Lue keskustelun säännöt.
Masentunut läheinen - mitä jos alan toimimaan toisin?
04.03.2020 |
Läheiseni on ollut toista vuotta vakavasti masentunut. Välissä on muutamia itsemurhayrityksiä. Olen keskustellut, kuunnellut, ollut läsnä, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkejä, ymmärtänyt, luonut toivoa, kannustanut, kehunut, kuunnellut keskustellut.....
Nyt jaksamiseni on loppunut. En enää jaksa uskoa hänen parantumiseen. Uuvun itse. Olen ajatellut muuttaa toimintatapaani. Edeleenkin olen läsnä, mutta en ihan joka päivä. Lopetan pyykin pesemisen. Ruokaa voin tehdä mutta vain tyyliin kerran viikossa. Kuuntelen ja keskustelen, mutta otan henkisesti ja fyysiesti etäisyyttä häneen. Olen tässä, mutta lopetan hengenpelastuksen.
Olen tästä vihjannut jo, ja hän sanoo, että minä syyllistän häntä masennuksesta. Ja hän on suuttunut minulle. Minun on kuitenkin pakko tehdä toisin. Mitä luulette, että tästä seuraa? Kokemuksia kyselen.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Onko hän oikeasti masentunut? Kenenkään ei nyt tarvitse tästä loukkaantua, mutta se on vain totta, että jotkut ovat "masentuneita" ja passuuttavat muita. Kun sitten tämän yrittää lopettaa, syyllistetään auttajaa ja saatetaan uhkailla itsemurhalla jne. Masennuksen varjolla kun nykyään saa todella paljon anteeksi.
On hän vakavasti masentunut. Ihan oikeesti.
Valitettavasti itsemurhauhlailut eivät ole olleet uhkailuja. Ihan teholle asti päätynyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Lisäys: siis siten, että olet liian kiinni ja teet liikaa. Lapselle/läheiselle pitää antaa mahdollisuus "käydä pohjalla", koska ilman sitä on vaikea parantua masennuksesta. Jos aina ryntäät apuun viime hetkellä, niin se oma vastuunotto ei pääse kehittymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä fyysisesti ole tähän uupunut, vaan henkisesti. Olen menettänyt oman toivoni hänen parantumisestaan.
Ap
Opiskelkaa yhdessä sitä mitä masennus on. Psykoedukaation tyylinen lähestymistapa auttaa varmasti. Kirjastosta voitte aloittaa vaikka kirjalla Psykiatria/Duodecim ja käytte siitä läpi perusasiat. Sitten jokin sopiva, esimerkiksi kognitiivisen psykologian kirja.
Huuhaakirjat, joita maailma on pullollaan, kannattaa suosiolla skipata. Tässä yksi kirjallisuuslähde https://fi.wikisource.org/wiki/Kirjallisuutta_psykologiasta
eli luettavaa riittää.
Kyllä hän itse on oikein perehtynyt masennukseen. Ja keskittyy siihen, että tutkimusten mukaan 20 prosenttia ei pystytä auttamaan koskaan....
Ap
Ei ole opiskellut tarpeeksi, sillä masennukseen kuuluu itsensä näkeminen negatiivisessa valossa, itsesyytökset jne. jolloin tuo 20 % muodostuu esteeksi, vaikka todellisuudessa hänellä on erittäin hyvät mahdollisuudet (80 %) parantua.
Sitähän olen yrittänyt korostaa.
Tähän kaikkeen olen siis uupunut. Tuntuu, että kaikki mitä olen tehnyt, on ollut aivan turhaa.
Kaipasin myös masentuneilta itseltään kommentteja: miten reagoisitte, jos teidän läheinen/äiti alkaisi toimimaan toisin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Lisäys: siis siten, että olet liian kiinni ja teet liikaa. Lapselle/läheiselle pitää antaa mahdollisuus "käydä pohjalla", koska ilman sitä on vaikea parantua masennuksesta. Jos aina ryntäät apuun viime hetkellä, niin se oma vastuunotto ei pääse kehittymään.
Ajattelin noin aiemmin. Se päätyi itsemurhayritykseen ja teholle. Siksi on vaikea päästääirti. Siksi pelkään päästää irti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Yksityisyyden suojelemiseksi en paljasta kokonaisuutta, mutta sanotaan, että olen läheinen kuin oma äiti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on lähtenyt syyllistämisen ja marttyyrin linjalle, niin ota väliä häneen vähitellen. Hän on hän ja sinä olet sinä. Pelasta itsesi nyt ja kaveri saa nyt alkaa vihdoinkin tekemään jotain ihan itse.
Vaikka yksi vastaaja sanoikin hieman ikävän kuuloisesti, että sinä olet mahdollistanut sairauden kroonistumisen, niin se on totta. Kaverisi on "laitostunut" ja nyt hänen pitää oppia ottamaan itse vastuuta omasta arjestaan.
Välimatkan ottaminen toiseen voi olla hankalaa, mutta se on pakko tehdä joskus. Oma napa on tärkeämpi kuin toisen napa ja jos toinen ei arvosta yhtään tekemisiäsi, niin on hyvin tervettä loitontua. Ajattelet häntä varmasti lähes koko ajan ja kun olet siellä, on kaikki vain ja ainoastaan hänen asioitaan. Eikä se tilanne muutu koskaan, ei vaikka hänen kuntonsa paranisikin.
Teillä tulee olemaan aina tuollainen hoivasuhde. Olet tehnyt tarpeeksi, liikaa jopa, joten elä välillä itse omaa elämääsi. Etäänny hänestä ensin ajatuksen tasolla, sitten arkisin tekemisten tasolla. Anna hänelle etääntyessäsi vastuu toimimaan itse. Ensimmäiset viikot ovat sinulle varmasti vaikeinta, mutta sen jälkeen alkaa helpottamaan jos vain pysyt tiukkana.
Olipa erittäin hyvä kommentti ja neuvo, joten toivon mukaan ap keskittyy lukemaan viestin sisällön ajatuksen kanssa.
Lisään vain sen käytännön esimerkin, että kun lentokoneen turvaohjeissa neuvotaan pukemaan ensin happinaamari itselleen voidakseen auttaa toisia, pätee se sama neuvo myös masentuneen kanssa, Muista pitää oma hengityksesi eli elämäsi kunnossa ja auta,jos voit ja kykenet sen mitkä voimasi ovat. Rajat on oltava auttamisessaksi ja niillä eväillä kuin henkisesti tai fyysisesti jaksaa.Luin tuon kommentin, ja pidän sitä myös hyvänä. Jäin miettimään, että jos olisin nuoren äiti - neuvoisitteko saman? Vai äidin pitäisi uhrata itsensä?
Ap
Missä on tämän nuoren äiti?
Asuu kauempana. Nuori muutti opiskelemaan lähelleni, eli käytännössä minä olen hoitanut äidin virkaa. Tunnen itseni vähän äidiksi, tarkoitan että tunnen hänen olevan minun vastuullani.
Muuttuuko ohjeenne nyt?
Ap
EI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä fyysisesti ole tähän uupunut, vaan henkisesti. Olen menettänyt oman toivoni hänen parantumisestaan.
Ap
Opiskelkaa yhdessä sitä mitä masennus on. Psykoedukaation tyylinen lähestymistapa auttaa varmasti. Kirjastosta voitte aloittaa vaikka kirjalla Psykiatria/Duodecim ja käytte siitä läpi perusasiat. Sitten jokin sopiva, esimerkiksi kognitiivisen psykologian kirja.
Huuhaakirjat, joita maailma on pullollaan, kannattaa suosiolla skipata. Tässä yksi kirjallisuuslähde https://fi.wikisource.org/wiki/Kirjallisuutta_psykologiasta
eli luettavaa riittää.
Kyllä hän itse on oikein perehtynyt masennukseen. Ja keskittyy siihen, että tutkimusten mukaan 20 prosenttia ei pystytä auttamaan koskaan....
Ap
Ei ole opiskellut tarpeeksi, sillä masennukseen kuuluu itsensä näkeminen negatiivisessa valossa, itsesyytökset jne. jolloin tuo 20 % muodostuu esteeksi, vaikka todellisuudessa hänellä on erittäin hyvät mahdollisuudet (80 %) parantua.
Sitähän olen yrittänyt korostaa.
Tähän kaikkeen olen siis uupunut. Tuntuu, että kaikki mitä olen tehnyt, on ollut aivan turhaa.Kaipasin myös masentuneilta itseltään kommentteja: miten reagoisitte, jos teidän läheinen/äiti alkaisi toimimaan toisin?
Ap
Teille molemmille opiskelu olisi hyvästä, sillä pahimmillaan sinun kohdallasi käy se pahin, eli hän onnistuu tappamaan itsensä ja sinä syyttelet itseäsi vuosikausia. Mikäli molemmat opiskelevat samaa asiaa, voitte reflektoida oppeja keskenänne ja hän ehkä alkaa saada kiinni niistä tunteistaan, jotka sinne masennukseen vievät. Käytännössä oppii näkemään itsensä muualtakin kuin sisäisen maailman kautta.
Mitä sitten oppimiseen tulee, niin stressaantunut eikä masentunut ei kykene oppimaan uutta kovinkaan helposti, eli siksi tarvitaan perusasioiden, kuten unen (noin 65 % unihäiriöisistä omaa mt-ongelman) kuntoonlaiton jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Yksityisyyden suojelemiseksi en paljasta kokonaisuutta, mutta sanotaan, että olen läheinen kuin oma äiti.
Ap
Eli olet ominut jonkun lapsen itsellesi?! Pitäisikö lapsen nyt ottaa etäisyyttä nykyisiin kuvioihin ja palata kotiin ja keskittyä itseensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Yksityisyyden suojelemiseksi en paljasta kokonaisuutta, mutta sanotaan, että olen läheinen kuin oma äiti.
Ap
Oletan sitten, että olet vanhempi henkilö. Nuorelle tekisi hyvää vertaisryhmä, jossa muita nuoria. Sinua hän ei usko, koska elät "eri maailmassa" ja voi kokea sinut jopa ärsyttäväksi. Nuoret tunnetusti "rakastavat" heidän asioihinsa hyvää hyvyyttään sekaantuvia aikuisia. Onko nuori itse pyytänyt juuri sinun apuasi vai oletko huomaamattasi tuppautunut hänen elämäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että mietit omaa jaksamistasi. Kuulostaa ihanalta, että olet pitänyt huolta nuoresta. Oman jaksamisesi hoito pitää tietysti olla ensisijaista. Kommentit nuoren hylkäämisestä laittaisin kuitenkin romukoppaan. Pidä häntä lähelläsi sen verran, kuin sinusta tuntuu hyvältä. Kerro, miten tärkeä hän on, mutta että tarvitset itse omaa aikaa. Masentunut tarvitsee lähelleen kaiken tuen, mitä hän voi saada. Nykyaikana tuntuu, että jokainen jätettäisiin vain oman onnensa nojaan. Itsekkyys jyllää, mutta kertomuksestasi kuulee, että sinulla on sydäntä ja empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Lisäys: siis siten, että olet liian kiinni ja teet liikaa. Lapselle/läheiselle pitää antaa mahdollisuus "käydä pohjalla", koska ilman sitä on vaikea parantua masennuksesta. Jos aina ryntäät apuun viime hetkellä, niin se oma vastuunotto ei pääse kehittymään.
Ajattelin noin aiemmin. Se päätyi itsemurhayritykseen ja teholle. Siksi on vaikea päästääirti. Siksi pelkään päästää irti.
Ap
Nuori temputtaa sinua. Ota etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna tiedustelisin asiaa nuorta hoitavalta taholta. Heillä luulisi olevan neuvontaa läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Yksityisyyden suojelemiseksi en paljasta kokonaisuutta, mutta sanotaan, että olen läheinen kuin oma äiti.
Ap
Eli olet ominut jonkun lapsen itsellesi?! Pitäisikö lapsen nyt ottaa etäisyyttä nykyisiin kuvioihin ja palata kotiin ja keskittyä itseensä?
Neuvotko ap:ta, että nuoren pitäisi mennä kotiin äidin paapottavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että on olemassa sinun kaltaisiasi ihmisiä ap, jotka kuulevat toisen hädän ja yrittävät auttaa. En tiedä auttaisiko, jos hakisit itsellesikin apua? Jos pääsisit vaikka muutaman kerran juttelemaan jollekin ulkopuoliselle ammattilaiselle asiasta, niin se voisi selkeyttää sinun kannaltasi tilannetta ja auttaa vetämään sopivia rajoja hylkäämättä tätä nuorta ihmistä.
Voimia ja valoa päiviisi! Toivottavasti sinulla on myös elämässäsi jotain muuta, jokin kiva harrastus tai jotain, joka on vain sinua varten :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä läheinen on lapsesi ja olet hänen vanhempansa, niin on hyvinkin mahdollista, että lisäät läheisesi ongelmia.
Lisäys: siis siten, että olet liian kiinni ja teet liikaa. Lapselle/läheiselle pitää antaa mahdollisuus "käydä pohjalla", koska ilman sitä on vaikea parantua masennuksesta. Jos aina ryntäät apuun viime hetkellä, niin se oma vastuunotto ei pääse kehittymään.
Ajattelin noin aiemmin. Se päätyi itsemurhayritykseen ja teholle. Siksi on vaikea päästääirti. Siksi pelkään päästää irti.
Ap
Nuori temputtaa sinua. Ota etäisyyttä.
Niin että itsensä vahingoittaminen on temppu?
Äidilläkin on oikeus huolehtia omasta jaksamisestaan. 20-vuotias on aikuinen, ja tekee omat päätöksensä, hyvässä ja pahassa. Et voi estää ketään tässä maailmassa kuolemasta, ja sehän on meillä edessä kaikilla, osalla ennemmin ja lopuilla myöhemmin.
Koet selvästi olevasi vastuussa tästä henkilöstä, mutta sen pitää loppua. Masentunut ihminenkin osaa pompottaa ja juoksuttaa ja ahdistella muita pahalla olollaan. Nyt vaan tiukat rajat, jos haluaa ruokaa tekee ruoan itse. Tuskinpa itseään ainakaan nälkään tappaa. Ja jos tappaa, niin kuolee sitten siihen. SINÄ ET OLE VASTUUSSA!!!
Minun mielestäni voit vähentää yhteydenpidon korkeintaan kertaan viikossa. Esim. maanantaisin soitat ja kyselet kuulumisia tms. Et todellakaan mene viikonloppuisin siivoamaan ja ruokaa laittamaan, sillä oikeastaan oikein estät tämän aikuisvauvan itsenäistymisen. Ja mielestäni kerran viikossa on jo paljon yhteydenpitoa, itse soittelen oman äitini kanssa ehkä kerran kuukaudessa.
Tietenkin, TIETENKIN tästä seuraa kiukkuaminen. Hän syyttää sinua hylkäämisestä, ehkä hänen vanhemmatkin haukkuvat sinut. Mutta pysy tiukkana. Et voi pelastaa koko maailmaa, jos saat itsesi pidettyä hengissä on se jo riittävästi. Keskity omaan itseesi, tee asioita jotka edistävät sinun jaksamistasi. Sinä et ole vastuussa tämän henkilön hyvinvoinnista. Edes lääketieteen alan ammattilaiset eivät voi määräänsä enempää tehdä.
Näin se masennus tarttuu. Kenenkään ei pidä ryhtyä masentuneen palvelijaksi.
Kommentoi tähän siten, että itse olin nuorena vakavasti masentunut ja yritin itsemurhaa.
Minulla siis läheiset ystäväni laittoivat kaikki välit poikki, koska heidän jaksamisena meni kortille takiani. Äitini myös ilmaisi usein huolestuneisuutensa ja samalla, ettei hänen jaksaminen riitä vaikka pitäisi.
Ystävien menetys oli kaikista rankin paikka, sillä koin ettei he olleet oikeita ystäviä tai tarpeeksi tukenani.
Parannuin, kun ymmärsin tilanteeni vakavuuden ja suostuin ottamaan apua vastaan. Samalla myös ymmärsin ystäviäni. Ei kukaan jaksa olla koko aikaa pelastusrenkaana tai pelätä, milloin masentunut kaveri tekee jotain. Heillä on omakin elämä, josta pitää huolta. Osan kanssa välit parantui ajan kanssa, osa taas ei halunnut olla missään tekemisissä, mistä en ole heille katkera koska ymmärrän heidän päätöksensä aikanaan.
Ota siis oman jaksamisesi kannalta etäisyyttä. Sinun tehtäväsi ei ole koko ajan holhota toista, vaikka ymmärrän että se pahalta tuntuisikin.
Tsemppiä ja toipumista kaverillesi. Olin saman ikäinen kun itse sairastuin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ammattilaiset ympärillä. Ja lääkitys. Apua on ollut vaikea saada, ja minä olen sitä hänelle etsinyt. Pelkään, että hän tekee itselleen vielä jotain.
Ongelma on, että hän on hyvin nuori, 20 v.
Ap
Kaikkia ei voida auttaa ja se on sitä elämän realismia.
Valitettavasti olen täsmälleen samaa mieltä. Vaikka nuori olisi kuinka läheinen, niin kaikkia ei voi auttaa ja kuten eläinmaailmassakin, heikot syödään. Karua, mutta totta. Läheiset voivat suojella heikkoa niin paljon kuin pystyvät, mutta joskus suojelu ei riitä ja luonnollinen poistuma vie.
Sinä olet tehnyt jo mitä osaat ja voit, mutta siitä ei ole ollut apua ollenkaan. Ammattiauttaja tekevät osuutensa ja jos heilläkin alkaa olemaan keinot vähissä, niin miten sinä ap pystyisit tekemään enempää? Huolehdi itsestäsi nyt ja pysy taustalla vain. Et voi elää toisen kengissä hukkaamatta itseäsi. Itsepäisyys ei hyödytä yhtään.
Ei ole opiskellut tarpeeksi, sillä masennukseen kuuluu itsensä näkeminen negatiivisessa valossa, itsesyytökset jne. jolloin tuo 20 % muodostuu esteeksi, vaikka todellisuudessa hänellä on erittäin hyvät mahdollisuudet (80 %) parantua.