Oletko huomannut kuinka toistuvasti juuri miehet vaativat järkeä turva paikka politiikkaan?

Ihan äskettän taas Väyrynen, joku kenraali evp. ja nyt Hjallis.

Ilmiselvästi vaikuttaa miehiseltä ominaisuudelta ja kaikki koska naiset ovat kovin agreeble joka on ominaisuus jota tarvitaan lastenhoidossa mutta josta voi olla jopa haittaa muualla. Alkaa se ajattelupuoli tökkiä. Ajatus siitä mikä on hyväksi omalle yhteisölle kun pitää olla niin empaattinen.

Professori Eero Paloheimo taas puhuu kilteistä joka on sama asia. Käy jopa hämmästyttävän hyvin yhteen Petersonin kanssa.

Miten jakaisit ihmiset jos heidät pitäisi jakaa kahteen tärkeimpään ryhmään? Naisiin/miehiin tai lapsiin/aikuisiin? Vai haluatko tulla haukutuksi rasistiksi ja jakaa ihmiset mustiin/valkoisiin tai ylennetyksi politrukiksi ja jakaa heidät oikeistoon/vasemmistoon? Entä kaupunkilaisiin/maalaisiin? Voi voi sentään. Kaikki meni pieleen. Oikea jako on: kiltteihin ja rehellisiin.

Kiltit eivät voi olla rehellisiä, koska silloin he eivät enää ole kilttejä. Samasta syystä, mutta päinvastoin, rehelliset eivät voi olla kilttejä.

Rehelliset ihmiset sanovat suoraan mitä ajattelevat ja kaikkinainen kohteliaisuus on heille synti. He syyllistävät ja syyttävät jos siihen on aihetta ja yleistävät jos se on perusteltua. He pitävät kiinni loogisista johtopäätöksistään vaikka ne olisivat vaaraksi heidän omillekin ennakkoluuloilleen. He pyrkivät arvioimaan tulevaisuutta realistisesti. Tapakulttuuri ja poliittinen korrektius ovat kuorrutusta. Hyväuskoisuus on pahe. Rotta on rotta, vaikka sen sivelisi hunajalla. Kaiken tämän vuoksi rehellisellä on vähän mutta oikeita ystäviä.

Kiltit ihmiset ovat kivoja. He eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä. Hyvä ilmapiiri on tärkeä, ikävien tosiseikkojen jankkaaminen tylsää. He puolustavat jokaista, sillä kukaan ei koskaan ole syyllinen mihinkään, vaan todellinen syyllisyys häipyy taustaan. Kiltit eivät ole kostonhaluisia vaan haluavat uskoa, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Jos tosiseikat pääsevät joskus yllättämään heidän ennakkokäsityksensä niin silloin saa tosiseikka kyytiä. Rottakin muuttuu hunajapupuksi kun sen vaan voitelee hunajalla. Niin asiat pitää jokaisen nähdä. Kiltillä on paljon ystäviä.

Me suomalaiset olemme jakautuneet maahan muuttoon liittyvissä kysymyksissä terävästi kahteen joukkueeseen: kiltteihin ja rehellisiin. Ongelma on Suomen tulevaisuuden kannalta keskeinen. Kiistan voittaja ratkeaa vasta parinkymmenen vuoden kuluttua ja arvion tekee silloin seuraava sukupolvi. Toinen näistä joukkueista – luulen, että kiltit – kirotaan silloin maanrakoon samalla tavalla kuin me kiroamme erinäiset aikaisempien sukupolvien edustajat.