Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on aivan käsittämättömän aloitekyvytön ja saamaton
01.03.2020 |
Viidennellä luokalla jo. Jos pakkaa vaikka itse repun viikonloppureissuun (kun olen muistuttanut) niin sieltä löytyy tyyliin housut ja eriparisukat. Onko hammasharjaa? Oho unohtui. Onko laituria? Oho sekin unohtui. Lapsen kaverilla oli synttärit tulossa ja rupesin hyvissä ajoin kyselemään, mitä sille lahjaksi. Lahja saatiin ostettua, ja sanoin että hän voi kortin ostaa viikkorahoillaan tai askarrella itse. No halusi tehdä itse ja säästää rahat. Synttäreitä edeltävänä iltana sanoin, että huomenna pitää käydä suihkussa ja tehdä se kortti. Suihkuun muisti mennä, mutta kortti jäi sitten tekemättä. Käytännössä kaikki jää minun muistettavaksi ja mitään monivaiheista ei saa aikaan, ellei sille kädestä pitäen ohjaa. Olisi pitänyt kantaa liimapurkki, sakset ja paperi eteen, että olisi saanut kortin aikaiseksi.
Pipoja ja hanskoja ostan jostain kirpparin euron päiviltä, koska ne jää jonnekin kouluun ja kavereille eikä löydy koskaan,vaikka sanon, että katso koululta iltapäivällä.
Lomalla oltiin mökkireissussa ja pestiin hampaat samaan aikaan kylppärissä. Huomasin, että lapsi pesee hampaat sähköhammasharjalla aivan väärin! Siis laittaa harjan alhaalta päin etuhampaita kohti eikä hampaan pintaa käsittele ollenkaan! Lapsella on ollut oikomishoitoa ja paljon käyntejä hammaslääkäriin - olen ihan viime aikoina ollut KAKSI kertaa lapsen mukana hammashoitajalla, jossa hammashoitaja on selittänyt ja näyttänyt, kuinka hampaat pestään oikeaoppisesti, koska oli havainnut jotain huonosti pestyjä kohtia. Luulin, että jollain noista kerroista olisi mennyt perille, mutta ilmeisesti ei kuunnellut ollenkaan!! Ajattelin, että se sentään riittää että komennan sinne hammaspesulle (muuten ei tekisi sitäkään). Ja tottakai olen itsekin ohjeistanut hampaiden pesussa, kun lapsi on ollut pienempi.
Ensi viikolla alkaa taas koulu ja treenit ja joutuu vahtimaan ja jankuttamaan, että läksyt tehdään ja tavarat on mukana.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Ensimmäisessä viestissä kerrot, että "nalkutat ja valitat..." ja syytät helikopterivanhemmuudesta. Seuraavassa viestissä ehdotat, että haukkuisin lasta ja kannustaisin hänen aloitekyvyttömyyttään. Vähän turhaa tulla sitten väittämään, että et ollenkaan yrittänyt provosoida 🙄 Mene käsittelemään omat lapsuuden traumasi jonnekin muualle. En ole syypää siihen, jos SINUN vanhempasi kohtelivat sinua kaltoin. Ap
En ehdottanut, vaan kysyin, että sorrutko tajuamattasi lapsesi vähättelyyn niin, että hän rakentaa identiteettinsä negatiivisten sanojesi mukaiseksi.
Mikäli et puhu lapsellesi niin, niin hyvä juttu, ongelma ei ole sinussa.Mutta jos osuin arkaan paikkaan ja sinulla on tosiaan tapana puhua lapsestasi vähättelevästi lapsen itsensä kuullen, niin suosittelen, että alat korjata puhetyyliäsi, ja voipi olla että ongelma alkaa pikku hiljaa korjaantua sillä.
Ja kyllä, olen työstänyt lapsuuteni traumoja, ymmärrän, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa minun lapsuuteeni, mutta ajattelin vain ehdottaa, että mitä jos vaikka välttäisit ne virheet, joita minun kohdallani on tehty. Oman lapsesi lapsuuden traumat kun ovat ainakin jossain määrin sinun asiasi.
Juuri näin. Kun lapsi tekee jotain oikein siis ihan vähäpätöisen jutun niin ala selittämään suureen ääneen miten ”sinä olet kyllä reipas! Ihan itse osaat pakata tavarasi ja pitää niistä huolta, olet todella huolellinen.” Kuulostaa tyhmältä mutta se oikeasti toimii. Lapsi muistaa että äiti pitää häntä sellaisena ja toimii sen mukaan, hän alkaa myös pitää itseään sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleen tulee minullekin add. Mieheni on add tapaus ja avaimet yms unohtuvat välillä ja hänelle järjestys ei ole sama asia kuin minulle. Tarkkaamattomuus, hidastelu joissain asioissa, vaipuu välillä täysin omiin ajatuksiinsa, ei jaksa toisinaan keskittyä, tekemisen aloittaminen vaikeaa varsinkin silloin jos on kyseessä jotain hänelle epämieluisaa kuten esim siivous.
Mieheni sai lapsuudessaan paljon negatiivista palautetta ja tuntuu, että se on vaikuttanut hänen minäkuvaansa. Ennen vanhaan ei edes puhuttu mistään add:stä vaan lapsi leimattiin laiskaksi ja oudoksi. Onneksi nykyisin ymmärretään, että add liittyy aivojen hienorakenteisiin ja hermovälittäjäaineisiin.
Anna lapselle aikaa hoitaa asioita, ei liian montaa tehtävää yhtäaikaa, anna positiivista palautetta, stressi pahentaa tilannetta yms.
Itse muistan, että joskus lapsena välttelin vastuuta, kun en luottanut omiin kykyihini. Vanhemmat vielä monesti vähättelivät, että en osaa tai pärjää jossakin asiassa. Sen vuoksi en oikein uskaltanut yrittää ja meni se into jo valmiiksi kun tiesin, että teen taas väärin. Kuitenkin tässä oli kyseessä monesti se, että oikeasti harvoin mokasin mitään ja vanhemmat usein olivat todella kriittisiä kaikkeen ja jos joskus tein väärin ja siitä todellakin muistutettiin. Vieläkään en tykkää näyttää ihmisille mitään esim tekemääni juttua koska ajattelen, että enhän minä sitä osaa kunnolla. Olin myös vähän sellainen lapsi, joka usein haaveili ja oli ajatuksissaan. Tämä oli varsinkin isälle huono juttu ja sanoi aina, että olen kuin "nukkuneen rukous". Tämä on jäänyt mieleen, vaikka ei silloin edes tajunnut mitä tuo tarkoittaa. Sen vuoksi toivon, ettei lasta silti syyllistetä liikaa kun silloin menee into yrittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Ensimmäisessä viestissä kerrot, että "nalkutat ja valitat..." ja syytät helikopterivanhemmuudesta. Seuraavassa viestissä ehdotat, että haukkuisin lasta ja kannustaisin hänen aloitekyvyttömyyttään. Vähän turhaa tulla sitten väittämään, että et ollenkaan yrittänyt provosoida 🙄 Mene käsittelemään omat lapsuuden traumasi jonnekin muualle. En ole syypää siihen, jos SINUN vanhempasi kohtelivat sinua kaltoin. Ap
En ehdottanut, vaan kysyin, että sorrutko tajuamattasi lapsesi vähättelyyn niin, että hän rakentaa identiteettinsä negatiivisten sanojesi mukaiseksi.
Mikäli et puhu lapsellesi niin, niin hyvä juttu, ongelma ei ole sinussa.Mutta jos osuin arkaan paikkaan ja sinulla on tosiaan tapana puhua lapsestasi vähättelevästi lapsen itsensä kuullen, niin suosittelen, että alat korjata puhetyyliäsi, ja voipi olla että ongelma alkaa pikku hiljaa korjaantua sillä.
Ja kyllä, olen työstänyt lapsuuteni traumoja, ymmärrän, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa minun lapsuuteeni, mutta ajattelin vain ehdottaa, että mitä jos vaikka välttäisit ne virheet, joita minun kohdallani on tehty. Oman lapsesi lapsuuden traumat kun ovat ainakin jossain määrin sinun asiasi.
Juuri näin. Kun lapsi tekee jotain oikein siis ihan vähäpätöisen jutun niin ala selittämään suureen ääneen miten ”sinä olet kyllä reipas! Ihan itse osaat pakata tavarasi ja pitää niistä huolta, olet todella huolellinen.” Kuulostaa tyhmältä mutta se oikeasti toimii. Lapsi muistaa että äiti pitää häntä sellaisena ja toimii sen mukaan, hän alkaa myös pitää itseään sellaisena.
Totta, mollaaminen ei saisi olla selviö.
Vierailija kirjoitti:
Olisi paras olla diagnosoimatta lasta nettikeskustelun perusteella.... Ihan normaalilta lapselta kuulostaa. Kyllä tuon ikäinenkin tarvitsee vielä aikuisen opastusta ja muistuttelua. Ehkä lapsesi on vain hajamielinen luonteeltaan, koulu ei tunnu tärkeältä? Ikävää, että suomessa odotusarvo on, että lapset ovat mahdollisimmian varhain mahdollisimman riippumattomia vanhemmistaan.
Lapsissa voi ehkä olla suuria eroja, mutta kun itse olin lapsi tein aina läksyt ilman vanhempien pyytämistä. Eli kannattaa muistaa, että on myös lapsia, jotka eivät tarvitse koskaan apua läksyihinsä. Mutta olusinko oppinut näin vastuuntuntoiseksi, jos vanhempani olisivat käskeneet minua tekemään läksynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ei antanut tehdä mitään eikä halunnut olla tekemisissä esimerkiksi kaupungilla, sillä olin ujona ja estyneenä senverran nolo ja myötähäpeää aiheuttava ☹️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Paljon helpompi syöttää lapselle lääkkeitä kuin kasvattaa?
Jep. Sitä tässä ajoin takaa, että lapsen kannalta olisi parempi jos vika olisi vain pillereillä korjattavissa.
Sillä jos vika on äidissä, tai molemmissa vanhemmissa, ja kasvatustavoissa ja perhedynamiikassa, niin sitä vahinkoa on vaikea enää korjata. Se vaatisi sitä, että äiti katsoisi peiliin eikä huutelisi kaikkia kaltaisiani provoilijoiksi.
Luepas vastauksesi uudestaan ja tunnustele, onko mitään passiivisaggressiivisuutta ja mutkien suoraksi vetämistä havaittu. Esimerkiksi sanoit, että "olisit voinut vaan rauhallisesti sanoa, että menee sitten ilman korttia". En ollut missään vaiheessa sanonut, että olisin alkanut huutamaan kortin teosta! Selvyydeksi: en huutanut, en nalkuttanut enkä valittanut.
Yritän kannustaa lasta ja annan positiivista palautetta onnistumisista. En ole niin tyhmä, ettenkö olisi ihan itse tajunnut, että ihminen muuttuu helposti siihen suuntaan, mitä hänen odotetaan olevan. Nyt kuitenkin sillä EI ole ollut mitään positiivista vaikutusta, että lapsi on saanut lisää vastuuta. On aina ollut pakko mennä takaisin siihen suuntaan, että autan ja muistutan enemmän, koska lapselta se ei vaan ala sujumaan paremmin.
Sen olen kyllä oppinut, että äitinä tekee aina väärin. Jos vahtii hampaiden pesua vieressä, se on helikopterikäytöstä. Jos ei vahdi ja lapsi ei noudata edes hammashoitajan ohjeita, niin äiti laiminlyö, koska äidin kuuluu huolehtia lapsen hammasterveydestä.
Senhän takia tulin tänne purkamaan, että en voi lapselle sanoa, että mua niin ärsyttää kun olet niin saamaton ja vahdittava. Siinä tulee kyllä turhautuminen aina välillä, että 12-vuotias huolehtii itsestään jotain 7-vuotiaan tasolla.
Et kyllä vaikuta siltä, että sinulla olisi paljon kokemusta lapsista tai erilaisista lapsista. Tiedoksi, ettei monikaan lapsi todellakaan suostu käskemällä laittamaan päähänsä jotain äidin pipoa. Ja lain mukaan lasta ei saa pakottaa esimerkiksi väkivallalla. Omaan lapseen _ei_toimi_ seuraukset - jos sanoisin että menetät viikkorahan ellet laita pipoa, hän sanoisi että ok sitten. Vaikka jos uhkaisin jotain ihan kohtuutonta, kuten että menetät viikkorahan loppuvuodeksi ja ei kavereille loppulukuvuodeksi, ei suostuisi sittenkään laittamaan sitä. Hänen ratkaisu on olla ilman pipoa ja pitää hupparin huppua ja takin huppua päällekkäin - tänä talvena se nyt ei olekaan ollut lasun aiheuttava ongelma. Ap
Ap on tainnut kadota linjoilta kun hänen viestinsä sai kaikki lapsuudessaan traumatisoituneet muistelemaan menneitä 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Paljon helpompi syöttää lapselle lääkkeitä kuin kasvattaa?
Jep. Sitä tässä ajoin takaa, että lapsen kannalta olisi parempi jos vika olisi vain pillereillä korjattavissa.
Sillä jos vika on äidissä, tai molemmissa vanhemmissa, ja kasvatustavoissa ja perhedynamiikassa, niin sitä vahinkoa on vaikea enää korjata. Se vaatisi sitä, että äiti katsoisi peiliin eikä huutelisi kaikkia kaltaisiani provoilijoiksi.
Luepas vastauksesi uudestaan ja tunnustele, onko mitään passiivisaggressiivisuutta ja mutkien suoraksi vetämistä havaittu. Esimerkiksi sanoit, että "olisit voinut vaan rauhallisesti sanoa, että menee sitten ilman korttia". En ollut missään vaiheessa sanonut, että olisin alkanut huutamaan kortin teosta! Selvyydeksi: en huutanut, en nalkuttanut enkä valittanut.
Yritän kannustaa lasta ja annan positiivista palautetta onnistumisista. En ole niin tyhmä, ettenkö olisi ihan itse tajunnut, että ihminen muuttuu helposti siihen suuntaan, mitä hänen odotetaan olevan. Nyt kuitenkin sillä EI ole ollut mitään positiivista vaikutusta, että lapsi on saanut lisää vastuuta. On aina ollut pakko mennä takaisin siihen suuntaan, että autan ja muistutan enemmän, koska lapselta se ei vaan ala sujumaan paremmin.
Sen olen kyllä oppinut, että äitinä tekee aina väärin. Jos vahtii hampaiden pesua vieressä, se on helikopterikäytöstä. Jos ei vahdi ja lapsi ei noudata edes hammashoitajan ohjeita, niin äiti laiminlyö, koska äidin kuuluu huolehtia lapsen hammasterveydestä.
Senhän takia tulin tänne purkamaan, että en voi lapselle sanoa, että mua niin ärsyttää kun olet niin saamaton ja vahdittava. Siinä tulee kyllä turhautuminen aina välillä, että 12-vuotias huolehtii itsestään jotain 7-vuotiaan tasolla.
Et kyllä vaikuta siltä, että sinulla olisi paljon kokemusta lapsista tai erilaisista lapsista. Tiedoksi, ettei monikaan lapsi todellakaan suostu käskemällä laittamaan päähänsä jotain äidin pipoa. Ja lain mukaan lasta ei saa pakottaa esimerkiksi väkivallalla. Omaan lapseen _ei_toimi_ seuraukset - jos sanoisin että menetät viikkorahan ellet laita pipoa, hän sanoisi että ok sitten. Vaikka jos uhkaisin jotain ihan kohtuutonta, kuten että menetät viikkorahan loppuvuodeksi ja ei kavereille loppulukuvuodeksi, ei suostuisi sittenkään laittamaan sitä. Hänen ratkaisu on olla ilman pipoa ja pitää hupparin huppua ja takin huppua päällekkäin - tänä talvena se nyt ei olekaan ollut lasun aiheuttava ongelma. Ap
Miksi hyökkäät ihmisiä vastaan jotka yrittävät auttaa? En ihmettele lapsen käytöstä ja käyttäydyt hänellekkin noin, heti negatiivinen ja sulkeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Ensimmäisessä viestissä kerrot, että "nalkutat ja valitat..." ja syytät helikopterivanhemmuudesta. Seuraavassa viestissä ehdotat, että haukkuisin lasta ja kannustaisin hänen aloitekyvyttömyyttään. Vähän turhaa tulla sitten väittämään, että et ollenkaan yrittänyt provosoida 🙄 Mene käsittelemään omat lapsuuden traumasi jonnekin muualle. En ole syypää siihen, jos SINUN vanhempasi kohtelivat sinua kaltoin. Ap
En ehdottanut, vaan kysyin, että sorrutko tajuamattasi lapsesi vähättelyyn niin, että hän rakentaa identiteettinsä negatiivisten sanojesi mukaiseksi.
Mikäli et puhu lapsellesi niin, niin hyvä juttu, ongelma ei ole sinussa.Mutta jos osuin arkaan paikkaan ja sinulla on tosiaan tapana puhua lapsestasi vähättelevästi lapsen itsensä kuullen, niin suosittelen, että alat korjata puhetyyliäsi, ja voipi olla että ongelma alkaa pikku hiljaa korjaantua sillä.
Ja kyllä, olen työstänyt lapsuuteni traumoja, ymmärrän, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa minun lapsuuteeni, mutta ajattelin vain ehdottaa, että mitä jos vaikka välttäisit ne virheet, joita minun kohdallani on tehty. Oman lapsesi lapsuuden traumat kun ovat ainakin jossain määrin sinun asiasi.
"Vaikutat..." "Veikkaan..." "Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'"
Yhtään missään kohtaa et ole aidosti kysynyt, mitä teen, vaan tehnyt pelkkiä olettamuksia olettamuksien perään. Mikään viestisi ei taida sisältää edes yhden ainutta kysymysmerkkiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Paljon helpompi syöttää lapselle lääkkeitä kuin kasvattaa?
Jep. Sitä tässä ajoin takaa, että lapsen kannalta olisi parempi jos vika olisi vain pillereillä korjattavissa.
Sillä jos vika on äidissä, tai molemmissa vanhemmissa, ja kasvatustavoissa ja perhedynamiikassa, niin sitä vahinkoa on vaikea enää korjata. Se vaatisi sitä, että äiti katsoisi peiliin eikä huutelisi kaikkia kaltaisiani provoilijoiksi.
Luepas vastauksesi uudestaan ja tunnustele, onko mitään passiivisaggressiivisuutta ja mutkien suoraksi vetämistä havaittu. Esimerkiksi sanoit, että "olisit voinut vaan rauhallisesti sanoa, että menee sitten ilman korttia". En ollut missään vaiheessa sanonut, että olisin alkanut huutamaan kortin teosta! Selvyydeksi: en huutanut, en nalkuttanut enkä valittanut.
Yritän kannustaa lasta ja annan positiivista palautetta onnistumisista. En ole niin tyhmä, ettenkö olisi ihan itse tajunnut, että ihminen muuttuu helposti siihen suuntaan, mitä hänen odotetaan olevan. Nyt kuitenkin sillä EI ole ollut mitään positiivista vaikutusta, että lapsi on saanut lisää vastuuta. On aina ollut pakko mennä takaisin siihen suuntaan, että autan ja muistutan enemmän, koska lapselta se ei vaan ala sujumaan paremmin.
Sen olen kyllä oppinut, että äitinä tekee aina väärin. Jos vahtii hampaiden pesua vieressä, se on helikopterikäytöstä. Jos ei vahdi ja lapsi ei noudata edes hammashoitajan ohjeita, niin äiti laiminlyö, koska äidin kuuluu huolehtia lapsen hammasterveydestä.
Senhän takia tulin tänne purkamaan, että en voi lapselle sanoa, että mua niin ärsyttää kun olet niin saamaton ja vahdittava. Siinä tulee kyllä turhautuminen aina välillä, että 12-vuotias huolehtii itsestään jotain 7-vuotiaan tasolla.
Et kyllä vaikuta siltä, että sinulla olisi paljon kokemusta lapsista tai erilaisista lapsista. Tiedoksi, ettei monikaan lapsi todellakaan suostu käskemällä laittamaan päähänsä jotain äidin pipoa. Ja lain mukaan lasta ei saa pakottaa esimerkiksi väkivallalla. Omaan lapseen _ei_toimi_ seuraukset - jos sanoisin että menetät viikkorahan ellet laita pipoa, hän sanoisi että ok sitten. Vaikka jos uhkaisin jotain ihan kohtuutonta, kuten että menetät viikkorahan loppuvuodeksi ja ei kavereille loppulukuvuodeksi, ei suostuisi sittenkään laittamaan sitä. Hänen ratkaisu on olla ilman pipoa ja pitää hupparin huppua ja takin huppua päällekkäin - tänä talvena se nyt ei olekaan ollut lasun aiheuttava ongelma. Ap
No toteutatko mitään noista vai onko ne vaan sanahelinää? Lapsi jo tietää, ettet toteuta uhkailuitasi, joten miksi edes yrittää kunnolla?
Aloittajalla taitaa olla se ongelma tässä. Huomaa reagoimisesta. Negatiivinen, ei pysty itsetarkasteluun. Muiden vika!!!!!!
Ehkä ap tälläkin hetkellä huutaa lapselle miten osaamaton on, samalla kun kiukuttelee neuvojille. Hei mutta onnea matkaan, 12-vuotias on kohta murrosiässä ja jos on yhtään temperamenttinen, niin metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle,
1. Onko perheessä helikopterivanhempi?
2. Huudatko lapselle että hän ei osaa mitään?
1. Ei
2. En
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Paljon helpompi syöttää lapselle lääkkeitä kuin kasvattaa?
Jep. Sitä tässä ajoin takaa, että lapsen kannalta olisi parempi jos vika olisi vain pillereillä korjattavissa.
Sillä jos vika on äidissä, tai molemmissa vanhemmissa, ja kasvatustavoissa ja perhedynamiikassa, niin sitä vahinkoa on vaikea enää korjata. Se vaatisi sitä, että äiti katsoisi peiliin eikä huutelisi kaikkia kaltaisiani provoilijoiksi.
Luepas vastauksesi uudestaan ja tunnustele, onko mitään passiivisaggressiivisuutta ja mutkien suoraksi vetämistä havaittu. Esimerkiksi sanoit, että "olisit voinut vaan rauhallisesti sanoa, että menee sitten ilman korttia". En ollut missään vaiheessa sanonut, että olisin alkanut huutamaan kortin teosta! Selvyydeksi: en huutanut, en nalkuttanut enkä valittanut.
Yritän kannustaa lasta ja annan positiivista palautetta onnistumisista. En ole niin tyhmä, ettenkö olisi ihan itse tajunnut, että ihminen muuttuu helposti siihen suuntaan, mitä hänen odotetaan olevan. Nyt kuitenkin sillä EI ole ollut mitään positiivista vaikutusta, että lapsi on saanut lisää vastuuta. On aina ollut pakko mennä takaisin siihen suuntaan, että autan ja muistutan enemmän, koska lapselta se ei vaan ala sujumaan paremmin.
Sen olen kyllä oppinut, että äitinä tekee aina väärin. Jos vahtii hampaiden pesua vieressä, se on helikopterikäytöstä. Jos ei vahdi ja lapsi ei noudata edes hammashoitajan ohjeita, niin äiti laiminlyö, koska äidin kuuluu huolehtia lapsen hammasterveydestä.
Senhän takia tulin tänne purkamaan, että en voi lapselle sanoa, että mua niin ärsyttää kun olet niin saamaton ja vahdittava. Siinä tulee kyllä turhautuminen aina välillä, että 12-vuotias huolehtii itsestään jotain 7-vuotiaan tasolla.
Et kyllä vaikuta siltä, että sinulla olisi paljon kokemusta lapsista tai erilaisista lapsista. Tiedoksi, ettei monikaan lapsi todellakaan suostu käskemällä laittamaan päähänsä jotain äidin pipoa. Ja lain mukaan lasta ei saa pakottaa esimerkiksi väkivallalla. Omaan lapseen _ei_toimi_ seuraukset - jos sanoisin että menetät viikkorahan ellet laita pipoa, hän sanoisi että ok sitten. Vaikka jos uhkaisin jotain ihan kohtuutonta, kuten että menetät viikkorahan loppuvuodeksi ja ei kavereille loppulukuvuodeksi, ei suostuisi sittenkään laittamaan sitä. Hänen ratkaisu on olla ilman pipoa ja pitää hupparin huppua ja takin huppua päällekkäin - tänä talvena se nyt ei olekaan ollut lasun aiheuttava ongelma. Ap
Anteeksi, että suututin. Tarkoitukseni oli ihan vain kysyä, että eihän tästä voi olla kyse. Alkuun syytit provoksi, sitten käskit työstää lapsuuteni traumoja, ja nyt viimeinkin sain vastauksen siihen kysymykseeni.
Eli, ilmeisesti ongelma ei ole siinä, että tiedostamattasi puhut lapsellesi ilkeästi. Viimeisimmässä viestissä ainakin sanot suoraan ymmärtäväsi sen, että ihminen muuttuu oletettuun suuntaan.
Tuo pipoasia nyt selvästi osui johonkin hermoon. Pointtini oli vain se, ettet ostelisi niitä kymmenittäin kun pipot menee hukkaan joka käänteessä, vaan tietyn määrän jälkeen käsket lapsen ostaa omilla rahoillaan uuden.
Jos ostamistasi pipoista viimeinen on hukassa ja se selviää kouluaamuna, niin itse tarjoaisin jonkin rievun pään peitteeksi, ja järjestäisin asap kauppareissun, jossa lapsi hankkii omilla rahoillaan uuden. Jossei tarjoamani riepu kelpaa, niin kulkekoot huppu päässä, sen päivän tai pari, kunnes pääsette kauppaan.
Sitä en oikein tavoita, että miten vedit väkivallan tähän pipoasiaan. Ei minun tulisi mieleenikään käyttää väkivaltaa tai uhata sillä, ei isommissakaan asioissa mutta ei nyt ainakaan niin vähäpätöisen asian vuoksi, ku pipo.
Mulle tuli myös mieleen add. Kannattaa ottaa selvitykseen ja hoitoon. Muuten ongelmat mm koulussa pahenee kun asialle ei ole nimeä ja ymmärrystä. Oikeasti. Tuohon kun lisäät alkavan murrosiän, sosiaaliset paineet ja kasvamisen niin soppa syvenee.
Niin ja puhun kokemuksesta. Nyt vaan hommat haltuun:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jatkaa helikopterilinjaa tai sitten opettaa lapselle vastuunkantoa.
Jos synttärikortti jää tekemättä, lapsi saa pahoitella sitä kaverilleen. Ostat 3 pipoa per kausi ja jos kaikki hukkuvat, käytät viikkorahat uuteen pipoon ja annat jämäeurot lapselle. Tai viet lapsen pipo-ostoksille, ja lapsi saa ostaa itse omilla rahoillaan pipon.Hampaiden harjausta joudut edelleen seuraamaan, se kun on vanhempien tehtävä huolehtia, että hampaat pysyy kunnossa. Täysi-ikäisen kohdalla saat nostaa kädet pystyyn, mutta sinne asti kannat vastuusi lapsesi terveydestä.
Muissa asioissa opetat lapselle, että hänen käytöksellään on seurauksia.Vaikutat vanhemmalta, joka hyysää lasta, tekee lapsen puolesta, silottelee tietä ja korjailee virheitä. Mitä jos lopettaisit? Antaisit lapsen kohdata omat virheensä? Jos lapsi hukkaa 3 pipoa talvessa, niin lainaa sitten jotakin sinun kamalaa kauhtunutta pipoa kunnes lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden.
Veikkaan, että olet juuri sitä vanhempityyppiä, joka aina paasaa seurauksista, mutta ei koskaan anna lapsen kohdata niitä. Nalkutat ja valitat, vaikka voisit ihan rauhallisesti sanoa, että kortti jäi tekemättä, oma valintasi. Toivotaan, ettei kaveriasi haittaa.
En sanonut kortin tekemättä jättämisestä mitään, lähti ilman. Tämä oli vaan esimerkki.
Ja ihan hyvä tuo pipojuttu muuten, mutta lasuja ja kaikenlaisia huolestumisia voi tulla, jos lapsi kulkee pakkasella ilman pipoa ja vaikka sukkia.
Hampaiden pesua joudun valvomaan näköjään vieläkin, pointti oli, että normaalisti ei kai pitäisi enää tämän ikäisestä joutua huolehtimaan näin kädestä pitäen. Jätin yhdeksi lukuvuodeksi lapsen koulutyöt hänen itsensä huolehdittavaksi unohduksia tuli niin paljon, että opettajat vaati minua puuttumaan läksyjen teon valvomiseen. Nyt on joissain aineissa opettajan aloitteesta listaa kirjan takana,.mihin laitan nimikirjaimet kun olen tarkistanut, että läksyt on tehty. AöKiitos vastauksesta. En sanonut, että lapsi pitäisi jättää ilman pipoa ja odotella lasua, vaan annat jonkin oman, hukkaan joutavan huivin/pipon/mitälie pään suojaksi siksi aikaa, että pääsette kauppaan. Ja siellä kaupassa lapsi ostaa omilla rahoillaan itselleen uuden pipon.
Mietin, että miten sinä tapaat puhua lapsestasi lapselle itselleen ja muille ihmisille lapsen kuullen.
Voivotteletko, että taas sinun pitää muistuttaa, ei tuo ikinä opi, ei kai muilla vanhemmilla ole näin vaikeaa, miten tämä jatkuu vaikka ikää on jo noin paljon jne jne.
Äitini oli nimittäin tuollainen ja mietin, että teetkö sinäkin tiedostamattasi sitä virhettä, että opetat lapsesi identiteetiksi aloitekyvytön/muistamaton/laiska/huoleton/vastuuntunnoton.
Noin pienen lapsen identiteetti on vielä vahvasti riippuvainen vanhemman verbaalisesta palautteesta, ja jos määrittelet hänet "käsittämättömäm aloitekyvyttömäksi ja saamattomaksi" ja hän on saanut kuulla sitä koko elämänsä, ja on jo viidennellä...
Pakko sanoa, jos sinä toimit noin, etkä korjaa asennettasi ja äkkiä, niin lapsesi tulee todella olemaan kuvaamasi kaltainen lopun ikänsä. Aiheuttamasi vauriot eivät korjaannu vain sillä, että lapsesi täysi-ikäistyy ja muuttaa kotoa, koska luomasi identiteetti ei katoa.Yrität provosoida, joten en viitsi edes vastata. Ap
Itseasiassa en, tuli vain oma lapsuus niin elävästi mieleen, että oli pakko kysyä, voiko vika olla lapsesi sijaan sinussa.
Täällä on paljon muitakin ehdotuksia, diagnoosit add:stä masennukseen, kaikki nuo kannattaa selvittää. Mutta niin kuin joku muukin täällä kommentoi, saatat tiedoatamattasi opettaa lapsesi pysymään aloitekyvyttömänä ja saamattomana. Ja mikäli vika on sinussa, sen korjaamiseen menee koko lapsesi loppu lapsuus ja vielä kauemminkin.
Mielelläni olen toki väärässä! Helpompi selitys olisi diagnoosi, nihin on lääkkeet ja tukitoimet. Parempi lapsesikin kannalta, jos hänellä olisi sairaus käytöksen taustalla, eikä kasvatukselliset ongelmat.
Ensimmäisessä viestissä kerrot, että "nalkutat ja valitat..." ja syytät helikopterivanhemmuudesta. Seuraavassa viestissä ehdotat, että haukkuisin lasta ja kannustaisin hänen aloitekyvyttömyyttään. Vähän turhaa tulla sitten väittämään, että et ollenkaan yrittänyt provosoida 🙄 Mene käsittelemään omat lapsuuden traumasi jonnekin muualle. En ole syypää siihen, jos SINUN vanhempasi kohtelivat sinua kaltoin. Ap
En ehdottanut, vaan kysyin, että sorrutko tajuamattasi lapsesi vähättelyyn niin, että hän rakentaa identiteettinsä negatiivisten sanojesi mukaiseksi.
Mikäli et puhu lapsellesi niin, niin hyvä juttu, ongelma ei ole sinussa.Mutta jos osuin arkaan paikkaan ja sinulla on tosiaan tapana puhua lapsestasi vähättelevästi lapsen itsensä kuullen, niin suosittelen, että alat korjata puhetyyliäsi, ja voipi olla että ongelma alkaa pikku hiljaa korjaantua sillä.
Ja kyllä, olen työstänyt lapsuuteni traumoja, ymmärrän, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa minun lapsuuteeni, mutta ajattelin vain ehdottaa, että mitä jos vaikka välttäisit ne virheet, joita minun kohdallani on tehty. Oman lapsesi lapsuuden traumat kun ovat ainakin jossain määrin sinun asiasi.
"Vaikutat..." "Veikkaan..." "Ja sitten jos lapsi tekee ryhtiliikkeen, huudat tai huokaiset että 'kerrankin se osasi ihan niinku muutkin ikäisensä!'"
Yhtään missään kohtaa et ole aidosti kysynyt, mitä teen, vaan tehnyt pelkkiä olettamuksia olettamuksien perään. Mikään viestisi ei taida sisältää edes yhden ainutta kysymysmerkkiä. Ap
Anteeksi kysymysmerkkien puute 😄
Oletin, että tulkitset viestini pohdinnaksi, kun kerron miettiväni ja pohtivani voiko olla kyse tästä, ja mikäli on niin sitten olen sitä mieltä että....
Teksti on armoton formaatti, ja vaikkei viestistäni se välity, niin suhtaudun tilanteeseesi empatialla. On varmasti raskasta olla perheen projektipäällikkö ja mikäli 12-vuotiaasi on monessa asiassa 7-vuotiaan tasolla, niin kuin sanoit, niin se on varmasti rankkaa.
Mutta, minä, kuten ehkä valtaosa ihmisistä suhtadumme asioihin myös historiamme kautta ja siksi painotin viesteissäni tuota tahatonta lapsen haukkumista niin paljon. Anteeksi, etten tajunnut kysyä siitä riittävän selvästi. Koin kysyneeni, ja kun sinä ajauduit puolustuskannalle, vedin siitä omat johtopäätökseni.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuulostaa add-oireilulta. Kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa testauksesta. Diagnoosi ei paranna mitään, mutta auttaa ymmärtämään ja kestämään oireilua.
Ei se diagnoosi itsessään toki paranna, mutta avaa ovet kuntoutukseen ja lääkehoitoon sekä tarvittaviin tukiin koulussa.
Yksi vaihtoehto on, että hänen ei tarvitse koskaan itsenäistyä, sillä sinä kontrolloit kaiken; ja jos käytät sellaista rankaisua, että mielivaltaisesti et sittenkään kontrolloi, nöyryytät häntä mikä aiheuttaa sen, että häntä motivoi entistä vähemmän olla aktiivien/ottaa vastuuta. Oletko passivoinut hänet komentelemalla liikaa?
En ehdottanut, vaan kysyin, että sorrutko tajuamattasi lapsesi vähättelyyn niin, että hän rakentaa identiteettinsä negatiivisten sanojesi mukaiseksi.
Mikäli et puhu lapsellesi niin, niin hyvä juttu, ongelma ei ole sinussa.
Mutta jos osuin arkaan paikkaan ja sinulla on tosiaan tapana puhua lapsestasi vähättelevästi lapsen itsensä kuullen, niin suosittelen, että alat korjata puhetyyliäsi, ja voipi olla että ongelma alkaa pikku hiljaa korjaantua sillä.
Ja kyllä, olen työstänyt lapsuuteni traumoja, ymmärrän, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa minun lapsuuteeni, mutta ajattelin vain ehdottaa, että mitä jos vaikka välttäisit ne virheet, joita minun kohdallani on tehty. Oman lapsesi lapsuuden traumat kun ovat ainakin jossain määrin sinun asiasi.