Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten 30-vuotias voi päästä töihin jos ei ole työkokemusta?
04.03.2020 |
Olen 30 ja työkokemusta ei ole kuin muutamia kuukausia hanttihommista ja niistäkin on useampi vuosi. Olen opiskelija ja opintojen viivästymisen ja työkokemuksen puute johtuu koska olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta ja ollut sairauslomalla.
Olen hakenut kymmeniä, varmaan lähemmäs sata, kesätyöpaikkoja ja harjoittelupaikkoja, mutta eihän kukaan palkkaa tämän ikäistä jolla ei ole työkokemusta. Jokainen "valintamme ei kohdistinut sinuun"-viesti tuntuu lyönniltä avokämmenellä ja kuin joku ravistelisi ja huutaisi että luulinko oikeasti voivani saada töitä. Ensi vuonna olen 31 ilman työkokemusta ja tutkintoa ja entistä vaikeampi saada työtä.
Onko minulla elämässä enää mitään toivoa? Tuntuu niin epäreilulta, että se että sairastuin nuorena, sysää minut loppuiäkseni yhteiskunnan ulkopuolelle ja tekee minusta rekrytoijien silmissä kelvottoman.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulisemalla omaa huonouttaan ei työllisty. Korjaamalla asennettaan, saattaa hyvinkin työllistyä. Nettihakemusten lisäksi voi ihan paikanpäällä käydä kysymässä töitä. Se osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut työpaikan saamisesta ja antaa muutekin positiivisemman vaikutuksen kuin pelkkä persoonaton nettihakemus. Ja kun haet töitä, älä missään nimessä keskity siihen, mitä sinulla ei ole (työkokemus), vaan siihen mitä sinulla on (halu työllistyä, luonteenpiirteet, jo hankitut muut taidot, kielitaito jne.)
Tää on ihan älytön neuvo. 80-luvulla monista paikoista saikin näin töitä. Nykyään jos menet käymään jossain, ei siellä välttämättä ole paikalla edes sellainen, joka sinulle voi kommentoida rekryasiaa millään tavalla (olettaen että jollain paikalla on rekry auki). Lähinnä tulee kiusallisia tilanteita. Saatat ottaa kontaktia vaikka vuokrafirman työntekijään, joka ei voi sinulle sanoa asioista yhtikäs mitään.
Onhan se toki älytöntä osoittaa olevansa aktiivinen ja innostunut hakija. Paljon fiksumpaa maata vain kotona ja odottaa, että joku tulee hakemaan töihin....
Se, että käyt paikanpäällä kysymässä osoittaa, ettei sinulla ole mitään käryä siitä, miten töitä saa.
Ihan perus aspahommiin varsinkin isoimpiin yrityksiin haetaan usein rekry- tai vuokrafirman kautta. Ensin video- tai puhelinhaastattelu, sitten rekryfirmassa haastis ja sitten kohdeyrityksessä.
Näin on nykyisin useimmissa työpaikoissa. Jos työpaikkailmoituksessa on annettu puhelinnumero ja aika, milloin voi soittaa, kannattaa tehdä vaikutus tuolla tavalla. Mutta pitää soittaa silloin, kun lupa on, eli noudattaa annettuja soittoaikoja. Käveleminen firman ovista sisään voi antaa negatiivisen signaalin. Monissa työpaikoissa ei edes pääse aulaa pidemmälle, ei välttämättä edes ulko-ovesta sisään, eikä vieraita ihmisiä päästetä kyselemään töitä tiloihin, joissa edellytetään omaltakin henkilökunnalta sähköinen kulkulupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistä höpisette kun sanotte että kannattaa vaivautua paikalle? Olen ennen pyrkinyt näin tekemään joka työpaikan kohdalla minne menin, vaatekaupat, kaupat jne. aina käsketty lähettämään työhakemus netissä. Eivät ole yhteyttä ottaneet vaikka jakelin CV:tä ja kerroin itsestäni. Ei jalkautumisesta ole minulla hyötyä ollut. Tuntuu että työhakemukset huomataan kun esittää sellaista mitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ikää tarvitse sinne laittaa ellei ole lomake ja siinä pakollinen.
CV yleensä pyydetään ja miellestäni siihen kuuluu syntymäaika. Voin olla väärässäkin.
Ei ole pakko laittaa CV:hen syntymäaikaa. Monen kannattaisi tulla myös CV:n osalta 2020-luvulle ja unohtaa jäykät vanhat mallit ja asiakirjastandardit.
Avoimia hakemuksia on hyvä jättää. Kesätöihin on suuri hakijamäärä, mutta ainakin omalla alallani on talvellakin välillä tarvetta lyhytaikaiselle lisätyövoimalle. Silloin yleensä käydään avoimet hakemukset läpi, olisiko siellä joku joka voisi tehdä 1 - 3 kk pätkän.
Jos työkokemus puuttuu, kerää sitä vapaaehtoistyöstä. Edellinen työntekijä, jonka palkkasin, oli pitkään opiskellut ja samalla saanut perheenlisäystä, joten työkokemus oli lähinnä parikymppisenä tehdyt kesätyöt. Mutta hän oli listannut muutamat hyväntekeväisyysprojektinsa, jotka osin liittyivät opiskelemaansa alaan. Nämä projektit olivat ne, joiden takia pyysin hänet työhaastatteluun ja siellä sitten nousi ehdottomaksi ykkössuosikiksi, vaikka vastassa oli pitkää työkokemusta. Ja hän on ollut todella hyvä työntekijä ja hänet tulee saamaan vakipaikan. Meilläkin tehdään niin, että ensin usein palkataan määräajaksi, vaikka alunperin tarve olisi vakkarille.
Ja yleinen ohje ihan kaikille hakijoille. Oikoluku! Jos firman nimi on kirjoitettu väärin tai hakemus vilisee kirjoitusvirheitä, antaa se aina hiukan huolimattoman kuvan hakijasta.
Itse työllistyin 32-vuotiaana työvoimakoulutuksen jälkeen harjoittelupaikkaani. Eivät edes kyselleet menneisyydestäni mitään, työnantajaa kiinnosti vain se että olin harjoittelussa hyvin työni tehnyt. Tuota ennen mulla oli vain lyhyitä työpätkiä ja keskenjääneitä koulutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 25-vuotias jolla vain lukio käytynä. Sen jälkeen en ole päässyt opiskelemaan, vaikka olen hakenut. Töissä olen ollut hyvin vähän ja minua ei huolittu edes työharjoittelupaikkaan, kun ei ollut kuulemma alasta tarpeeksi kokemusta ja alan koneet eivät ole tuttuja ( siivousala kyseessä). Sama kävi myöhemmin erääseen työkkärin siivouskurssiin liittyen, että en saanut millään työssäoppimispaikkaan joka oli pakollinen kurssiin liittyen, että suorittaa siellä harjoittelun. Sitten kun olin soittanut todella moneen paikkaan niin yksi otti minut viimein. Siellä tosin niin kiire, että koin olevani vain tiellä siellä kun muut eivät ehtineet opastaa oikein mitenkään. Silloin tavallaan menetin uskoni ja mietin, että jos en pääse harjoitteluun tai työssäoppiseen niin miten kukaan voi minut ihan oikeisiin palkkatöihin palkata.
Minulla vielä menneisyyden kokemukset vaikuttavat elämään kuten pitkäkestoinen kiusaaminen. En pärjää sosiaalisissa tilanteissa kovin hyvin. Mietinkin monesti, että en pärjää tässä elämässä niin hyvin kuin pitäisi. Minulla ei ole myöskään mitään suhteita. Ei ystäviä, sukulaisiin etäiset välit yms joten ei mitään apua työllistymisen suhteen näistäkään. Samalla sitä häpeää aina itseään ja elämäänsä, kun joku toinen onnistuu paremmin. Jotenkin se kynnys myös kasvaa uskalluksen suhteen ja huomaan etten enää kehtaa mainostaa itseäni minnekään, kun olen jo valmiiksi huonossa tilanteessa. Häpeän niin paljon tätä kaikkea myös. Silti tietenkin ymmärrän sen, ettei kenenkään tarvitse palkata minua jos on monta muuta paljon parempaa ehdokasta. Ymmärrän se todellakin ja en ihmettele jos niin käy. Samalla mietin, että eihän tästä tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Se kouluttamaton kolmekymppinen voi olla muilta ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan paljon pätevämpi kuin koulutettu vastaava. Koulutushan ei automaattisesti anna ihmiselle työelämässä vaadittavia taitoja. Se antaa vain muodollisen pätevyyden. Itse palkkaisin ennemmin kouluttamattoman kolmekymppisen, joka on motivoitunut, ahkera ja sosiaalisilta taidoiltaan soveltuva työyhteisöömme kuin koulutetun kaksivitosen, jolta ei löydy mitään edellä mainituista ominaisuuksista.
Yleensä vain koulutus on näyttö motivoituneisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen ja ahkera kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Se kouluttamaton kolmekymppinen voi olla muilta ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan paljon pätevämpi kuin koulutettu vastaava. Koulutushan ei automaattisesti anna ihmiselle työelämässä vaadittavia taitoja. Se antaa vain muodollisen pätevyyden. Itse palkkaisin ennemmin kouluttamattoman kolmekymppisen, joka on motivoitunut, ahkera ja sosiaalisilta taidoiltaan soveltuva työyhteisöömme kuin koulutetun kaksivitosen, jolta ei löydy mitään edellä mainituista ominaisuuksista.
Yleensä vain koulutus on näyttö motivoituneisuudesta.
Vain niille, joilla on todella suppea näkemys asioista. Muut ymmärtävät, että koulutuksen saa melko helposti, jos on kohtalainen muisti ja viitsii edes vähän panostaa. Työmotivaatiosta sellainen kertoo suunnilleen yhtä paljon kuin auton moottorin osien tunteminen kertoo ajotaidosta.
Itse pääsin työelämään palkkatuen avulla. Minulla on ammatti, mutta työkokemusta ainoastaan keikkatyöstä ja vapaaehtoistyöstä harrastukseni parista.
Hain erääseen työpaikkaan avoimella hakemuksella. He palkkasivat minut osa-aikatyöhön palkkatuella, sillä silloin en ollut taloudellinen riski heille. Palkkanikin on työehtosopimukseni alimmasta palkkaluokasta...
Raadoin palkkaani ja työaikaani nähden aivan älyttömästi, kävin kaikki mahdolliset lisäkoulutukset läpi, osoitin luotettavuutta ja itseohjautuvuutta työssä. Olin aina ensimmäisenä paikalla kokouksissa, vapaaehtoisena joka paikassa ja aina hiukan edellä tehtäviäni.
Sain mahdollisuuden opiskella oppisopimuksella itselleni uuden ammatin tuossa työpaikassa. Nyt tulevaisuuteni näyttää hiukan valoisammalta.
Tsemppiä kaikille, jotka olette samankaltaisessa tilanteessa. Itsellänikin syy tilanteeseeni on nuoruudessa koettu masennus ja se, etten sattunut saamaan siinä 15-19-vuotiaana oikein mistään kiinni mielialani vuoksi. Ymmärrän teitä kaikkia oikein hyvin. Itse olin peruskoulussa kympin tyttö, mutta opiskeluihin minulla ei silti riittänyt nuorena voimavarat, kun kaikki resurssini menivät pelkästään selviytymiseen.
Nyt koen olevani terve ja vahva, joten haluaisin vain näyttää kuuluvani tähän yhteiskuntaan siinä missä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Yritä löytää se harjoittelupaikka kesäsesongin ulkopuolella, kuten mietinkin. Työkokemus on paljon arvokkaampaa kuin tutkinto!
- Tähän liittyen, jos suinkin tukikuukaudet riittävät, pysy opiskelijana mahdollisimman pitkään. Loppuvaiheen opiskelija menee haussa aina työttömän edelle.
- Keksi itsellesi jokin tavoitteellinen harrastus ja tee siihen liittyen ammattimaisia asioita. (Esim. kirjoita juttuja alan lehtiin, julkaise asiallista blogia, tee pieniä työnäytteitä jne., mikä kyseiseen harrastukseen sopii.) Ja kuvaa nämä saavutukset cv:ssä.
- Vaihtoehtoisesti tarjoa opetusta/luentoja joko opiskelualallasi tai harrastukseen liittyen. Ja kuvaa se cv:ssä - fiksut esiintymistaidot ovat aina plussaa.
- Kouluissa järjestetään usein konferensseja, seminaareja ym. tilaisuuksia - kysy, pääsetkö vapaaehtoiseksi avustajaksi. Näissä saa usein myös ruokaa ja hyvällä tuurilla suosittelijan. Käy koko tapahtumakalenteri läpi.
- Kouluissa voi olla menossa erilaisia hankkeita ja projekteja. Kysy näistäkin, pääsetkö vapaaehtoiseksi avustajaksi. Varsinkin excel-, powerpoint- ym. taidoille on aina kysyntää, koska sellaista usein eivät ihmiset ehdi tehdä itse.
Valmistumisen jälkeen, jos edelleen haet töitä:
- Älä mene kuntouttavaan työtoimintaan, jos olet työkykyinen eikä pakoteta. Niistä ei saa oikeanlaista kokemusta avoimille markkinoille.
- Työkokeilu voi olla perusteltu, jos kokemusta ei ole. Mahdollisimman pitkä pätkä, mutta ei välttämättä täyspitkillä päivillä ja tietysti mahdollisimman kiinnostavassa paikassa. Ilmaiskokeiluun voi päästä niihinkin firmoihin, joihin muuten ei pääse ”ikinä” ja jotka näyttävät cv:ssä hyvältä.
- Epäeettinen vinkki, jos mikään muu ei auta, on väittää olleensa vuosia sitten vuokratyössä vuokrafirman kautta. Pelkästään se, että cv:ssä on jotain, voi nostaa hylkypinosta jatkopinoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Se kouluttamaton kolmekymppinen voi olla muilta ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan paljon pätevämpi kuin koulutettu vastaava. Koulutushan ei automaattisesti anna ihmiselle työelämässä vaadittavia taitoja. Se antaa vain muodollisen pätevyyden. Itse palkkaisin ennemmin kouluttamattoman kolmekymppisen, joka on motivoitunut, ahkera ja sosiaalisilta taidoiltaan soveltuva työyhteisöömme kuin koulutetun kaksivitosen, jolta ei löydy mitään edellä mainituista ominaisuuksista.
Työkokemus ja koulutus nimenomaan antaa niitä valmiuksia tehdä töitä! Onko sinun mielestäsi kouluttamaton nelikymppinen ilman työkokemusta vielä kolmekymppistäkin parempi vaihtoehto!? Pitkäaikaistyötön viisikymppinen on varmaan sinun logiikallasi suorastaan timanttisen kova tekemään töitä!
Se nyt on vaan niin, että jos on ollut toistakymmentä vuotta työikäinen ja täysin työelämän ulkopuolella on tosi vaikea päästä enää työuran alkuun. Pitää olla jotain tarjottavaa työnantajalle tullakseen palkatuksi. Jotain osaamista tai edes näyttöä siitä, että on tehnyt elämässää muutakin kuin maannut kotona ja piereskellyt kattoon.
Olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin AP ja pahimpina masennuskausina mietin, miksi jaksan enää edes yrittää opiskella tai tehdä mitään muutakaan. Siksi, että haluaisin vielä jonain päivänä päästä töihin, että saavuttaisin edes sellaisen elintason, ettei elämä olisi jatkuvaa kituuttamista. Sitten saa lukea edellisen kaltaisia kommentteja, niin sitä alkaa taas miettiä, olisiko sittenkin parempi vain ottaa uudestaan kourallinen pillereitä - tällä kertaa toivottavasti tiedätte kyllä missä onnistuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi päästä. Itse pääsin 31-vuotiaana, kun ainoa oikea palkkatyö tätä ennen oli kestänyt 3kk. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Se kouluttamaton kolmekymppinen voi olla muilta ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan paljon pätevämpi kuin koulutettu vastaava. Koulutushan ei automaattisesti anna ihmiselle työelämässä vaadittavia taitoja. Se antaa vain muodollisen pätevyyden. Itse palkkaisin ennemmin kouluttamattoman kolmekymppisen, joka on motivoitunut, ahkera ja sosiaalisilta taidoiltaan soveltuva työyhteisöömme kuin koulutetun kaksivitosen, jolta ei löydy mitään edellä mainituista ominaisuuksista.
Työkokemus ja koulutus nimenomaan antaa niitä valmiuksia tehdä töitä! Onko sinun mielestäsi kouluttamaton nelikymppinen ilman työkokemusta vielä kolmekymppistäkin parempi vaihtoehto!? Pitkäaikaistyötön viisikymppinen on varmaan sinun logiikallasi suorastaan timanttisen kova tekemään töitä!
Se nyt on vaan niin, että jos on ollut toistakymmentä vuotta työikäinen ja täysin työelämän ulkopuolella on tosi vaikea päästä enää työuran alkuun. Pitää olla jotain tarjottavaa työnantajalle tullakseen palkatuksi. Jotain osaamista tai edes näyttöä siitä, että on tehnyt elämässää muutakin kuin maannut kotona ja piereskellyt kattoon.
Olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin AP ja pahimpina masennuskausina mietin, miksi jaksan enää edes yrittää opiskella tai tehdä mitään muutakaan. Siksi, että haluaisin vielä jonain päivänä päästä töihin, että saavuttaisin edes sellaisen elintason, ettei elämä olisi jatkuvaa kituuttamista. Sitten saa lukea edellisen kaltaisia kommentteja, niin sitä alkaa taas miettiä, olisiko sittenkin parempi vain ottaa uudestaan kourallinen pillereitä - tällä kertaa toivottavasti tiedätte kyllä missä onnistuen.
Älä ota pillereitä (enempää kuin lääkäri on määrännyt). Olet arvokas ihminen, vaikka et kävisikään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 25-vuotias jolla vain lukio käytynä. Sen jälkeen en ole päässyt opiskelemaan, vaikka olen hakenut. Töissä olen ollut hyvin vähän ja minua ei huolittu edes työharjoittelupaikkaan, kun ei ollut kuulemma alasta tarpeeksi kokemusta ja alan koneet eivät ole tuttuja ( siivousala kyseessä). Sama kävi myöhemmin erääseen työkkärin siivouskurssiin liittyen, että en saanut millään työssäoppimispaikkaan joka oli pakollinen kurssiin liittyen, että suorittaa siellä harjoittelun. Sitten kun olin soittanut todella moneen paikkaan niin yksi otti minut viimein. Siellä tosin niin kiire, että koin olevani vain tiellä siellä kun muut eivät ehtineet opastaa oikein mitenkään. Silloin tavallaan menetin uskoni ja mietin, että jos en pääse harjoitteluun tai työssäoppiseen niin miten kukaan voi minut ihan oikeisiin palkkatöihin palkata.
Minulla vielä menneisyyden kokemukset vaikuttavat elämään kuten pitkäkestoinen kiusaaminen. En pärjää sosiaalisissa tilanteissa kovin hyvin. Mietinkin monesti, että en pärjää tässä elämässä niin hyvin kuin pitäisi. Minulla ei ole myöskään mitään suhteita. Ei ystäviä, sukulaisiin etäiset välit yms joten ei mitään apua työllistymisen suhteen näistäkään. Samalla sitä häpeää aina itseään ja elämäänsä, kun joku toinen onnistuu paremmin. Jotenkin se kynnys myös kasvaa uskalluksen suhteen ja huomaan etten enää kehtaa mainostaa itseäni minnekään, kun olen jo valmiiksi huonossa tilanteessa. Häpeän niin paljon tätä kaikkea myös. Silti tietenkin ymmärrän sen, ettei kenenkään tarvitse palkata minua jos on monta muuta paljon parempaa ehdokasta. Ymmärrän se todellakin ja en ihmettele jos niin käy. Samalla mietin, että eihän tästä tule mitään.
Tänä päivänä pahin ryysis on juuri näihin "ei mitään osaamista" vaativiin paikkoihin. Näillä on varaa haastatella sata ihmistä 10min/henkilö ja valita pärstäkertoimen ja vaikka tukanvärin pohjalta.
Minulla oli 31-vuotiaana kokemusta tasan 2 x 6 kk työsuhteista plus opiskelun ohessa tehtyjä silppuna, 6,5 vuoden tauko ilman mitään työkokemusta (kotiäitinä) eikä lainkaan hakemaani työtä vastaava kokemusta kun työllistyin nykyiseen työhöni, ensin sijaisena ja nykyään vakituisena. Halusin kertoa tämän kannustukseksi, että aina välillä työnantajan ja työntekijän tarve kohtaa sellaisessakin kuviossa jota muut pitää melko toivottamana.
Kyllähän tuossa tilanteessa olisi nyt ensiarvoisen tärkeää saada joku tutkinto mahdollisimman nopeasti kasaan. Jos opintoihin sisältyy harjoittelua niin koulu järjestää sen, jos et muuten löydä.
Tuosta saat hiukan jotain näyttöjä!
Jos tutkinto on sellainen, missä hyvät työllisyysnäkymät (soteala), niin ei mitään ongelmia. Jos jokin vaikeasti työllistävä kuten media-ala, pitäisi olla lähes täydellinen cv. Miten on?
En tiedä.
Kun hain töitä enismmäistä kertaa olin kaikkialle liian nuori. Kun valmistuin ammattiin vähän päälle parikymppisenä oli trendinä palkata tosi nuoria kassoille, siivoamaan, kesätöihin jne. (työllistä nuori-kamppanja) Olin siis jo silloin liian vanha ja oma ala ei sitten yllättäen työllistänyt.
Peruskoulun todistus oli täysin onneton, joten uudelleen kouluttautuminen ammattiin olisi ollut haastavaa kun päästötodistus ei minnekään ammattikouluun riittänyt ja tsädäm. Työkkärin koulutukset olivat siihen aikaan suunnattu huomattavasti vanhemmille- jo työelämässä olleille.
Muutaman vuoden iskin päätäni seinään ennen kun ymmärsin, että voisin hakea myös yliopistoon. Pääsin, mutta valmistuessa olen vieläkin vanhempi, eikä minulla edelleenkään ole työkokemusta. Lisäksi hakuaikaan alallani oli suorastaan pulaa työntekijöistä, mutta tilanne muuttui lähes välittömästi kun sain opiskelupaikan. Nyt on jo valmiina lukuisia työttömiä.
En jaksa uskoa että haluava palkata enää edes mäkkiin lähes nellikymppistä ensimmäistä työpaikkaansa hakevaa.
Oma osansa työelämästä syrjäytymiselle tai siihen edes käsiksi pääsemiselle on ollut työkkärillä- jonka toiminnan olen oikeasti kokenut haittaavan työllistymistä, mutta se tarina on taas oma lukunsa.
Ihan ensimmäiseksi ei kannata masentua. Tuohon tilanteeseen on joutunut moni ja joutuu tulevaisuudessakin.
Arvelisin että avoimet hakemukset vuokratyöfirmoihin voisi olla helpoin tie. Työpaikat ei välttämättä ole parhaita mahdollisia, mutta yhteistyökykyisellä ja positiivisella asenteella voit saada hyvää työkokemusta ja hakea myöhemmin oman alan paikkoja.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä pääsee 3-kymppinen töihin, mutta jos taustalla ei ole mitään työkokemusta tuossa iässä, silloin on vaikea päästä.