Lue keskustelun säännöt.
Masentunut läheinen - mitä jos alan toimimaan toisin?
04.03.2020 |
Läheiseni on ollut toista vuotta vakavasti masentunut. Välissä on muutamia itsemurhayrityksiä. Olen keskustellut, kuunnellut, ollut läsnä, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkejä, ymmärtänyt, luonut toivoa, kannustanut, kehunut, kuunnellut keskustellut.....
Nyt jaksamiseni on loppunut. En enää jaksa uskoa hänen parantumiseen. Uuvun itse. Olen ajatellut muuttaa toimintatapaani. Edeleenkin olen läsnä, mutta en ihan joka päivä. Lopetan pyykin pesemisen. Ruokaa voin tehdä mutta vain tyyliin kerran viikossa. Kuuntelen ja keskustelen, mutta otan henkisesti ja fyysiesti etäisyyttä häneen. Olen tässä, mutta lopetan hengenpelastuksen.
Olen tästä vihjannut jo, ja hän sanoo, että minä syyllistän häntä masennuksesta. Ja hän on suuttunut minulle. Minun on kuitenkin pakko tehdä toisin. Mitä luulette, että tästä seuraa? Kokemuksia kyselen.
Kommentit (119)
Itsetuhoisuuden on havaittu yleistyvän nuoruudessa.
Itsetuhoisella käyttäytymisellä tarkoitetaan ajatuksia ja tekoja, jotka johtavat nuoren itseen kohdistuvaan vahinkoon tai kuolemaan. Nuoren itsetuhoisuus voi olla suoraa tai epäsuoraa. Epäsuorasti itsetuhoinen nuori ottaa henkeään uhkaavia riskejä, mutta ei halua tietoisesti kuolla. Tämä voi näkyä kohtuuttomana päihteiden käyttönä, holtittomuutena liikenteessä tai vakavan sairauden hoidon laiminlyöntinä.
Suoralla itsetuhokäyttäytymisellä tarkoitetaan itsemurha-ajatuksia, itsemurhayrityksiä ja itsemurhia. Itsemurhalla uhkaileva nuori haluaa saada ympäristön huomioimaan hänen epätoivonsa ja jos niin ei käy, hän voi toteuttaa itsemurhayrityksen. Huomionarvoista on, että nuori ei välttämättä aina anna ympäristölle viestiä itsemurhasuunnitelmistaan, vaan vetäytyy yksinäisyyteen. (Marttunen 2006, Räisänen 2004, Laufer 1997, 1995b.)
Itsetuhokäyttäytymistä, itsetuhoajatuksia ja itsemurhayrityksiä ilmentävät nuoret ovat yleensä masentuneita. Avuttomuuden, arvottomuuden sekä toivottomuuden tunteet voivat johtaa masentuneen nuoren itsetuhoon. Myös käytöshäiriöt ja epäsosiaalinen käytös voivat saattaa nuoren ristiriitaan perheensä ja koulun kanssa, joka puolestaan voi johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen. (Räisänen 2004.)
Nuorten itsetuhoajatuksiin ja uhkauksiin tulee aina suhtautua vakavasti. Nuori tarvitsee usein ammattiauttajia. Ohjaajan on hyvä olla tietoinen nuorten itsetuhokäyttäytymiselle altistavista riskitekijöistä. Niitä ovat mm:
stressaavat muutokset ja kuormittava elämäntilanne (esim. lyhyenkin seurustelusuhteen katkeaminen, muun läheisen ihmisen menetys, ristiriidat vanhempien kanssa, koulu- tai kaveriongelmat)
vaikea masennus ja kielteinen minäkuva
unihäiriöt ja huono keskittymiskyky
päihteiden käyttö
aiempi itsetuhokäyttäytyminen
nuoren ystävien itsetuhokäyttäytyminen
valtaväestöstä poikkeava seksuaalinen suuntautuminen
koettu seksuaalinen tai muu väkivalta
(Räisänen 2004, Haarasilta & Marttunen 2000.)
https://kuntoutussaatio.fi/files/167/Haastava_nuori_ammattia_oppimassa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nyt toistan itseäni, mutta hän siis on avun piirissä, on vertaistukea, yms, mutta on kovin saamaton, niin kuin masentuneet ovat. Osaa näistä ei olisi ilman minun apuani.
Täysikäisen tietoja ei kukaan saa, ja minä olen kyllä keskustellut pariin kertaan tutun ja tuntemattoman ammattilaisen kanssa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei ammattilaisilta vastauksia saa muulla tasolla kuin ympäripyöreää ”riippuu henkilöistä ja dynamiikasta”. Jne.
Siksi aloitin tämän ketjun. Kaikki neuvot ovat arvokkaita, mutta toivoisin myös henkilökohtaista pohdintaa vakavasti masentuneilta itseltään: miltä teistä tuntuisi tällainen? Lisäisikö se teidän masennusta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kommentoi tähän siten, että itse olin nuorena vakavasti masentunut ja yritin itsemurhaa.
Minulla siis läheiset ystäväni laittoivat kaikki välit poikki, koska heidän jaksamisena meni kortille takiani. Äitini myös ilmaisi usein huolestuneisuutensa ja samalla, ettei hänen jaksaminen riitä vaikka pitäisi.
Ystävien menetys oli kaikista rankin paikka, sillä koin ettei he olleet oikeita ystäviä tai tarpeeksi tukenani.Parannuin, kun ymmärsin tilanteeni vakavuuden ja suostuin ottamaan apua vastaan. Samalla myös ymmärsin ystäviäni. Ei kukaan jaksa olla koko aikaa pelastusrenkaana tai pelätä, milloin masentunut kaveri tekee jotain. Heillä on omakin elämä, josta pitää huolta. Osan kanssa välit parantui ajan kanssa, osa taas ei halunnut olla missään tekemisissä, mistä en ole heille katkera koska ymmärrän heidän päätöksensä aikanaan.
Ota siis oman jaksamisesi kannalta etäisyyttä. Sinun tehtäväsi ei ole koko ajan holhota toista, vaikka ymmärrän että se pahalta tuntuisikin.
Tsemppiä ja toipumista kaverillesi. Olin saman ikäinen kun itse sairastuin pahasti.
Kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuoko mikään asia iloa tälle nuorelle?
Ei tuo. Eikä ole tavoitteitakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ammattilaiset ympärillä. Ja lääkitys. Apua on ollut vaikea saada, ja minä olen sitä hänelle etsinyt. Pelkään, että hän tekee itselleen vielä jotain.
Ongelma on, että hän on hyvin nuori, 20 v.
Ap
Oletko äiti tai isä? Lapsen kuuluukin itsenäistyä tuossa vaiheessa. Ilmeisesti lapsellesi se tekee tiukempaa kuin muille. Sun on vaan pakko löysätä ja antaa lapsesi pärjätä itse. Kai olet opettanut lapsellesi miten huolehtia itsestään etkä vain tehnyt puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli voimakkaasti keskustalainen henkilö.
Hänelle työnteko oli se syvin osa suomalaisuutta.
Kun kuuli että oma poikani ja hänen lapsenlapsensa oli masentunut niin melkein kiskaisten vetäisi tämän työleirille mökille.
Sielä oppi perinteisiä käytöstapoja ja työntekoa sekä metsästystä.
Ei mennyt pitkääkään kun kesäloman päätyttyä poika tuli terveena takaisin täynnä tarmoa ja lukio-opinnot saatiin neljässä kuukaudessa päätökseen. Hänellä oli jo viides vuosi meneillään.
Eli kovaa kuria tarvitaan, kun ihminen on menettänyt elämänhallintansa.
Puutöitä liiterissä aamusta iltaan ja metsätöitä päälle.
Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoko mikään asia iloa tälle nuorelle?
Ei tuo. Eikä ole tavoitteitakaan.
Ap
Kuulostaa ihan perus nuoruudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoko mikään asia iloa tälle nuorelle?
Ei tuo. Eikä ole tavoitteitakaan.
Ap
Näin arvelinkin. Sillä jos on joku intohimo niin harvoin ehtii masentumaan.
Sen pitäs alkaa unelmoimaan jostain ja mennä kohti sitå...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ammattilaiset ympärillä. Ja lääkitys. Apua on ollut vaikea saada, ja minä olen sitä hänelle etsinyt. Pelkään, että hän tekee itselleen vielä jotain.
Ongelma on, että hän on hyvin nuori, 20 v.
Ap
Oletko äiti tai isä? Lapsen kuuluukin itsenäistyä tuossa vaiheessa. Ilmeisesti lapsellesi se tekee tiukempaa kuin muille. Sun on vaan pakko löysätä ja antaa lapsesi pärjätä itse. Kai olet opettanut lapsellesi miten huolehtia itsestään etkä vain tehnyt puolesta?
Olen vastannut aiemmin, että olen ”kuin äiti”. Häntä on kyllä opetettu huolehtimaan itsestään, olen varma siitä. Pienenä hän huolehti itsestäön paremmin. Enää (masennuksesta johtuen?) hän ei tehnyt sitä. Esim. Jos ei kukaan tehnyt ruokaa, niin hän ei syönyt mitään. Jos ei kukaan pessyt vaatteita kulki hän likaisissa vaatteissa.
Jäin miettimään ketjun ohjeita siitä, että etäisyyttä pitää ottaa. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta minua pelottaa. Mietin tuossa, mikä minua pelottaa. Ja syy on tämä: nuoressa on sellainen ”pimeä”puoli, että hän rankaisee itseään ja muita. Ei ole väkivaltainen, mutta intuitiivisesti minulle on tullut tällainen fiilis. Siksi pelkään, että hän tekee itsellen jotain vain rankaistakseen minua, tai rankaistakseen itseäön. Se ei jää uhoamisen tasolle, vaan hän voi ihan oikeesti tappaa itsensä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni oli voimakkaasti keskustalainen henkilö.
Hänelle työnteko oli se syvin osa suomalaisuutta.
Kun kuuli että oma poikani ja hänen lapsenlapsensa oli masentunut niin melkein kiskaisten vetäisi tämän työleirille mökille.
Sielä oppi perinteisiä käytöstapoja ja työntekoa sekä metsästystä.
Ei mennyt pitkääkään kun kesäloman päätyttyä poika tuli terveena takaisin täynnä tarmoa ja lukio-opinnot saatiin neljässä kuukaudessa päätökseen. Hänellä oli jo viides vuosi meneillään.
Eli kovaa kuria tarvitaan, kun ihminen on menettänyt elämänhallintansa.
Puutöitä liiterissä aamusta iltaan ja metsätöitä päälle.
Siitä se lähtee.
Hyvä, että toimi teillä. Uskon, että olihyvä keino. Meillä ei ole tuollaisia ihmisiä, eikä minulla ole edes moista valtaa pakottaa, vaikka olisikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ammattilaiset ympärillä. Ja lääkitys. Apua on ollut vaikea saada, ja minä olen sitä hänelle etsinyt. Pelkään, että hän tekee itselleen vielä jotain.
Ongelma on, että hän on hyvin nuori, 20 v.
Ap
Oletko äiti tai isä? Lapsen kuuluukin itsenäistyä tuossa vaiheessa. Ilmeisesti lapsellesi se tekee tiukempaa kuin muille. Sun on vaan pakko löysätä ja antaa lapsesi pärjätä itse. Kai olet opettanut lapsellesi miten huolehtia itsestään etkä vain tehnyt puolesta?
Olen vastannut aiemmin, että olen ”kuin äiti”. Häntä on kyllä opetettu huolehtimaan itsestään, olen varma siitä. Pienenä hän huolehti itsestäön paremmin. Enää (masennuksesta johtuen?) hän ei tehnyt sitä. Esim. Jos ei kukaan tehnyt ruokaa, niin hän ei syönyt mitään. Jos ei kukaan pessyt vaatteita kulki hän likaisissa vaatteissa.
Jäin miettimään ketjun ohjeita siitä, että etäisyyttä pitää ottaa. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta minua pelottaa. Mietin tuossa, mikä minua pelottaa. Ja syy on tämä: nuoressa on sellainen ”pimeä”puoli, että hän rankaisee itseään ja muita. Ei ole väkivaltainen, mutta intuitiivisesti minulle on tullut tällainen fiilis. Siksi pelkään, että hän tekee itsellen jotain vain rankaistakseen minua, tai rankaistakseen itseäön. Se ei jää uhoamisen tasolle, vaan hän voi ihan oikeesti tappaa itsensä.
Ap
Nuorihan suorastaan hallitsee sinua, koska olet tällaista kehitellyt mielessäsi. Olet pakotettu hoivaamaan häntä. Olisiko ajatusta, jos itse menisit keskustelemaan omista ajatuksistasi ja tilanteesta ammattilaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jouduin jättämään oman (aikuisen) lapseni oman onnensa nojaan. Päätin kylmästi että yöksi puhelimeni menee äänettömällä, oli mikä hätä tahansa, Päivisin pidin puhelinta äänettömällä, ja soitin takaisin viiveellä, keksien aina jonkun "olin kävelyllä" valheen. Valhe siksi etten olisi sanonut että en vastaa sinulle enää koska en jaksa sinua. Oli tärkeää että lapsi huomasi minulla olevan oman elämäni, josta en enää irtaannu heti kun hänellä jotain asiaa on. Päätin myös että kuskaan häntä yhden kerrran viikossa autollani(ennen jopa kahdesti päivässä lähdin kuskaamaan) ja kaikkina muina aikoina olen juuri jossain menossa itse, tai minulla ei ole autoa käytössä, vaikka auto siis seisoi pihassa.
Pelkäsin ja itkin että lapseni varmasti kuolee nyt, ja soittaa viimeisellä hengenvedollaan minulle ja minä en viitsi vastata puhelimeen, ja soimaan itseäni loppuelämäni, mutta eipä se kuollutkaan, vaan alkoi itse laittamaan omaa elämäänsä kuntoon, ja nyt menee jo paljon paremmin sekä hänellä, että minulla, että meidän välisessä suhteessamme.
Tosiasia kuitenkin nyt on, että kenenkään henki ei ole korvattavissa toisella hengellä, ei edes oma lapsi. Sinun elämäsi on aivan yhtä tärkeä kuin tämän hoidokkisi elämä, eikä hän voi päättää toisin.
Lapseni siis ei ollut masentunut, hänellä on muita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ammattilaiset ympärillä. Ja lääkitys. Apua on ollut vaikea saada, ja minä olen sitä hänelle etsinyt. Pelkään, että hän tekee itselleen vielä jotain.
Ongelma on, että hän on hyvin nuori, 20 v.
Ap
Oletko äiti tai isä? Lapsen kuuluukin itsenäistyä tuossa vaiheessa. Ilmeisesti lapsellesi se tekee tiukempaa kuin muille. Sun on vaan pakko löysätä ja antaa lapsesi pärjätä itse. Kai olet opettanut lapsellesi miten huolehtia itsestään etkä vain tehnyt puolesta?
Olen vastannut aiemmin, että olen ”kuin äiti”. Häntä on kyllä opetettu huolehtimaan itsestään, olen varma siitä. Pienenä hän huolehti itsestäön paremmin. Enää (masennuksesta johtuen?) hän ei tehnyt sitä. Esim. Jos ei kukaan tehnyt ruokaa, niin hän ei syönyt mitään. Jos ei kukaan pessyt vaatteita kulki hän likaisissa vaatteissa.
Jäin miettimään ketjun ohjeita siitä, että etäisyyttä pitää ottaa. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta minua pelottaa. Mietin tuossa, mikä minua pelottaa. Ja syy on tämä: nuoressa on sellainen ”pimeä”puoli, että hän rankaisee itseään ja muita. Ei ole väkivaltainen, mutta intuitiivisesti minulle on tullut tällainen fiilis. Siksi pelkään, että hän tekee itsellen jotain vain rankaistakseen minua, tai rankaistakseen itseäön. Se ei jää uhoamisen tasolle, vaan hän voi ihan oikeesti tappaa itsensä.
Ap
Nuorihan suorastaan hallitsee sinua, koska olet tällaista kehitellyt mielessäsi. Olet pakotettu hoivaamaan häntä. Olisiko ajatusta, jos itse menisit keskustelemaan omista ajatuksistasi ja tilanteesta ammattilaisen kanssa?
Olen keskustellut yhteensä viiden eri ammattilaisen kanssa viimeisen vuoden aikana. Osa tuttuja, mutta myös muualla. En koe olevani missään talutusnuorassa. Mutta en myöskään halua, että nuori tappaa itsensä.
Lisään vielä, että pelkoani lisää se, että millään ei ole mitään väliä. Ja hän on rohkea. Hän voi ihan hyvin tehdä mitä tahansa, koska millään ei ole mitään väliä.
Minä olen yrittänyt luoda merkityksiä. Jos lopetan sen, ja samalla tavalla nostan kädet antautumisen merkiksi - niin onko se hyvä vai huono?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin jättämään oman (aikuisen) lapseni oman onnensa nojaan. Päätin kylmästi että yöksi puhelimeni menee äänettömällä, oli mikä hätä tahansa, Päivisin pidin puhelinta äänettömällä, ja soitin takaisin viiveellä, keksien aina jonkun "olin kävelyllä" valheen. Valhe siksi etten olisi sanonut että en vastaa sinulle enää koska en jaksa sinua. Oli tärkeää että lapsi huomasi minulla olevan oman elämäni, josta en enää irtaannu heti kun hänellä jotain asiaa on. Päätin myös että kuskaan häntä yhden kerrran viikossa autollani(ennen jopa kahdesti päivässä lähdin kuskaamaan) ja kaikkina muina aikoina olen juuri jossain menossa itse, tai minulla ei ole autoa käytössä, vaikka auto siis seisoi pihassa.
Pelkäsin ja itkin että lapseni varmasti kuolee nyt, ja soittaa viimeisellä hengenvedollaan minulle ja minä en viitsi vastata puhelimeen, ja soimaan itseäni loppuelämäni, mutta eipä se kuollutkaan, vaan alkoi itse laittamaan omaa elämäänsä kuntoon, ja nyt menee jo paljon paremmin sekä hänellä, että minulla, että meidän välisessä suhteessamme.
Tosiasia kuitenkin nyt on, että kenenkään henki ei ole korvattavissa toisella hengellä, ei edes oma lapsi. Sinun elämäsi on aivan yhtä tärkeä kuin tämän hoidokkisi elämä, eikä hän voi päättää toisin.
Lapseni siis ei ollut masentunut, hänellä on muita ongelmia.
Kiitos sinulle viestistäsi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ammattilaiset ympärillä. Ja lääkitys. Apua on ollut vaikea saada, ja minä olen sitä hänelle etsinyt. Pelkään, että hän tekee itselleen vielä jotain.
Ongelma on, että hän on hyvin nuori, 20 v.
Ap
Oletko äiti tai isä? Lapsen kuuluukin itsenäistyä tuossa vaiheessa. Ilmeisesti lapsellesi se tekee tiukempaa kuin muille. Sun on vaan pakko löysätä ja antaa lapsesi pärjätä itse. Kai olet opettanut lapsellesi miten huolehtia itsestään etkä vain tehnyt puolesta?
Olen vastannut aiemmin, että olen ”kuin äiti”. Häntä on kyllä opetettu huolehtimaan itsestään, olen varma siitä. Pienenä hän huolehti itsestäön paremmin. Enää (masennuksesta johtuen?) hän ei tehnyt sitä. Esim. Jos ei kukaan tehnyt ruokaa, niin hän ei syönyt mitään. Jos ei kukaan pessyt vaatteita kulki hän likaisissa vaatteissa.
Jäin miettimään ketjun ohjeita siitä, että etäisyyttä pitää ottaa. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta minua pelottaa. Mietin tuossa, mikä minua pelottaa. Ja syy on tämä: nuoressa on sellainen ”pimeä”puoli, että hän rankaisee itseään ja muita. Ei ole väkivaltainen, mutta intuitiivisesti minulle on tullut tällainen fiilis. Siksi pelkään, että hän tekee itsellen jotain vain rankaistakseen minua, tai rankaistakseen itseäön. Se ei jää uhoamisen tasolle, vaan hän voi ihan oikeesti tappaa itsensä.
Ap
Nuorihan suorastaan hallitsee sinua, koska olet tällaista kehitellyt mielessäsi. Olet pakotettu hoivaamaan häntä. Olisiko ajatusta, jos itse menisit keskustelemaan omista ajatuksistasi ja tilanteesta ammattilaisen kanssa?
Eli nuori temputtaa sua ihan täysillä. Ethän missään nimessä anna hänelle rahaa, vie ruokaa, maksa laskuja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoko mikään asia iloa tälle nuorelle?
Ei tuo. Eikä ole tavoitteitakaan.
Ap
Kuulostaa ihan perus nuoruudelta.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoko mikään asia iloa tälle nuorelle?
Ei tuo. Eikä ole tavoitteitakaan.
Ap
Kuulostaa ihan perus nuoruudelta.
Tämä
Perusnuoruuteen kuuluu itsensä tappaminen?
Parmpi on, ettei itsekkin hyppää kaivoon kun pyrkii auttamaan.
Oma jaksamisesi on sinun vastuullasi. <3
Kuullostaa hyvälle suunnitelmalle auttaa sen verran kuin todellisuudessa jaksaa, pyyteettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuoko mikään asia iloa tälle nuorelle?
Ei tuo. Eikä ole tavoitteitakaan.
Ap
Kuulostaa ihan perus nuoruudelta.
Tämä
Perusnuoruuteen kuuluu itsensä tappaminen?
No ei tappaminen varsinaisesti vaan masentuneisuus ja alakulo, kun harjoitellaan itse elämistä omin siivin.
Tuoko mikään asia iloa tälle nuorelle?