Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen koko aikuiselämäni ajan vetänyt puoleeni miehiä, joilla ongelmia elämänhallinnan kanssa?
29.02.2020 |
Minulta kysytään usein, miten ihmeessä voin olla sinkku tällä ulkonäölläni ja päälläni. En keksi enää itsekään muuta selitystä kuin sen, että olen liian empaattinen ja sinisilmäinen. Joka ikinen miesystäväni on ollut ennen seurusteluani kanssani jonkinlaisessa kriisissä, jonka vaikutuksesta heidän elämänsä on lähtenyt melko jyrkkään alamäkeen.
Olen "saanut" olla se lohduttaja, rahallinen tukija, kannustaja ja ties mitä. On ollut alkuun salailtua päihteiden väärinkäyttöä, joka onkin tutustumisen edttyä osoittautunut päivittäiseksi nollaustavaksi. On ollut yritystoimintaa, joka on jo pitkään mennyt päin prinkkalaa ja jota ei haluttu tutustumisvaiheessa kertoa. Yksi oli yrittänyt itsemurhaa viikkoa ennen tutustumistamme eikä tästäkään pienestä mielen notkahduksesta haluttu kertoa. Yksi kertoi vasta kuukausien jälkeen jatkuvista hermokivuistaan, joiden vuoksi työnteko ei onnistu. Minulle joko ei ole kerrottu näistä isoista ja koko loppuelämään vaikuttavista asioista tutustumisvaiheessa tai sitten on vakuuteltu ongelmien olevan tilapäisiä ja asioitten muuttuvan. Valitettavasti näistä miehistä kukaan ole pystynyt muuttamaan parempaan suuntaan.
Olen jokaisen suhteen jälkeen ollut (minä olen ollut se lähtijä) kuin kuiviin imetty vihannes ja joutunut tosissani taistelemaan oman jaksamiseni kanssa. En enää uskalla yrittää tapailla miehiä koska pelkään, että tutustun taas uuteen ongelmapesäkkeeseen. Olen jo yli 40 vuotta ja tässä asioita, joita yksikään miesystäväni ei ole minulle tehnyt:
-vienyt syömään syntymäpäivänäni (syntymäpäiväni taas on unohdettu lukuisia kertoja)
-hakenut lentokentältä tai esimerkiksi hakenut minua sairaalasta oltuani leikkauksessa
-tarjoutunut auttamaan asuntoni remonteissa (vaikka vain porannut taulua senälle miehisyyden osoituksena)
-ostanut jotakin kivaa yllätyslahjaa
Jotai hyvää näistä saamattomista rassukoista toki on ollutkin: Olen oppinut todella itsenäiseksi enkä koe tarvitsevani ulkopuolista apua juuri mihinkään. Toisaalta, käsittääkseni parisuhteen idea on se, että hyvien hetkien lisäksi on mahdollista jakaa myös huolia. Olen saanut kuunnella loputtomasti muitten huolia mutta ketään ei ole kiinnostanut kuunnella minua.
Onko jollain samoja kokemuksia? Vielä enemmän kiinnostaa se, miten olette päässeet itseään toistavasta historiastanne lopullisesti eroon?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut olevani kymmeniä kertoja kiinnostavampi ja näkyvämpi naisille aina kun minulla on ollut joku suuri kriisi päällä. Sitten kun kaikki on ok ja elämä tasaista, en kiinnosta juuri ketään. Näin tältä toiselta puolelta katsottuna. Tiedän kyllä mistä on kysekin, mutta en tähän jaksa esitelmöidä. Ne tietää jotka tietää.
Itse arvelisin ehkä näin:
Jos mies on tavallinen ja hänellä on elämä kunnossa niin hän on TYLSÄ.
Jos miehellä on kriisejä niin se vetoaa naisen pyhimyssyndroomaan eli narsismiin tyyliin "HÄN voi pelastaa tuon miehen! JUURI HÄN! Hän voi auttaa ja opastaa ja kannustaa ja rohkaista miestä jotta mies nousee potentiaaliinsa, nousee tuhkasta suuruuksiin." Kriisissä oleva mies on mielenkiintoinen projekti jonka parissa nainen voi työskennellä, nainen toivoo sitten näkevänsä työnsä tuloksen. Mies ei ole naiselle ihminen vaan naisen "työn kohde", investointi. Investoinnissa täytyy aloittaa pohjalta ja nousta taivaisiin.
Tuollaiset naiset ovat todella väsyttäviä, luulevat piristävänsä miestä, mutta tosiasiassa vain väsyttävät. Luulevat tuottavansa miehelle hyviä tunteita mutta tosiasiassa ovat emotionaalisesti aivan järkyttävän kuluttavia. Tekevät vain miehen elämästä aina vain huonompaa, olosta aina vain kurjempaa. Pahimmillaan ajavat miehen alkoholismiin ja hautaan, tätä tapahtuu kohtuullisen usein. Eli tyypillisiä narsistinaisia. Mitä enemmän he "auttavat" sitä huonommin menee. Silloin nainen tietysti syyttää miestä koska "mies ei edes yritä! vaikka nainen auttaa tosi paljon niin silti mies ei parane! miksi mies ei edes halua parantua? onpas kurja mies!"
Nuo naiset myös ovat todella kärsimättömiä. Kun he näkevät kriisimiehen niin he välittömästi näkevät miehen "potentiaalin", välittömästi ryhtyvät suhteeseen miehen kanssa ja välittömästi alkavat "korjata" miestä. Ja kun mies ei heti korjaannu niin he välittömästi turhautuvat ja syyttävät miestä.
Harvoin mies korjaantuu. Jos mies korjaantuu ja he jatkavat suhdetta niin tulee vain "tavallista elämää" mikä käy narsistille älyttömän tylsäksi ja sitten hän turhautuu ja alkaa syyttää miestä siitä ettei mies kohtele naista tarpeeksi hyvin, tyyliin "minä autoin sinua kauhean paljon ja silti sinä törkimys et nyt kohtele minua kuin jumalatarta ja tee elämästäni täydellisen viihdyttävää!"
Ja niin edelleen.
En tiedä oliko sinulla suunnilleen sama mielessä.
Kyllä tämä teksti kuulostaa enemmän narsistin kynästä lähtöisin olevalta kuin tuo AP:n aloitus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Tarinasi perusteella näyttää siltä että löydät ihmisiä jotka yrität rakastaa ehjäksi. Uskoisin jopa että yrität heitä hoivaamalla paeta oman sisäisen maailmasi "epäjärjestystä".
Jos tahdot että maailmasi muuttuu, ole se muutos. Klisee jonka olet ymmärtänyt. Epäterveet käytösmallit juurtuvat todella syvälle ihmisen ydinolemukseen, eikä niiden sieltä vuosikymmeniä versoessa enää nyppäistä kuin rikkaruohoa. Tarvitset vähintään kuokan, jonka tässä tapauksessa arvelisin olevan hyvä läheisriippuvuuden tunteva terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Kertoisitko minulle, miten työttömän miehen kanssa seurustelu rikastuttaisi elämääni? Vaihtaisinko esimerkiksi asuinaluetta, jotta työttömän luona lähiössä olisi helpompaa kyläillä? Vai jatkaisiko aloittaja historiaansa surkimusten hyysääjänä ottaen reppanan, nelikymppisen työttömän miehen luokseen asumaan? Ehkäpä joutuisi työttömän elättäjäksi Kelan laskiessa yhteen yhteiset tulot?
Käydäänkö työttömän miehen kanssa kivoilla treffeille teatterissa ja elokuvissa, testaamassa kivoja ravintoloita? Vai kokataanko kivoista ja laadukkaista aineksista ruokaa kotikeittiössä? Olen käsittänyt, että monella työttämällä raha menee ihan vain välttämättömiin asioihin mutta korjaa toki, jos olen väärässä. Hienoa, jos työttömäksi joutuessaan ei tarvitse tinkiä harrastuksista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut olevani kymmeniä kertoja kiinnostavampi ja näkyvämpi naisille aina kun minulla on ollut joku suuri kriisi päällä. Sitten kun kaikki on ok ja elämä tasaista, en kiinnosta juuri ketään. Näin tältä toiselta puolelta katsottuna. Tiedän kyllä mistä on kysekin, mutta en tähän jaksa esitelmöidä. Ne tietää jotka tietää.
Itse arvelisin ehkä näin:
Jos mies on tavallinen ja hänellä on elämä kunnossa niin hän on TYLSÄ.
Jos miehellä on kriisejä niin se vetoaa naisen pyhimyssyndroomaan eli narsismiin tyyliin "HÄN voi pelastaa tuon miehen! JUURI HÄN! Hän voi auttaa ja opastaa ja kannustaa ja rohkaista miestä jotta mies nousee potentiaaliinsa, nousee tuhkasta suuruuksiin." Kriisissä oleva mies on mielenkiintoinen projekti jonka parissa nainen voi työskennellä, nainen toivoo sitten näkevänsä työnsä tuloksen. Mies ei ole naiselle ihminen vaan naisen "työn kohde", investointi. Investoinnissa täytyy aloittaa pohjalta ja nousta taivaisiin.
Tuollaiset naiset ovat todella väsyttäviä, luulevat piristävänsä miestä, mutta tosiasiassa vain väsyttävät. Luulevat tuottavansa miehelle hyviä tunteita mutta tosiasiassa ovat emotionaalisesti aivan järkyttävän kuluttavia. Tekevät vain miehen elämästä aina vain huonompaa, olosta aina vain kurjempaa. Pahimmillaan ajavat miehen alkoholismiin ja hautaan, tätä tapahtuu kohtuullisen usein. Eli tyypillisiä narsistinaisia. Mitä enemmän he "auttavat" sitä huonommin menee. Silloin nainen tietysti syyttää miestä koska "mies ei edes yritä! vaikka nainen auttaa tosi paljon niin silti mies ei parane! miksi mies ei edes halua parantua? onpas kurja mies!"
Nuo naiset myös ovat todella kärsimättömiä. Kun he näkevät kriisimiehen niin he välittömästi näkevät miehen "potentiaalin", välittömästi ryhtyvät suhteeseen miehen kanssa ja välittömästi alkavat "korjata" miestä. Ja kun mies ei heti korjaannu niin he välittömästi turhautuvat ja syyttävät miestä.
Harvoin mies korjaantuu. Jos mies korjaantuu ja he jatkavat suhdetta niin tulee vain "tavallista elämää" mikä käy narsistille älyttömän tylsäksi ja sitten hän turhautuu ja alkaa syyttää miestä siitä ettei mies kohtele naista tarpeeksi hyvin, tyyliin "minä autoin sinua kauhean paljon ja silti sinä törkimys et nyt kohtele minua kuin jumalatarta ja tee elämästäni täydellisen viihdyttävää!"
Ja niin edelleen.
En tiedä oliko sinulla suunnilleen sama mielessä.
Kyllä tuosta osa osui kohdilleen. Mainittakoon vielä, että kriisini eivät aina olleet normi mittapuulla kovinkaan tavanomaisia ja toisekseen olin joka kerran niin sekaisin, että vedin homman läpi varsin mehukkaalla dramatiikalla, mitenkään siis yrittämättäni tietysti. Yritys on aina nou nou.
Tylsyys on yksi avainsana kyllä, sitä pitää välttää ja saada nainen tuntemaan, viedä se emotionaaliselle reissulle. Siksi kaikenlaisilla hörhöillä, hulluilla ja äärityypeillä on aina naisia. Siellä missä meno, siellä naiset.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Kyllä se näin on.
Tolkun miehiä onneksi on, mutta verrattain harvassa.
Pölhökustaat kyllä erottaa usein tarjonnasta heti kun avaavat suunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Kertoisitko minulle, miten työttömän miehen kanssa seurustelu rikastuttaisi elämääni? Vaihtaisinko esimerkiksi asuinaluetta, jotta työttömän luona lähiössä olisi helpompaa kyläillä? Vai jatkaisiko aloittaja historiaansa surkimusten hyysääjänä ottaen reppanan, nelikymppisen työttömän miehen luokseen asumaan? Ehkäpä joutuisi työttömän elättäjäksi Kelan laskiessa yhteen yhteiset tulot?
Käydäänkö työttömän miehen kanssa kivoilla treffeille teatterissa ja elokuvissa, testaamassa kivoja ravintoloita? Vai kokataanko kivoista ja laadukkaista aineksista ruokaa kotikeittiössä? Olen käsittänyt, että monella työttämällä raha menee ihan vain välttämättömiin asioihin mutta korjaa toki, jos olen väärässä. Hienoa, jos työttömäksi joutuessaan ei tarvitse tinkiä harrastuksista yms.
No ainakin minulla jää rahaa yli välttämättömyyksistä ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Kelle tahansa voi käydä nykyään niin että menettää työpaikkansa, eikä saakaan heti uutta.
Ihan kelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Kertoisitko minulle, miten työttömän miehen kanssa seurustelu rikastuttaisi elämääni? Vaihtaisinko esimerkiksi asuinaluetta, jotta työttömän luona lähiössä olisi helpompaa kyläillä? Vai jatkaisiko aloittaja historiaansa surkimusten hyysääjänä ottaen reppanan, nelikymppisen työttömän miehen luokseen asumaan? Ehkäpä joutuisi työttömän elättäjäksi Kelan laskiessa yhteen yhteiset tulot?
Käydäänkö työttömän miehen kanssa kivoilla treffeille teatterissa ja elokuvissa, testaamassa kivoja ravintoloita? Vai kokataanko kivoista ja laadukkaista aineksista ruokaa kotikeittiössä? Olen käsittänyt, että monella työttämällä raha menee ihan vain välttämättömiin asioihin mutta korjaa toki, jos olen väärässä. Hienoa, jos työttömäksi joutuessaan ei tarvitse tinkiä harrastuksista yms.
No ainakin minulla jää rahaa yli välttämättömyyksistä ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä.
Niin ja en asu edes lähiössä, vaan suuren kaupungin keskustassa melko hyvässä asunnossa.
Kiva miesvihaketju jälleen, ja ap on taas se viaton uhri. Naiset ne ei osaa katsoa sinne peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita miehiä on aivan valtavasti! Usein jos mies on kunnollinen niin on varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Kertoisitko minulle, miten työttömän miehen kanssa seurustelu rikastuttaisi elämääni? Vaihtaisinko esimerkiksi asuinaluetta, jotta työttömän luona lähiössä olisi helpompaa kyläillä? Vai jatkaisiko aloittaja historiaansa surkimusten hyysääjänä ottaen reppanan, nelikymppisen työttömän miehen luokseen asumaan? Ehkäpä joutuisi työttömän elättäjäksi Kelan laskiessa yhteen yhteiset tulot?
Käydäänkö työttömän miehen kanssa kivoilla treffeille teatterissa ja elokuvissa, testaamassa kivoja ravintoloita? Vai kokataanko kivoista ja laadukkaista aineksista ruokaa kotikeittiössä? Olen käsittänyt, että monella työttämällä raha menee ihan vain välttämättömiin asioihin mutta korjaa toki, jos olen väärässä. Hienoa, jos työttömäksi joutuessaan ei tarvitse tinkiä harrastuksista yms.
No ainakin minulla jää rahaa yli välttämättömyyksistä ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä.
Et taida asua Helsingissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Kertoisitko minulle, miten työttömän miehen kanssa seurustelu rikastuttaisi elämääni? Vaihtaisinko esimerkiksi asuinaluetta, jotta työttömän luona lähiössä olisi helpompaa kyläillä? Vai jatkaisiko aloittaja historiaansa surkimusten hyysääjänä ottaen reppanan, nelikymppisen työttömän miehen luokseen asumaan? Ehkäpä joutuisi työttömän elättäjäksi Kelan laskiessa yhteen yhteiset tulot?
Käydäänkö työttömän miehen kanssa kivoilla treffeille teatterissa ja elokuvissa, testaamassa kivoja ravintoloita? Vai kokataanko kivoista ja laadukkaista aineksista ruokaa kotikeittiössä? Olen käsittänyt, että monella työttämällä raha menee ihan vain välttämättömiin asioihin mutta korjaa toki, jos olen väärässä. Hienoa, jos työttömäksi joutuessaan ei tarvitse tinkiä harrastuksista yms.
No ainakin minulla jää rahaa yli välttämättömyyksistä ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä.
Et taida asua Helsingissä?
En, mutta sillä ei ole mitään tekemistä aiemman pointtini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Kertoisitko minulle, miten työttömän miehen kanssa seurustelu rikastuttaisi elämääni? Vaihtaisinko esimerkiksi asuinaluetta, jotta työttömän luona lähiössä olisi helpompaa kyläillä? Vai jatkaisiko aloittaja historiaansa surkimusten hyysääjänä ottaen reppanan, nelikymppisen työttömän miehen luokseen asumaan? Ehkäpä joutuisi työttömän elättäjäksi Kelan laskiessa yhteen yhteiset tulot?
Käydäänkö työttömän miehen kanssa kivoilla treffeille teatterissa ja elokuvissa, testaamassa kivoja ravintoloita? Vai kokataanko kivoista ja laadukkaista aineksista ruokaa kotikeittiössä? Olen käsittänyt, että monella työttämällä raha menee ihan vain välttämättömiin asioihin mutta korjaa toki, jos olen väärässä. Hienoa, jos työttömäksi joutuessaan ei tarvitse tinkiä harrastuksista yms.
No ainakin minulla jää rahaa yli välttämättömyyksistä ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä.
Niin ja en asu edes lähiössä, vaan suuren kaupungin keskustassa melko hyvässä asunnossa.
Minä en halua elämänkumppanikseni ihmistä, jota muut elättävät verovarojen turvin. En pysty kunnioittamaan tuota elämäntapaa enkä ole ajatuksineni yksin. Ehkä työttömän kannattaa lyöttäytyä yksiin samanlaisen elämänfilosofian omaavan kanssa? Ja miksi oikeastaan sinua häiritsee se, että joku ei hyväksy elämäntapaasi? Ärsyttääkö sinua siksi, että niin moni ajattelee kanssani samalla lailla?
Vierailija kirjoitti:
Kiva miesvihaketju jälleen, ja ap on taas se viaton uhri. Naiset ne ei osaa katsoa sinne peiliin.
Mikä tästä ketjusta tekee miesvihaketjun? Tässä puhutaan miehistä, joilla on vaikeuksia oman elämänhallintansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Siinä vaiheessa, kun tipahtaa peruspäivärahalle, normaali elämä vaikeutuu viimeistään merkittävästi. Itse olen hyvätuloinen. Tehnyt töitä nuoresta saakka ja päivääkään en ole ollut työttömänä. Siksi ihmettelen ihan aidosti ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan työllisty. Ei ole lainkaan normaalia omissa piireissäni.
Aina näissä vastaavanlaisissa kommenteissa puhutaan "omista piireistä". Tule pois sieltä kuplastasi edes vähäksi aikaa. Näkemyksesi saattaisi hieman avartua.
Kertoisitko minulle, miten työttömän miehen kanssa seurustelu rikastuttaisi elämääni? Vaihtaisinko esimerkiksi asuinaluetta, jotta työttömän luona lähiössä olisi helpompaa kyläillä? Vai jatkaisiko aloittaja historiaansa surkimusten hyysääjänä ottaen reppanan, nelikymppisen työttömän miehen luokseen asumaan? Ehkäpä joutuisi työttömän elättäjäksi Kelan laskiessa yhteen yhteiset tulot?
Käydäänkö työttömän miehen kanssa kivoilla treffeille teatterissa ja elokuvissa, testaamassa kivoja ravintoloita? Vai kokataanko kivoista ja laadukkaista aineksista ruokaa kotikeittiössä? Olen käsittänyt, että monella työttämällä raha menee ihan vain välttämättömiin asioihin mutta korjaa toki, jos olen väärässä. Hienoa, jos työttömäksi joutuessaan ei tarvitse tinkiä harrastuksista yms.
No ainakin minulla jää rahaa yli välttämättömyyksistä ja harrastuksista ei tarvitse tinkiä.
Niin ja en asu edes lähiössä, vaan suuren kaupungin keskustassa melko hyvässä asunnossa.
Minä en halua elämänkumppanikseni ihmistä, jota muut elättävät verovarojen turvin. En pysty kunnioittamaan tuota elämäntapaa enkä ole ajatuksineni yksin. Ehkä työttömän kannattaa lyöttäytyä yksiin samanlaisen elämänfilosofian omaavan kanssa? Ja miksi oikeastaan sinua häiritsee se, että joku ei hyväksy elämäntapaasi? Ärsyttääkö sinua siksi, että niin moni ajattelee kanssani samalla lailla?
Onko tämä nyt sitten jokin elämäntapa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva miesvihaketju jälleen, ja ap on taas se viaton uhri. Naiset ne ei osaa katsoa sinne peiliin.
Mikä tästä ketjusta tekee miesvihaketjun? Tässä puhutaan miehistä, joilla on vaikeuksia oman elämänhallintansa kanssa.
Tässä ketjussa on moneen kertaan todettu, että kunnollisia miehiä ei ole olemassakaan.
Ensimmäisestä vastauksesta alkaen. Olet varmaan sokea miesvihallesi.
Aloittaja valitsee itse paskasti seurustelukumppaninsa, ja te puhutte ainoastaan miehistä syyllisinä.
Mietipä uudestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva miesvihaketju jälleen, ja ap on taas se viaton uhri. Naiset ne ei osaa katsoa sinne peiliin.
Mikä tästä ketjusta tekee miesvihaketjun? Tässä puhutaan miehistä, joilla on vaikeuksia oman elämänhallintansa kanssa.
Ei todellakaan ole miesvihaa, jos ei halua olla miehen kanssa joka ei muista syntymäpäiviä, ei auta leikkauksen jälkeen eikä halua ylipäätään tarjota apuaan kumppanille. Tässä ketjussa ainoastaan kritisoidaan miehiä, jotka eivät tunnu millään lailla panostavan suhteeseen eivätkä ota kumppaniaan huomioon. Jos AP:n teksti tuntuu sinusta miesvihalta niin on kyllä todellakin syytä katsoa peiliin.
Kuule,vietäppä ilta miettien,millaisiin asioihin olet kiinnittänyt huomiota kun mies on sattunut kohdalle. Pukeutuminen,eleet,hiukset,onko koruja,kengät,kaikki koko paketti.
No. Mulla kerran välähti kun näin yhden tyypin kaupungilla. JUST semmonen kuin HALUAN! Just joo! Siinä silmänräpäyksessä mä tajusin että just semmonen luuserirenttu johon olen aina sortunut,semmonen rokkikukko joka luulee olevansa maailman napa! Hauskannäköinen ja kivat vaatteet ymym! KIELSIN itseäni,että nyt loppu tommosten katselu kertakaikkiaan! Ei ikinä enää! olkoon vaik minkä maailmannapa,niin ei! Koita katella ihan eri tyylinen tyyppi,aivan vastakohta,mee nyt kun kevät tulee ni rantsuun nauttimaan kevätauringosta ja muista jutella joo!
Mut älä ota ekaa!