Nuorten naisten työkyvyttömyyseläkkeet yleistyneet, syytä ei tiedetä.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1eed2052-dd42-40c4-a664-18aec8a42…
Kun tarpeeksi kauan kiusataan, painataan alas, pompotellaan määräaikaisissa huonolla palkalla niin se tekee tehtävänsä.
Itse olen 30v ja ollut tässä noidankehässä jo 11 vuotta. Keho sanoi ittensä irti. En pysty enää elää tossa paineessa. Kesäloma en ole koskaan nähnykkään kiitos määräaikaiset sopparit ja ilkeät työyhteisöt.
Kommentit (117)
Sama täällä, ei enää kiinnosta mikään. Mennyt täysin luottamus tähän yhteiskuntaan, pelkkää pelleilyä. En tuu enää mihinkään koskaan panostaa. Ainoastaan itseäni. Enkä mene töihin myrkyttämään itseäni. Siellä saa kanat juoruilla ja kiusata toisinsa.
eipä ihme, koska työelämässä on hitlerin malli
Vierailija kirjoitti:
Munan puute.
no sekin! Olen 28v ja en ole koskaan nähnykkään miehiä. Työelämässä näkee pelkkää naisia.
Nämä on kyllä niitä, jotka ei ole koskaan käyneet töissä. Ahdistus on alkanut jo yläasteella.
Isotätini (syntynyt 1946) kertoi, miten 60- ja 70-luvulla pätkätyöt oli ihan tavallisia. Kauppaan pääsi kesäksi töihin, lopusta ei tietoa, vähän sen mukaan katsottiin, koska kesälomalaiset lähti tms. Sitten kotiapulaiseksi Helsinkiin, siitä keväällä taimitarhalle, sen jälkeen sairaalaan siivoamaan jne. Kuukauden ja kahden työsuhteita, joten ei määräaikaisuus ja pätkätyöt mikään uusi ilmiö ole.
olen ap. Minulla on mennyt koko nuoruus pelkästään suorittamiseen ja pahaan mieleen. Mitään kivaa tai lomaa koskaan ollukkaan.
Lumihiutaleita, ja varmaan oma sukupuoli tai sen puute ahdistavat.
Henkinen kuormitus ja pahoinvointi työpaikoilla kasvaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on kyllä niitä, jotka ei ole koskaan käyneet töissä. Ahdistus on alkanut jo yläasteella.
Isotätini (syntynyt 1946) kertoi, miten 60- ja 70-luvulla pätkätyöt oli ihan tavallisia. Kauppaan pääsi kesäksi töihin, lopusta ei tietoa, vähän sen mukaan katsottiin, koska kesälomalaiset lähti tms. Sitten kotiapulaiseksi Helsinkiin, siitä keväällä taimitarhalle, sen jälkeen sairaalaan siivoamaan jne. Kuukauden ja kahden työsuhteita, joten ei määräaikaisuus ja pätkätyöt mikään uusi ilmiö ole.
Pätkätyöt kuormittavat ennen kaikkea akateemisia nuoria naisia: vakivirat annetaan mieluummin epäpäteville miehille. Kovasti pelätään että nainen hankkii lapsen ja jää äitiyslomalle. Sitten pidetään pätkässä eikä synny kyllä sitten lapsiakaan.
Anyways, näillä mennään ja yhteiskunta maksakoot viulut.
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kuormitus ja pahoinvointi työpaikoilla kasvaa koko ajan.
Näin, vaikka Suomi on #1 tutkimuksissa ja tieteen arvostus on huipussa. Työ- ja organisaatiopsykologejakin on pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vtuttaa nuo kommentit " pari vuottaa kun jaksaa käydä järjestelmän läpi niin kyllä kotiin saa jäädä pysyvästi lorvimaan mikäli ei omaa suurempia ambitioita maallisen mammonan suhteen"
Itse olen jo 13 vuotta "käynyt järjestelmää läpi" ja koko ajan saa tehdä selvityksiä kelalle ja työkkäriin, saikulle pääsee muutamaksi kuukaudeksi aina parin vuoden välein.
Olen jo aika valmis hirttäytymään parvekkeeltani, pitää vaan odottaa että lemmikistä aika jättää.
Jep, ei todellakaan ole totta. Itsekin yli kymmenen vuotta tuosta tasitelleena tiedän mistä puhun. Ja samaan pyöritykseen joudut yhe uudestaan ja uudestaan... Ilman mitään takeita mistään, varsinkin jos olet sosiaalisesti lahjaton tai siis sellainen ettet osaa puhua asioita itsesi kannalta parhain päin, niin ei paljoa riitä että olet rehellinen ja yhteistyökykyinen...itseasiassa varmaankin näin vain pahennat tilannettasi kun olet helposti pompoteltavissa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on kyllä niitä, jotka ei ole koskaan käyneet töissä. Ahdistus on alkanut jo yläasteella.
Isotätini (syntynyt 1946) kertoi, miten 60- ja 70-luvulla pätkätyöt oli ihan tavallisia. Kauppaan pääsi kesäksi töihin, lopusta ei tietoa, vähän sen mukaan katsottiin, koska kesälomalaiset lähti tms. Sitten kotiapulaiseksi Helsinkiin, siitä keväällä taimitarhalle, sen jälkeen sairaalaan siivoamaan jne. Kuukauden ja kahden työsuhteita, joten ei määräaikaisuus ja pätkätyöt mikään uusi ilmiö ole.
Ei pätkätyöt ole uusi asia ei, mutta silloin myös työnhaku oli huomattavasti helpompaa ja usein jos menit rohkeasti kysymään töitä niin niitä hanttihommia saattoi hyvinkin löytyä. Nykyään säädökset vaativat ihan lailla että pitää olla koulutus, nimike jne. Myös työnantajat vaativat hurjan paljon työntekijöiltään, esim. Monikaan ei taida tietää kuinka paljon se pienen naapurin kaupan kassatädin täytyy oikeasti osata erilaisia hommia ja työnkuvia selviytyäkseen työstään. Tai miten kova paine ja kiire siivoojilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on kyllä niitä, jotka ei ole koskaan käyneet töissä. Ahdistus on alkanut jo yläasteella.
Isotätini (syntynyt 1946) kertoi, miten 60- ja 70-luvulla pätkätyöt oli ihan tavallisia. Kauppaan pääsi kesäksi töihin, lopusta ei tietoa, vähän sen mukaan katsottiin, koska kesälomalaiset lähti tms. Sitten kotiapulaiseksi Helsinkiin, siitä keväällä taimitarhalle, sen jälkeen sairaalaan siivoamaan jne. Kuukauden ja kahden työsuhteita, joten ei määräaikaisuus ja pätkätyöt mikään uusi ilmiö ole.Ei pätkätyöt ole uusi asia ei, mutta silloin myös työnhaku oli huomattavasti helpompaa ja usein jos menit rohkeasti kysymään töitä niin niitä hanttihommia saattoi hyvinkin löytyä. Nykyään säädökset vaativat ihan lailla että pitää olla koulutus, nimike jne. Myös työnantajat vaativat hurjan paljon työntekijöiltään, esim. Monikaan ei taida tietää kuinka paljon se pienen naapurin kaupan kassatädin täytyy oikeasti osata erilaisia hommia ja työnkuvia selviytyäkseen työstään. Tai miten kova paine ja kiire siivoojilla on.
Aiemmin tehtiin pätkätöitä enemmän ihan omasta halusta. Nykyään niitä tehdään usein pakon sanelemena jos ei muuta saada ja sama koskee osa-aikaisia töitä. Ja tosiaan vaatimustaso kasvanut paljon (henkisesti ainakin).
Vierailija kirjoitti:
Nämä on kyllä niitä, jotka ei ole koskaan käyneet töissä. Ahdistus on alkanut jo yläasteella.
Isotätini (syntynyt 1946) kertoi, miten 60- ja 70-luvulla pätkätyöt oli ihan tavallisia. Kauppaan pääsi kesäksi töihin, lopusta ei tietoa, vähän sen mukaan katsottiin, koska kesälomalaiset lähti tms. Sitten kotiapulaiseksi Helsinkiin, siitä keväällä taimitarhalle, sen jälkeen sairaalaan siivoamaan jne. Kuukauden ja kahden työsuhteita, joten ei määräaikaisuus ja pätkätyöt mikään uusi ilmiö ole.
Tuohon aikaan ei koulutetut ihmiset ja akateemiset varsinkaan tehneet mitään pätkätöitä. Kaikilla oli hyvin palkattu vakihomma (ainakin jos itse halusi).
Mä lopetin palkkatyössä. Olen graafinen suunnittelija ja vuosien mittaan työkuormani kasvoi näin:
- videokuvaus ja editointi
- valokuvaus ja kuvankäsittely
- äänimaailman suunnittelu, toteutus ja editointi
- sisällöntuotanto eli blogiartikkelien kirjoitus, myös englanniksi
- B2B-myynti
- Adwords, Display ja FB-mainonta
- myynnin ja markkinoinnin raportointi firman johdolle
- muut toimiston juoksevat tehtävät esim. laskutus
Ja tämä on ihan tositarina. Ja työnantajat ihmettelevät miksi nuoret haluavat ennemmin freelancereiksi kun saa suunnitella itse oman elämänsä, ja miksi jo töissä olevat uupuvat ja sairastuvat!
Vierailija kirjoitti:
Nämä on kyllä niitä, jotka ei ole koskaan käyneet töissä. Ahdistus on alkanut jo yläasteella.
Isotätini (syntynyt 1946) kertoi, miten 60- ja 70-luvulla pätkätyöt oli ihan tavallisia. Kauppaan pääsi kesäksi töihin, lopusta ei tietoa, vähän sen mukaan katsottiin, koska kesälomalaiset lähti tms. Sitten kotiapulaiseksi Helsinkiin, siitä keväällä taimitarhalle, sen jälkeen sairaalaan siivoamaan jne. Kuukauden ja kahden työsuhteita, joten ei määräaikaisuus ja pätkätyöt mikään uusi ilmiö ole.
Mutta silloin voi luottaa siihen, että kun yksi pätkä päättyy, niin heti löytää uuden pätkän jotain muuta. Töitä riitti ja työhön pääsi melko helposti. Jossain määrin tämä piti paikkansa vielä 1980-luvullakin, ihan omastakin kokemuksesta puhun.
Siksi kai monet vanhemmat ihmiset jaksavat niin hokea sitä "kyllä töitä tekevälle riittää". Se on ollut heidän omassa nuoruudessaan ja kenties vielä keski-iässäkin ihan totta. Eivätkä kaikki ole havahtuneet tähän päivään.
Henkinen työsuojelu puuttuu kokonaan työpaikoilta. Fyysinen työsuojelu on kyllä todella tarkkaa nykyisin.
Sähköpöytä kyllä pitää olla työntekijällä mutta henkinen kuormitus saa olla samaan aikaan mitä tahansa.
Usein nämä nuoret naiset saattavat olla yhden tai kahden lapsen äitejä, hyvässä tai pahassa tapauksessa yksinhuoltajia riippuen lasten isästä/isistä. Kun samalla hoitaa kodin ja lapset ja viennit ja tuonnit, niin joutuu miettimään myös tämän ruletin, joten en yhtään ihmettele, jossei naisilla pää kestä, koska koko ajan vaatimukset kasvavat ja palkka ei silti työmäärään nähden nouse. Typerimmät viisaudet näihin tulee keski-ikäisiltä miehiltä mersun ratin takaa, jotka hurauttavat kahdesti vuodessa renkaan vaihtoon ja juottaa asiakkaita yrityksen keskiportailta. Heillä on aina selitys valmiina kaikkeen. Omani oli ex-pomoni, ei ole ollut ikävä sitä asennemaailmaa.
Syy on naisten taipumus neuroottisuuteen. "Tasa-arvon" myötä miehet ja naiset tulevat yhä erilaisemmiksi ominaisuuksiltaan ja siksi työmarkkinatkin eriytyvät edelleen miesten ja naisten välillä. Siksi myös kaikenmaailman pelkosektiot sun muut yleistyvät ja juuri naiset ahdistuvat ilmastostakin.
Niin kuin tässäkin sanotaan niin ero saikuissa sukupuolten välillä on suurempi juuri egalitaarisuuteen satsanneilla mailla.
Sverige är ett av världens mest jämställda länder men när det gäller hälsa råder det stora skillnader. Enligt Försäkringskassans Socialförsäkringsrapport 2018 är sjukfrånvaron bland anställda i Sverige högre jämfört med andra länder i Västeuropa. Likaså har kvinnor i Sverige högre sjukfrånvaro än kvinnor i andra länder, medan män ligger under genomsnittet.
https://www.centerkvinnorna.se/nyheter/nyhetsarkiv-2019/2019-08-15-allv…
Vtuttaa nuo kommentit " pari vuottaa kun jaksaa käydä järjestelmän läpi niin kyllä kotiin saa jäädä pysyvästi lorvimaan mikäli ei omaa suurempia ambitioita maallisen mammonan suhteen"
Itse olen jo 13 vuotta "käynyt järjestelmää läpi" ja koko ajan saa tehdä selvityksiä kelalle ja työkkäriin, saikulle pääsee muutamaksi kuukaudeksi aina parin vuoden välein.
Olen jo aika valmis hirttäytymään parvekkeeltani, pitää vaan odottaa että lemmikistä aika jättää.