Lapsi on aivan käsittämättömän aloitekyvytön ja saamaton

Joo lääkitkää vaan virheenne.

Voi olla myös luova lapsi, joka ei turhaan pingota. Eli ei riittävän neuroottinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.

Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.

Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.

Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.

Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.

Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.

En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.

Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.

Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. Aö

Kiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.

Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.

Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.

Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'

Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.

Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...

Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.

Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap

Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.

Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.

Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.

Paljon helpompi syöttää lapselle lääkkeitä kuin kasvattaa?

Jep. Sitä tässä ajoin takaa, että lapsen kannalta olisi parempi jos vika olisi vain pillereillä korjattavissa.

Sillä jos vika on äidissä, tai molemmissa vanhemmissa, ja kasvatustavoissa ja perhedynamiikassa, niin sitä vahinkoa on vaikea enää korjata. Se vaatisi sitä, että äiti katsoisi peiliin eikä huutelisi kaikkia kaltaisiani provoilijoiksi.

Luepas vastauksesi uudestaan ja tunnustele, onko mitään passiivisaggressiivisuutta ja mutkien suoraksi vetämistä havaittu. Esimerkiksi sanoit, että "olisit voinut vaan rauhallisesti sanoa, että menee sitten ilman korttia". En ollut missään vaiheessa sanonut, että olisin alkanut huutamaan kortin teosta! Selvyydeksi: en huutanut, en nalkuttanut enkä valittanut.

Yritän kannustaa lasta ja annan positiivista palautetta onnistumisista. En ole niin tyhmä, ettenkö olisi ihan itse tajunnut, että ihminen muuttuu helposti siihen suuntaan, mitä hänen odotetaan olevan. Nyt kuitenkin sillä EI ole ollut mitään positiivista vaikutusta, että lapsi on saanut lisää vastuuta. On aina ollut pakko mennä takaisin siihen suuntaan, että autan ja muistutan enemmän, koska lapselta se ei vaan ala sujumaan paremmin.

Sen olen kyllä oppinut, että äitinä tekee aina väärin. Jos vahtii hampaiden pesua vieressä, se on helikopterikäytöstä. Jos ei vahdi ja lapsi ei noudata edes hammashoitajan ohjeita, niin äiti laiminlyö, koska äidin kuuluu huolehtia lapsen hammasterveydestä.

Senhän takia tulin tänne purkamaan, että en voi lapselle sanoa, että mua niin ärsyttää kun olet niin saamaton ja vahdittava. Siinä tulee kyllä turhautuminen aina välillä, että 12-vuotias huolehtii itsestään jotain 7-vuotiaan tasolla.

Et kyllä vaikuta siltä, että sinulla olisi paljon kokemusta lapsista tai erilaisista lapsista. Tiedoksi, ettei monikaan lapsi todellakaan suostu käskemällä laittamaan päähänsä jotain äidin pipoa. Ja lain mukaan lasta ei saa pakottaa esimerkiksi väkivallalla. Omaan lapseen _ei_toimi_ seuraukset - jos sanoisin että menetät viikkorahan ellet laita pipoa, hän sanoisi että ok sitten. Vaikka jos uhkaisin jotain ihan kohtuutonta, kuten että menetät viikkorahan loppuvuodeksi ja ei kavereille loppulukuvuodeksi, ei suostuisi sittenkään laittamaan sitä. Hänen ratkaisu on olla ilman pipoa ja pitää hupparin huppua ja takin huppua päällekkäin - tänä talvena se nyt ei olekaan ollut lasun aiheuttava ongelma. Ap

Anteeksi, että suututin. Tarkoitukseni oli ihan vain kysyä, että eihän tästä voi olla kyse. Alkuun syytit provoksi, sitten käskit työstää lapsuuteni traumoja, ja nyt viimeinkin sain vastauksen siihen kysymykseeni.

Eli, ilmeisesti ongelma ei ole siinä, että tiedostamattasi puhut lapsellesi ilkeästi. Viimeisimmässä viestissä ainakin sanot suoraan ymmärtäväsi sen, että ihminen muuttuu oletettuun suuntaan.

Tuo pipoasia nyt selvästi osui johonkin hermoon. Pointtini oli vain se, ettet ostelisi niitä kymmenittäin kun pipot menee hukkaan joka käänteessä, vaan tietyn määrän jälkeen käsket lapsen ostaa omilla rahoillaan uuden.

Jos ostamistasi pipoista viimeinen on hukassa ja se selviää kouluaamuna, niin itse tarjoaisin jonkin rievun pään peitteeksi, ja järjestäisin asap kauppareissun, jossa lapsi hankkii omilla rahoillaan uuden. Jossei tarjoamani riepu kelpaa, niin kulkekoot huppu päässä, sen päivän tai pari, kunnes pääsette kauppaan.

Sitä en oikein tavoita, että miten vedit väkivallan tähän pipoasiaan. Ei minun tulisi mieleenikään käyttää väkivaltaa tai uhata sillä, ei isommissakaan asioissa mutta ei nyt ainakaan niin vähäpätöisen asian vuoksi, ku pipo.

En ole syyttänyt provoksi vaan sanoin että yrität provosoida. Tarkoitin sitä, kun latelit noita ilkeitä olettamuksia  kysymisen sijaan. Googlaa sana jos et ymmärrä, mitä provosointi tarkoittaa. Palstan slangissa provo puolestaan tarkoittaa viestiä tai yleensä aloitusta, joka on päästä keksitty eli samaa kuin trolli.

Et ole yrittänyt kysyä tai ymmärtää. Jos olisit tarkoittanut vilpittömästi kysyä, olisit kysynyt. Otaksun, että tarkoituksenasi oli tuntea ylemmyyttä, koska oletit minun olevan samanlainen vanhempasi äitinä ja koit sen olevan tässä tapauksessa oikeutettua. Ilmeisesti tosiaan onnistuneesti provosoiduin tästä, koska passiivisaggressiivisuudessasi olet ihan kuin mun äiti. Ensin yritetään tahallaan ärsyttää ja lytätä ja sitten sanotaan, että anteeksi kun suututin ja yritin vain auttaa. Minulle ei mene läpi tuo manipulaatio. Toivon, että tuollaiset ihmiset jossain vaiheessa oppii myöntämään oman aggressionsa ja löytää parempia kanavia sisäiselle lialleen. Monesti niin ei taida käydä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.

Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.

Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.

Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.

Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.

Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.

En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.

Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.

Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. Aö

Kiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.

Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.

Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.

Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.

Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...

Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.

Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap

Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.

Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.

Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.

Ensimmäisessä viestissä kerrot, että "nalkutat ja valitat..." ja syytät helikopterivanhemmuudesta. Seuraavassa viestissä ehdotat, että haukkuisin lasta ja kannustaisin hänen aloitekyvyttömyyttään. Vähän turhaa tulla sitten väittämään, että et ollenkaan yrittänyt provosoida 🙄 Mene käsittelemään omat lapsuuden traumasi jonnekin muualle. En ole syypää siihen, jos SINUN vanhempasi kohtelivat sinua kaltoin. Ap

En ehdottanut, vaan kysyin, että sorrutko tajuamattasi lapsesi vähättelyyn niin, että hän rakentaa identiteettinsä negatiivisten sanojesi mukaiseksi.

Mikäli et puhu lapsellesi niin, niin hyvä juttu, ongelma ei ole sinussa.

Mutta jos osuin arkaan paikkaan ja sinulla on tosiaan tapana puhua lapsestasi vähättelevästi lapsen itsensä kuullen, niin suosittelen, että alat korjata puhetyyliäsi, ja voipi olla että ongelma alkaa pikku hiljaa korjaantua sillä.

Ja kyllä, olen työstänyt lapsuuteni traumoja, ymmärrän, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa minun lapsuuteeni, mutta ajattelin vain ehdottaa, että mitä jos vaikka välttäisit ne virheet, joita minun kohdallani on tehty. Oman lapsesi lapsuuden traumat kun ovat ainakin jossain määrin sinun asiasi.

"Vaikutat..." "Veikkaan..." "Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'"

Yhtään missään kohtaa et ole aidosti kysynyt, mitä teen, vaan tehnyt pelkkiä olettamuksia olettamuksien perään. Mikään viestisi ei taida sisältää edes yhden ainutta kysymysmerkkiä. Ap

Anteeksi kysymysmerkkien puute 😄

Oletin, että tulkitset viestini pohdinnaksi, kun kerron miettiväni ja pohtivani voiko olla kyse tästä, ja mikäli on niin sitten olen sitä mieltä että....

Teksti on armoton formaatti, ja vaikkei viestistäni se välity, niin suhtaudun tilanteeseesi empatialla. On varmasti raskasta olla perheen projektipäällikkö ja mikäli 12-vuotiaasi on monessa asiassa 7-vuotiaan tasolla, niin kuin sanoit, niin se on varmasti rankkaa.

Mutta, minä, kuten ehkä valtaosa ihmisistä suhtadumme asioihin myös historiamme kautta ja siksi painotin viesteissäni tuota tahatonta lapsen haukkumista niin paljon. Anteeksi, etten tajunnut kysyä siitä riittävän selvästi. Koin kysyneeni, ja kun sinä ajauduit puolustuskannalle, vedin siitä omat johtopäätökseni.

Kuule mä VEIKKAAN, että jos olisit ollut naamatusten sanomassa mulle, että taidan olla helikopterivanhempi, ja että puhun lapselle rumasti pilaten hänen itseluottamuksensa, niin se  "empatia" ei olisi välittynyt yhtään sen enempää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös luova lapsi, joka ei turhaan pingota. Eli ei riittävän neuroottinen.

Erittäin hyvä pointti! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.

Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.

Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.

Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.

Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.

Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.

En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.

Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.

Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. Aö

Kiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.

Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.

Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.

Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'

Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.

Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...

Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.

Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap

Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.

Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.

Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.

Paljon helpompi syöttää lapselle lääkkeitä kuin kasvattaa?

Jep. Sitä tässä ajoin takaa, että lapsen kannalta olisi parempi jos vika olisi vain pillereillä korjattavissa.

Sillä jos vika on äidissä, tai molemmissa vanhemmissa, ja kasvatustavoissa ja perhedynamiikassa, niin sitä vahinkoa on vaikea enää korjata. Se vaatisi sitä, että äiti katsoisi peiliin eikä huutelisi kaikkia kaltaisiani provoilijoiksi.

Luepas vastauksesi uudestaan ja tunnustele, onko mitään passiivisaggressiivisuutta ja mutkien suoraksi vetämistä havaittu. Esimerkiksi sanoit, että "olisit voinut vaan rauhallisesti sanoa, että menee sitten ilman korttia". En ollut missään vaiheessa sanonut, että olisin alkanut huutamaan kortin teosta! Selvyydeksi: en huutanut, en nalkuttanut enkä valittanut.

Yritän kannustaa lasta ja annan positiivista palautetta onnistumisista. En ole niin tyhmä, ettenkö olisi ihan itse tajunnut, että ihminen muuttuu helposti siihen suuntaan, mitä hänen odotetaan olevan. Nyt kuitenkin sillä EI ole ollut mitään positiivista vaikutusta, että lapsi on saanut lisää vastuuta. On aina ollut pakko mennä takaisin siihen suuntaan, että autan ja muistutan enemmän, koska lapselta se ei vaan ala sujumaan paremmin.

Sen olen kyllä oppinut, että äitinä tekee aina väärin. Jos vahtii hampaiden pesua vieressä, se on helikopterikäytöstä. Jos ei vahdi ja lapsi ei noudata edes hammashoitajan ohjeita, niin äiti laiminlyö, koska äidin kuuluu huolehtia lapsen hammasterveydestä.

Senhän takia tulin tänne purkamaan, että en voi lapselle sanoa, että mua niin ärsyttää kun olet niin saamaton ja vahdittava. Siinä tulee kyllä turhautuminen aina välillä, että 12-vuotias huolehtii itsestään jotain 7-vuotiaan tasolla.

Et kyllä vaikuta siltä, että sinulla olisi paljon kokemusta lapsista tai erilaisista lapsista. Tiedoksi, ettei monikaan lapsi todellakaan suostu käskemällä laittamaan päähänsä jotain äidin pipoa. Ja lain mukaan lasta ei saa pakottaa esimerkiksi väkivallalla. Omaan lapseen _ei_toimi_ seuraukset - jos sanoisin että menetät viikkorahan ellet laita pipoa, hän sanoisi että ok sitten. Vaikka jos uhkaisin jotain ihan kohtuutonta, kuten että menetät viikkorahan loppuvuodeksi ja ei kavereille loppulukuvuodeksi, ei suostuisi sittenkään laittamaan sitä. Hänen ratkaisu on olla ilman pipoa ja pitää hupparin huppua ja takin huppua päällekkäin - tänä talvena se nyt ei olekaan ollut lasun aiheuttava ongelma. Ap

Anteeksi, että suututin. Tarkoitukseni oli ihan vain kysyä, että eihän tästä voi olla kyse. Alkuun syytit provoksi, sitten käskit työstää lapsuuteni traumoja, ja nyt viimeinkin sain vastauksen siihen kysymykseeni.

Eli, ilmeisesti ongelma ei ole siinä, että tiedostamattasi puhut lapsellesi ilkeästi. Viimeisimmässä viestissä ainakin sanot suoraan ymmärtäväsi sen, että ihminen muuttuu oletettuun suuntaan.

Tuo pipoasia nyt selvästi osui johonkin hermoon. Pointtini oli vain se, ettet ostelisi niitä kymmenittäin kun pipot menee hukkaan joka käänteessä, vaan tietyn määrän jälkeen käsket lapsen ostaa omilla rahoillaan uuden.

Jos ostamistasi pipoista viimeinen on hukassa ja se selviää kouluaamuna, niin itse tarjoaisin jonkin rievun pään peitteeksi, ja järjestäisin asap kauppareissun, jossa lapsi hankkii omilla rahoillaan uuden. Jossei tarjoamani riepu kelpaa, niin kulkekoot huppu päässä, sen päivän tai pari, kunnes pääsette kauppaan.

Sitä en oikein tavoita, että miten vedit väkivallan tähän pipoasiaan. Ei minun tulisi mieleenikään käyttää väkivaltaa tai uhata sillä, ei isommissakaan asioissa mutta ei nyt ainakaan niin vähäpätöisen asian vuoksi, ku pipo.

En ole syyttänyt provoksi vaan sanoin että yrität provosoida. Tarkoitin sitä, kun latelit noita ilkeitä olettamuksia  kysymisen sijaan. Googlaa sana jos et ymmärrä, mitä provosointi tarkoittaa. Palstan slangissa provo puolestaan tarkoittaa viestiä tai yleensä aloitusta, joka on päästä keksitty eli samaa kuin trolli.

Et ole yrittänyt kysyä tai ymmärtää. Jos olisit tarkoittanut vilpittömästi kysyä, olisit kysynyt. Otaksun, että tarkoituksenasi oli tuntea ylemmyyttä, koska oletit minun olevan samanlainen vanhempasi äitinä ja koit sen olevan tässä tapauksessa oikeutettua. Ilmeisesti tosiaan onnistuneesti provosoiduin tästä, koska passiivisaggressiivisuudessasi olet ihan kuin mun äiti. Ensin yritetään tahallaan ärsyttää ja lytätä ja sitten sanotaan, että anteeksi kun suututin ja yritin vain auttaa. Minulle ei mene läpi tuo manipulaatio. Toivon, että tuollaiset ihmiset jossain vaiheessa oppii myöntämään oman aggressionsa ja löytää parempia kanavia sisäiselle lialleen. Monesti niin ei taida käydä. Ap

Mä ihmettelinkin, että mistä tuo hyökkäävä asenne, kun tarkoitukseni oli kysyä, että ethän ole sellainen. Mutta sinullakin on näköjään lapsuuden painolastia, mikä ajoi heti puolustuskannalle.

Oletin, että osuin arkaan kohtaan, ja siksi sinä noin hermostuit, mutten tajunnut, että arka kohta olikin se, että muistutan äitiäsi jollain tapaa.

Tein olettamuksia, sinä provosoiduit joten tein lisää olettamuksia. Kun viimein oikaisit väärät olettamukseni, myönsin virheeni ja pahoittelin asiaa.

En itse koe manipuloineeni sinua, mutta yritän itsetutkiskella, josko löytäisin itsestäni manipuloijan. Oma tulkintani tilanteesta on, että tein väärän oletuksen, sinä menit puolustuskannalle ja ehdimme vaihtaa useamman viestin, ennen kun väärä olettamukseni oikaistiin. Tässä välissä ehti jo tapahtua monta virhetulkintaa puolin ja toisin, mikä johti sinun mielipahaan. Kun huomasin tilanteen oikean laidan, myönsin että olin tulkinnut asiaa oman historiani kautta. Minä en pidä toimintaani manipulaationa, mutta lupaan kyllä harjoittaa itsetutkiskelua, josko näkisin toiminnassani jotakin korjattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.

Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.

Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.

Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.

Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.

Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.

En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.

Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.

Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. Aö

Kiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.

Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.

Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.

Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'

Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.

Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...

Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.

Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap

Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.

Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.

Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.

Paljon helpompi syöttää lapselle lääkkeitä kuin kasvattaa?

Jep. Sitä tässä ajoin takaa, että lapsen kannalta olisi parempi jos vika olisi vain pillereillä korjattavissa.

Sillä jos vika on äidissä, tai molemmissa vanhemmissa, ja kasvatustavoissa ja perhedynamiikassa, niin sitä vahinkoa on vaikea enää korjata. Se vaatisi sitä, että äiti katsoisi peiliin eikä huutelisi kaikkia kaltaisiani provoilijoiksi.

Luepas vastauksesi uudestaan ja tunnustele, onko mitään passiivisaggressiivisuutta ja mutkien suoraksi vetämistä havaittu. Esimerkiksi sanoit, että "olisit voinut vaan rauhallisesti sanoa, että menee sitten ilman korttia". En ollut missään vaiheessa sanonut, että olisin alkanut huutamaan kortin teosta! Selvyydeksi: en huutanut, en nalkuttanut enkä valittanut.

Yritän kannustaa lasta ja annan positiivista palautetta onnistumisista. En ole niin tyhmä, ettenkö olisi ihan itse tajunnut, että ihminen muuttuu helposti siihen suuntaan, mitä hänen odotetaan olevan. Nyt kuitenkin sillä EI ole ollut mitään positiivista vaikutusta, että lapsi on saanut lisää vastuuta. On aina ollut pakko mennä takaisin siihen suuntaan, että autan ja muistutan enemmän, koska lapselta se ei vaan ala sujumaan paremmin.

Sen olen kyllä oppinut, että äitinä tekee aina väärin. Jos vahtii hampaiden pesua vieressä, se on helikopterikäytöstä. Jos ei vahdi ja lapsi ei noudata edes hammashoitajan ohjeita, niin äiti laiminlyö, koska äidin kuuluu huolehtia lapsen hammasterveydestä.

Senhän takia tulin tänne purkamaan, että en voi lapselle sanoa, että mua niin ärsyttää kun olet niin saamaton ja vahdittava. Siinä tulee kyllä turhautuminen aina välillä, että 12-vuotias huolehtii itsestään jotain 7-vuotiaan tasolla.

Et kyllä vaikuta siltä, että sinulla olisi paljon kokemusta lapsista tai erilaisista lapsista. Tiedoksi, ettei monikaan lapsi todellakaan suostu käskemällä laittamaan päähänsä jotain äidin pipoa. Ja lain mukaan lasta ei saa pakottaa esimerkiksi väkivallalla. Omaan lapseen _ei_toimi_ seuraukset - jos sanoisin että menetät viikkorahan ellet laita pipoa, hän sanoisi että ok sitten. Vaikka jos uhkaisin jotain ihan kohtuutonta, kuten että menetät viikkorahan loppuvuodeksi ja ei kavereille loppulukuvuodeksi, ei suostuisi sittenkään laittamaan sitä. Hänen ratkaisu on olla ilman pipoa ja pitää hupparin huppua ja takin huppua päällekkäin - tänä talvena se nyt ei olekaan ollut lasun aiheuttava ongelma. Ap

Anteeksi, että suututin. Tarkoitukseni oli ihan vain kysyä, että eihän tästä voi olla kyse. Alkuun syytit provoksi, sitten käskit työstää lapsuuteni traumoja, ja nyt viimeinkin sain vastauksen siihen kysymykseeni.

Eli, ilmeisesti ongelma ei ole siinä, että tiedostamattasi puhut lapsellesi ilkeästi. Viimeisimmässä viestissä ainakin sanot suoraan ymmärtäväsi sen, että ihminen muuttuu oletettuun suuntaan.

Tuo pipoasia nyt selvästi osui johonkin hermoon. Pointtini oli vain se, ettet ostelisi niitä kymmenittäin kun pipot menee hukkaan joka käänteessä, vaan tietyn määrän jälkeen käsket lapsen ostaa omilla rahoillaan uuden.

Jos ostamistasi pipoista viimeinen on hukassa ja se selviää kouluaamuna, niin itse tarjoaisin jonkin rievun pään peitteeksi, ja järjestäisin asap kauppareissun, jossa lapsi hankkii omilla rahoillaan uuden. Jossei tarjoamani riepu kelpaa, niin kulkekoot huppu päässä, sen päivän tai pari, kunnes pääsette kauppaan.

Sitä en oikein tavoita, että miten vedit väkivallan tähän pipoasiaan. Ei minun tulisi mieleenikään käyttää väkivaltaa tai uhata sillä, ei isommissakaan asioissa mutta ei nyt ainakaan niin vähäpätöisen asian vuoksi, ku pipo.

En ole syyttänyt provoksi vaan sanoin että yrität provosoida. Tarkoitin sitä, kun latelit noita ilkeitä olettamuksia  kysymisen sijaan. Googlaa sana jos et ymmärrä, mitä provosointi tarkoittaa. Palstan slangissa provo puolestaan tarkoittaa viestiä tai yleensä aloitusta, joka on päästä keksitty eli samaa kuin trolli.

Et ole yrittänyt kysyä tai ymmärtää. Jos olisit tarkoittanut vilpittömästi kysyä, olisit kysynyt. Otaksun, että tarkoituksenasi oli tuntea ylemmyyttä, koska oletit minun olevan samanlainen vanhempasi äitinä ja koit sen olevan tässä tapauksessa oikeutettua. Ilmeisesti tosiaan onnistuneesti provosoiduin tästä, koska passiivisaggressiivisuudessasi olet ihan kuin mun äiti. Ensin yritetään tahallaan ärsyttää ja lytätä ja sitten sanotaan, että anteeksi kun suututin ja yritin vain auttaa. Minulle ei mene läpi tuo manipulaatio. Toivon, että tuollaiset ihmiset jossain vaiheessa oppii myöntämään oman aggressionsa ja löytää parempia kanavia sisäiselle lialleen. Monesti niin ei taida käydä. Ap

Mitä....? Tuo vastaaja yritti auttaa sinua keksimään mikä voisi olla vialla ja sinä hyökkäät päälle?? Hirveä ihminen!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.

Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.

Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.

Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.

Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.

Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.

En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.

Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.

Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. Aö

Kiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.

Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.

Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.

Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.

Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...

Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.

Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap

Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.

Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.

Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.

Ensimmäisessä viestissä kerrot, että "nalkutat ja valitat..." ja syytät helikopterivanhemmuudesta. Seuraavassa viestissä ehdotat, että haukkuisin lasta ja kannustaisin hänen aloitekyvyttömyyttään. Vähän turhaa tulla sitten väittämään, että et ollenkaan yrittänyt provosoida 🙄 Mene käsittelemään omat lapsuuden traumasi jonnekin muualle. En ole syypää siihen, jos SINUN vanhempasi kohtelivat sinua kaltoin. Ap

En ehdottanut, vaan kysyin, että sorrutko tajuamattasi lapsesi vähättelyyn niin, että hän rakentaa identiteettinsä negatiivisten sanojesi mukaiseksi.

Mikäli et puhu lapsellesi niin, niin hyvä juttu, ongelma ei ole sinussa.

Mutta jos osuin arkaan paikkaan ja sinulla on tosiaan tapana puhua lapsestasi vähättelevästi lapsen itsensä kuullen, niin suosittelen, että alat korjata puhetyyliäsi, ja voipi olla että ongelma alkaa pikku hiljaa korjaantua sillä.

Ja kyllä, olen työstänyt lapsuuteni traumoja, ymmärrän, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa minun lapsuuteeni, mutta ajattelin vain ehdottaa, että mitä jos vaikka välttäisit ne virheet, joita minun kohdallani on tehty. Oman lapsesi lapsuuden traumat kun ovat ainakin jossain määrin sinun asiasi.

"Vaikutat..." "Veikkaan..." "Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'"

Yhtään missään kohtaa et ole aidosti kysynyt, mitä teen, vaan tehnyt pelkkiä olettamuksia olettamuksien perään. Mikään viestisi ei taida sisältää edes yhden ainutta kysymysmerkkiä. Ap

Anteeksi kysymysmerkkien puute 😄

Oletin, että tulkitset viestini pohdinnaksi, kun kerron miettiväni ja pohtivani voiko olla kyse tästä, ja mikäli on niin sitten olen sitä mieltä että....

Teksti on armoton formaatti, ja vaikkei viestistäni se välity, niin suhtaudun tilanteeseesi empatialla. On varmasti raskasta olla perheen projektipäällikkö ja mikäli 12-vuotiaasi on monessa asiassa 7-vuotiaan tasolla, niin kuin sanoit, niin se on varmasti rankkaa.

Mutta, minä, kuten ehkä valtaosa ihmisistä suhtadumme asioihin myös historiamme kautta ja siksi painotin viesteissäni tuota tahatonta lapsen haukkumista niin paljon. Anteeksi, etten tajunnut kysyä siitä riittävän selvästi. Koin kysyneeni, ja kun sinä ajauduit puolustuskannalle, vedin siitä omat johtopäätökseni.

Kuule mä VEIKKAAN, että jos olisit ollut naamatusten sanomassa mulle, että taidan olla helikopterivanhempi, ja että puhun lapselle rumasti pilaten hänen itseluottamuksensa, niin se  "empatia" ei olisi välittynyt yhtään sen enempää. Ap

Olisin varmaan kasvotusten ollut vähemmän suora ja enemmän utelias. Mutta totta, noilla sanavalinnoilla empatiaa ei välity, ei sitten yhtään. Johtunee siitä, että viestiä kirjoittaessani kaikki empatia, jota tunsin, suuntautui lastasi, ei sinua kohtaan.

Tilanne muuttui, kun ymmärsin sinua paremmin.

Pahoittelen vielä kerran, tein olettamuksia, joiden johdosta olin kärkäs. Muistelin omia kokemuksiani ja tunsin suurta sympatiaa lastasi kohtaan omien olettamusteni pohjalta.

Kärkkäyteni oli ilkeämpää, kuin olisi tarvinnut olla, ja ymmärrän sen nyt kun kuvailit vanhemmuuttasi enemmän. Olen pahoillani, muuta en enää voi näin jäljestä päin tehdä kuin pahoitella.

Toivon, että perheenne saa asiat järjestykseen ja lapsesi kasvaa vastuuntuntoiseksi aikuiseksi.

Onpa taas käsittämättömiä vastauksia AP:lle. Palsta näytti taas todelliset karvansa. :(

AP, ensinnäkin hienoa, että olet huolissasi lapsesi tilanteesta ja tiedostat, että hänellä on toiminnanohjauksen sekä moniosaisten tehtävien loppuun saattamisen haasteita. Lapset ovat toki erilaisia, mutta tuo ei kuulosta enää tavallisen 12 vuotiaan toiminnalta.

Moni on jo viitannutkin ADD-oireistoon, eli tarkkaavuuden haasteisiin ilman ylivilkkautta. Minäkin kannustaisin tutkimuksiin.

Kerroit, että koulussa on jo tehty erityisiä toimia lapsen koulunkäynnin tukemiseksi. Onko lapsellasi tehostetun tuen päätöstä? Jos ei vielä ole, kannaisiko sitä lähteä yhdessä open kanssa ajamaan? Ainakin meidän kaupungissa tuen muutokset on tehtävä pääsääntöisesti maaliskuun loppuun mennessä, joten vähän kiire voi ehkä tulla. Toki tukipäätöksiä tehdään aina tarpeen mukaan muulloinkin, mutta silloin ne eivät ehkä ehdi vaikuttaa luokan resursseihin. Koulun kautta teidän pitäisi päästä myös koulupsykologin tutkimuksiin. Näissä voi olla pitkä jono, mutta mitä aiemmin saatte homman jalalle, sitä nopeammin pääsette tutkimuksiin.

ADD-tyyppiset haasteet jäävät usein piiloon, sillä niistä kärsivä oppilas ei häiriköi tai vaadi paljon huomiota. Yleensä opettajallakin kestää aikansa päästä kärryille siitä, ettei kyseessä ole laiskuus/saamattomuus/tyhmyys/tms., vaan lapsi ei vain kykene vastaanottamaan ja käsittelemään infoa samoin kuin muut. ADD ei vaadi lääkitystä, vaan toiminnanohjausta tehostetaan toimintaterapialla. Usein heillä on myös huonoa itsetuntoa, osittain varmasti siksi, että he saavat jatkuvasti huonoa palautetta toimintansa tahmeudesta. Siksikin diagnoosi ja apu voi olla ihan käänteentekevän tärkeää: lapsi saa tietää, ettei ole laiska/saamaton/tyhmä/tms, vaan hänen aivonsa ovat biologisesti erilaiset.

Olen kohdannut tällaisia oppilaita urallani muutamia. Yleensä vanhemmat eivät näe lapsessaan mitään vikaa. Yksikin totesi, että iltatoimet (suihku, hampaiden pesu) vaativat joka ilta 2h, muttei nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Toisessa tapauksessa hyvin vakavista toiminnanohjauksen haasteista (esim. matematiikassa sai yhden sivun ohjaajan kanssa laskettua siinä ajassa kun muut tekivät neljä) kärsivän tytön äiti suuttui, kun hänen mielestään jokainen on arvokas ja erilainen, eikä kaikkien pidä mahtua samaan muottiin. Tytöllä ei ollut pulmaa laskemisessa, mutta jo työvälineiden esiin saaminen saattoi kestää 10min. Tämmönen oireilu ei ehkä näy kotona, siksi tämä on niin vaikeaa opettajan näkökulmasta.

Joten hyvä, AP, että otat lapsesi haasteet vakavasti! ADD tai muut nypsyt eivät ole kasvatuksella aiheutettavissa tai korjattavissa. Tarvitsette ihan oikeas ammattiapua. Tsemppiä!

Ope

Minun seiskaluokkalainen poikani on ollut tolkuttoman hajamielinen ja epäkäytännöllinen, mutta nykyisin hoitaa asioita paremmin, pärjää koulussa loistavasti ja on muutenkin mainio tyyppi. Moni kai pitäisi minua helikopterina, mutta ei olisi tullut mieleenkään vaatia häntä itse pakkaamaan tavaroitaan vielä ala-asteiässä. Lapset kehittyvät eri tahtia eri asioissa.

Olin itsekin taivaanrannanmaalari nuorena, ehkä siksi ymmärrän häntä hyvin. Joidenkin ajatukset ovat kiinni muissa kuin käytännön asioissa. 

Eli minä ottaisin rennosti, auttaisin lasta ja kehuisin häntä asioista, joissa hän on hyvä. Kyllä se pikkuhiljaa helpottaa. Harva on aikuisiässä ihan tumpelo, jos häntä on kärsivällisesti opetettu itsenäisyyteen.

Mä pakkaan aina itse alakoululaisten tavarat matkalle, enkä katso olevani helikopteriäiti. Lapset menestyvät koulussa erinomaisesti.

Kuulostaa minulta nuorempana, ja minulta edelleen.

Voin näin aikuisena kuvailla paremmin sitä, että mulla on edelleen ongelmia hahmottamisessa, asioiden suunnittelussa jne.

Mitään ei ole diagnosoitu, mutta tiedostan että mulla on haasteita varsinkin ajan hahmottamisessa ja asioiden suunnittelussa.

Myös mun äiti oli helisemässä että miten en tajua mitä pitää pakata mukaan tai miten kauan johonkin menee.

Kerran lähdin esim mummin luo aikaisin keväällä ilman ulkotakkia.

Yksi asia on että mun puolesta huolehdittiin aina tosi paljon. Eli sanoisin että antaa lisää vastuuta, ja myöskin ettei sitten annettaisi negatiivista palautetta kun ei mene ihan niin kuin olis pitänyt kerralla.

Hahmottamisessa kun on haasteita, auttaa myös listat joissa on mitä pitää tehdä. Ihan rautalangasta joka kohta, niin on helpompi saada aikaiseksi :)

Vierailija kirjoitti:

Päivänselvä ADD. Siihen ei tule rangaistukset auttamaan. Kuvitteleeko täällä tosiaan ihmiset, että esimerkiksi ADHD tai Asperger paranevat rankaisemalla?

Kypsyminen auttaa jonkin verran mutta ominaisuus jää. Lapselle pitää rangaistuksien sijaan yrittää antaa keinoja hallita asioita. Ne voivat olla rutiineja, listoja, kalentereita, neuropsykiatrista kuntoutusta, lääkitystä jne.

Olisi varmaan paras hankkia diagnoosi.

Juuri näin. Ja mikä mahtaa olla lapsen itsetunto ja luottamus, jos hän on kokoikänsä saanut kuulla olevansa laiska ja saamaton, vaikka hän ei itse mahda asialle mitään, koska taustalla voi olla neurologinen ongelma.

Ja ennen kuin joku väittää, ettei ennen ollut ADHD/ADD, niin kyllä oli, mutta ennen hyväksyttiin erilaisuus, eikä kasvatus ollut niin suoriteperusteista, vaan puhuttiin vain lapsen olevan haaveilija, hidas jne. eikä sitä pidetty negatiivisenä.

Jotenkin surettaa ap. lapsen kohtalo ja vanhempien kasvatusmenetelmät, kun lapsi on vanhemman silmissä täysi nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös luova lapsi, joka ei turhaan pingota. Eli ei riittävän neuroottinen.

Erittäin hyvä pointti! Ap

Eli lapsi on luova ja älykäs. Ei laiska tai uusavuttomaksi hyysätty eikä vanhemmissa ainakaan ole mitään vikaa :)

Vierailija kirjoitti:

Anna enemmän vastuuta. Jos lapsi myöhästyy koulusta tai treeneistä, menee kouluun läksyt tekemättä, niin siitä on seurauksia: opettaja tai valmentaja toruu, tulee wilmamerkintä, on ikävää olla silmätikkuna. Älä aina pelasta tilannetta vaan anna asioiden mennä pieleen, niin lapsi oppii hahmottamaan miksi kannattaa hoitaa asiat.

Tuo ei toimi jos kyse on keskittymishäiriöstä, miltä apn meno kuulostaa. Silmätikkuna saa olla, kyllä, ja sanomista tulee. Se ei kuitenkaan auta, koska kyse ei ole valinnan ja tahdonalaisista asioista. Tämän vuoksi itsetunto usein huono, koska asioiden pieleen menemisestä saa kyllä kuulla, vähättelyä saa kuulla jatkuvasti.

Meidän pojalla on add ja oireilu on juuri tuollaista. Joku joskus sanoi että kun jättää kerran avaimet sisälle niin oppii.

Joo, ei ole oppinut. Enkä ymmärrä tuota kurittamalla kasvattamista. Ette varmaankaan hyväksyisi sokean hakkaamista niin kauan että näkee, vai?

Toimintaterapiasta voisi olla apua, hakeutukaa vaikka kouluterveydenhoitajalle lapsen kanssa.

Tällaisia niistä lapsistakasvaa kun lapsuus kuluu älyluuria tuijottaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna enemmän vastuuta. Jos lapsi myöhästyy koulusta tai treeneistä, menee kouluun läksyt tekemättä, niin siitä on seurauksia: opettaja tai valmentaja toruu, tulee wilmamerkintä, on ikävää olla silmätikkuna. Älä aina pelasta tilannetta vaan anna asioiden mennä pieleen, niin lapsi oppii hahmottamaan miksi kannattaa hoitaa asiat.

Tuo ei toimi jos kyse on keskittymishäiriöstä, miltä apn meno kuulostaa. Silmätikkuna saa olla, kyllä, ja sanomista tulee. Se ei kuitenkaan auta, koska kyse ei ole valinnan ja tahdonalaisista asioista. Tämän vuoksi itsetunto usein huono, koska asioiden pieleen menemisestä saa kyllä kuulla, vähättelyä saa kuulla jatkuvasti.

Tämä. Ei keskittymishäiriöinen ole sellainen ihan vaan laiskuuttaan ja ilkeyttään, vaan tämän aivot ei vaan toimi samalla tavalla kuin ns. normaalien ihmisten. Voin sanoa että alkaa ahdistaa kun tarkistat viisi kertaa että kaikki on mukana mutta jotain unohtuu silti, ja saat huutoa siitä että olet taas hutiloinut ja et varmasti pakannut ajatuksen kanssa. Alat valmistautua johonkin lähtöön tunteja etuajassa, mutta olet silti taas myöhässä. Jos teet asiat omaan tahtiisi saat kuulla olevasi hidas mutta kun yrität nopeammin teet tyhmiä huolimattomuusvirheitä ja saat kuulla ettet yrittänyt kunnolla, vaikka keskityit hampaat irvessä niin kovaa kuin pystyit... näitä riittää. Ja koko ajan mietit mikä on vikana, kun se mikä muilla tapahtuu automaattisesti vaatii hirveän määrän työtä.

Oisko teillä joissain asioissa vain eri prioriteetit? Esim. noi eriparisukat. On tärkeää sinulle, että on klassinen samasukkatyyli, lapsellesi ei? Esim. miestäni ei voi vähempää kiinnostaa, onko sukat eri paria vai samaa, kunhan on jotkut sukat. Tai toi korttijuttu: onko se oikeasti lapsille tärkeää se kortti vai vain sinulle? Ei minun lapsuudessani kukaan vienyt kortteja kavereille synttäreinä, ihan vain pelkät lahjat. Ei monia lapsia jaksa kortit kiinnostaa.

Älä ole niin niuho ja tuomitseva kaikista asioista. Anna lapselle vähän omaakin tilaa hoitaa hommia.