Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on aivan käsittämättömän aloitekyvytön ja saamaton
01.03.2020 |
Viidennellä luokalla jo. Jos pakkaa vaikka itse repun viikonloppureissuun (kun olen muistuttanut) niin sieltä löytyy tyyliin housut ja eriparisukat. Onko hammasharjaa? Oho unohtui. Onko laituria? Oho sekin unohtui. Lapsen kaverilla oli synttärit tulossa ja rupesin hyvissä ajoin kyselemään, mitä sille lahjaksi. Lahja saatiin ostettua, ja sanoin että hän voi kortin ostaa viikkorahoillaan tai askarrella itse. No halusi tehdä itse ja säästää rahat. Synttäreitä edeltävänä iltana sanoin, että huomenna pitää käydä suihkussa ja tehdä se kortti. Suihkuun muisti mennä, mutta kortti jäi sitten tekemättä. Käytännössä kaikki jää minun muistettavaksi ja mitään monivaiheista ei saa aikaan, ellei sille kädestä pitäen ohjaa. Olisi pitänyt kantaa liimapurkki, sakset ja paperi eteen, että olisi saanut kortin aikaiseksi.
Pipoja ja hanskoja ostan jostain kirpparin euron päiviltä, koska ne jää jonnekin kouluun ja kavereille eikä löydy koskaan,vaikka sanon, että katso koululta iltapäivällä.
Lomalla oltiin mökkireissussa ja pestiin hampaat samaan aikaan kylppärissä. Huomasin, että lapsi pesee hampaat sähköhammasharjalla aivan väärin! Siis laittaa harjan alhaalta päin etuhampaita kohti eikä hampaan pintaa käsittele ollenkaan! Lapsella on ollut oikomishoitoa ja paljon käyntejä hammaslääkäriin - olen ihan viime aikoina ollut KAKSI kertaa lapsen mukana hammashoitajalla, jossa hammashoitaja on selittänyt ja näyttänyt, kuinka hampaat pestään oikeaoppisesti, koska oli havainnut jotain huonosti pestyjä kohtia. Luulin, että jollain noista kerroista olisi mennyt perille, mutta ilmeisesti ei kuunnellut ollenkaan!! Ajattelin, että se sentään riittää että komennan sinne hammaspesulle (muuten ei tekisi sitäkään). Ja tottakai olen itsekin ohjeistanut hampaiden pesussa, kun lapsi on ollut pienempi.
Ensi viikolla alkaa taas koulu ja treenit ja joutuu vahtimaan ja jankuttamaan, että läksyt tehdään ja tavarat on mukana.
Kommentit (90)
Muun muassa ADD oirekuvaan kuuluu oman toiminnanohjauksen säätelyyn liittyvää vaikeutta. Monesti laitetaan vanhempien syyksi, jota se ei ole. Mutta jos lapsi on ollut aikaisemmin omatoimisempi, niin sitten esim. valvominen, stressi tai liikaa harrastuksia koulun ohella saattavat aiheuttaa unohtelua. Onhan lapsilla erilaisia luonteenpiirteitäkin ja jos ei muuta hankaluutta ole ollut, niin ehkä ei tarvitse siihen ihmettelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt aika pihalla olevaa porukkaa kommentoimassa. Ne keinot joita ehdotetaan mahdollisesti toimii ns. normaalien lasten kanssa. Tämä lapsi on epätavallisen hajamielinen, enkä minä usko sen johtuvan mistään vanhempien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Lapsi vain on sellainen kuin on, ja varmaan tulee olemaan lopun elämäänsä. Voi olla ADD tai jotain muuta. Vanhempien ohjeistus valuu kuin vesi hanhen selästä vaikka parhaansa yrittää. Aikuisen taidoilla tuokin lapsi sitten voi noita asioita jonkun verran kontrolloida että saa elämänsä sujumaan kun tuosta varttuu.
Ap, ainoa neuvo minkä antaisin on että älä syyllistä itseäsi lapsen hajamielisyydestä. Keskity huolehtimaan niistä asioista joista oikeasti on haittaa jos jäävät hoitamatta, esim. hampaiden pesu ja läksyjen teko. Pipon sijasta juurikin hupparit ja takit joissa on lämmin huppu ja syvät taskut joihin saa kädet kun kintaat on hukkuneet, sillä siitä selviää. Toisin sanoen, pick your fights. Kaikkea ei tarvitse tehdä kuten 99% muista ihmisistä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Å
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Jos tunnistat itsesi ap:n lapsesta, niin miksi ihmeessä jätit lapsena kaiken tekemättä, teit huonosti tai unohtelit kaiken ja kaikkea kaikkialle? Ap: n tapauksessa ei ole kyse lapsesta, jonka ei anneta tehdä, vaan lapsesta jonka puolesta on jossain vaiheessa alettava tekemään tai mikään ei saa ratkaisua.
Miksi sinunlaiset ihmiset lapsena eivät vaivautuneet lähtiessään katsomaan oliko pipo ja hanskat vielä matkassa mukana? Miksi sinua piti joka ikinen ilta muistuttaa hampaiden pesusta? Vai eikö äitisi antanut sinun itse ja oma-aloitteisesti pestä niitä? Teki senkin puolestasi ja nyt sitten valitat kuinka sinut kasvatettiin piloille? Vuodessa on 365 päivää, mutta kuinka kauan meni ennenkuin opit iltaisin ilman muistuttamista pesemään ne?
On helppoa selittää, että saamattomuuden takana on joku muu. Ehkä sairaus, ehkä kasvatus, ehkä äiti? Mutta se oma genetiikka ja luonne, se on pyhä lehmä.
Toiset saavat paljon aikaan ja toiset ovat saamattomia, mutta koska saamattomuutta ei pidetä hyvänä ominaisuutena, haluttaisiin se saada pois tai ainakin diagnostisoitua. Nämä lapset eivät muutu koskaan kovin aikaansaaviksi, mutta pakosta he raahautuvat tekemään sen minimin. Koska muuten se tulee liian kalliiksi tai aiheuttaa liikaa ongelmia. Mutta loppuelämänsä he kyllä osaavat etsiä syitä muista ja muusta omalle alisuorittamiselleen.
Ei ole mitään kasvatusta, joka opettaa jättämään pipon kouluun, myöhästymään treeneistä ja unohtaa tehdä omat läksyt.
Noissa tilanteissa sen sormen kuuluu osoittaa vain ja ainoastaan sitä lasta. Koska kouluikäinen on jo niin vanha, että hän ymmärtää jo oman vastuunsa noissa asioissa, vaikka äiti kotona vielä passaisikin piloille.
Tämä teksti on malliesimerkki siitä ymmärtämättömyydestä, mitä neurologisesta poikkeavuudesta kärsivät saavat kuulla runsaasti elämänsä varrella. Se tuntuu kohtuuttomalta ja epäreilulta ja ongelmalliseksi sen tekee, ettei mitään selitystä tai perusteluja ole antaa, ei vaikka 100:en kerran kysytään. Kyllähän sitä pakostikin alkaa itseään epäillä ja pohtia, mitä on ymmärtänyt maailman menossa väärin. Varmasti on aika tyhmä, kun ei pysty tätä ristiriitaa ratkaisemaan ja selviytymään yksinkertaisimmista asioista. Sen lisäksi että on tyhmä, on varmaan myös laiska, koska mitään perusteluja ei oikein itsekään pysty keksimään toiminnalleen. Itseltään on varmasti kysynyt yhtä monta kertaa "miksi?" kuin mitä sen on saanut muilta kuulla. Ehkä se lopulta on yrityksen puutteestä kiinni, vaikka itsestä tuntuu että on yrittänyt parhaansa välttääkseen niin tutut karikot. Lannistaa todella ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Jos tunnistat itsesi ap:n lapsesta, niin miksi ihmeessä jätit lapsena kaiken tekemättä, teit huonosti tai unohtelit kaiken ja kaikkea kaikkialle? Ap: n tapauksessa ei ole kyse lapsesta, jonka ei anneta tehdä, vaan lapsesta jonka puolesta on jossain vaiheessa alettava tekemään tai mikään ei saa ratkaisua.
Miksi sinunlaiset ihmiset lapsena eivät vaivautuneet lähtiessään katsomaan oliko pipo ja hanskat vielä matkassa mukana? Miksi sinua piti joka ikinen ilta muistuttaa hampaiden pesusta? Vai eikö äitisi antanut sinun itse ja oma-aloitteisesti pestä niitä? Teki senkin puolestasi ja nyt sitten valitat kuinka sinut kasvatettiin piloille? Vuodessa on 365 päivää, mutta kuinka kauan meni ennenkuin opit iltaisin ilman muistuttamista pesemään ne?
On helppoa selittää, että saamattomuuden takana on joku muu. Ehkä sairaus, ehkä kasvatus, ehkä äiti? Mutta se oma genetiikka ja luonne, se on pyhä lehmä.
Toiset saavat paljon aikaan ja toiset ovat saamattomia, mutta koska saamattomuutta ei pidetä hyvänä ominaisuutena, haluttaisiin se saada pois tai ainakin diagnostisoitua. Nämä lapset eivät muutu koskaan kovin aikaansaaviksi, mutta pakosta he raahautuvat tekemään sen minimin. Koska muuten se tulee liian kalliiksi tai aiheuttaa liikaa ongelmia. Mutta loppuelämänsä he kyllä osaavat etsiä syitä muista ja muusta omalle alisuorittamiselleen.
Ei ole mitään kasvatusta, joka opettaa jättämään pipon kouluun, myöhästymään treeneistä ja unohtaa tehdä omat läksyt.
Noissa tilanteissa sen sormen kuuluu osoittaa vain ja ainoastaan sitä lasta. Koska kouluikäinen on jo niin vanha, että hän ymmärtää jo oman vastuunsa noissa asioissa, vaikka äiti kotona vielä passaisikin piloille.
Ihanko oikeasti pidät esim. Sibelius, joka oli selvä ADD tapaus saamattomana?
Tai kirjailija ja tuottaja Mannista, joka pystyy kirjoittamaan kirjan viikossa
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/kasikirjoit…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Jos tunnistat itsesi ap:n lapsesta, niin miksi ihmeessä jätit lapsena kaiken tekemättä, teit huonosti tai unohtelit kaiken ja kaikkea kaikkialle? Ap: n tapauksessa ei ole kyse lapsesta, jonka ei anneta tehdä, vaan lapsesta jonka puolesta on jossain vaiheessa alettava tekemään tai mikään ei saa ratkaisua.
Miksi sinunlaiset ihmiset lapsena eivät vaivautuneet lähtiessään katsomaan oliko pipo ja hanskat vielä matkassa mukana? Miksi sinua piti joka ikinen ilta muistuttaa hampaiden pesusta? Vai eikö äitisi antanut sinun itse ja oma-aloitteisesti pestä niitä? Teki senkin puolestasi ja nyt sitten valitat kuinka sinut kasvatettiin piloille? Vuodessa on 365 päivää, mutta kuinka kauan meni ennenkuin opit iltaisin ilman muistuttamista pesemään ne?
On helppoa selittää, että saamattomuuden takana on joku muu. Ehkä sairaus, ehkä kasvatus, ehkä äiti? Mutta se oma genetiikka ja luonne, se on pyhä lehmä.
Toiset saavat paljon aikaan ja toiset ovat saamattomia, mutta koska saamattomuutta ei pidetä hyvänä ominaisuutena, haluttaisiin se saada pois tai ainakin diagnostisoitua. Nämä lapset eivät muutu koskaan kovin aikaansaaviksi, mutta pakosta he raahautuvat tekemään sen minimin. Koska muuten se tulee liian kalliiksi tai aiheuttaa liikaa ongelmia. Mutta loppuelämänsä he kyllä osaavat etsiä syitä muista ja muusta omalle alisuorittamiselleen.
Ei ole mitään kasvatusta, joka opettaa jättämään pipon kouluun, myöhästymään treeneistä ja unohtaa tehdä omat läksyt.
Noissa tilanteissa sen sormen kuuluu osoittaa vain ja ainoastaan sitä lasta. Koska kouluikäinen on jo niin vanha, että hän ymmärtää jo oman vastuunsa noissa asioissa, vaikka äiti kotona vielä passaisikin piloille.
Toistamiseen, ADD/ADHD on neurologinen toimintahäiriö, eikä siihen lapsen kasvatuksella voi vaikuttaa.
Ihan sama, jos kuuro, vaikka kuinka kovasti huutaisit, kuuro ei sitä kuule, tai kuinka pyydän sokeaa katsomaan tarkasti, sokea ei näe tai liikuntarajoitteinen juoksemaan maratonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Jos tunnistat itsesi ap:n lapsesta, niin miksi ihmeessä jätit lapsena kaiken tekemättä, teit huonosti tai unohtelit kaiken ja kaikkea kaikkialle? Ap: n tapauksessa ei ole kyse lapsesta, jonka ei anneta tehdä, vaan lapsesta jonka puolesta on jossain vaiheessa alettava tekemään tai mikään ei saa ratkaisua.
Miksi sinunlaiset ihmiset lapsena eivät vaivautuneet lähtiessään katsomaan oliko pipo ja hanskat vielä matkassa mukana? Miksi sinua piti joka ikinen ilta muistuttaa hampaiden pesusta? Vai eikö äitisi antanut sinun itse ja oma-aloitteisesti pestä niitä? Teki senkin puolestasi ja nyt sitten valitat kuinka sinut kasvatettiin piloille? Vuodessa on 365 päivää, mutta kuinka kauan meni ennenkuin opit iltaisin ilman muistuttamista pesemään ne?
On helppoa selittää, että saamattomuuden takana on joku muu. Ehkä sairaus, ehkä kasvatus, ehkä äiti? Mutta se oma genetiikka ja luonne, se on pyhä lehmä.
Toiset saavat paljon aikaan ja toiset ovat saamattomia, mutta koska saamattomuutta ei pidetä hyvänä ominaisuutena, haluttaisiin se saada pois tai ainakin diagnostisoitua. Nämä lapset eivät muutu koskaan kovin aikaansaaviksi, mutta pakosta he raahautuvat tekemään sen minimin. Koska muuten se tulee liian kalliiksi tai aiheuttaa liikaa ongelmia. Mutta loppuelämänsä he kyllä osaavat etsiä syitä muista ja muusta omalle alisuorittamiselleen.
Ei ole mitään kasvatusta, joka opettaa jättämään pipon kouluun, myöhästymään treeneistä ja unohtaa tehdä omat läksyt.
Noissa tilanteissa sen sormen kuuluu osoittaa vain ja ainoastaan sitä lasta. Koska kouluikäinen on jo niin vanha, että hän ymmärtää jo oman vastuunsa noissa asioissa, vaikka äiti kotona vielä passaisikin piloille.
Se ei ole edelleenkään lapsen syy, eikä hån tee sitä laiskuttaan, ilkeyttään vaan hänellä sattuu nyt olemaan erilainen aivojen toiminta, kuin keskiverto ihmisellä, joka pystyy tavanomaiseen suoritukseen, mutta ei esim. säveltämään tai olemaan maailman paras mäkihyppääjä jo 16vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Jos tunnistat itsesi ap:n lapsesta, niin miksi ihmeessä jätit lapsena kaiken tekemättä, teit huonosti tai unohtelit kaiken ja kaikkea kaikkialle? Ap: n tapauksessa ei ole kyse lapsesta, jonka ei anneta tehdä, vaan lapsesta jonka puolesta on jossain vaiheessa alettava tekemään tai mikään ei saa ratkaisua.
Miksi sinunlaiset ihmiset lapsena eivät vaivautuneet lähtiessään katsomaan oliko pipo ja hanskat vielä matkassa mukana? Miksi sinua piti joka ikinen ilta muistuttaa hampaiden pesusta? Vai eikö äitisi antanut sinun itse ja oma-aloitteisesti pestä niitä? Teki senkin puolestasi ja nyt sitten valitat kuinka sinut kasvatettiin piloille? Vuodessa on 365 päivää, mutta kuinka kauan meni ennenkuin opit iltaisin ilman muistuttamista pesemään ne?
On helppoa selittää, että saamattomuuden takana on joku muu. Ehkä sairaus, ehkä kasvatus, ehkä äiti? Mutta se oma genetiikka ja luonne, se on pyhä lehmä.
Toiset saavat paljon aikaan ja toiset ovat saamattomia, mutta koska saamattomuutta ei pidetä hyvänä ominaisuutena, haluttaisiin se saada pois tai ainakin diagnostisoitua. Nämä lapset eivät muutu koskaan kovin aikaansaaviksi, mutta pakosta he raahautuvat tekemään sen minimin. Koska muuten se tulee liian kalliiksi tai aiheuttaa liikaa ongelmia. Mutta loppuelämänsä he kyllä osaavat etsiä syitä muista ja muusta omalle alisuorittamiselleen.
Ei ole mitään kasvatusta, joka opettaa jättämään pipon kouluun, myöhästymään treeneistä ja unohtaa tehdä omat läksyt.
Noissa tilanteissa sen sormen kuuluu osoittaa vain ja ainoastaan sitä lasta. Koska kouluikäinen on jo niin vanha, että hän ymmärtää jo oman vastuunsa noissa asioissa, vaikka äiti kotona vielä passaisikin piloille.
Ei kouluikäinen ole vastuussa itsestään. Ja omalla kohdallani sain kuulla olevani laiska, jos en esimerkiksi tehnyt kotitöitä tarpeeksi. Jos tein paljon kotitöitä, niin ne ei olleet mitään, pikkujuttuja kaikki. Yks kotityö ei korvaa vuosikausien saamattomuutta. Ei, vaikka niitä yksiä kotitöitä olisi tehty kymmeniä, viikkojen ajan.
Omalla kohdallani totesin, että koska minua pidetään laiskana tehdyn työn määrästä riippumatta, on helpompi jättää kaikki tekemättä. Halusin edes ansaita haukut, joita sain, tein mitä hyvänsä.
Joten kyllä, kasvatus vaikuttaa. Siitä vahingosta oppii aikuisena pois, mutta ei se helppoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttu on otsikoitu lasta syyttävään sävyyn. Äidin mielestä lapsi on käsittämättömän aloitekyvytön ja saamaton.
Sitten pitkä lista hajamielisiä unohduksia, jotka eivät kuulosta kovin vakavilta - mielestäni aivan tavallista lapsen ajattelemattomuutta.
Väistämättä tulee mieleen, että äiti voisi suhtautua vähän lempeämmin lastaan kohtaan.
Kannattaa tarkistaa, onko kyseessä neurologisia vaivoja tai muuta diagnosoitavaa.
Mutta vaikka taustalla olisi diagnoosi, niin äidin asenne lastaan kohtaan kuulostaa kovin tylyltä.
Pesee hampaat vääriin 😂 kuka tuollaista edes vaihtaa 😂 Kuulostaa lähinnä normaalilta teiniltä, mikään ei kiinnosta ja kaikki vaan unohtuu.
Jos tunnistat itsesi ap:n lapsesta, niin miksi ihmeessä jätit lapsena kaiken tekemättä, teit huonosti tai unohtelit kaiken ja kaikkea kaikkialle? Ap: n tapauksessa ei ole kyse lapsesta, jonka ei anneta tehdä, vaan lapsesta jonka puolesta on jossain vaiheessa alettava tekemään tai mikään ei saa ratkaisua.
Miksi sinunlaiset ihmiset lapsena eivät vaivautuneet lähtiessään katsomaan oliko pipo ja hanskat vielä matkassa mukana? Miksi sinua piti joka ikinen ilta muistuttaa hampaiden pesusta? Vai eikö äitisi antanut sinun itse ja oma-aloitteisesti pestä niitä? Teki senkin puolestasi ja nyt sitten valitat kuinka sinut kasvatettiin piloille? Vuodessa on 365 päivää, mutta kuinka kauan meni ennenkuin opit iltaisin ilman muistuttamista pesemään ne?
On helppoa selittää, että saamattomuuden takana on joku muu. Ehkä sairaus, ehkä kasvatus, ehkä äiti? Mutta se oma genetiikka ja luonne, se on pyhä lehmä.
Toiset saavat paljon aikaan ja toiset ovat saamattomia, mutta koska saamattomuutta ei pidetä hyvänä ominaisuutena, haluttaisiin se saada pois tai ainakin diagnostisoitua. Nämä lapset eivät muutu koskaan kovin aikaansaaviksi, mutta pakosta he raahautuvat tekemään sen minimin. Koska muuten se tulee liian kalliiksi tai aiheuttaa liikaa ongelmia. Mutta loppuelämänsä he kyllä osaavat etsiä syitä muista ja muusta omalle alisuorittamiselleen.
Ei ole mitään kasvatusta, joka opettaa jättämään pipon kouluun, myöhästymään treeneistä ja unohtaa tehdä omat läksyt.
Noissa tilanteissa sen sormen kuuluu osoittaa vain ja ainoastaan sitä lasta. Koska kouluikäinen on jo niin vanha, että hän ymmärtää jo oman vastuunsa noissa asioissa, vaikka äiti kotona vielä passaisikin piloille.