Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen koko aikuiselämäni ajan vetänyt puoleeni miehiä, joilla ongelmia elämänhallinnan kanssa?
29.02.2020 |
Minulta kysytään usein, miten ihmeessä voin olla sinkku tällä ulkonäölläni ja päälläni. En keksi enää itsekään muuta selitystä kuin sen, että olen liian empaattinen ja sinisilmäinen. Joka ikinen miesystäväni on ollut ennen seurusteluani kanssani jonkinlaisessa kriisissä, jonka vaikutuksesta heidän elämänsä on lähtenyt melko jyrkkään alamäkeen.
Olen "saanut" olla se lohduttaja, rahallinen tukija, kannustaja ja ties mitä. On ollut alkuun salailtua päihteiden väärinkäyttöä, joka onkin tutustumisen edttyä osoittautunut päivittäiseksi nollaustavaksi. On ollut yritystoimintaa, joka on jo pitkään mennyt päin prinkkalaa ja jota ei haluttu tutustumisvaiheessa kertoa. Yksi oli yrittänyt itsemurhaa viikkoa ennen tutustumistamme eikä tästäkään pienestä mielen notkahduksesta haluttu kertoa. Yksi kertoi vasta kuukausien jälkeen jatkuvista hermokivuistaan, joiden vuoksi työnteko ei onnistu. Minulle joko ei ole kerrottu näistä isoista ja koko loppuelämään vaikuttavista asioista tutustumisvaiheessa tai sitten on vakuuteltu ongelmien olevan tilapäisiä ja asioitten muuttuvan. Valitettavasti näistä miehistä kukaan ole pystynyt muuttamaan parempaan suuntaan.
Olen jokaisen suhteen jälkeen ollut (minä olen ollut se lähtijä) kuin kuiviin imetty vihannes ja joutunut tosissani taistelemaan oman jaksamiseni kanssa. En enää uskalla yrittää tapailla miehiä koska pelkään, että tutustun taas uuteen ongelmapesäkkeeseen. Olen jo yli 40 vuotta ja tässä asioita, joita yksikään miesystäväni ei ole minulle tehnyt:
-vienyt syömään syntymäpäivänäni (syntymäpäiväni taas on unohdettu lukuisia kertoja)
-hakenut lentokentältä tai esimerkiksi hakenut minua sairaalasta oltuani leikkauksessa
-tarjoutunut auttamaan asuntoni remonteissa (vaikka vain porannut taulua senälle miehisyyden osoituksena)
-ostanut jotakin kivaa yllätyslahjaa
Jotai hyvää näistä saamattomista rassukoista toki on ollutkin: Olen oppinut todella itsenäiseksi enkä koe tarvitsevani ulkopuolista apua juuri mihinkään. Toisaalta, käsittääkseni parisuhteen idea on se, että hyvien hetkien lisäksi on mahdollista jakaa myös huolia. Olen saanut kuunnella loputtomasti muitten huolia mutta ketään ei ole kiinnostanut kuunnella minua.
Onko jollain samoja kokemuksia? Vielä enemmän kiinnostaa se, miten olette päässeet itseään toistavasta historiastanne lopullisesti eroon?
Kommentit (45)
Jos jotain huonoista miehistä oppii, niin se on se että ei tarvitse yhtään ketään elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin itse olisin kirjoittanut, tosin olen vasta 21-vuotias joten kokemusta ei ole läheskään noin paljon. Tähän asti kuitenkin kaikki miehet ovat olleet juurikin tällaisia mitä listasit. On masennusta, tunnelukkoja, alkoholiongelmaa jne.
Olen lisäksi ollut kaikissa ihmissuhteissa se tukipilari, auttaja, rohkaisija ja se jolta tullaan aina kysymään neuvoja ja minulle avaudutaan. Olen todella empaattinen luonne ja koen vahvasti kyllä tarvetta suojeluun ja auttamiseen. Ehkä se on omalla tavalla myös lahja. En osaa sanoa.
Kuitenkin tuntuu siltä että minua pidetään jotain isona panssarina joka kestää kaikki kolhut ja murheet sekä kykenee kantamaan muidenkin huolet ja seisoo kaiken tämän kanssa hievahtamatta silloin kun toiset jo alkaisivat horjua. Totuus on että raja se on minullakin ja olisi kiva jos minuakin joskus joku kuuntelisi, huomioisi ja osoittaisi huolenpitoa eikä oletettaisi että en muka sitä tarvitsisi.
Itse olen huomannut olevani kymmeniä kertoja kiinnostavampi ja näkyvämpi naisille aina kun minulla on ollut joku suuri kriisi päällä. Sitten kun kaikki on ok ja elämä tasaista, en kiinnosta juuri ketään. Näin tältä toiselta puolelta katsottuna. Tiedän kyllä mistä on kysekin, mutta en tähän jaksa esitelmöidä. Ne tietää jotka tietää.
Olet todennäköisesti läheisriippuvainen alkoholistiperheen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että olet empaattinen ihminen ja ehkä hieman naiivi. Omat rajat pitää osoittaa jo heti kättelyssä miten sinua pitää kohdella. On tärkeää oppia tunnistamaan ne "red flagit" ennen kuin menet syvemälle suohon miehen kanssa. Kannattaa olla aina varovainen ja jos osapuoli ei kunnioita sinun rajojasi niin samantien potkit ulos elämästäsi. Pitää oikeasti olla todella kova seurustelussa. Ehkä ripaus tervettä itsekkyyttä auttaisi sinua vetämään fiksumpia miehiä puoleensa.
Olen 26 nainen. Minuun myös vetää puoleensa miehiä joilla on ongelmia netin kautta mutta blokkaan suurimman osan. Haluan arvoiseni miehen enkä pyydä enempää kuin mitä itse olen mieheltä. Jos pidän itsestäni huolta, en juo, polta, treenaan monta kertaa viikossa, harrastan kulttuuria ja taidetta ja pidän itseni kehittämisestä ihmisenä niin sellainen mies sopii elämääni myös. Noita on tosin harvassa ja monet ovat aikamoisia laiskimuksia ja vässyköitä. Tee itsellesi vaikka lista mitä asioita arvostat miehessä ja mistä et jousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Tuo "kilttimieheys" on oikeasti sitä, että mies on liian kiltti, eli ujo, arka, viaton, sinisilmäinen, alistuva, rytmitajuton. Jotkut siitä ajan kanssa kyynistyvät ja katkeroituvat, koska eivät omaa niitä naisten haluamia piirteitä, mutta ei se heistäkään tee varsinaisesti huonoja miehiä jos saavat mahdollisuuden olla jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Tuntuu, että sinne seuranhakupalveluihin kirjautuvat suurimmaksi osaksi nämä elämänhallinta- ja asenneongelmaiset, naisvihaajat ja muut, joiden pitäisi ehdottomasti etsiä ensin elämäänsä ennemmin ammattiapua kuin parisuhdetta. Tasapainoisia sinkkumiehiäkin on, mutta koska heillä ei ole epätoivoinen haku päällä, niin he jäävät helposti näiden möykkäävien moukkien varjoon. He vaikuttavat muutenkin olevan enemmän sinut sinkkuutensa kanssa eivätkä välttämättä edes etsi parisuhdetta, ehkä korkeintaan fwb-seuraa. Paradoksi mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Tämä ja voisiko olla, että myös sallit tälläista käytöstä liian helposti, et lähde heti kun ne ensimmäiset varotusmerkit esiintyvät vaan annat anteeksi uudestaan ja uudestaan. Mulla ainakin oli tämä kun oli ongelmia oman itsetuntoni kansa, nykyään tiedän että ansaitsen parempaa enkä anna toisen hetkeäkään kohdella minua huonosti. Kun ymmärrät oman arvosi vedät puoleesi 'parempi tasoisia' miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaukseni on, että et itse ole alunperin iskenyt näitä miehiä, nähnyt jonkun reppanan ja tehnyt aloitteen. Olet vain mennyt tilanteen mukana tai sitten olet iskenyt niitä miehiä tinderistä tms.
Minkälaisesta kodista olet itse? Oliko lapsuudenkodissasi alkoholismia? Kannattaa lukea myös läheisriippuvuudesta. Suosittelen terapiaa, jotta voit käsitellä menneisyyttäsi ja oppia arvostamaan itseäsi. Ajaudut huonoihin suhteisiin, koska sinulla on (tiedostamaton) hoiva- ja parantamisvietti ja kuvittelet pystyväsi parantamaan alkoholistit, itse mur ha kandidaatit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä varten on suomitreffit, facet ja instat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut olevani kymmeniä kertoja kiinnostavampi ja näkyvämpi naisille aina kun minulla on ollut joku suuri kriisi päällä. Sitten kun kaikki on ok ja elämä tasaista, en kiinnosta juuri ketään. Näin tältä toiselta puolelta katsottuna. Tiedän kyllä mistä on kysekin, mutta en tähän jaksa esitelmöidä. Ne tietää jotka tietää.
Itse arvelisin ehkä näin:
Jos mies on tavallinen ja hänellä on elämä kunnossa niin hän on TYLSÄ.
Jos miehellä on kriisejä niin se vetoaa naisen pyhimyssyndroomaan eli narsismiin tyyliin "HÄN voi pelastaa tuon miehen! JUURI HÄN! Hän voi auttaa ja opastaa ja kannustaa ja rohkaista miestä jotta mies nousee potentiaaliinsa, nousee tuhkasta suuruuksiin." Kriisissä oleva mies on mielenkiintoinen projekti jonka parissa nainen voi työskennellä, nainen toivoo sitten näkevänsä työnsä tuloksen. Mies ei ole naiselle ihminen vaan naisen "työn kohde", investointi. Investoinnissa täytyy aloittaa pohjalta ja nousta taivaisiin.
Tuollaiset naiset ovat todella väsyttäviä, luulevat piristävänsä miestä, mutta tosiasiassa vain väsyttävät. Luulevat tuottavansa miehelle hyviä tunteita mutta tosiasiassa ovat emotionaalisesti aivan järkyttävän kuluttavia. Tekevät vain miehen elämästä aina vain huonompaa, olosta aina vain kurjempaa. Pahimmillaan ajavat miehen alkoholismiin ja hautaan, tätä tapahtuu kohtuullisen usein. Eli tyypillisiä narsistinaisia. Mitä enemmän he "auttavat" sitä huonommin menee. Silloin nainen tietysti syyttää miestä koska "mies ei edes yritä! vaikka nainen auttaa tosi paljon niin silti mies ei parane! miksi mies ei edes halua parantua? onpas kurja mies!"
Nuo naiset myös ovat todella kärsimättömiä. Kun he näkevät kriisimiehen niin he välittömästi näkevät miehen "potentiaalin", välittömästi ryhtyvät suhteeseen miehen kanssa ja välittömästi alkavat "korjata" miestä. Ja kun mies ei heti korjaannu niin he välittömästi turhautuvat ja syyttävät miestä.
Harvoin mies korjaantuu. Jos mies korjaantuu ja he jatkavat suhdetta niin tulee vain "tavallista elämää" mikä käy narsistille älyttömän tylsäksi ja sitten hän turhautuu ja alkaa syyttää miestä siitä ettei mies kohtele naista tarpeeksi hyvin, tyyliin "minä autoin sinua kauhean paljon ja silti sinä törkimys et nyt kohtele minua kuin jumalatarta ja tee elämästäni täydellisen viihdyttävää!"
Ja niin edelleen.
En tiedä oliko sinulla suunnilleen sama mielessä.
Enpä tunnusta. En missään tapauksessa ole halunnut yhtäkään kivirekeä vedettäväksi. Omat asiansa sössinyt, rahaton pummi ei voisi vähempää kiinnostaa.
Viimeisessä tapailussani mies vingutti luottokorttinsa tappiin jotta hänen ei tarvinnut myöntää olevansa käytännössä työtön päihdeongelmainen (maksoin aina omat ruokani). Kertoi olevansa lomalla. Jos olisin heti ensimmäisillä treffeillä kuullut totuuden, en olisi miestä toistamiseen nähnyt.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Tuo "kilttimieheys" on oikeasti sitä, että mies on liian kiltti, eli ujo, arka, viaton, sinisilmäinen, alistuva, rytmitajuton. Jotkut siitä ajan kanssa kyynistyvät ja katkeroituvat, koska eivät omaa niitä naisten haluamia piirteitä, mutta ei se heistäkään tee varsinaisesti huonoja miehiä jos saavat mahdollisuuden olla jotain muuta.
Ei. Kiltti = narsisti. Henkisesti normaali ei erikseen mainosta sitä, että käyttäytyy asiallisesti. Se on hänellä perusluonteessa ja itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.
Sen päätöksen olen sentään tehnyt, etten minkäänlaiseen seuranhakupalveluun ole enää ikinä kirjautumassa. Harvassa ovat niissä miehet, joilla asiat olisivat reilassa (ja todellakin lasken vammaksi myös tällä palstalla usein tapetilla olevan "kilttimieheyden").
Lasketko myös työttömyyden vammaksi?
Pitkään jatkuneen lasken.
-ap
Miten pitkää työttömyyttä tarkoitat?
Empaattiset ihmiset vetävät puoleensa narsisteja (ja toisinpäin). Ei siis ole ihan sattumaa. Aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjojakin, kannattaa tutustua ja pohdiskella itseään.
Luultavasti siksi kohtaat tuollaisia miehiä usein, sillä parisuhdemarkkinoilla heitä on paljon. Todella harvassa ovat ne, joilla on elämä kondiksessa.