Lue keskustelun säännöt.
Nuorten naisten työkyvyttömyyseläkkeet yleistyneet, syytä ei tiedetä.
27.02.2020 |
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1eed2052-dd42-40c4-a664-18aec8a42…
Kun tarpeeksi kauan kiusataan, painataan alas, pompotellaan määräaikaisissa huonolla palkalla niin se tekee tehtävänsä.
Itse olen 30v ja ollut tässä noidankehässä jo 11 vuotta. Keho sanoi ittensä irti. En pysty enää elää tossa paineessa. Kesäloma en ole koskaan nähnykkään kiitos määräaikaiset sopparit ja ilkeät työyhteisöt.
Kommentit (117)
Jos työilmapiiri on ongelma kannattaa kokeilla varastoa. Ihan kaikissa paikoissa ei oo kivaa, mutta löysin itse vuosien kiusaamisen jälkeen kivan paikan. Suosittelen kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nr. 99:
Ei se minusta suoraan tasa-arvon vikaa ole. Tasa-arvo on kokonaisuutena hyvä asia kuitenkin, ja nostaa kaikkien elintasoa. Mutta vaatimukset elintason suhteen kyllä ovat aikaisempaa kovemmat. Siinä missä ennen ajateltiin keskiluokkaa, nyt on käynnissä kova kilpailu siitä kuka nousee ylempään ja kuka jää alempaan keskiluokkaan.
Toinen asia, ja tällä palstallakin melkoinen tabu, on että sukupuolten luottamus toisiinsa on mennyttä. Naiset eivät halua puhua asiasta, koska naiset eivät halua paluuta entiseen kun pariuduttiin nuorina. Naiset haluavat kokea "kaiken", ja vakiintua vasta kalkkiviivoilla, maksimoiden sinkkuajan ja elämykset ennen sitä.
Elämyksiä tuottaa parhaiten pieni joukko miehiä, jotka ikävä kyllä eivät ole niitä luotettavimpia tai ainakaan vakiintumishaluisia. Naiset saavat elämyksensä, mutta eivät molemminpuolisen pelin jälkeen luota miehiin.
Samanaikaisesti ne vakaammat miehet jotka jäävät paitsioon kolmekymppisiksi asti, menettävät luottamuksensa naisiin joita ei vakaa tavismies kiinnosta ennen kuin ikää on 29v. Tämä oli uudessa kyselyssä yleisin syy siihen miksi miehet ovat skeptisiä lisääntymisen suhteen.
Kun luottamusta ei ole, naisten onkin vaikeaa löytää perheeisä joka on valmis aloittamaan perheprojektin naisen toivomana hetkenä max 2 vuotta tapaamisesta. Koska naiset eivät luota miehiin, haluavat he varmistaa uransa ja eläkkeensä ennen sitoutumista. Lopputuloksena on stressaavaa sompailua opintojen, työn, matkustelun/seikkailemisen ja perhehaaveiden välillä.
Samanaikaisesti naisten voimaannuttavat esikuvat rummuttavat kuinka ei kannata antaa nuoruuttaan millekään tavismiehelle. Ehei, sisko! Elä, pane, seikkaile! Elämä on matka! Mutta koska aikaa on, kiitos biologian, lopulta vähän...ei kaikki olekaan niin kivaa.
Kierre on valmis. Naiset ensin stressaantuvat ristipaineesta ja sitten masentuvat, miehet ensin suuttuvat mahdollisuuksien puutteesta ja sitten masentuvat. Ja tässä sitä ollaan.
Minulla kokemus päinvastaiseen suuntaan, että miehillä on se tarve nuoruuden venytykseen. Tavalliset miehet tekevät ongelman siitä kun eivät saa seksiä seksinä, ovat "friendzonella" tjsp. Pitäisi saada elää ns. paneskeluvaihe ja ajatellaan että kaikki naiset tänä päivänä elävät sellaisen, vaikka oikeasti vähemmistöä naisista luonnostaan kiinnostaa. Kaikki mitä nämä mielestään paitsi jääneet luulevat naisten seksielämästä on vain omien tarpeiden projisointia. Seksuaalista vapautta myydään median kautta jatkuvasti naisille (miehille ei tarvitse) mutta ainoa mistä on ollut kunnon joukkoliikkeeksi on naisten oikeus sanoa ei.
Minua ei ole auttanut eteenpäin tämä negatiivinen ja ilkeä ilmapiiri mitä Suomessa on.
Koko ketju samaa valitusta kuin sillä yhdellä homolla joka oli kansanedustajan avustajana ja nyt ei kuulemma voi enää koskaan tehdä mitään. Joutui ulkoiluttamaan koiraa kuulemma vähän liikaa.
Man up, tytöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäköpaineiden takia itkua en ymmärrä. Siinä leikissä naiset ovat omasta halustaan. Kukaan ei siihen pakota ja jos kukaan ei siihen lähde ei kellään ole niitä murheitakaan.
Suolistosairaudet on se jossa myös epäilen omaa vaikutusta. Katsokaa ihmiset mitä syötte! Käsittämättömiä muka-ruokasotkuja ja purkista päälle mitä jää terveellisyydestä uupumaan. Luonnotonta. Päälle se hvetillinen kemikaalikuorma hiusvärien, irtoripsien, kulmien, naaman turvotusaineiden, silikonien, kynsilakkojen, voiteiden, meikkien, hiuslakkojen ja tatuointien tähden. En jlauta ihmettele että terveys on lujilla.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nr. 99:
Ei se minusta suoraan tasa-arvon vikaa ole. Tasa-arvo on kokonaisuutena hyvä asia kuitenkin, ja nostaa kaikkien elintasoa. Mutta vaatimukset elintason suhteen kyllä ovat aikaisempaa kovemmat. Siinä missä ennen ajateltiin keskiluokkaa, nyt on käynnissä kova kilpailu siitä kuka nousee ylempään ja kuka jää alempaan keskiluokkaan.
Toinen asia, ja tällä palstallakin melkoinen tabu, on että sukupuolten luottamus toisiinsa on mennyttä. Naiset eivät halua puhua asiasta, koska naiset eivät halua paluuta entiseen kun pariuduttiin nuorina. Naiset haluavat kokea "kaiken", ja vakiintua vasta kalkkiviivoilla, maksimoiden sinkkuajan ja elämykset ennen sitä.
Elämyksiä tuottaa parhaiten pieni joukko miehiä, jotka ikävä kyllä eivät ole niitä luotettavimpia tai ainakaan vakiintumishaluisia. Naiset saavat elämyksensä, mutta eivät molemminpuolisen pelin jälkeen luota miehiin.
Samanaikaisesti ne vakaammat miehet jotka jäävät paitsioon kolmekymppisiksi asti, menettävät luottamuksensa naisiin joita ei vakaa tavismies kiinnosta ennen kuin ikää on 29v. Tämä oli uudessa kyselyssä yleisin syy siihen miksi miehet ovat skeptisiä lisääntymisen suhteen.
Kun luottamusta ei ole, naisten onkin vaikeaa löytää perheeisä joka on valmis aloittamaan perheprojektin naisen toivomana hetkenä max 2 vuotta tapaamisesta. Koska naiset eivät luota miehiin, haluavat he varmistaa uransa ja eläkkeensä ennen sitoutumista. Lopputuloksena on stressaavaa sompailua opintojen, työn, matkustelun/seikkailemisen ja perhehaaveiden välillä.
Samanaikaisesti naisten voimaannuttavat esikuvat rummuttavat kuinka ei kannata antaa nuoruuttaan millekään tavismiehelle. Ehei, sisko! Elä, pane, seikkaile! Elämä on matka! Mutta koska aikaa on, kiitos biologian, lopulta vähän...ei kaikki olekaan niin kivaa.
Kierre on valmis. Naiset ensin stressaantuvat ristipaineesta ja sitten masentuvat, miehet ensin suuttuvat mahdollisuuksien puutteesta ja sitten masentuvat. Ja tässä sitä ollaan.
Miehistä ei ole ottamaan perinteisen miehen roolia. Jo tuontivaimojen avioero tilastotkin kertovat siitä ettei täällä ollutkaan odottamassa pullalta tuoksuva koti ja kotirouvan pesti, vaan pikemminkin työleiri jota moderni nainen kavahtaa kuin ruttoa. Mieluiten elää itselleen unohtaen saidat puolisot. Ps. Itse en aio saada lapsia, joten ole huoleti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nr. 99:
Ei se minusta suoraan tasa-arvon vikaa ole. Tasa-arvo on kokonaisuutena hyvä asia kuitenkin, ja nostaa kaikkien elintasoa. Mutta vaatimukset elintason suhteen kyllä ovat aikaisempaa kovemmat. Siinä missä ennen ajateltiin keskiluokkaa, nyt on käynnissä kova kilpailu siitä kuka nousee ylempään ja kuka jää alempaan keskiluokkaan.
Toinen asia, ja tällä palstallakin melkoinen tabu, on että sukupuolten luottamus toisiinsa on mennyttä. Naiset eivät halua puhua asiasta, koska naiset eivät halua paluuta entiseen kun pariuduttiin nuorina. Naiset haluavat kokea "kaiken", ja vakiintua vasta kalkkiviivoilla, maksimoiden sinkkuajan ja elämykset ennen sitä.
Elämyksiä tuottaa parhaiten pieni joukko miehiä, jotka ikävä kyllä eivät ole niitä luotettavimpia tai ainakaan vakiintumishaluisia. Naiset saavat elämyksensä, mutta eivät molemminpuolisen pelin jälkeen luota miehiin.
Samanaikaisesti ne vakaammat miehet jotka jäävät paitsioon kolmekymppisiksi asti, menettävät luottamuksensa naisiin joita ei vakaa tavismies kiinnosta ennen kuin ikää on 29v. Tämä oli uudessa kyselyssä yleisin syy siihen miksi miehet ovat skeptisiä lisääntymisen suhteen.
Kun luottamusta ei ole, naisten onkin vaikeaa löytää perheeisä joka on valmis aloittamaan perheprojektin naisen toivomana hetkenä max 2 vuotta tapaamisesta. Koska naiset eivät luota miehiin, haluavat he varmistaa uransa ja eläkkeensä ennen sitoutumista. Lopputuloksena on stressaavaa sompailua opintojen, työn, matkustelun/seikkailemisen ja perhehaaveiden välillä.
Samanaikaisesti naisten voimaannuttavat esikuvat rummuttavat kuinka ei kannata antaa nuoruuttaan millekään tavismiehelle. Ehei, sisko! Elä, pane, seikkaile! Elämä on matka! Mutta koska aikaa on, kiitos biologian, lopulta vähän...ei kaikki olekaan niin kivaa.
Kierre on valmis. Naiset ensin stressaantuvat ristipaineesta ja sitten masentuvat, miehet ensin suuttuvat mahdollisuuksien puutteesta ja sitten masentuvat. Ja tässä sitä ollaan.
Miehistä ei ole ottamaan perinteisen miehen roolia. Jo tuontivaimojen avioero tilastotkin kertovat siitä ettei täällä ollutkaan odottamassa pullalta tuoksuva koti ja kotirouvan pesti, vaan pikemminkin työleiri jota moderni nainen kavahtaa kuin ruttoa. Mieluiten elää itselleen unohtaen saidat puolisot. Ps. Itse en aio saada lapsia, joten ole huoleti ;)
Kirjoituksestasi aistii syvän pettymyksen ja yksinäisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nr. 99:
Ei se minusta suoraan tasa-arvon vikaa ole. Tasa-arvo on kokonaisuutena hyvä asia kuitenkin, ja nostaa kaikkien elintasoa. Mutta vaatimukset elintason suhteen kyllä ovat aikaisempaa kovemmat. Siinä missä ennen ajateltiin keskiluokkaa, nyt on käynnissä kova kilpailu siitä kuka nousee ylempään ja kuka jää alempaan keskiluokkaan.
Toinen asia, ja tällä palstallakin melkoinen tabu, on että sukupuolten luottamus toisiinsa on mennyttä. Naiset eivät halua puhua asiasta, koska naiset eivät halua paluuta entiseen kun pariuduttiin nuorina. Naiset haluavat kokea "kaiken", ja vakiintua vasta kalkkiviivoilla, maksimoiden sinkkuajan ja elämykset ennen sitä.
Elämyksiä tuottaa parhaiten pieni joukko miehiä, jotka ikävä kyllä eivät ole niitä luotettavimpia tai ainakaan vakiintumishaluisia. Naiset saavat elämyksensä, mutta eivät molemminpuolisen pelin jälkeen luota miehiin.
Samanaikaisesti ne vakaammat miehet jotka jäävät paitsioon kolmekymppisiksi asti, menettävät luottamuksensa naisiin joita ei vakaa tavismies kiinnosta ennen kuin ikää on 29v. Tämä oli uudessa kyselyssä yleisin syy siihen miksi miehet ovat skeptisiä lisääntymisen suhteen.
Kun luottamusta ei ole, naisten onkin vaikeaa löytää perheeisä joka on valmis aloittamaan perheprojektin naisen toivomana hetkenä max 2 vuotta tapaamisesta. Koska naiset eivät luota miehiin, haluavat he varmistaa uransa ja eläkkeensä ennen sitoutumista. Lopputuloksena on stressaavaa sompailua opintojen, työn, matkustelun/seikkailemisen ja perhehaaveiden välillä.
Samanaikaisesti naisten voimaannuttavat esikuvat rummuttavat kuinka ei kannata antaa nuoruuttaan millekään tavismiehelle. Ehei, sisko! Elä, pane, seikkaile! Elämä on matka! Mutta koska aikaa on, kiitos biologian, lopulta vähän...ei kaikki olekaan niin kivaa.
Kierre on valmis. Naiset ensin stressaantuvat ristipaineesta ja sitten masentuvat, miehet ensin suuttuvat mahdollisuuksien puutteesta ja sitten masentuvat. Ja tässä sitä ollaan.
Miehistä ei ole ottamaan perinteisen miehen roolia. Jo tuontivaimojen avioero tilastotkin kertovat siitä ettei täällä ollutkaan odottamassa pullalta tuoksuva koti ja kotirouvan pesti, vaan pikemminkin työleiri jota moderni nainen kavahtaa kuin ruttoa. Mieluiten elää itselleen unohtaen saidat puolisot. Ps. Itse en aio saada lapsia, joten ole huoleti ;)
Kirjoituksestasi aistii syvän pettymyksen ja yksinäisyyden.
Selitä tilastot. Miksi olisin pettynyt? Tulen todennäköisesti elämään terveempänä ilman miestä ja perhettä. Perheessä eläneet naiset kuolevat keskimäärin nuorempana kuin sinkkuna olleet. Maailman vanhimmaksi elänyt mieskin sanoi korkean iän salaisuudeksi sinkkuuden :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Syytä ei tiedetä"
Höpöhöpö, tottakai tiedetään ja syy on siihen nykypäivän tasa-arvon perään huutelu, naiset eivät pärjää työelämässä samalla tavalla kuin miehet vaan olisivat onnellisempia kotona lapsia hoitamassa.
Olisin naisena, joskin koulutettuna, mielelläni kotona lasten kanssa. Se kuitenkin edellyttäisi, että kumppani olisi tarpeeksi varakas elättämään koko pesueen sekä kartuttamaan minun säästöjäni ja eläkettäni.
Valitettavasti tuo on mahdollista vain hyvin harvalle. Nykyään puolet liitoista kariutuu eikä miehiä pidä vaimoissaan mikään uskonnollinen tai sosiaalinen paine, joten et voi olla varma ettei mies petä ja vaihda nuorempaan. Silloin olet liemessä jos olet ollut poissa työelämästä eikä sinulla ole minkäänlaisia säästöjä. Lisäksi nykyajan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naisen elättäminen on miehille vierasta ja en ainakaan itse halua asettaa itseäni asemaan jossa miehellä on minuun täysi taloudellinen ylivalta.
Esimerkiksi oma äitini on esimerkki matalapalkkaisesta, vuosia kotiäitinä olleesta naisesta jolla ei ollut usean lapsen äitinä mitään mahdollisuutta erota rahakirstun päällä istuvasta isästäni, vaikka lyhyesti sanottuna aihetta olisi ollut. Eli toisin sanoen moni nainen olisi varmaan mielellään kotona, mutta jos ei ole perintöä tai anteliasta varakasta miestä niin tuollainen ratkaisu on yksinkertaisesti liian riskaabeli nykyajan yleisen epävarmuuden ja alentuneen uskon yhteiskuntaan ja muihin kantaviin turvaverkostoihin huomioon ottaen.
Tämän tämä tasa-arvo hyseria on tehnyt, se on muuttanut yhteiskuntaa niin ettei naisella ole juurikaan vaihtoehtoa jäädä kotiin, mikä olisi se ihanteellisin ei pelkästään naiselle itselleen, mutta myös lapsille. On järkyttävää kuinka jo pienet vauvatkin laitetaan muualle hoitoon taistelemaan hoitotätien huomiosta kymmenien muiden lasten kanssa pitkän työpäivän ajaksi. Ei mikään yhteiskunta tule sillä tavalla onnelliseksi ja se näkyy nyt masentuneisuutena ja onnellisuuden laskuna.
Tämän perään naiset alkoivat huutamaan ja tässä ollaan, syntyvyyskin kovassa laskussa.
Miten "tasa-arvohysteria" on muuttanut kotiinjäämisen mahdollisuutta? Miten pätkätyöt muuttivat pahemmaksi sitä vaihtoehtoa, että nainen jäisi kotiäidiksi eikä kävisi töissä lainkaan, jos niin haluaisi tehdä? Kaikkia naisia ei kiinnosta kotiäidin virka, eikä miehen armoille jääminen. Pätkätyöt ym eivät helpota asiaa, vaan ei helpota siihen vanhaan kakkoskansalaisen rooliin palaaminenkaan. Naisten masennusta tai onnellisuuden laskua tuskin ennen "tasa-arvohysteriaa" mittailtiin. Eihän sellainen miehiä kiinnosta jos vain kotipiika toimii halutulla tavalla. eri
Ennen pistettiin raksat talveksi kiinni. Sen ajan pätkätöitä.
Työkyvyttömyys oli tuntematon käsite ja ennenkaikkea ei valitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on naisten taipumus neuroottisuuteen.
Jaa. No entäs ne tuhannet "syrjäytyneet", nehän ovat järjestään miespuolisia pitsanmässyttäjiä, jotka täyttävät päivänsä tietokonepeleillä. Ei aikomustakaan mennä töihin, tai edes armeijaan.
Mutta eivät valita osaansa, kuten akateemiset, typeryyksissään väärän uravalinnan tehneet naiset.
Nauttikaa nyt akateemisuuden hedelmiä oikein pohjaan asti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on naisten taipumus neuroottisuuteen.
Jaa. No entäs ne tuhannet "syrjäytyneet", nehän ovat järjestään miespuolisia pitsanmässyttäjiä, jotka täyttävät päivänsä tietokonepeleillä. Ei aikomustakaan mennä töihin, tai edes armeijaan.
Mutta eivät valita osaansa, kuten akateemiset, typeryyksissään väärän uravalinnan tehneet naiset.
Nauttikaa nyt akateemisuuden hedelmiä oikein pohjaan asti!
Yhteiskunnan kuormittaminen miesten syrjäytymistyyliin ilman pyrkimystä parempaan on parempi vaihtoehto?
Väärä uravalintakin on silti parempi vaihtoehto siihen entiseen nyrkki-hella-malliin verrattuna. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita etteikö asioita kannattaisi yrittää parantaa, tai epäkohtia tuoda esille. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus nr. 99:
Ei se minusta suoraan tasa-arvon vikaa ole. Tasa-arvo on kokonaisuutena hyvä asia kuitenkin, ja nostaa kaikkien elintasoa. Mutta vaatimukset elintason suhteen kyllä ovat aikaisempaa kovemmat. Siinä missä ennen ajateltiin keskiluokkaa, nyt on käynnissä kova kilpailu siitä kuka nousee ylempään ja kuka jää alempaan keskiluokkaan.
Toinen asia, ja tällä palstallakin melkoinen tabu, on että sukupuolten luottamus toisiinsa on mennyttä. Naiset eivät halua puhua asiasta, koska naiset eivät halua paluuta entiseen kun pariuduttiin nuorina. Naiset haluavat kokea "kaiken", ja vakiintua vasta kalkkiviivoilla, maksimoiden sinkkuajan ja elämykset ennen sitä.
Elämyksiä tuottaa parhaiten pieni joukko miehiä, jotka ikävä kyllä eivät ole niitä luotettavimpia tai ainakaan vakiintumishaluisia. Naiset saavat elämyksensä, mutta eivät molemminpuolisen pelin jälkeen luota miehiin.
Samanaikaisesti ne vakaammat miehet jotka jäävät paitsioon kolmekymppisiksi asti, menettävät luottamuksensa naisiin joita ei vakaa tavismies kiinnosta ennen kuin ikää on 29v. Tämä oli uudessa kyselyssä yleisin syy siihen miksi miehet ovat skeptisiä lisääntymisen suhteen.
Kun luottamusta ei ole, naisten onkin vaikeaa löytää perheeisä joka on valmis aloittamaan perheprojektin naisen toivomana hetkenä max 2 vuotta tapaamisesta. Koska naiset eivät luota miehiin, haluavat he varmistaa uransa ja eläkkeensä ennen sitoutumista. Lopputuloksena on stressaavaa sompailua opintojen, työn, matkustelun/seikkailemisen ja perhehaaveiden välillä.
Samanaikaisesti naisten voimaannuttavat esikuvat rummuttavat kuinka ei kannata antaa nuoruuttaan millekään tavismiehelle. Ehei, sisko! Elä, pane, seikkaile! Elämä on matka! Mutta koska aikaa on, kiitos biologian, lopulta vähän...ei kaikki olekaan niin kivaa.
Kierre on valmis. Naiset ensin stressaantuvat ristipaineesta ja sitten masentuvat, miehet ensin suuttuvat mahdollisuuksien puutteesta ja sitten masentuvat. Ja tässä sitä ollaan.
Aikamoista soopaa ja omien toiveiden projisointia. Sullä on jokin pinttynyt palstamiesten vaalima pakkomielle, että kolmekymppiset naiset väen vängällä huolisivat "tasoaan" alemman (paitsi että vain tavismiehen mielestä nainen ja mies ovat samaa tasoa, vaikka nainen olisi yhä 30v. miestään nuorempi, kauniimpi ja koulutetumpi), kun biologinen kello kilkattaa. Missä tällaista muka tapahtuu?
Vähästäpä tavismiehet valittavat, jos he joka tapauksessa kolmekymppisenä pääsisivät naimisiin ikäisensä naisen kanssa. Vai pitäisikö 30v. tavismiehen saada itseään huomattavasti nuorempi nainen? Ja tavismies on varmaan pelkän amiksen käynyt, tavisnainen sen sijaan akateeminen. Teistä vain mies voi opiskelemalla nostaa tasoaan ja vaatia missinnäköistä nuorta kumppania (eli jjälleen itseään tasokkaampaa).
Kauniiden ja koulutettujen naisten pitäisi huolia viimeistään 23v. jokin tavallistakin tavallisempi amispena, eivätkä he saisi edes nuorena tapailla muita (elä, pane, seikkaile!), niin kaikki pariutumiseen ja syntyvyyteen liittyvät ongelmat ratkeaisivat kuin taikaiskusta, jos vaan ne naiset tajuaisivat oman tasonsa. Eli jos tavismiehet saisivat valita nuorten naisten joukosta ne, ketkä silmää eniten miellyttävät, mitään ongelmia ei olisi, jos naiset mukisematta suostuttava vaimoksi ja siitostammaksi näille miehille. Vois yhtä hyvin antaa niiden tavisnaisten valita tasoisensa kumppanit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on naisten taipumus neuroottisuuteen.
Jaa. No entäs ne tuhannet "syrjäytyneet", nehän ovat järjestään miespuolisia pitsanmässyttäjiä, jotka täyttävät päivänsä tietokonepeleillä. Ei aikomustakaan mennä töihin, tai edes armeijaan.
Mutta eivät valita osaansa, kuten akateemiset, typeryyksissään väärän uravalinnan tehneet naiset.
Nauttikaa nyt akateemisuuden hedelmiä oikein pohjaan asti!
Reps. Miehet eivät muuta tee kuin valita naisten pariutumisesta tai pariutumattomaksi jäämisestä. Jäikö amis kesken? Eikö naiset huoli sua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on naisten taipumus neuroottisuuteen.
Jaa. No entäs ne tuhannet "syrjäytyneet", nehän ovat järjestään miespuolisia pitsanmässyttäjiä, jotka täyttävät päivänsä tietokonepeleillä. Ei aikomustakaan mennä töihin, tai edes armeijaan.
Mutta eivät valita osaansa, kuten akateemiset, typeryyksissään väärän uravalinnan tehneet naiset.
Nauttikaa nyt akateemisuuden hedelmiä oikein pohjaan asti!Yhteiskunnan kuormittaminen miesten syrjäytymistyyliin ilman pyrkimystä parempaan on parempi vaihtoehto?
Miesten syrjäytyminen = oma vika. Akateemisten naisten pätkätyöt = yhteiskunnan vika. Kaksinice moralismia vetelästi ajattelevien akat.mammojen tyyliin.
Väärä uravalintakin on silti parempi vaihtoehto siihen entiseen nyrkki-hella-malliin verrattuna. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita etteikö asioita kannattaisi yrittää parantaa, tai epäkohtia tuoda esille. eri
No eihän naiset halua lapsia eli kaikki hyvin.
Kaikki tutkimukset tukee lapsen aikaisin alkanutta kodin ulkopuolella tapahtuvaa hoitoa ja kasvatusta.
Kotirouvamaissa kuten Saksassa lapset on kolmivuotiaasta asti päivåhoidossa ja rouvat hommailee päivisin muuta kuin lastenhoitoa