.
Muistat väärin. Olet ollut töissä 10-vuotta valtiolla. (Kukaan ei tarkasta. Ei kukaan).
Vierailija kirjoitti:
Olen 30 ja työkokemusta ei ole kuin muutamia kuukausia hanttihommista ja niistäkin on useampi vuosi. Olen opiskelija ja opintojen viivästymisen ja työkokemuksen puute johtuu koska olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta ja ollut sairauslomalla.
Olen hakenut kymmeniä, varmaan lähemmäs sata, kesätyöpaikkoja ja harjoittelupaikkoja, mutta eihän kukaan palkkaa tämän ikäistä jolla ei ole työkokemusta. Jokainen "valintamme ei kohdistinut sinuun"-viesti tuntuu lyönniltä avokämmenellä ja kuin joku ravistelisi ja huutaisi että luulinko oikeasti voivani saada töitä. Ensi vuonna olen 31 ilman työkokemusta ja tutkintoa ja entistä vaikeampi saada työtä.
Onko minulla elämässä enää mitään toivoa? Tuntuu niin epäreilulta, että se että sairastuin nuorena, sysää minut loppuiäkseni yhteiskunnan ulkopuolelle ja tekee minusta rekrytoijien silmissä kelvottoman.
Kyllä toivoa on.
On paljon töitä mihin ei edellytetä työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Laitat vaan rohkeesti siihen hakemukseen muutaman vuoden työkokemusta jostain hanttihommista (esim. Hese tai mäkkäri) tarpeeksi kaukaa menneisyydestä esim 2010-2013. Kukaan ei näitä ikinä tarkista, koska melkein kaikilla on jotain tämmöistä CVssä, eikä firmoissa yleensä edes ole enää töissä ketään jolta näitä voisi selvittää. Työmarkkinoilla rehellisyys kannattaa vasta sitten kun sinulla on oikeesti kova CV. Siihen asti mennään bluffilla.
Tää ois kyllä helposti tehty. En nyt tietenkään kehota ketään valehtelemaan, mutta jos itselläni olisi tollanen tilanne, että 30v ja ei yhtään työkokemusta, varmaan heittäisin jotain tuollaista CV:hen. jos laittaisi just jonkun vuoden 2013, niin siellä burgeripaikassa ei oikeasti ole tyyliin yhtään samaa työntekijää jolta voisi edes kysyä. Eikä tartte edes laitta mitään oikeeta toimipistettä, voihan siihen heittää vaan xxx oy ja selittää, että burgeria paistettiin. Ne on monet yksityisyrittäjien omistamia, vaikka onkin ketjussa mukana, eli mitä hassumpia nimiä niillä. Ei ne sitä mistään yritysrekisteristä ala katsomaan. Ties vaikka ois konkkaan jo mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä alaa aloittaja opiskelee?
Opiskelen luonnontieteellistä/teknistä alaa, jolla on yleisesti ottaen hyvä työllisyystilanne ja moni saa korkeaa palkkaa. Täältäkin olen kuitenkin lukenut, että alalla on paljon ikäsyrjintää ja 40-vuotias potkitaan ulos eikä kutsuta enää haastatteluun. Jonkinlainen ihannetyöntekijä alalla taitaa olla alle 35-vuotias lapseton mies, joka vapaa-ajallakin harrastaa aihetta ja on valmis uhraamaan koko elämänsä työlle. Toisaalta opiskelemaani alaa voi hyödyntää todella monella kentällä eikä pelkästään siinä tyypillisimmässä työssä ja trendikkäimmissä yrityksissä. Mitään syytä huoleenhan ei olisi, jos opiskelisinkin vaikka sosiaalityöntekijäksi tai lääkäriksi.
Hei, sama tilanne, sama tausta, sama ikä. Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen asiantuntijatehtävän ja suhtaudun ihan luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Lannistuminen itessään vie paljon pois mahdollisuuksista, joita ei sitten enää edes näe. Tuolla taustalla voisit hakea Kelan ammatilliseen kuntoutukseen, pääsisit työkokeiluun ja saisit uraohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Hei, sama tilanne, sama tausta, sama ikä. Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen asiantuntijatehtävän ja suhtaudun ihan luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Lannistuminen itessään vie paljon pois mahdollisuuksista, joita ei sitten enää edes näe. Tuolla taustalla voisit hakea Kelan ammatilliseen kuntoutukseen, pääsisit työkokeiluun ja saisit uraohjausta.
Onnittelut työpaikasta! Haluatko kertoa, millä alalla olet? Ilmeisesti olet kuitenkin valmistunut korkeakoulusta. Itse saatan hyvällä tuurilla olla maisteri vasta joskus 35-vuotiaana, jolloin opiskeluun olisi kulunut jo 11 vuotta.
Taas muutama hylkäyskirje tullut. Hylkäys entry level -töihin untuu vielä pahemmalta kuin hylkäys harjoittelupaikkaan. En siis kelpaa edes siivoukseen, varastoon tai postin jakamiseen.
Toivon niin kovasti että saat töitä ja pääset vauhtiin ja että on sellaisia työnantajia jotka antavat mahdollisuuden! Voi hyvin ja älä luovuta!
Miksi joku vielä viitsii ilkeillä? Mitä siitä itsellesi saat? Eikö yhtään omatunto sano mitään? Et voi tietää toisten tilanteita ja sairauksia ym. Ole ystävällinen, sillä levität hyvää muille ja itsellesikin.
Aikas kylmä ihminen tuo joka sanoo että ei jatkoon. Minnes sitten? Ihmisillä on tilanteita ja tilanteita. Sinullekin voi tulla kaikenlaista.
Aloitin 14-vuotiaana kaupan lihatiskillä. 16-vuotiaana oli nimismiehen konttorilla ilmaisena toimistoapulaisena kuukauden. Siitä eteenpäin neljä kesää palkallisena. Opiskeluaikojen kesinä kysyin suoraan työnantajan pomolta töitä. Opetustöitä kysyin myöhemmin suoraan koulujen rehtoreilta, en ohjeen mukaan opetusvirastosta. Väliaikaistöitä opiskeluaikana katselin työvoimatoimiston seiniltä ja soitin itse paikkoihin, en mennyt työvoimatoimiston virkailijoiden juttusille kertaakaan turhautettavaksi. Opiskelin, tein tutkintoja, sain töitä. En ollut nirso.
Hulluksi mennyt maailma, kun ei enään pääse edes haastatteluihin tai mihinkään koetehtäviin. Automaagiset rekryäjät löytää aina sopivat kusettaneet haastateltavat tuhansista hakemuksista, eikä avoimia hakemuksia varmaan edes katsota koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin 14-vuotiaana kaupan lihatiskillä. 16-vuotiaana oli nimismiehen konttorilla ilmaisena toimistoapulaisena kuukauden. Siitä eteenpäin neljä kesää palkallisena. Opiskeluaikojen kesinä kysyin suoraan työnantajan pomolta töitä. Opetustöitä kysyin myöhemmin suoraan koulujen rehtoreilta, en ohjeen mukaan opetusvirastosta. Väliaikaistöitä opiskeluaikana katselin työvoimatoimiston seiniltä ja soitin itse paikkoihin, en mennyt työvoimatoimiston virkailijoiden juttusille kertaakaan turhautettavaksi. Opiskelin, tein tutkintoja, sain töitä. En ollut nirso.
Kai nykyään täytyy olla vähintään 18-vuotias
Pääkaupunkiseudulla pääsee töihin seuraavana päivänä esimerkiksi pikaruokapaikkoihin yms. Ensin jotain työkokemusta ja sen kautta eteenpäin.