Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Menitkö yhteen sen kanssa, jonka eniten halusit vai jouduitko tyytymään siihen mitä sait?
03.03.2020 |
Tämä on aika surullinen aihe, mutta varmaan totta monelle. Olen joskus miettinyt olisiko ollut parempi jäädä yksin ja odottaa jos tulisi 'uusi paras'. Luulen, että elämme nyt suht onnellista elämää, mutta joskus mieli vetää haikeaksi.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden jälkeen kumppani kyllästyttää niin pahasti että tekisi mieli erota, mutten voi. Pahemmaksi tilanne meni sillä että rakastuin toiseen.
Miten tämä liitty tähän asiaan?
Miksei voisi liittyä? Ei se sama kumppani välttämättä tunnu oikealta lopun elämää, pitkään liittoon mahtuu kaikenlaista, myös hyvin ikäviä asioita. Kyllä se voi tuntua siltä että on joutunut tyytymään. Mutta suo anteeksi että tulkitsin asian eri tavoin kuin sinä, oi viisas ihminen.
Niin, siis miksi et voi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joi taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Jälleen kerran; miksi ette eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Joko olet sairaalloisen mustasukkainen tai sitten sinun olisi ollut parempi ottaa vähän tavallisempi nainen. Heitä ei pokailla joka kulmalla ja elävät ihan normaalia ja tylsää elämää.
Tuo asenteesi on kyllä omiaan pilaamaan suhteen ja ajamaan vaimon pois.
En ole sairaalloisen mustasukkainen. Vaimoni on ihan tavallinen. En vain luota naispuoleisiin ihmisiin noin yleensä ottaen. En vaimooni, en äitiini, saati siskooni, en työ"kavereihin". Naispuoleinen pomoni on - tähän asti - osoittautunut luottamukseni arvoiseksi.
En tiedä, uskallanko ikinä luottaa edes tyttäreeni missään tärkeässä asiassa.
Oiskohan nyt vahvasti terapian paikka. Kategorisesti laitat puolet ihmiskunnasta jonnekin lokeroon. Entäs miehet? Luotatko heihinkään? Tajuatko, että pilaat vaimosi ja tyttäresi elämän tuolla asenteellasi. Ja kaikkein eniten omasi, koska itseäsi et pääse pakoon.
Ikävä kyllä olen kokenut elämässäni niin suuria pettymyksiä naisten taholta, etten henkilökohtaisissa tai muuten tärkeissä asioissa uskalla luottaa heihin. Tietenkin luotan esimerkiksi kahvilan myyjättäreen, että hän antaa vaihtorahasta oikein takaisin, ja luotan myös naispuolisiin bussinkuljettajiin, lääkäreihin ja jopa poliitikkoihin.
Sen sijaan äitini, siskoni, vaimoni, ex-naisystäväni, veljen ex-puoliso, usea työkaveri ja moni muu läheinen nainen on pettänyt luottamukseni eri tavoin. Kohtelen kaikkia asiallisesti ja hyvin, mutta en silti uskalla luottaa.
Harva mies on sen sijaan pettänyt luottamukseni, yleensä heidän sanansa pitää.
Voi kuule, pettymykset ovat osa ihmissuhteita. Tiedätkö, kuinka monta naista on petetty? Ihan tilastollisestikin sekä miehet, että naiset pettävät - sekä aiheuttavat kaikenlaisia muita pettymyksiä. Se on osa tätä elämää, joka tulee vain hyväksyä. Elämä ei ole mikään ennalta-arvattava teoria tai suunnitelma vaan täynnä kaikenlaisia vastoinkäymisiä, joista pitää ajan kanssa päästä eteenpäin. Toki osa katkeroituu ja alkaa hokemaan jotain iänikuista "Kaikki naiset/miehet pettää!" mantraa, mutta siinä ampuu lähinnä itseään jalkaan.
On toki totta tavallaan tyo työnantaja/pitkäaikaistyötön vertaus, mutta se pätee vain murto-osaan naisista. Suurella osalla miehillä on jokin kummallinen harvakuvitelma, että heidän olisi mahdollista saada nainen siitä pienestä prosentista, jonka kaikki haluavat. Näille naisille tuleekin paljon "hakemuksia" ihan seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun asti. Sitten suurin osa eli massa, on meitä ihan tavallisia naisia (tai kukin omalla tavallamme erityistiä), joille ei todellakaan tule niitä hakemuksia kuin pari ja hekin ovat yleensä sitoutumiskammoisia.
Sekin on totta, että avioero on yleensä naisen aloite. Nainen ei kuitenkaan hae eroa mitenkään yllättäen (tämäkin on ihan todistettu fakta) vaan yleensä nainen on vuosia pyytänyt (yleensä varsin realistisia ja jopa ihan perustavanlaatuisia) muutoksia ja kertonut avoimesti JA jatkuvasti tyytymättömyydestään. Jos mies ei sitä osa kuuleviin korviinsa niin sille ei voi kukaan mitään. Mikään näistä höpsinpösinteorioista ei kuitenkaan pidä mitenkään paikkansa ja on huvittavaa, kuinka jotkut miehet edelleen yrittävät väkisin kertoa naisille naisten puolesta, mitä he ajattelevat, vaikka täälläkin naiset ovat oikaisseet näitä juttuja lukuisia kertoja. Edelleen, jos ei siitä hiuolimatta kykene ottamaan kuuleviin korviinsa niin sille ei kukaan voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joi taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Jälleen kerran; miksi ette eroa?
Ei jaksa. Paperisota vie aikaa.
Ja muuttokin olisi kauhean työläs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joi taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Jälleen kerran; miksi ette eroa?
Ei jaksa. Paperisota vie aikaa.
Ja muuttokin olisi kauhean työläs.
Voi v***u mikä lapanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joi taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Jälleen kerran; miksi ette eroa?
Ei jaksa. Paperisota vie aikaa.
Ja muuttokin olisi kauhean työläs.
Voi v***u mikä lapanen.
Näinpä. Turha ulista. Oikea syy tähän on ettei pälli ymmärtänyt tehdä avioehtoa, mutta ei kehtaa sitä myöntää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan se on tilanne suurimmalla osalla miehistä. Hyvä kun jonkun saa, olipa se nyt oikea tai ei.
Tyytykää siis siihen, että saatte sen jonkun =) Vai tarkoitatko, että olikin ehkä se väärä?
Lähinnä kai se on naiselle paska diili, olla nyt joku vaan jotta mies ei joudu olemaan yksin.
Joo mutta pointti on se, että ei nämä miehet oikesti tyydy. Jos tyytyisivät, olisivat ihan hiljaa iloisia että saivat hyvän vaimon, vaikkei se unelma ehkä ollutkaan. Idioottia kertoa vaimolle, että on vain joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain enintään 20% miehistä saa parisuhteeseen sen naisen, jonka olisi eniten halunnut..
On aika lailla tilastollinen mahdottomuus että valtaosa naisistakaan voisi saada sen unelmiensa miehen. Heitä kun on niin vähän että ei riitä kuin pienelle osalle.
Häh? Onko siis joku erikoislaari jossa on tietty määrä unelmamiehiä ja sieltä nopeimmat naiset hakevat omansa? Muut naiset joutuvat sitten ottamaan sen mitä jämälaareista löytyy tai olemaan ilman?
Ymmärräthän, että eri naisilla on eri "unelmamiehet" ja se lopullinen kumppani jonka kanssa tosissaan kolahtaa, onkin unelmainen jostain ihan muusta syystä kuin itse olisi ajatellut.
Joistakin täällä kyllä huomaa heti, etteivät he koskaan ole olleet missään tekemisissä ihmisten kanssa.
Unelmamiesten erikoislaari, hauska :D
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyttäisiiin näiltä tänne kirjoittaneiden puolisoilta, niin varmaan jokainen olisi tyytynyt siihen mitä oli tarjolla.
No sitten nämä puolisot on kyllä hyviä ihmisiä, mikäli tyytymisestä huolimatta tekevät puolisonsa onnellisiksi, eivätkä anna ymmärtää, että puoliso on nyt joku toisen luokan nainen/mies ja oikeasti haluaisi jotain muuta. Sitoutuvat siis täysillä suhteeseen, eivätkä ole toinen jalka oven välissä, jos nyt vaan sattuis joku parempi kuitenkin huolimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Olen hämmentynyt... Itse kun tunnen vain fiksuja miehiä, on erittäin vaikeaa ollut ymmärtää, että tälle jos-olisi-silloin-jotenkin -toisin- valinnut- tasolle jääneitä on olemassa, mutta kyllä, sinä sen todistit.
Oletkohan sama, joka viime perjantaina tuijotti ruokaravintolassa häpeämättömösti minua hieman pulleamman vaimonsa ja kahden teinipojan kanssa? Pojatkin alkoivat katsomaan, että mitä se isä katsoo, tuli kuvottava fiilis, sain hillittyä etten tinttassut sinua =(
Tiedätkö, se vanha reiteenpierijäkin (mun mies muuten vain innostuu jos pieraisen) voisi olla oikea seksikissa, jos vain antaisit hänelle rakkautta ja arvostusta. Ihan itse olet kuoppasi kaivanut omalla tyytymättömyydelläsi ja rakkaudettomuudellasi.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muita jotka eivät saanet sitä kenet halusi? Itsellä tilanne juuri päällä että joudun myöntämään tappioni ja en saa sitä kenet olisin todella halunnut. Natsaa kaikki ja yksikään mies ei ole yltänyt samaan. Ainoa on etten itse riitä hänelle kun ei kerta tunteita nyt sitten isommin ole syntynyt.
Rakastan häntä aivan mielettömästi mutta se ei vaan riittänyt. 😔 hyvin epätodennäköistä että vastaan enää vastaavaa kävelisi elämässä. Toisin sanoen jotkut joutuvat tyytymään vähempään eli yksinoloon tai vaihtoehtoisesti sitten ottavat sen kenet saa ja homma on yksipuolista.
Niin. Jos rakastut joskus uudelleen, mutta et ihan noin tulisesti, oletko siltikin sitä mieltä, että joudut tyytymään?
Mä en ainakaan ajattele ihan noin, että joko rakastaa täysillä tai sitten ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks en saanut sitä jota eniten halusin!
Olisi tosi paljon elämää jäänyt elämättä ja asioita kokematta. Eikä se muutenkaan, näin yli 30v myöhemmin, varmaan ollut se lottopotti mulle.
Kaverini alkoi silloin 15vuotiaana seurustelemaan sen kanssa jota halusi eniten ja ovat edelleen naimisissa. En nyt tiedä ovatko onnellisia vai mitä, mutta mulle tämä ei olisi sopinut.
Nykyään en enää halua ketään niin paljon ja asiat menee niin kun menee ja osaa jo itte ottaa lungisti ja ei ole enää sellaista paloa että pakko saada joku tietty mies.
Miehiä tulee ja menee ja elämässä ja osa on juuri oikea tietylle ajanjaksolle ja toinen toiselle ajanjaksolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Joko olet sairaalloisen mustasukkainen tai sitten sinun olisi ollut parempi ottaa vähän tavallisempi nainen. Heitä ei pokailla joka kulmalla ja elävät ihan normaalia ja tylsää elämää.
Tuo asenteesi on kyllä omiaan pilaamaan suhteen ja ajamaan vaimon pois.
En ole sairaalloisen mustasukkainen. Vaimoni on ihan tavallinen. En vain luota naispuoleisiin ihmisiin noin yleensä ottaen. En vaimooni, en äitiini, saati siskooni, en työ"kavereihin". Naispuoleinen pomoni on - tähän asti - osoittautunut luottamukseni arvoiseksi.
En tiedä, uskallanko ikinä luottaa edes tyttäreeni missään tärkeässä asiassa.
Oiskohan nyt vahvasti terapian paikka. Kategorisesti laitat puolet ihmiskunnasta jonnekin lokeroon. Entäs miehet? Luotatko heihinkään? Tajuatko, että pilaat vaimosi ja tyttäresi elämän tuolla asenteellasi. Ja kaikkein eniten omasi, koska itseäsi et pääse pakoon.
Ikävä kyllä olen kokenut elämässäni niin suuria pettymyksiä naisten taholta, etten henkilökohtaisissa tai muuten tärkeissä asioissa uskalla luottaa heihin. Tietenkin luotan esimerkiksi kahvilan myyjättäreen, että hän antaa vaihtorahasta oikein takaisin, ja luotan myös naispuolisiin bussinkuljettajiin, lääkäreihin ja jopa poliitikkoihin.
Sen sijaan äitini, siskoni, vaimoni, ex-naisystäväni, veljen ex-puoliso, usea työkaveri ja moni muu läheinen nainen on pettänyt luottamukseni eri tavoin. Kohtelen kaikkia asiallisesti ja hyvin, mutta en silti uskalla luottaa.
Harva mies on sen sijaan pettänyt luottamukseni, yleensä heidän sanansa pitää.
Monella naisella on samanlaiset kokemukset miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Joko olet sairaalloisen mustasukkainen tai sitten sinun olisi ollut parempi ottaa vähän tavallisempi nainen. Heitä ei pokailla joka kulmalla ja elävät ihan normaalia ja tylsää elämää.
Tuo asenteesi on kyllä omiaan pilaamaan suhteen ja ajamaan vaimon pois.
En ole sairaalloisen mustasukkainen. Vaimoni on ihan tavallinen. En vain luota naispuoleisiin ihmisiin noin yleensä ottaen. En vaimooni, en äitiini, saati siskooni, en työ"kavereihin". Naispuoleinen pomoni on - tähän asti - osoittautunut luottamukseni arvoiseksi.
En tiedä, uskallanko ikinä luottaa edes tyttäreeni missään tärkeässä asiassa.
Oiskohan nyt vahvasti terapian paikka. Kategorisesti laitat puolet ihmiskunnasta jonnekin lokeroon. Entäs miehet? Luotatko heihinkään? Tajuatko, että pilaat vaimosi ja tyttäresi elämän tuolla asenteellasi. Ja kaikkein eniten omasi, koska itseäsi et pääse pakoon.
Ikävä kyllä olen kokenut elämässäni niin suuria pettymyksiä naisten taholta, etten henkilökohtaisissa tai muuten tärkeissä asioissa uskalla luottaa heihin. Tietenkin luotan esimerkiksi kahvilan myyjättäreen, että hän antaa vaihtorahasta oikein takaisin, ja luotan myös naispuolisiin bussinkuljettajiin, lääkäreihin ja jopa poliitikkoihin.
Sen sijaan äitini, siskoni, vaimoni, ex-naisystäväni, veljen ex-puoliso, usea työkaveri ja moni muu läheinen nainen on pettänyt luottamukseni eri tavoin. Kohtelen kaikkia asiallisesti ja hyvin, mutta en silti uskalla luottaa.
Harva mies on sen sijaan pettänyt luottamukseni, yleensä heidän sanansa pitää.
Kuulostaa tosi ikävältä. Olen kokenut tosi kovia miesten taholta (isä sekä entinen avopuoliso). Se on vienyt jopa mielenterveyttä aiheuttaen masennusta, paniikkihäiriötä ja fyysisiä kipuja. Silti tajuan, että kyse on näistä yksilöinä eikä miehissä kategorisesti ole mitään vikaa, ellen itse hakeudu niiden "viallisten" yksilöiden pariin.
Ja onko tuossa jotain tulkintaakin -> odotat pahinta, näet asiat niiden silmälasien läpi ja koet saaneesi pahinta?
Tsemppiä, toivottavasti saisit aikaan asennemuutoksen ja paremman elämän.
Lisäisin vielä, odottaa pahinta -> käyttäytyy (huomaamattaan) siten, että se pahin myös toteutuu.
Ei aikuiset miehet oikeasti jauha jostakin nuoruuden ihastuksista.
Tuollaisia miettivät ne, joiden irl elämä päättyi siihen yläkouluun, ja pakollisen koulun loputtua ovat mamman nurkissa eläen inisemässä vauvapalstalla.
Normaalit ihmiset opuskelevat ja menevät töihin, tapaavat uusia ihmisiä. Sen sijaan että kelaisivat loputtomiin jotakin yläastetta ja siellä tavattuja ihmisiä
Sain sen johon rakastuin ensi näkemällä, olen onnekas kun mies tunsi samoin rakkautta minua kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Olen hämmentynyt... Itse kun tunnen vain fiksuja miehiä, on erittäin vaikeaa ollut ymmärtää, että tälle jos-olisi-silloin-jotenkin -toisin- valinnut- tasolle jääneitä on olemassa, mutta kyllä, sinä sen todistit.
Oletkohan sama, joka viime perjantaina tuijotti ruokaravintolassa häpeämättömösti minua hieman pulleamman vaimonsa ja kahden teinipojan kanssa? Pojatkin alkoivat katsomaan, että mitä se isä katsoo, tuli kuvottava fiilis, sain hillittyä etten tinttassut sinua =(
Tiedätkö, se vanha reiteenpierijäkin (mun mies muuten vain innostuu jos pieraisen) voisi olla oikea seksikissa, jos vain antaisit hänelle rakkautta ja arvostusta. Ihan itse olet kuoppasi kaivanut omalla tyytymättömyydelläsi ja rakkaudettomuudellasi.
Miesten fiksuus mitataan lähes aina sillä, miten tehokkaasti he pystyvät ajattelemaan yhtä ja puhumaan toista.
En minä vaimolleni kerro muuta kuin sen, mitä hän haluaa kuulla. Kaverit on sitten totuutta varten.
Ja netti, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Olen hämmentynyt... Itse kun tunnen vain fiksuja miehiä, on erittäin vaikeaa ollut ymmärtää, että tälle jos-olisi-silloin-jotenkin -toisin- valinnut- tasolle jääneitä on olemassa, mutta kyllä, sinä sen todistit.
Oletkohan sama, joka viime perjantaina tuijotti ruokaravintolassa häpeämättömösti minua hieman pulleamman vaimonsa ja kahden teinipojan kanssa? Pojatkin alkoivat katsomaan, että mitä se isä katsoo, tuli kuvottava fiilis, sain hillittyä etten tinttassut sinua =(
Tiedätkö, se vanha reiteenpierijäkin (mun mies muuten vain innostuu jos pieraisen) voisi olla oikea seksikissa, jos vain antaisit hänelle rakkautta ja arvostusta. Ihan itse olet kuoppasi kaivanut omalla tyytymättömyydelläsi ja rakkaudettomuudellasi.
Miesten fiksuus mitataan lähes aina sillä, miten tehokkaasti he pystyvät ajattelemaan yhtä ja puhumaan toista.
En minä vaimolleni kerro muuta kuin sen, mitä hän haluaa kuulla. Kaverit on sitten totuutta varten.
Ja netti, tietenkin.
Ei sulla mitään vaimoa ole koskaan ollutkaan. Eikä kavereitakaan luultavasti, kuulostaa sen verran mielikuvitusjutuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo taas noita horinoita. Ja joku uskoo, että noilla tyypeillä olisi perhe?
Ikävänä tosiasiana voin kertoa, että aika yleinen pitkäaikaisissa parisuhteissa olevien miesten keskustelunaihe on, kuka oli se nainen, kenet missasit.
Oho, tuolle tasolle sun kaveripiiri jäänyt :O ? Montako vuotta naimisiinmenon jäkeen vielä pohditte menetyksiänne, kieritte kurjuudessanne? Mahtaa olla ikävä elämä, kun AINA on joku upee misu missattu...
Koittakaahan tekin pikkuhiljaa miehistyä *pus*
N49
Kun ikää tulee lisää, ne silloin aikanaan saavuttamatta jääneet naiset pyörivät entistä pahemmin mielessä, kun ei enää s*ksikään maistu kotona sen vanhan tutun reiteenpierijän kanssa.
Olen hämmentynyt... Itse kun tunnen vain fiksuja miehiä, on erittäin vaikeaa ollut ymmärtää, että tälle jos-olisi-silloin-jotenkin -toisin- valinnut- tasolle jääneitä on olemassa, mutta kyllä, sinä sen todistit.
Oletkohan sama, joka viime perjantaina tuijotti ruokaravintolassa häpeämättömösti minua hieman pulleamman vaimonsa ja kahden teinipojan kanssa? Pojatkin alkoivat katsomaan, että mitä se isä katsoo, tuli kuvottava fiilis, sain hillittyä etten tinttassut sinua =(
Tiedätkö, se vanha reiteenpierijäkin (mun mies muuten vain innostuu jos pieraisen) voisi olla oikea seksikissa, jos vain antaisit hänelle rakkautta ja arvostusta. Ihan itse olet kuoppasi kaivanut omalla tyytymättömyydelläsi ja rakkaudettomuudellasi.
Miesten fiksuus mitataan lähes aina sillä, miten tehokkaasti he pystyvät ajattelemaan yhtä ja puhumaan toista.
En minä vaimolleni kerro muuta kuin sen, mitä hän haluaa kuulla. Kaverit on sitten totuutta varten.
Ja netti, tietenkin.
No nyt on kyllä pakko kysyä, että mitä sinä tästä saat? Elät ainoan elämäsi ihmisen kanssa, josta et edes pidä?
Selkärangattomia, kaikki tyynni.
Alue: Aihe vapaa
Haha, joo ok :D
Se nainen, jonka mies missasi ei sitten ehkä lopulta olisi kuitenkaan ollut se unelma. Meillä on todella, todella avoin keskusteluyhteys mieheni kanssa. Hän kertoi nähneensä kaupungilla Sen Tytön, johon kauan sitten ihastui ja ja ajatteli, että tuossa on se unelma. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin nainen on oikein esimerkillinen pubiruusu.
Oma entinen "unelmamieheni" on naimisissa miehen kanssa. Se siitäkin sitten.
Toisinaan ne unelmat voivat muuttua ja aika kultaa muistot.