Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten 30-vuotias voi päästä töihin jos ei ole työkokemusta?
04.03.2020 |
Olen 30 ja työkokemusta ei ole kuin muutamia kuukausia hanttihommista ja niistäkin on useampi vuosi. Olen opiskelija ja opintojen viivästymisen ja työkokemuksen puute johtuu koska olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta ja ollut sairauslomalla.
Olen hakenut kymmeniä, varmaan lähemmäs sata, kesätyöpaikkoja ja harjoittelupaikkoja, mutta eihän kukaan palkkaa tämän ikäistä jolla ei ole työkokemusta. Jokainen "valintamme ei kohdistinut sinuun"-viesti tuntuu lyönniltä avokämmenellä ja kuin joku ravistelisi ja huutaisi että luulinko oikeasti voivani saada töitä. Ensi vuonna olen 31 ilman työkokemusta ja tutkintoa ja entistä vaikeampi saada työtä.
Onko minulla elämässä enää mitään toivoa? Tuntuu niin epäreilulta, että se että sairastuin nuorena, sysää minut loppuiäkseni yhteiskunnan ulkopuolelle ja tekee minusta rekrytoijien silmissä kelvottoman.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ikää tarvitse sinne laittaa ellei ole lomake ja siinä pakollinen.
CV yleensä pyydetään ja miellestäni siihen kuuluu syntymäaika. Voin olla väärässäkin.
Ei ole pakko laittaa CV:hen syntymäaikaa. Monen kannattaisi tulla myös CV:n osalta 2020-luvulle ja unohtaa jäykät vanhat mallit ja asiakirjastandardit.
No ei ole pakko CV:hen niin, mutta iso osa hakemuksista pitää tehdä nykyään nettilomakkeina (esim. kuntarekry) ja syntymäaika on nimen jälkeen seuraava asia mikä kysytään, ja eteenpäin ei pääse jollei sitä ole täytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi ihmistä joka ei ole valmistunut viimeistään 28-vuotiaana ja jolla ei ole oman alan työkokemusta.
Entä jos on aloittanut opiskelut vasta 35vuotiaana tarkoituksena vaihtaa alaa?
Tämä on ok, mutta ensimmäinen tutkinto on pitänyt saada viimeistään 28 v ja pitää olla kokemusta aikaisemmalta alalta. Jos 35-vuotiaalla on kokemusta vain kaupan kassalta tai siivouksesta niin ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi ei kannata masentua. Tuohon tilanteeseen on joutunut moni ja joutuu tulevaisuudessakin.
Arvelisin että avoimet hakemukset vuokratyöfirmoihin voisi olla helpoin tie. Työpaikat ei välttämättä ole parhaita mahdollisia, mutta yhteistyökykyisellä ja positiivisella asenteella voit saada hyvää työkokemusta ja hakea myöhemmin oman alan paikkoja.
On tavallaan lohdullista tietää, että on kohtalotovereita, mutta epäonnistumisen tunne tulee siitä, että on omissa ympyröissään ainoa luuseri. Suvussa ei ole työttömiä ja kaikki serkukset opiskelee korkeakouluissa ja nuoremmatkin serkut valmistuvat ennen minua. Myös miesystävä on 2 vuotta nuorempi ja on ollut jo 5 vuotta asiantuntijatehtävissä (koulutukseltaan insinööri AMK) ja pelkään, että hänkin jättää jos en valmistu ja/tai pääse hyvään työhön. Myös miehen kaverien tyttöystävät ovat itseäni nuorempia ja ovat valmistuneet tai opiskelevat lääkiksissä ja oikiksissa.
No mitä tarjottavaa 30 kymppiseksi asti kotona maanneella on yhdellekkään yritykselle?
Ilotytöksi ja puhelinseksitöihin ei tarvita kokemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilotytöksi ja puhelinseksitöihin ei tarvita kokemusta
Voiko nää laittaa myös ansioluetteloon?
Vierailija kirjoitti:
No mitä tarjottavaa 30 kymppiseksi asti kotona maanneella on yhdellekkään yritykselle?
Ihan samaa annettavaa kuin muillakin. Kaksi kättä ja aivot. Suurin osa töistä on loppujen lopuksi aika helppoja kunhan pääsee alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pleikkari voitti = seirastuin. Säälittävää.
Kannattaa katsoa koulutusta ja työkokemusta vastaavia hommia = varastoon hyllyttäjä jne.
Valitettavasti 30-vuotias, jolla ei ole oman alan työkokemusta, ei pääse töihin edes silloinkaan, kun hänellä on yliopistotutkinto taskussa. Toki joillain aloilla tilanne voi olla helpompi kuin toisilla, mutta esim.kaupallisella alalla voi olla satoja hakijoita samaan tehtävään. Ei siinä ole mitään mahdollisuuksia noin ”vanhalla” hakijalla, jos edes työkokemusta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pleikkari voitti = seirastuin. Säälittävää.
Kannattaa katsoa koulutusta ja työkokemusta vastaavia hommia = varastoon hyllyttäjä jne.
En omista PlayStationia tai muutakaan konsolia.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti 30-vuotias, jolla ei ole oman alan työkokemusta, ei pääse töihin edes silloinkaan, kun hänellä on yliopistotutkinto taskussa. Toki joillain aloilla tilanne voi olla helpompi kuin toisilla, mutta esim.kaupallisella alalla voi olla satoja hakijoita samaan tehtävään. Ei siinä ole mitään mahdollisuuksia noin ”vanhalla” hakijalla, jos edes työkokemusta ei ole.
Lääkäri, puheterapeutti ja sosiaalityöntekijä työllistyy iästä riippumatta koska niistä on niin kova pula. Mutta pitää olla valmis muuttamaan maakuntiin. Kaupallinen, oikeustieteellinen ja tekniikka kannattaa unohtaa, ei mitään saumaa. Samoin akateeminen ura on jo myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi päästä. Itse pääsin 31-vuotiaana, kun ainoa oikea palkkatyö tätä ennen oli kestänyt 3kk. Tsemppiä!
Mikä koulutus sinulla oli ja mille alalle työllistyit?
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin työelämään palkkatuen avulla. Minulla on ammatti, mutta työkokemusta ainoastaan keikkatyöstä ja vapaaehtoistyöstä harrastukseni parista.
Hain erääseen työpaikkaan avoimella hakemuksella. He palkkasivat minut osa-aikatyöhön palkkatuella, sillä silloin en ollut taloudellinen riski heille. Palkkanikin on työehtosopimukseni alimmasta palkkaluokasta...
Raadoin palkkaani ja työaikaani nähden aivan älyttömästi, kävin kaikki mahdolliset lisäkoulutukset läpi, osoitin luotettavuutta ja itseohjautuvuutta työssä. Olin aina ensimmäisenä paikalla kokouksissa, vapaaehtoisena joka paikassa ja aina hiukan edellä tehtäviäni.
Sain mahdollisuuden opiskella oppisopimuksella itselleni uuden ammatin tuossa työpaikassa. Nyt tulevaisuuteni näyttää hiukan valoisammalta.
Tsemppiä kaikille, jotka olette samankaltaisessa tilanteessa. Itsellänikin syy tilanteeseeni on nuoruudessa koettu masennus ja se, etten sattunut saamaan siinä 15-19-vuotiaana oikein mistään kiinni mielialani vuoksi. Ymmärrän teitä kaikkia oikein hyvin. Itse olin peruskoulussa kympin tyttö, mutta opiskeluihin minulla ei silti riittänyt nuorena voimavarat, kun kaikki resurssini menivät pelkästään selviytymiseen.
Nyt koen olevani terve ja vahva, joten haluaisin vain näyttää kuuluvani tähän yhteiskuntaan siinä missä muutkin.
Minkä ammatin hankin oppisopimuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kolmekymppisenä ole mitään koulutusta saati työkokemusta niin vaikeaksi menee. Miksi kenenkään kannattaisi palkata tällainen henkilö? Tekemään mitä? Työttömänä on tuhansia koulutettuja ihmisiä joilla on työkokemusta. Sellaisen minä palkkaisin ennemmin.
Se kouluttamaton kolmekymppinen voi olla muilta ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan paljon pätevämpi kuin koulutettu vastaava. Koulutushan ei automaattisesti anna ihmiselle työelämässä vaadittavia taitoja. Se antaa vain muodollisen pätevyyden. Itse palkkaisin ennemmin kouluttamattoman kolmekymppisen, joka on motivoitunut, ahkera ja sosiaalisilta taidoiltaan soveltuva työyhteisöömme kuin koulutetun kaksivitosen, jolta ei löydy mitään edellä mainituista ominaisuuksista.
Työkokemus ja koulutus nimenomaan antaa niitä valmiuksia tehdä töitä! Onko sinun mielestäsi kouluttamaton nelikymppinen ilman työkokemusta vielä kolmekymppistäkin parempi vaihtoehto!? Pitkäaikaistyötön viisikymppinen on varmaan sinun logiikallasi suorastaan timanttisen kova tekemään töitä!
Se nyt on vaan niin, että jos on ollut toistakymmentä vuotta työikäinen ja täysin työelämän ulkopuolella on tosi vaikea päästä enää työuran alkuun. Pitää olla jotain tarjottavaa työnantajalle tullakseen palkatuksi. Jotain osaamista tai edes näyttöä siitä, että on tehnyt elämässää muutakin kuin maannut kotona ja piereskellyt kattoon.
Harmi, ettet lainkaan ymmärtänyt pointtiani. No, ei se mitään. Kaikkea ei kaikki toki voikaan ymmärtää. Yritän vielä rautalangan kanssa: motivoitunut ja ahkera vs. ei-motivoitunut ja laiska. Valintani osuu aina ensimmäiseen riippumatta henkilön iästä, sukupuolesta, koulutuksesta tai muustakaan taustasta. Olen siitä erikoinen työnantajan, että minulle tärkeintä on, että työt tulevat tehdyksi hyvin ja ajallaan. Ymmärrän, että kaikissa firmoissa näin ei ole.
Kertooko sinulle tyhjä CV sitä, että kyseessä on luonteeltaan motivoitunut ja ahkera ihminen?
Sairaus ei tee ihmisestä epämotivoitunutta ja laiskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin työelämään palkkatuen avulla. Minulla on ammatti, mutta työkokemusta ainoastaan keikkatyöstä ja vapaaehtoistyöstä harrastukseni parista.
Hain erääseen työpaikkaan avoimella hakemuksella. He palkkasivat minut osa-aikatyöhön palkkatuella, sillä silloin en ollut taloudellinen riski heille. Palkkanikin on työehtosopimukseni alimmasta palkkaluokasta...
Raadoin palkkaani ja työaikaani nähden aivan älyttömästi, kävin kaikki mahdolliset lisäkoulutukset läpi, osoitin luotettavuutta ja itseohjautuvuutta työssä. Olin aina ensimmäisenä paikalla kokouksissa, vapaaehtoisena joka paikassa ja aina hiukan edellä tehtäviäni.
Sain mahdollisuuden opiskella oppisopimuksella itselleni uuden ammatin tuossa työpaikassa. Nyt tulevaisuuteni näyttää hiukan valoisammalta.
Tsemppiä kaikille, jotka olette samankaltaisessa tilanteessa. Itsellänikin syy tilanteeseeni on nuoruudessa koettu masennus ja se, etten sattunut saamaan siinä 15-19-vuotiaana oikein mistään kiinni mielialani vuoksi. Ymmärrän teitä kaikkia oikein hyvin. Itse olin peruskoulussa kympin tyttö, mutta opiskeluihin minulla ei silti riittänyt nuorena voimavarat, kun kaikki resurssini menivät pelkästään selviytymiseen.
Nyt koen olevani terve ja vahva, joten haluaisin vain näyttää kuuluvani tähän yhteiskuntaan siinä missä muutkin.
Minkä ammatin hankin oppisopimuksella?
Tarkoitin tietenkin kysyä, minkä ammatin sinä hankit, mutta voisin kyllä itsekin harkita sitä.
ikimaisterit on pahinta paskaa, ei ne mihinkään pääse töihin
Oletko hakenut mansikkamaalle tai hernepellolle? Sinne yleensä pääsee.
Itsellä oli sama tilanne, mutta päätin sitten hakea opiskelemaan semmoiselle alalle josta työntekijöistä on pula ja nyt sitten muutaman vuoden opiskelujen jälkeen (olen edelleen opiskelija) hyvin työelämässä ja eri firmoista soittelevat pääsisinkö tekemään keikkaa. Kovaa työtä vaati läpästä pääsykoe mutta nyt se sitten palkitaan. Eli ap ei kannata stressata eikä potea syyllisyyttä sairastumisesta, sä sentään hoidit itseäsi (?) Veikkaan että mäkin oon ollu masentunut mutta enpä hakeutunu hoitoon
Ap voisit kokeilla tehdä vaikka työtä toiselta alalta (henkilökohtainen avustaja, siivooja, postin jakaja, myyjä) ja sitten kun haet oman alan työhön, voit työkokemukseen mainita että "viimeisimmäksi tein tätä työtä" ja saada sen kuulostamaan ett muitakin töitä on ollut mutta että mainitset nyt vain sen vikan paikan. Itse hakiessani alalle ekan työhön vetosin viimeisimpään työkokemukseen sillä kun olin ollut vapaaehtoisesti alaan liittyvässä harjoittelussa, tätä ennen oli vain kesätyökokemuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opintosi ovat loppusuoralla, niin panostaisin ennemmin valmistumiseen kuin harjoittelupaikkojen hakemiseen, siis jos harjoittelu ei ole pakollista. Sitten valmistumisen kynnyksellä jatkaisin aktiivista työnhakua, jolloin voisin päätoimiseen opiskeluun viittaamalla häivyttää aukkoja cv:ssä. Valmistumisen jälkeen sinulla voisi olla oikeus myös esim. palkkatukeen te-toimiston kautta, jolloin työnantajan näkökulmasta sinun palkkaamiseesi liittyvä riski pienenisi huomattavasti.
Valitettavasti opinnotkin on vielä pahasti kesken enkä ole edes kandi. Olen siis 30-vuotias, vain ylioppilas, ikuisuusopiskelija, mielenterveyskuntoutuja, eikä minulla ole työkokemusta. Onkohan tässä enää mitään toivoa ja tulevaisuutta.
Ajat ovat kovat. Olen vähän vastaavassa tilanteessa, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Omat opintoni ovat jo loppusuoralla ja vuoden verran vielä huhkittavaa niin saa gradun valmiiksi. Mutta tuo että on aloittanut opiskelut hieman kypsemmällä iällä eikä oman alan kokemusta ole karttunut, vaikuttaa olevan hälyytysmerkki rekrytoijille. Itsellä löytyy muuta työkokemusta, mutta myös aukkoja ansioluettelossa masennuksen vuoksi. Ja suht hyvällä omallatunnolla voin sanoa olevani meidänkin koulun ns. parempaa puoliskoa. Mutta ikä ja aukot luettelossa, niin eipä paljoa haastatteluun kutsuta. Jos sinne edes pääsisi, niin voisi vaikka työllistyä kun aina olen paikan haastattelusta saanut.
Tosin meidän koululta esim. kaverini ei ole oikein meinannut työllistyä valmistumisen jälkeen. Hänellä tosin on toinen ammatti ja kohtuulliset tulot, niin ei mihin tahansa tartukaan.
Mitä alaa opiskelet? Olet kuitenkin selvästi paremmassa tilanteessa kun olet lähes valmis. Onnea työnhakuun!
Alue: Aihe vapaa
Entä jos on aloittanut opiskelut vasta 35vuotiaana tarkoituksena vaihtaa alaa?