Lue keskustelun säännöt.
Menitkö yhteen sen kanssa, jonka eniten halusit vai jouduitko tyytymään siihen mitä sait?
03.03.2020 |
Tämä on aika surullinen aihe, mutta varmaan totta monelle. Olen joskus miettinyt olisiko ollut parempi jäädä yksin ja odottaa jos tulisi 'uusi paras'. Luulen, että elämme nyt suht onnellista elämää, mutta joskus mieli vetää haikeaksi.
Kommentit (277)
Mitä eniten halusin. Mutta olen huomannut, että suurin osa ihmisistä tyytyy vähän kaikessa. Minulla on sellainen kaikki tai ei mitään-asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman tunnin juteltuamme, tuli olo, että tämä se taitaa olla. Ihan helposti en häntä saanut, mutta hän on juurikin se, jonka halusin. Nyt 6 vuotta oltu yhdessä.
Aiemmista suhteista on kokemusta, että oli olo, että haluanko ihan oikeasti jäädä tähän suhteeseen. Onneksi en jäänyt. Lapsia ei ole, joten valinnan on voinut tehdä itsekkäästi.
Tuohan se on tilanne suurimmalla osalla miehistä. Hyvä kun jonkun saa, olipa se nyt oikea tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Etsin niin pitkään, kunnes löysin sen, jota ilman en halua elää. En tyytynyt niihin, joiden kanssa olisin voinut elää mutta ilman intohimoa.
Sama täällä. Luulin jo jääväni yksin, mutta en jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt yhteen kenenkään kanssa. Luulin löytäneeni sen oikean viimein mutta nyt ero tulossa koska kumppani ei halua lapsia. Minä hankin lapsen yksin. Minun parisuhde-elämäni siinä mielessä mitä haaveita minulla joskus oli, ei toteudu. Ei se varmaan toteudu niilläkään, jotka jonkun kanssa vuosiksi yhteen päätyy. En usko enää rakkauteen.. en sillä tavalla kuin ennen. Ihmisten omat itsekkäät valinnat on aina tärkeämpiä. Minullekin, kun eroan lapsihaaveen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan se on tilanne suurimmalla osalla miehistä. Hyvä kun jonkun saa, olipa se nyt oikea tai ei.
Ja sitten ihmetellään, miksi naiset ottavat suurimman osan eroista. Juuri siksi, että sillä puolisolla on ameeban tunne-elämä; ei ihailua, ei arvostusta, ei intohimoa, ei rakkautta.
Kyllä sen huomaa, kun mies ei ole rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurit kohta eroo, sellaset merkit ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tyytynyt, mieluummin olen yksin. Joten sain sen jonka halusin.
En tyytynyt.
Toisaalta en saanut häntä kenet halusin mutta elämä toi eteen maailman ihanimman miehen jonka kanssa koin heti olevani ”kotona”. Olen saanut häneltä paljon ja toivoakseni ollut hyvä vaimo nämä yli 20 v. Viihdymme loistavasti yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni vuosia, mutta lopulta sain sen jonka halusin ja johon olen edelleen syvästi rakastunut. Kannatti odottaa, vaikka tiedostin että todennäköisesti emme pääsy yhteen ja jään yksin.
En tiedä mitä tarkoitat. Mistä tietää, että ”tyytyy”? Siitäkö, ettei mies ole aivokirurgi? Tai ei ole pitkä, rikas, akateeminen ja komea?
Nykyinen mieheni on pitkä, riittävän varakas, komea, mutta hän ei ole edes ylioppilas. Tyydyinkö siis? Olisko pitänyt odottaa vielä? Vaikka tämä mies vei jalat alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen halunnut vain yhtä miestä ja hänet sain. Yhdessä yli 30 vuotta.
Nähdessäni tulevan vaimoni ensi kertaa en rakastunut tai ihastunut, mutta jokin intuitio sanoi, että tämä nuori nainen on juuri se oikea, jonka kanssa pystyt perustamaan perheen ja rakentamaan kestävän parisuhteen.
Näin tapahtui.
Olin tätä ennen ollut kaksi kertaa rakastunut aivan silmittömästi, ja molemmilla kerroilla lopputulos oli täyttä p*skaa.
Mutta vaimoni kanssa suhde alkoi rauhallisin merkein, molemmat viihdyimme toistemme seurassa ja sitten siitä tuli kestävää rakkautta, ja hyvä, kantava parisuhde. Ai niin, ja ensi kerran seksiä oli "vasta" 4 kk ensitapaamisen jälkeen (vaikka tapailimme useasti), ja siitä alkoi hyvä seksielämä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Nähdessäni tulevan vaimoni ensi kertaa en rakastunut tai ihastunut, mutta jokin intuitio sanoi, että tämä nuori nainen on juuri se oikea, jonka kanssa pystyt perustamaan perheen ja rakentamaan kestävän parisuhteen.
Näin tapahtui.
Olin tätä ennen ollut kaksi kertaa rakastunut aivan silmittömästi, ja molemmilla kerroilla lopputulos oli täyttä p*skaa.
Mutta vaimoni kanssa suhde alkoi rauhallisin merkein, molemmat viihdyimme toistemme seurassa ja sitten siitä tuli kestävää rakkautta, ja hyvä, kantava parisuhde. Ai niin, ja ensi kerran seksiä oli "vasta" 4 kk ensitapaamisen jälkeen (vaikka tapailimme useasti), ja siitä alkoi hyvä seksielämä hänen kanssaan.
Tuosta tuli mieleen, että isäni sanoi aikanaan tietäneensä äitini olevan se oikea siitä, että hänen seurassaan tuli syvä rauhan tunne.
Avioliitto kesti 55 vuotta isäni kuolemaan asti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tarkoitat. Mistä tietää, että ”tyytyy”? Siitäkö, ettei mies ole aivokirurgi? Tai ei ole pitkä, rikas, akateeminen ja komea?
Nykyinen mieheni on pitkä, riittävän varakas, komea, mutta hän ei ole edes ylioppilas. Tyydyinkö siis? Olisko pitänyt odottaa vielä? Vaikka tämä mies vei jalat alta.
Siitä ettei ole täysin ja aidosti rakastunut. Onpa outoa kun liität sen johonkin ulkoisiin ominaisuuksiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tarkoitat. Mistä tietää, että ”tyytyy”? Siitäkö, ettei mies ole aivokirurgi? Tai ei ole pitkä, rikas, akateeminen ja komea?
Nykyinen mieheni on pitkä, riittävän varakas, komea, mutta hän ei ole edes ylioppilas. Tyydyinkö siis? Olisko pitänyt odottaa vielä? Vaikka tämä mies vei jalat alta.
Siitä ettei ole täysin ja aidosti rakastunut. Onpa outoa kun liität sen johonkin ulkoisiin ominaisuuksiin...
Av-palstalla kun ollaan, niin av-palstan kriteerein kirjoitan... sarkasmini oli piilotettua.
Miehenä en ole koskaan saanut valita, on ollut vain tyytyminen niihin naisiin jotka ovat kiinnostuneita. Naisilla parinvalinta on helpompaa - on vapaat markkinat ja oikeus seuloa itselleen päältä parhaat. Me miehet ollaa vain karjaa.
Etsin niin pitkään, kunnes löysin sen, jota ilman en halua elää. En tyytynyt niihin, joiden kanssa olisin voinut elää mutta ilman intohimoa.