Lue keskustelun säännöt.
IS: Nyt puhuu Kalle Palanderin tytär Mathilde! Avautuu raastavasta isäsuhteestaan.
29.02.2020 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000006422370.html
Voi ei! Uskomatonta että Kalle ei vaivaudu tyttöä näkemään vaikka tämä on läheisissä väleissä Kallen äidin kanssa.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Riinis on vastenmielinen. Kalle taas mukavuudenhaluinen ja vähän.... ehkä yksinkertainen? Riinis napakasti selittää, kuinka tapaamattomuus on lapsen etu ja tämä miehenköriläs sitten nielee sen ja selittää itselleen toimivansa oikein, koska ei jaksa tapella rouvan kanssa.
En tiedä, mistä Riinis tämmöisen teorian repi. Jo vuosia on hössötetty sitä, että lapsen on parempi tavata vähänkin huonoa vanhempaa kuin ei lainkaan. Noin 10 vuotta siten kaveri erosi alkoholisoituvasta puolisosta ja paljon pohti asiaa minunkin kanssani. Hän päätyi siihen ratkaisuun, että huono ja juoppokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan. Isä tapaa lasta selvinä kausina muutamia tunteja kerrallaan. Lapsi ei luota isään, mutta on iloinen kuitenkin tapaamisista. Eikä ystäväni ole koskaan yrittänyt estää noita hetkiä, vaikka on välillä täysin vati täynnä miestä, jolla voi olla 2-3kk putki päällä, eikä miestä näy edes moikkaamassa lasta. Kuitenkin kyse on lapselle tärkeästä ihmisestä, vaikka ystävä mielummin olisi näkemättä koko ihmistä enää. Siis tämä mies ei ole koskaan ollut lapselle paha. Ei ole edes ryypätessä riitaisa tai ilkeä, on vain epäluotettava alkoholisti.
Minä olen vissiin yksinkertainen myös, mutta en ymmärrä, miksi lapsen pitää nähdä isäänsä. Ymmärrän, että ohareiden aiheuttamat pettymykset ovat lapselle vahingollisia, mutta en ymmärrä, että pelkkä tapaamattomuus olisi. Lapsihan oppii, että jossain on isä, mutta ei kuulu minun elämääni.
Ihan ydinperheessä olen kasvanut. Isälläni oli vielä toimisto kotona, eli oli paljon läsnä. Ja vaikeaa oli (eikä alko-ongelmia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riinis on vastenmielinen. Kalle taas mukavuudenhaluinen ja vähän.... ehkä yksinkertainen? Riinis napakasti selittää, kuinka tapaamattomuus on lapsen etu ja tämä miehenköriläs sitten nielee sen ja selittää itselleen toimivansa oikein, koska ei jaksa tapella rouvan kanssa.
En tiedä, mistä Riinis tämmöisen teorian repi. Jo vuosia on hössötetty sitä, että lapsen on parempi tavata vähänkin huonoa vanhempaa kuin ei lainkaan. Noin 10 vuotta siten kaveri erosi alkoholisoituvasta puolisosta ja paljon pohti asiaa minunkin kanssani. Hän päätyi siihen ratkaisuun, että huono ja juoppokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan. Isä tapaa lasta selvinä kausina muutamia tunteja kerrallaan. Lapsi ei luota isään, mutta on iloinen kuitenkin tapaamisista. Eikä ystäväni ole koskaan yrittänyt estää noita hetkiä, vaikka on välillä täysin vati täynnä miestä, jolla voi olla 2-3kk putki päällä, eikä miestä näy edes moikkaamassa lasta. Kuitenkin kyse on lapselle tärkeästä ihmisestä, vaikka ystävä mielummin olisi näkemättä koko ihmistä enää. Siis tämä mies ei ole koskaan ollut lapselle paha. Ei ole edes ryypätessä riitaisa tai ilkeä, on vain epäluotettava alkoholisti.
Minä olen vissiin yksinkertainen myös, mutta en ymmärrä, miksi lapsen pitää nähdä isäänsä. Ymmärrän, että ohareiden aiheuttamat pettymykset ovat lapselle vahingollisia, mutta en ymmärrä, että pelkkä tapaamattomuus olisi. Lapsihan oppii, että jossain on isä, mutta ei kuulu minun elämääni.
Ihan ydinperheessä olen kasvanut. Isälläni oli vielä toimisto kotona, eli oli paljon läsnä. Ja vaikeaa oli (eikä alko-ongelmia).
No ethän sinä ymmärrä jos ei ole mitään kosketuspintaa aiheeseen. Itselläni ei ole isäsuhdetta lainkaan ja koska vaan ottaisin sen vaihtoehdon, että näkisin isääni edes kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riinis on vastenmielinen. Kalle taas mukavuudenhaluinen ja vähän.... ehkä yksinkertainen? Riinis napakasti selittää, kuinka tapaamattomuus on lapsen etu ja tämä miehenköriläs sitten nielee sen ja selittää itselleen toimivansa oikein, koska ei jaksa tapella rouvan kanssa.
En tiedä, mistä Riinis tämmöisen teorian repi. Jo vuosia on hössötetty sitä, että lapsen on parempi tavata vähänkin huonoa vanhempaa kuin ei lainkaan. Noin 10 vuotta siten kaveri erosi alkoholisoituvasta puolisosta ja paljon pohti asiaa minunkin kanssani. Hän päätyi siihen ratkaisuun, että huono ja juoppokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan. Isä tapaa lasta selvinä kausina muutamia tunteja kerrallaan. Lapsi ei luota isään, mutta on iloinen kuitenkin tapaamisista. Eikä ystäväni ole koskaan yrittänyt estää noita hetkiä, vaikka on välillä täysin vati täynnä miestä, jolla voi olla 2-3kk putki päällä, eikä miestä näy edes moikkaamassa lasta. Kuitenkin kyse on lapselle tärkeästä ihmisestä, vaikka ystävä mielummin olisi näkemättä koko ihmistä enää. Siis tämä mies ei ole koskaan ollut lapselle paha. Ei ole edes ryypätessä riitaisa tai ilkeä, on vain epäluotettava alkoholisti.
Minä olen vissiin yksinkertainen myös, mutta en ymmärrä, miksi lapsen pitää nähdä isäänsä. Ymmärrän, että ohareiden aiheuttamat pettymykset ovat lapselle vahingollisia, mutta en ymmärrä, että pelkkä tapaamattomuus olisi. Lapsihan oppii, että jossain on isä, mutta ei kuulu minun elämääni.
Ihan ydinperheessä olen kasvanut. Isälläni oli vielä toimisto kotona, eli oli paljon läsnä. Ja vaikeaa oli (eikä alko-ongelmia).
No ethän sinä ymmärrä jos ei ole mitään kosketuspintaa aiheeseen. Itselläni ei ole isäsuhdetta lainkaan ja koska vaan ottaisin sen vaihtoehdon, että näkisin isääni edes kerran vuodessa.
Ehkä siinä juuri syy. Mietin kuitenkin siltä kannalta, että olisinko kärsinyt, jos isää ei olisi ollut. Jotenkin en usko.... äiti meidä hoiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kuvio, sillä kyseessähän on täydellinen vahinkoraskaus satunnaisen yhdenillan jutun perusteella.
Kalle on 22-vuotiaana urheilijanuorukaisena juhlinut railakkaasti kisamatkalla Norjassa ja pari kuukautta myöhemmin saanut puhelun äidiltään, että joltain norjalaiselta tytöltä on tullut kirje, jonka mukaan sinusta on tulossa isä.
Millä todennäköisyydellä voisi yhdenkään parikymppisen nuoren miehen ryhtyvän ilomielin isäksi tuollaisessa tilanteessa, saati, että kyseessä on intohimoisesti ja tavoitteellisesti urheileva ja lajissaan kansainvälistä menestystä janoava ja jo saavuttanutkin henkilö, joka käytännössä viettää pelkkää matkalaukkuemää reissatessaan jatkuvasti harjoittelu- ja kisakohteesta toiseen.
Huomioiden, että lapsella on läheinen suhde Kallen äitiin, olisikohan juuri hänen ansiotaan, että edes jonkinlainen suhde isään ylipäätään on alunperin syntynyt.
Asun Norjassa ja en tiedä voiko sanoa, että kulttuuri on erilainen täällä, kyllä näitä nynnymiehiä täälläkin löytyy, mutta minulla on työkaverina mies, joka on tullut vahongossa isäksi 20-vuotiaana (tosin vaktuisessa parisuhteessa). Hän ei lähtenyt karkuun, vaan perusti perheen vaimon kanssa ja heillä on nyt (noin 10 vuoden jälkeen) kaksi lasta.
Tämä Kallen kuvio vastaa kyllä valitettavasti aika täydellisesti yleinen kuvani uusperheistä: Epäkypsä, itsekäs ja nynny mies lähtee jonkun dominoivan naisen kanssa, joka sitten päättää asiat hänen puolesta.
Tässä joutuu kyllä valitettavasti myös kysymään miten poikia oikein kasvatetaan?
Vertaat vakituisessa parisuhteessa yllätysraskauden jälkeen "vastuunsa kantavaa" nuorta miestä pelkän yhden illan tuttavuuden jälkeen "vastuuta pakoilevaan" ja mielestäsi kyse on samasta asiasta?
Miten Kallen kohdalla edes voi puhua uusperheestä, koska eihän hän käytännössä edes tunne ensimmäisen lapsensa äitiä puhumattakaan, että olisi seurustellut tämän naisen kanssa saati elänyt parisuhteessa siten, että Kallea, lasta ja lapsen äitiä olisi voinut kutsua perheeksi.
Tuskin Norjassakaan on enää tänä päivänä tapana solmia pakkoaviolitto yhden illan suhteiden yllätysten jälkeen, vaikka epäilemättä se on sielläkin joskus ollut tapana, kuten Suomessakin aikanaan.
Siinä olet oikeassa, että on hyvin tyypillistä, että edellisten suhteiden yhdessä suunnitellutkin lapset jäävät hyvin usein vähemmälle huomiolle tai unohdetaan kokonaan eron jälkeen uuden suhteen myötä eikä ne aina ole pelkästään miehiä, jotka näin toimivat.
Ei tietenkään tarvitse mitään pakkkoavioliittoa solmia, mutta kai miehilläkin on vastuuta siinä, että yllätysraskauksia ylipäätään pääsee syntymään, ja jos niitä syntyy, niin sen verran vastuuta lapsesta, että on isä, eikä anna uutta vaimoa päättää, että nyt et ole enää isä tuolle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä miten kaikki tuota "Riinistä" syyttävät. Ihan se on puhtaasti tämän Kalle-vätyksen syy, ettei lastaan tapaa. Nyt on vaan loistava tilaisuus piiloutua uuden vaimon taakse.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä miten kaikki tuota "Riinistä" syyttävät. Ihan se on puhtaasti tämän Kalle-vätyksen syy, ettei lastaan tapaa. Nyt on vaan loistava tilaisuus piiloutua uuden vaimon taakse.
Niinpä! Miten "Riinis" liittyy asiaan millään tavalla? Kallen lapsi, Kallen valinnat. Mikä ressukka Kalle on olevinaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kuvio, sillä kyseessähän on täydellinen vahinkoraskaus satunnaisen yhdenillan jutun perusteella.
Kalle on 22-vuotiaana urheilijanuorukaisena juhlinut railakkaasti kisamatkalla Norjassa ja pari kuukautta myöhemmin saanut puhelun äidiltään, että joltain norjalaiselta tytöltä on tullut kirje, jonka mukaan sinusta on tulossa isä.
Millä todennäköisyydellä voisi yhdenkään parikymppisen nuoren miehen ryhtyvän ilomielin isäksi tuollaisessa tilanteessa, saati, että kyseessä on intohimoisesti ja tavoitteellisesti urheileva ja lajissaan kansainvälistä menestystä janoava ja jo saavuttanutkin henkilö, joka käytännössä viettää pelkkää matkalaukkuemää reissatessaan jatkuvasti harjoittelu- ja kisakohteesta toiseen.
Huomioiden, että lapsella on läheinen suhde Kallen äitiin, olisikohan juuri hänen ansiotaan, että edes jonkinlainen suhde isään ylipäätään on alunperin syntynyt.
Asun Norjassa ja en tiedä voiko sanoa, että kulttuuri on erilainen täällä, kyllä näitä nynnymiehiä täälläkin löytyy, mutta minulla on työkaverina mies, joka on tullut vahongossa isäksi 20-vuotiaana (tosin vaktuisessa parisuhteessa). Hän ei lähtenyt karkuun, vaan perusti perheen vaimon kanssa ja heillä on nyt (noin 10 vuoden jälkeen) kaksi lasta.
Tämä Kallen kuvio vastaa kyllä valitettavasti aika täydellisesti yleinen kuvani uusperheistä: Epäkypsä, itsekäs ja nynny mies lähtee jonkun dominoivan naisen kanssa, joka sitten päättää asiat hänen puolesta.
Tässä joutuu kyllä valitettavasti myös kysymään miten poikia oikein kasvatetaan?
Vertaat vakituisessa parisuhteessa yllätysraskauden jälkeen "vastuunsa kantavaa" nuorta miestä pelkän yhden illan tuttavuuden jälkeen "vastuuta pakoilevaan" ja mielestäsi kyse on samasta asiasta?
Miten Kallen kohdalla edes voi puhua uusperheestä, koska eihän hän käytännössä edes tunne ensimmäisen lapsensa äitiä puhumattakaan, että olisi seurustellut tämän naisen kanssa saati elänyt parisuhteessa siten, että Kallea, lasta ja lapsen äitiä olisi voinut kutsua perheeksi.
Tuskin Norjassakaan on enää tänä päivänä tapana solmia pakkoaviolitto yhden illan suhteiden yllätysten jälkeen, vaikka epäilemättä se on sielläkin joskus ollut tapana, kuten Suomessakin aikanaan.
Siinä olet oikeassa, että on hyvin tyypillistä, että edellisten suhteiden yhdessä suunnitellutkin lapset jäävät hyvin usein vähemmälle huomiolle tai unohdetaan kokonaan eron jälkeen uuden suhteen myötä eikä ne aina ole pelkästään miehiä, jotka näin toimivat.
Ei tietenkään tarvitse mitään pakkkoavioliittoa solmia, mutta kai miehilläkin on vastuuta siinä, että yllätysraskauksia ylipäätään pääsee syntymään, ja jos niitä syntyy, niin sen verran vastuuta lapsesta, että on isä, eikä anna uutta vaimoa päättää, että nyt et ole enää isä tuolle lapselle.
Onhan se nyt kuitenkin eri asia odottaa, että vakituisessa parisuhteessa oleva mies jakaa vastuun yllätysraskaudesta kuin satunnaiseen känniseen kisaturistiin törmätessään luottaa, että kyseinen mies tulee kantamaan vastuun isyydestään.
Mitäs jos Riiniksen Pyry heitettäis ns. ydinperheestä pois jos Kalle niin haluaisi, ei taitaisi noita-akalle sopia
tämä järjestely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos Riiniksen Pyry heitettäis ns. ydinperheestä pois jos Kalle niin haluaisi, ei taitaisi noita-akalle sopia
tämä järjestely?
Eikö ne kummatkin lapset ole jo täysin aikuisia ja itsenäisiä päättämään omista asioistaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä miten kaikki tuota "Riinistä" syyttävät. Ihan se on puhtaasti tämän Kalle-vätyksen syy, ettei lastaan tapaa. Nyt on vaan loistava tilaisuus piiloutua uuden vaimon taakse.
Onko Palander tosiaan ollut aiemminkin naimisissa, kun täällä koko ajan puhutaan uudesta vaimosta ja rouvasta numero 2?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riinis on vastenmielinen. Kalle taas mukavuudenhaluinen ja vähän.... ehkä yksinkertainen? Riinis napakasti selittää, kuinka tapaamattomuus on lapsen etu ja tämä miehenköriläs sitten nielee sen ja selittää itselleen toimivansa oikein, koska ei jaksa tapella rouvan kanssa.
En tiedä, mistä Riinis tämmöisen teorian repi. Jo vuosia on hössötetty sitä, että lapsen on parempi tavata vähänkin huonoa vanhempaa kuin ei lainkaan. Noin 10 vuotta siten kaveri erosi alkoholisoituvasta puolisosta ja paljon pohti asiaa minunkin kanssani. Hän päätyi siihen ratkaisuun, että huono ja juoppokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan. Isä tapaa lasta selvinä kausina muutamia tunteja kerrallaan. Lapsi ei luota isään, mutta on iloinen kuitenkin tapaamisista. Eikä ystäväni ole koskaan yrittänyt estää noita hetkiä, vaikka on välillä täysin vati täynnä miestä, jolla voi olla 2-3kk putki päällä, eikä miestä näy edes moikkaamassa lasta. Kuitenkin kyse on lapselle tärkeästä ihmisestä, vaikka ystävä mielummin olisi näkemättä koko ihmistä enää. Siis tämä mies ei ole koskaan ollut lapselle paha. Ei ole edes ryypätessä riitaisa tai ilkeä, on vain epäluotettava alkoholisti.
Minä olen vissiin yksinkertainen myös, mutta en ymmärrä, miksi lapsen pitää nähdä isäänsä. Ymmärrän, että ohareiden aiheuttamat pettymykset ovat lapselle vahingollisia, mutta en ymmärrä, että pelkkä tapaamattomuus olisi. Lapsihan oppii, että jossain on isä, mutta ei kuulu minun elämääni.
Ihan ydinperheessä olen kasvanut. Isälläni oli vielä toimisto kotona, eli oli paljon läsnä. Ja vaikeaa oli (eikä alko-ongelmia).
No ethän sinä ymmärrä jos ei ole mitään kosketuspintaa aiheeseen. Itselläni ei ole isäsuhdetta lainkaan ja koska vaan ottaisin sen vaihtoehdon, että näkisin isääni edes kerran vuodessa.
Minun isäni on narsisti ja minä ja jo edesmennyt äitini niitä syntipukkeja, tyhmiä ja jopa epäaitoja suomalaisia, koska meillä on vihreät silmät. Isälläni ja fiksuilla nuoremmilla sisaruksillani on siniset silmät. Narsismista on jo paljonkin kirjoja, joten en tässä sen enempää avaudu erilaisesta kohtelusta eri perheenjäsenten osalta, mutta sanonpahan vaan, että hyvin olisi minullekin riittänyt vain satunnaiset tapaamiset isäni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kuvio, sillä kyseessähän on täydellinen vahinkoraskaus satunnaisen yhdenillan jutun perusteella.
Kalle on 22-vuotiaana urheilijanuorukaisena juhlinut railakkaasti kisamatkalla Norjassa ja pari kuukautta myöhemmin saanut puhelun äidiltään, että joltain norjalaiselta tytöltä on tullut kirje, jonka mukaan sinusta on tulossa isä.
Millä todennäköisyydellä voisi yhdenkään parikymppisen nuoren miehen ryhtyvän ilomielin isäksi tuollaisessa tilanteessa, saati, että kyseessä on intohimoisesti ja tavoitteellisesti urheileva ja lajissaan kansainvälistä menestystä janoava ja jo saavuttanutkin henkilö, joka käytännössä viettää pelkkää matkalaukkuemää reissatessaan jatkuvasti harjoittelu- ja kisakohteesta toiseen.
Huomioiden, että lapsella on läheinen suhde Kallen äitiin, olisikohan juuri hänen ansiotaan, että edes jonkinlainen suhde isään ylipäätään on alunperin syntynyt.
Asun Norjassa ja en tiedä voiko sanoa, että kulttuuri on erilainen täällä, kyllä näitä nynnymiehiä täälläkin löytyy, mutta minulla on työkaverina mies, joka on tullut vahongossa isäksi 20-vuotiaana (tosin vaktuisessa parisuhteessa). Hän ei lähtenyt karkuun, vaan perusti perheen vaimon kanssa ja heillä on nyt (noin 10 vuoden jälkeen) kaksi lasta.
Tämä Kallen kuvio vastaa kyllä valitettavasti aika täydellisesti yleinen kuvani uusperheistä: Epäkypsä, itsekäs ja nynny mies lähtee jonkun dominoivan naisen kanssa, joka sitten päättää asiat hänen puolesta.
Tässä joutuu kyllä valitettavasti myös kysymään miten poikia oikein kasvatetaan?
Eiväthän nämä tapaukset ole vertailukelpoisia eikä kyseessä ole edes varsinainen uusperhekuvio.
Vakituisessa parisuhteessa syntynyt yllätyslapsi vs. yhden illan suhteesta (jossa osapuolet eivät edes tunteneet toisiaan) syntynyt vahinkolapsi, jota isä ei olisi edes halunnut pitää.
Sinänsä on ihan odotettavissa, että suhde lapseen jää tuolloin etäiseksi ja jopa olemattomaksi. Tosin tässä tapauksessa on taidettu pitää ainakin jonkinlaista yhteyttä lapseen siihen asti kunnes nykyinen puoliso astui kuvioihin.
Lapsen kannalta ikävää joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä miten kaikki tuota "Riinistä" syyttävät. Ihan se on puhtaasti tämän Kalle-vätyksen syy, ettei lastaan tapaa. Nyt on vaan loistava tilaisuus piiloutua uuden vaimon taakse.
Onko Palander tosiaan ollut aiemminkin naimisissa, kun täällä koko ajan puhutaan uudesta vaimosta ja rouvasta numero 2?
Ei.
Ei kyllä yhtään ole sympatiaa Kallea kohtaan. Aikuisena miehenä ja ISÄNÄ olisi vaimonsa päätöksistä huolimatta voinut tavata tytärtään.
Noista lähtökohdista on enää vaikeaa mitään isä-tytär-suhdetta luoda.
Hienoa että muut sukulaiset olleet Kallea fiksumpia.
Tiedän itsekin mitä on kasvaa ilman isää ja niitä kasvukipuja on selvitelty erinäisissä terapioissa vielä pitkään aikuisenakin. Toivon todellakin että yhdenkään lapsen ei tarvitsisi samaa suota rämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos Riiniksen Pyry heitettäis ns. ydinperheestä pois jos Kalle niin haluaisi, ei taitaisi noita-akalle sopia
tämä järjestely?
Ja olisi ihan oikeassa. Kalle on tehnyt virheen kun on ollut lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä yhtään ole sympatiaa Kallea kohtaan. Aikuisena miehenä ja ISÄNÄ olisi vaimonsa päätöksistä huolimatta voinut tavata tytärtään.
Noista lähtökohdista on enää vaikeaa mitään isä-tytär-suhdetta luoda.
Hienoa että muut sukulaiset olleet Kallea fiksumpia.
Tiedän itsekin mitä on kasvaa ilman isää ja niitä kasvukipuja on selvitelty erinäisissä terapioissa vielä pitkään aikuisenakin. Toivon todellakin että yhdenkään lapsen ei tarvitsisi samaa suota rämpiä.
Minustakin oli kiva lukea että tyttärellä hyvä suhde isoäitiin ja muihin sukulaisiin Suomessa.
Se, ettei pidä yhteyttä lapseen pitkän välimatkan takia, ei nykypäivänä ole mikään syy, sillä nykyään on kaiken maailman Skype ja whaysapp puhelut olemassa.
Kalle vaan itse ei ole halunnut olla tekemisissä tyttönsä kanssa
Kallen oma isä oli ihan karsea tyyppi. Valmensi Kallea, mutta ei koskaan kehunut, vaikka olisi mennyt kuinka hyvin. Jos Kalle joskus sanoi, ettei voisi tänään treenata, kun pitäisi lukea kokeisiin, isä sai raivokohtauksen ja paiskoi sukset menemään. Kallen äiti puolestaan suri hukkunutta tytärtään, ja unohti Kallen. Aika tunnekylmässä ympäristössä Kalle on oppinsa vanhemmuudesta saanut, ottamatta sen enempää kantaa hänen toimintaansa tässä Mathilden tapauksessa.
Ai kamala tuosta Riinasta tulee mieleen Tuhkimon paha äitipuoli. Naamakin näyttää niin kiristetyltä, että hymykin näyttää pelottavalta.