Harmittaa... Appivanhemmat myivät mökkinsä miehen siskolle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole sukua eikä lapsi, mistä sen tietää, mitä veljien kanssa on sovittu? Kyllä ne vävytkin sitä paitsi osaa olla hankalia, isälläni ja äidilläni on kokemusta asiasta. Mummo asui meillä ja kotitaloni oli pitkälti äitini perintörahoilla ostettu, mutta isän siskon mies silti yritti, että mummon kuoltua heille kuuluu osuus. 

Ap kirjoitti ihan selvästi että veljien kanssa ei ole sovittu yhtään mitään.

Mistä ap sen tietää? Hänelle ei ole vain kerrottu, koska hän on selkeästi ulkopuolinen, joka haluaa sekaantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisaruskateus on hirveää. Odota kun perinnönjako on edessä. Siitä on oksat pois, toivottavasti myyvät kaiken omaisuutensa jo eläessään.

Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.

Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.

Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."

On myös perheitä, jossa joku jäsen keksii aivan mielivaltaisia ja itsepintaisia päähänpinttymiä, joista ei pääse yli millään järjellä. Esimerkiksi sisareni on tällainen ollut lapsesta asti. Vaikka jako menisi tasan missä tahansa asiassa suklaalevyn jakamisesta vaikka asunnon myyntivoittoon, niin hän parkuu kuukausikaupalla kuin pikku lapsi miten se on epäreilua ja häntä on kohdeltu väärin, ja tämän raivon voimin hän pistää kaiken muunkin sekaisin. Oletettavasti osa perheistä tietää, että tällainen vääntö on tiedossa, niin he kokevat parhaimmaksi tehdä päätökset omanaan ilman välikäsiä. Itse opin jo yhdeksän vuotiaana toimimaan selän takana nopeasti, että hommat tulee hoidettua ajallaan ja jonkinlaisen tasajaon pystyisi tekemään ilman että siinä on joku raivoamassa vain raivon vuoksi. Onneksi hän on hieman rauhottunut sitten lapsuuden. 

Oletko pikkusiskoni, koska kuvaus kuulostaa ihan isosiskoltani :D paitsi että hän ei oikeastaan ole rauhoittunut. Ihan pienestä asti ollut sellainen, että kaikki on jaettava ehdottoman tasan. Jos lapset sai yhteisen karkkipussin, niin karkit piti jakaa ja jos ei mennyt tasan niin niistä piti kiistellä tai tarvittiin aikuisen apua jaon loppuun suorittamiseen. Ei käynyt hänelle, että pussi olisi ollut pöydällä ja kaikki olisi rauhassa siitä ottaneet kohtuullisesti ja nauttineet. Myöhemmin on aina kitissyt asioista joissa hän on saanut vähemmän ja tullut väärinkohdelluksi, ja kieltäytynyt ottamasta huomioon, että hänkin on kyllä saanut asioita, joita muut ei.

Ihan kuin mun isoveljeni. Jonka vaimo uskoo kaikki miehensä kertomat jutut ja haukkua räksyttää mukana kuinka tää mun isoveli on aina ollut syrjitty ja väärinkohdeltu. Oikeasti tää veli on se, joka on raivomalla saanut paljon enemmän kuin muut. Mutta jos unohtaa kaiken mitä itse on saanut, niin onhan sitä sitten syrjitty. Jostain kumman syystä ei olla paljon tekemisissä. Mitä nyt välillä soittelevat rahapulassa ja vaativat korvausta jostain vuosia sitten tapahtuneesta "syrjinnästä". Siinä vaativat.

Hauskasti käännät asiaa veljen vaimon vastuullekin.

Kyllä mulla ainakin parisuhteessa yksi peruspalikka on luottamus siihen omaan kumppaniini. Jos kumppani kertoo jotain epäreiluuksia niin kyllä mä sitä uskon ennemminkin kuin esim. sen siskoa. Että syytön se veljen emäntä tähän teidän tilanteeseenne on.

Tälle emännälle on kuule ihan kuiteilla näytetty tosiasiat. Esim. se että veljeni sai osuutensa perinnöstä jne. Ei vaan mene jakeluun. Edelleen olemme velkaa perinnöstä vaikka se on sentilleen maksettu veljen omalle tilille jo ajat sitten. Emäntä vaan on tasan samanlainen kuin veljeni. Ahne paska.

Vai eikö sua yhtään ihmetyttäis, jos kumppanisi kertoisi jääneensä perinnöttömäksi ja haukkusit tästä syystä kumppanin sisarukset. Jotka sitten näyttäis sulle kuitin, josta näkyy että kumppanisi onkin saanut perintöä sievoisen summan. Ja jakokirjan, joka kertoo että tuo sievoinen summa tosiaan oli se kumppanisi perintöosa. Vieläkö sä haukkusit niitä sisaruksia? Vieläkö olisit sitä mieltä että kumppanisi on jäänyt ilman perintöosaansa?

voivoi te pöllöt. tapella nyt jostain omaisuudesta. ei ole ihmisten ahneudella mitään rajaa.

kyllä mökkejä on myynnissä vaikka kuinka paljon. ja kun jollain kirjoittajalla on rahaa niin ostaa parin kolmen millin mökki ja se on siinä sitten. mitäs täällä valitat.

Vierailija kirjoitti:

voivoi te pöllöt. tapella nyt jostain omaisuudesta. ei ole ihmisten ahneudella mitään rajaa.

kyllä mökkejä on myynnissä vaikka kuinka paljon. ja kun jollain kirjoittajalla on rahaa niin ostaa parin kolmen millin mökki ja se on siinä sitten. mitäs täällä valitat.

Hassua kuitenkin, että mökin vanhemmiltaan ostaneella siskolla ei ole varaa hommata ammattimetsuria kaatamaan pihapuita vaan siihen pitää saada veljet tekemään työ ilmaiseksi.

minä kerron nyt jotain perinnönjaosta. olisin saanut perinnön. mutta en huolinut. tiedän ahneet sukulaiseni.

tehkää kaikki samoin. oli vähän äimänä sukulaiset kun latasin suorat sanat.

en kerro enempää ettei sukulaiseni paljastu.

ei kannata ottaa mitään perintöä vastaan vaan......    .......      ..  näin minä tein. pärjään omilla tuloillani.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt todella typerästi hoidettu, vaikka kuinka on oikeus myydä kenelle haluaa. Hienosti tuli rikottua sekä sisarusten että lasten ja vanhempien välit. Toivottavasti ei lopullisesti. Ja röyhkeyden huipentumana vielä järjestellään puutalkoita kertomatta että niitä puita ollaankin kaatamassa siskon mailta.

Kyllä minä menisin auttamaan siskoani puunkaadossa jos hän sitä pyytäisi tai asiasta olisi sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin epälisin, että tässä on nyt ollut kyse siitä, että appivanhemmat ovat halunneet hoitaa isot "perintöasiat" kuntoon ennen kuolemaansa. Ovat mahdollisesti olleet sitä mieltä, että jos mökki jää perittäväksi, siitä ja sen käytöstä tulee tuehaa kinaa ja (perheetön?) sisko mahdollisesti savustetaan miniöiden toimesta ulos. Lisäksi varmasti tilanne se, että tiesivät, että jos mökki myydään pojalle/pojille, ei heillä itsellään tule enää olemaan samalla tavalla mahdollisuutta viettää viimeisiä terveitä vuosiaan mökkeillen tutussa paikassa tuttuja perinteitä ja tapoja noudattaen, vaan miniä/miniät pistäisivät paikat ja tavat uusiksi omien mieltymystensä mukaan ja appivanhemmat olisivat sitten niitä väärin käyttäytyviä, itsekkäistä kakkiaisi siellä miniän nurkissa pyörimässä ja aina väärään aikaan mökille haluamassa. Reilua toki olisi ollut tämä pojille selkeästi selittää - jos eivät siis sitä todellakaan tehneet.

Eli suomeksi: tytär on paremmin talutusnuorassa eikä tee omalle omaisuudelleen mitään mitä vanhemmat ei halua. 

Aivan. Varmasti asiat hoituu helpommin oman tyttären kanssa kuin jonkun satunnaisen vieraan ämmän kanssa. Kuten sanottu, ei kuulu aplle pätkääkään , mitä toiset ihmiset tekee omalle omaisuudelleen.

Juuri noin kuin kirjoitit! Oletko sä se mökin myynyt vanhempi? Vanhemmat voi sitä tytärtään pomottaa mielin määrin, sen yli on helpompi kävellä kun on kuuliaiseksi koulittu. Miniät on riski, kun niillä voi olla sairaita ajatuksia siitä että saisivat omaa omaisuuttaan hallita vapaasti. 

Mikä kauppa toi tollanen missä on kirjoittamattomia ehtoja. Ei juma. 

Kiinteänomaisuuden kaupassa varsinkin ssukulaisten kesken voi myyjät, tässä tapauksessa vanhemmat, pidättää itsellään hallinta-ja käyttöoikeuden. Tällöin hinta voi olla pienempikin ilman lahjaveroseuraamuksia. Käytännössä vanhemmat edelleen hallitsee kyseistä kiinteistöään mielensä mukaan vaikka tytär sen omistaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun viestien perusteella voit hyvinkin todeta, että onneksi kertoivat kaupasta heti kun se oli toteutunut, eikä vasta vuosien kuluttua.

Toinen, minkä opin tästä ketjusta voi lukea: Älä laita omia rahojasi sellaisen kiinteistön kunnostamiseen, mitä et itse omista. Et voi ikinä olla 100% varma, kuka sukulaisistasi kulloinkin omistaa sen sukumökin. Jos omistat mökin vain osittain, pidä silloinkin tarkkaa kirjaa siitä, kuinka paljon olet mökkiin rahaasi laittanut.

Eikö tuo kirjoittamasi ole ihan normaalin järjen mukaista toimintaa. En todellakaan maksa senttiäkään kiinteistön, jota en omista , kunnostamiseen. Työtalkoisiin voin osallistua, mikäli vastineeksi perheeni voi kyseistä möksää joskus käyttää. Luulisi , että nämä on kaikille päivänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin epälisin, että tässä on nyt ollut kyse siitä, että appivanhemmat ovat halunneet hoitaa isot "perintöasiat" kuntoon ennen kuolemaansa. Ovat mahdollisesti olleet sitä mieltä, että jos mökki jää perittäväksi, siitä ja sen käytöstä tulee tuehaa kinaa ja (perheetön?) sisko mahdollisesti savustetaan miniöiden toimesta ulos. Lisäksi varmasti tilanne se, että tiesivät, että jos mökki myydään pojalle/pojille, ei heillä itsellään tule enää olemaan samalla tavalla mahdollisuutta viettää viimeisiä terveitä vuosiaan mökkeillen tutussa paikassa tuttuja perinteitä ja tapoja noudattaen, vaan miniä/miniät pistäisivät paikat ja tavat uusiksi omien mieltymystensä mukaan ja appivanhemmat olisivat sitten niitä väärin käyttäytyviä, itsekkäistä kakkiaisi siellä miniän nurkissa pyörimässä ja aina väärään aikaan mökille haluamassa. Reilua toki olisi ollut tämä pojille selkeästi selittää - jos eivät siis sitä todellakaan tehneet.

Eli suomeksi: tytär on paremmin talutusnuorassa eikä tee omalle omaisuudelleen mitään mitä vanhemmat ei halua. 

Ei, vaan suomeksi: Tytär kunnioittaa sitä, että vanhenevat ihmiset eivät enää viimeisinä vuosinaan halua suuria muutoksia elämäänsä ja opetella täysin uudenlaisia tapoja tehdä ja ajatella asioita, vaan haluavat, että asiat sujuvat mutkattomasti niin kuin ovat tottuneet. Muutokset ehtii halutessaa tehdä sitten vanhempien kuoltua. Pojat (tai todennäköisemmin miniät) taas haluaisivat mullistaa kaiken oman makunsa mukaan ja määrätä kaapin paikan sekä pakottaa vanhat ihmiset omaksumaan heidän mielestään ainoat oikeat tavat tehdä asioita. Kyse on siitä, kunnioitetaanko muiden ihmisten tapoja ja tarpeita vai tuijotetaanko vain sokeasti omia haluja ja tottumuksia, eikä kyetä huomioimaan muita. Osataanko joustaa ja luovia ja välillä jättää ne omat, ainoat oikeat mieliteet sivummalle, että kaikilla on mukavaa, vai halutaanko jääräpäisesti pitää kiinni siitä, että oma tapa on se ainoa oikea ja siitä ei jousteta.

Voipi olla, että tässä tapauksessakin yhteiselon aikana tuolla mökillä on jo havaittu, että poikien perheiden kanssa kaikki pitäisi tehdä miniöiden pillin mukaan ja mökin omistajien tarpeille ja tavoille tuhahdellaan ja niitä pidetään väärinä (ja tuodaan se myös esille). Silloin ei ole ihme, jos on tultu siihen tulokseen, että mökki myydään mieluummin tyttärelle, ja pojat ja miniät saavat hankkia ihan omansa, joissa voivat elää niiden omien, oikeiden tapojensa mukaan täysin väärin kaiken tekevien appivanhempien häiritsemättä mielenrauhaa. Jos tuota mökkiä on vaikka rakkaudella vaalittu ja ehkä itse rakennettukin, on ymmärrettävää, että tuntuu pahalta ajatella, että jo ennen kuin edeltävä polvi on maallisen taivalluksensa päättänyt, joku jolla ei ole mitään siteitä paikkaan pistäisi kaiken maantasalle ja uusiksi. Ehkä hölmöä sentimentaalisuutta, mutta täysin ymmärrettävää kuitenkin.

Eihän sitä mökkiä sitten voi ollenkaan myydä, jos ostaja ei sitä voi itse hallita kysymättä vanhemmilta lupaa? Mitä ihmettä sä oikein kaupanteolla tarkoitat?  

Vanhemmat voivat pidättää itsellään hallintaoikeuden. Esimerkiksi metsäkauoassa vanhemmat voivat pidättää metsän hallintaoikeuden itsellään. Tällöin he saavat esim. Halkuuttaa metsäö aivan kuin itse omistaisivat sen ja verotmenee viisi vuotta omistajan piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt todella typerästi hoidettu, vaikka kuinka on oikeus myydä kenelle haluaa. Hienosti tuli rikottua sekä sisarusten että lasten ja vanhempien välit. Toivottavasti ei lopullisesti. Ja röyhkeyden huipentumana vielä järjestellään puutalkoita kertomatta että niitä puita ollaankin kaatamassa siskon mailta.

Kyllä minä menisin auttamaan siskoani puunkaadossa jos hän sitä pyytäisi tai asiasta olisi sovittu.

Niin minäkin, jos kauppoja ei olisi tehty salassa vaan asiasta olisi kerrottu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt todella typerästi hoidettu, vaikka kuinka on oikeus myydä kenelle haluaa. Hienosti tuli rikottua sekä sisarusten että lasten ja vanhempien välit. Toivottavasti ei lopullisesti. Ja röyhkeyden huipentumana vielä järjestellään puutalkoita kertomatta että niitä puita ollaankin kaatamassa siskon mailta.

Miten on sitten niin vaikeaa auttaa omaa siskoa? Miksi olisi pitänyt kertoa jos sisarusten välit on jo valmiiksi noin tulehtuneet että puiden kaataminen siskon avuksi jätetään tekemättä vain tämän takia?

Eiköhän kaikki saa osansa perinnönjaossa aikanaan, turha sitä on muita kadehtia. Kaikki ovat ilmeisesti jo aikuisia ja vanhempien ja siskon väliset kaupat eivät kuulu muille kuin osapuolille. Miten tämä sitten olisi ratkaistu jos kaikki olisivat halunneet tarjota mökistä? Rikkain saa mökin? Onko se sitten reilua. Yhteismökeistä ei kukaan pidä huolta, se ei mielestäni ole järkevää ja ehkä vanhemmat ajatelleet samoin. Äidin näkökulmasta; Tytölle on helpompi jättää kuin miniöille.

Epäilet, että rikkain saisi mökin jos muillekin annetaan mahdollisuus tarjota? Tuskinpa, jollei perheessä ole jotain poikkeuksellista miljardööriä, jolle mikään raha ei merkitse mitään. Kyllä ihmisillä muuten tulee joku raja vastaan siinä, mitä suostuvat tunnearvosta maksamaan. Eli jos vaihtoehtona on ostaa etuovesta mökki sadalla tuhannella tai suvun ihqu perintömökki kolmellasadalla, niin kyllä useimmat valitsevat sen ensimmäisen. 

Minä pistän vielä paremmaksi. Veljeni ex-vaimo oli heti kärkkymässä vanhemmiltani rahaa, kun veljeni kuoli. Painosti vanhaa äitiämme niin, että äiti vanhuudenhöperyyttään sitten siirsi ex-vaimolle rahaa. Yritti vielä puhua, että hänelle kuuluu vanhempiemme entinen mökki, jonka on ostanut toinen sisarus.

Joten miniät ja vävyt tuntuvat joskus olevan eniten ahneita appivanhempiensa omaisuudesta.

Kylläpäs täällä puolustellaan ap:n miehen sukua!

Just tän takia Suomessa näitä sukuriitoha riittää, että seläntakana aina ovelasti päätetään, ei kysytä mielipidettä, tehdään salaa ja yritetään "estää" muita pahoittamasta mieltään. Sitten ei nähdä sitä, miksi ne ihmiset pahoittaa mielensä.

On kurja olettamus että ap ja hänen miehensä sekä miehen veli perheineen olisivat automaattisesti alkaneet riitelemään tai vääntämään kättä siitä, kenelle mökki myydään. Mistä te heitä tunnette?

Eihän ap:n perhettä harmittanut varmaankaan mökkikauppa läheskään niin paljon kuin se tapa millä se tehtiin.

Onhan tuo nyt aika härskiä suorastaan että pyydetään puunkaatoon niitä jotka om sitä mökkiä aina ennenkin hoitaneet, vaikka mökistä päättääkin nyt uusi omistaja eikä tietoa siitä, saako mökille tulla viettämään aikaa, edes ole!

Jos kysyvät puunkaadosta niin kysykööt ap ja miehensä, vieläkö mökille saa tulla. Jos vaikuttaa siltä että mökki on nyt pelkästään siskon käytettävissä, voi molemmat veljet varata sille puunkaadon kanssa päällekkäin vaikka matkan karibialle. :)

Ei miniä ole oikeutettu appivanhempiensa mökkiin.

Onko joillekin oikeasti noin vaikeaa, kunnioittaa omistajan oikeutta, myydä omaisuuttaan?

Puolet avioliitoista päättyy eroon. Apet ovat katsoneet viisaammaksi myydä tyttärelle, ettei mökki mene osituksessa ahneelle ja vastenmieliselle miniälle.

Jos mokoman asian vuoksi menee välit poikki, niin syyllisiä ovat miniät.

Yhteisomistus on hyvin harvoin hyvä ratkaisu.

Ap:n appivanhemmat ovat tehneet hyvän ratkaisun!

Meillä täsmälleen sama juttu tapahtumassa. Tiedän että anoppi ajattelee että naiset elävät pidempää ja tyttärellä mökki pysyy suoraa verisuvussa, pelkää myös että miniät alkavat määräämään mökkiä.

Mökki menossa siis miehen siskolle ennakkoperintönä naurettavasta hinnasta. En jaksa puuttua kun mökkielämä ei niin minua kiinnosta, mies ja lapset kyllä ovat paljon siellä ja auttaneet kunnossapidossa. Miehen sisko käy ehkä kerran kesässä ja ei tee mitään mutta ehkä kohta voi sitten aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole sukua eikä lapsi, mistä sen tietää, mitä veljien kanssa on sovittu? Kyllä ne vävytkin sitä paitsi osaa olla hankalia, isälläni ja äidilläni on kokemusta asiasta. Mummo asui meillä ja kotitaloni oli pitkälti äitini perintörahoilla ostettu, mutta isän siskon mies silti yritti, että mummon kuoltua heille kuuluu osuus. 

Ap kirjoitti ihan selvästi että veljien kanssa ei ole sovittu yhtään mitään.

Mistä ap sen tietää? Hänelle ei ole vain kerrottu, koska hän on selkeästi ulkopuolinen, joka haluaa sekaantua. 

Eli perhe on keskenään sopinut mökin myynnistä siskolle ja nyt kun kaupat on tehty ja asia julkinen, ap:n mies ja veljensä näyttelevät loukkaantuneita vainap:n takia. Tuota noin, minkähän takia tämä tuntuu hieman epätodennäköiseltä?

Pelkkää vastaanväittämistä ihmisen avauduttua huolestaan. Suomalaista negatiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt todella typerästi hoidettu, vaikka kuinka on oikeus myydä kenelle haluaa. Hienosti tuli rikottua sekä sisarusten että lasten ja vanhempien välit. Toivottavasti ei lopullisesti. Ja röyhkeyden huipentumana vielä järjestellään puutalkoita kertomatta että niitä puita ollaankin kaatamassa siskon mailta.

Miten on sitten niin vaikeaa auttaa omaa siskoa? Miksi olisi pitänyt kertoa jos sisarusten välit on jo valmiiksi noin tulehtuneet että puiden kaataminen siskon avuksi jätetään tekemättä vain tämän takia?

Eiköhän kaikki saa osansa perinnönjaossa aikanaan, turha sitä on muita kadehtia. Kaikki ovat ilmeisesti jo aikuisia ja vanhempien ja siskon väliset kaupat eivät kuulu muille kuin osapuolille. Miten tämä sitten olisi ratkaistu jos kaikki olisivat halunneet tarjota mökistä? Rikkain saa mökin? Onko se sitten reilua. Yhteismökeistä ei kukaan pidä huolta, se ei mielestäni ole järkevää ja ehkä vanhemmat ajatelleet samoin. Äidin näkökulmasta; Tytölle on helpompi jättää kuin miniöille.

Se sisko voi aikuisena huolehtia ihan itse omasta omaisuudestaan, hankkia metsurin jos ei itse osaa kaataa omia puitaan. Tai ehkä äiti ja isä auttavat. 

Teillä on paljon läheisiä, kun ollaan valmiita lyömään heti poikki välit. Vaikka mua ärsyttäisi, niin ihan varmasti juttelisin sisareni kanssa ja yrittäisin katsoa asioita eri kanteilta. Mun sisarukset ovat mulle ainakin niin rakkaita, että pitäis kyl oikeasti tapahtua jotain aivan kamalaa, että katkoisin välit

Kateus ja tunnekuohut. Soppaa vailla vertaa.

Meillä meni niin, että vanhempani alkoivat karsia menojaan äidin sairastuttua. Heillä oli mökki. Kun he ottivat asian puheeksi, ehdotin, että antavat mökin veljelleni, kun mulle se on liian kaukana enkä todellakaan halua mitään yhteismökkisotkuja. Neuvoin tekemään lahjakirjan niin, että mökki on suojassa avio-oikeudelta, eli jos veli eroaa, mökki pysyy hänellä eikä sitä ositeta. Näin tehtiin (hähää, miniä).

Vanhemmilla - ja veljellä - oli huoli siitä, etten mä saanut mitään. No mua ei vois vähempää kiinnostaa, saan omani joskus isänkin kuoltua. Jos on mitä periä .

Kiinteistöomaisuus aiheuttaa niin paljon menoja, ettei mulla raha siihen edes riittäisi. Kiinteistöverot, sähkönsiirto, tiemaksu, jätehuolto, vakuutukset, pakolliset huoltotyöt.

Joskus voi ihan järkeäkin käyttää eikä vahvaa tunnetta!