Nainen perui treffit kun kuuli että olen tällä hetkellä työttömänä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne miehetkin osaa jankata siitä työllisyydestä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun lähes aina hirveä uteleminen siitä ja sitten keskustelu jopa loppuu kun vastaus ei miellytä. Viimeksi mies jopa sanoi että olenko joku nisti? Mitä hemmettiä.

Joo, ei se varmasti sukupuolta kysy. Kokoomuspellejä on molemmissa sukupuolissa, ja ne kannattaa jättää omaan arvoonsa ihan suosiolla. Ei sellaisen kanssa olisi kuitenkaan kivaa, joten säästyy vaan molempien aikaa kun jättää ne ensimmäisetkin treffit väliin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne miehetkin osaa jankata siitä työllisyydestä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun lähes aina hirveä uteleminen siitä ja sitten keskustelu jopa loppuu kun vastaus ei miellytä. Viimeksi mies jopa sanoi että olenko joku nisti? Mitä hemmettiä.

Ja osa noista päätyy lopulta hakemaan jonkun tuontivaimon jossa ei nähdä mitään ongelmaa. Someen ja lehdistölle muistetaan kuitenkin eron jälkeen tulla antamaan tiedotteita. Niinku, oikeesti wtf?

Tulipa yllätyksenä ettei tuo jäänytkään lompakon kurssin mennessä miinukselle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pari tuttavaa, joilla on ikityötön aviopuoliso, mies. Kyllä siinä koko perhe lapsineen syrjäytyy vähitellen. Ennen ei saanu edes penniäkää jos vaimo kävi työssä. Vähitellen synty ikova kateus muita ihmisiä kohtaan. Helsinki on niin kallis paikka että pelkällä romatiikalla elää just puoli vuotta. Jos tulee ero, paremmmin pärjää ilman työtöntä miestä. Työtön mies ei kai sitten lapsista maksa   edes elatusmaksuja. Mitä ne lapset sitten syövät , sitä romantiikkaa vai ?. Täällä on äitien pakko olla laskelmoiva ja kova työtä tekemään. Tämän oppii kun katselee ympärilleen. Kuka maksaa laskut jos kotona makaa työtön mies.

Miten tämä liittyy sukupuoleen? Onko tilanne jotenkin olennaisesti eri, jos mies on töissä ja vaimo työtön?

Toiseksi, onko jokainen, joka on päivänkin elämästään työttömänä, ikityötön? Miksi tässä ketjussa jankutetaan elämäntapatyöttömistä, kun keskustelu kuitenkin lähti liikkeelle siitä, että aloittaja kertoi olevansa hetkellisesti työttömänä (vaikka trolli olikin)?

Peruisin itsekin treffit. Olen menestyvä finanssialan yrittäjä-nainen enkä koe jakavani samoja arvoja työttömän miehen kanssa enkä myöskään haluaisi elättää toista.

Vierailija kirjoitti:

Peruisin itsekin treffit. Olen menestyvä finanssialan yrittäjä-nainen enkä koe jakavani samoja arvoja työttömän miehen kanssa enkä myöskään haluaisi elättää toista.

Mitkä arvot jokaisella 200 000 työttömällä on? :D

Huomaa, että tähän joukkoon kuuluu sekä vankilasta vasta vapautunut Pera Jampasta että miljonääri Postin ex-TJ.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ero ja sen jälkeinen kahden vuoden työttömyys olivat elämäni parasta aikaa. Ansiosidonnaisella ei elintaso juuri pudonnut. Harrastelin, urheilin, matkustin, opiskelin yliopistossa, remontoin asunnon ja kesähuvilan, tapailin perhettä, sukulaisia ja kavereita. Ulkona oravanpyörästä ehti ajatella ja kasvaa henkisesti. Aivan loistavaa. Ei käynyt töissä aikaansa tuhlaavia kateeksi. Nyt olen taas työelämässä. Päällikkötason pestillä. Tulot korkeat mutta töiden ja työmatkojen vuoksi aikaa ei tahdo riittää uudelle naisystävälle.

Minä en ymmärrä tuota ajan riittämättömyyttä. Omassa parisuhteessani joka tapauksessa asuttiin ensimmäiset neljä vuotta erillään ja tavattiin viikonloppuisin + usein kerran viikossa. Kummallakin oli riittävästi aikaa niin omiin töihin kuin harrastuksiinkin. Ja silti oli aikaa myös viettää ihan arkea yhdessä, koska lähes joka viikonloppu vietettiin ihan perusarkea toisen luona, usein jopa to-illasta ma-aamuun, koska minulla on etätyömahdollisuus.

Samanlaista arkeahan elämä on suhteen vakiinnuttuakin.

Itselleni työ on paljon muuta kuin ajan tuhlaamista. Ehdin kyllä välillä palstaillakin mutta vastapainoksi on sitten tosiaan kuusipäiväisiä työviikkoja, pitkäksi venyviä päiviä ja työmatkoja.

t. Projektipäällikkö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse seurustelin vuosia työttömän kanssa.

Ei enää ikinä. Päätin että seuraavalla miehellä pitää olla työpaikka ja omistusasunto.

Nuo eivät olleet ykköskriteerit, deittailin varakkaampiakin kun nykyinen aviomieheni, mutta tärkeät kriteerit silti kun ajatteli perheen perustamista. En edes yrittänyt tutustua työttömiin.

No eikö lottomiljonääri kelpaa?

Minulle ei kelpaisi. Mitä ihmettä tekisimme yhdessä? Minulla pitkät työpäivät ja kuitenkin vain keskitulot, toisella rahaa ja aikaa vaikka maailmanympärimatkoihin.

Mutta aika harvaa taitaa tuo ongelma koskettaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruisin itsekin treffit. Olen menestyvä finanssialan yrittäjä-nainen enkä koe jakavani samoja arvoja työttömän miehen kanssa enkä myöskään haluaisi elättää toista.

Mitkä arvot jokaisella 200 000 työttömällä on? :D

Huomaa, että tähän joukkoon kuuluu sekä vankilasta vasta vapautunut Pera Jampasta että miljonääri Postin ex-TJ.

OT, sille postin ex TJ:lle tekisi ihan hyvää mennä siivoamaan rappuja tai hoitamaan mummoja.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Naisella on samaan aikaan 4-7 kumppaniehdokasta varalla ja 3 FWB suhdetta ja irtopano joka viikonloppu ja keskiviikkoisin, jos ei telkkarista tule mitään ja miehen tulee täyttää kyynärän mittainen lista vaatimuksia, että edes treffeille pääsisi. Kaakaota ja munkkipossu.

Hmm, eikös tämä tarkoita sitä että vaatimukset täyttäviä miehiä on pilvin pimein? 

Voi olla mahdollista, että on joskus joutunut hyväksikäytetyksi, jos on tapaillut työtöntä miestä, joka on maksattanut kaiken hänellä. Ei halua ehkä käydä enää läpi samaa, mutta sanoisin silti, ettet menettänyt mitään. Muista vain nimi tulevaisuutta varten, jos tulee joskus vastaan.

Itse en tuijota toisen työllisyystilannetta, vaan otin työttömän miehen, nykyään ollaan naimisissa ja mieskin sai töitä, vaikka pitkään joutuikin etsimään yllättävien sairauksien takia, jotka rajoittivat hyvin paljon aloja, joilla voi työskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömän deittikumppanin välttelyssä ei ole kyse statuksesta vaan pelosta, että joutuu lopulta elättämään toista ja että pahimmillaan ajautuu itsekin talousongelmiin. Jos muutatte yhteen ja puoliso on keskituloinen, ette saa asumistukea. Peruspäiväraha on käsittääkseni vajaa 600 euroa kuussa. Sillä ei hirveästi asumiskuluihin ja muihin arjen menoihin osallistuta. Lisäksi työttömällä on suurempi riski ajautua pikavippikierteeseen. Miehiä, joilla on maksuhäiriömerkintöjä ja elämänhallinnan ongelmia, on ihan tilastollisestikin niin paljon, että helpommalla pääsee, kun ottaa yksittäisenkin riskitekijän, kuten nyt vaikka työttömyyden vakavasti.

Jos sinulla on oma elämänhallinta sillä tasolla, että joudut ja ajaudut, niin kannattaa varmaan keskittyä ihan muihin asioihin kuin deittailuun.

Edelleen kyllä repeilen tälle sekoilun määrälle ketjussa. Joka toisessa viestissä sanotaan, että eihän siinä mitään jos on hetkellisesti työttömänä, kunhan hakee töitä, ja näitä peukutetaan ja myötäillään. Sitten joka toisessa viestissä sanotaan, että jokainen työtön on rikollinen ja luuseri. Ja näitä peukutetaan ja myötäillään vähintään yhtä innoissaan. Eikä kukaan tunnu näkevän ristiriitaa näiden kommenttien välillä.

Omassa elämänhallinnassani ei ole mitään haasteita, mutta parisuhde työttömän miehen kanssa on alkanut käydä raskaaksi. Mies oli tavatessamme töissä, mutta hänen määräaikainen sopimuksensa päättyi noin puoli vuotta seurustelun alettua. Niin kauan, kun mies sai ansiosidonnaista päivärahaa, pärjäsimme hyvin, mutta miehen pudottua peruspäivärahalle olemme joutuneet sinnittelemään. Olen sen verran hyvätuloinen, että emme saa esimerkiksi asumistukea. Mies on etsinyt kyllä töitä ja aina välillä saanutkin muutaman viikon tai kuukauden mittaisia sopimuksia mutta ei mitään pysyvää.

Pärjäämme nälkää näkemättä ja pystymme ostamaan haluamamme vaatteet ja hygieniatarvikkeet, mutta jatkuva talouden epätasapaino ei tee hyvää suhteelle. Teen paljon ylitöitä ja silti palkkapäivän lähestyessä on tili lähes tyhjä. Miehen hyvät ominaisuudet eivät riitä kompensoimaan jatkuvaa taloudellista epävarmuutta ja siitä aiheutuvaa stressiä niin, että tuntisin saavani suhteesta jotain sellaista, joka auttaisi sietämään sen huonoja puolia. Ei ole hyväksi psyykelle tulla raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja löytää toinen sohvalta pleikkaa pelaamasta.

Elintasoni olisi merkittävästi korkeampi, jos eläisin yksin. Tilanteen jatkuessa toinen alkaa väistämättä tuntua taakalta. Jos olisin tiennyt etukäteen, että miehen työttömyys pitkittyy, en ehkä olisi ryhtynyt suhteeseen. Vastaavasti jos suhteemme päättyy, olen uutta kumppania etsiessäni varovaisempi enkä enää kuvittele, että jos toinen vain on hyvä tyyppi, ei muulla ole väliä.

Mutta "työtön asuu ilmaiseksi Helsingin keskustassa ja saa isommat tuet kuin työssäkäyvä saa palkkaa ja elintaso yhtä hyvä kuin työssäkäyvällä" - miksi tämän litanian huutajat nyt väittääkin, että työttömän elintaso on liian matala ja häntä saattaa joutua elättämään, kun tuet on niin matalat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse peruin treffit, kun kuulin ettei miehellä (40v) ole autoa. Asun paikassa, jonne ei pääse julkisilla. Olisi tullut seurustelusta vähän hankalaa, ja muutenkin, kyllä miehellä pitää auto olla, ja työpaikka.

Mikset itse hanki sitä autoa, etkä vain etsi ilmaista autonkuljettajaa?

Onko tällaisia naisia oikeasti vieläkin olemassa???

N50

Eiköhän hänellä ole auto jos kerta asuu paikassa jonne ei pääse julkisilla. Ei vaan itse halua olla miehelle kuskina. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta "työtön asuu ilmaiseksi Helsingin keskustassa ja saa isommat tuet kuin työssäkäyvä saa palkkaa ja elintaso yhtä hyvä kuin työssäkäyvällä" - miksi tämän litanian huutajat nyt väittääkin, että työttömän elintaso on liian matala ja häntä saattaa joutua elättämään, kun tuet on niin matalat?

Mistä ihmeestä olet keksinyt, että nämä olisivat samoja ihmisiä?

Miten voi olla työtön tämmöisessä tilanteessa, kun monilla aloilla on työvoimapula? Jos itse jäisin työttömäksi omalta alalta, niin tekisin sillä välin muun alan töitä, kuten olen joskus tehnytkin.

Eiköhän pakeissasa ollut pelko siitä että kyseessä on henkilö, jomta puuttuu yleinen elämänhallinta ja on syrjäytynyt. Kyllä kaikilla on oikeus parisuhteeseen, mutta enpä itsekkään lähtisi treffeille työttömän naisen kanssa em syystä

M32

Vierailija kirjoitti:

Voi olla mahdollista, että on joskus joutunut hyväksikäytetyksi, jos on tapaillut työtöntä miestä, joka on maksattanut kaiken hänellä. Ei halua ehkä käydä enää läpi samaa, mutta sanoisin silti, ettet menettänyt mitään. Muista vain nimi tulevaisuutta varten, jos tulee joskus vastaan.

Itse en tuijota toisen työllisyystilannetta, vaan otin työttömän miehen, nykyään ollaan naimisissa ja mieskin sai töitä, vaikka pitkään joutuikin etsimään yllättävien sairauksien takia, jotka rajoittivat hyvin paljon aloja, joilla voi työskennellä.

Mullakin oli työtön mies joka sai tuossa vuosi sitten työllistettyä itsensä yrittäjyyden kautta yli 10 vuoden työttömyyden jälkeen. Ottaisinko enää uudestaan työtöntä miestä? En. Molemmille oli henkisesti raskasta elää noi vuodet kun ei aina tiennyt milloin Kela jättää vahingossa maksamatta jonkun puuttuvan paperin takia tai peräti siitä syystä ettei paperi ollut liikkunut toimistolta eteenpäin. Tuosta yrittämisestäkin nousi iso haloo jonka takia jouduin elättämään miestä siihen asti kunnes sai nostettua ensimmäisen kunnon palkan.

Sain huomata ristiriitaisuuden työkkärin osalta. Osaltaan kannustavat yrittäjyyteen ja toisaalta taas nostavat metakan, jos joku päättääkin ruveta yrittäjäksi. No loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka keljuttikin maksaa kahden edestä.

Olen entinen pitkäaikaistyötön ja voin sanoa etten lähtisi suhteeseen työttömän kanssa ellei nyt aivan mullistavan suuret tunteet olisi kyseessä. Olin itse hirveä taakka miehelleni, niin taloudellisesti kuin henkisesti. 

Tapasin mukavan miehen treffisovelluksessa ja aika pian kavi ilmi, etta han ei ollut paitsi tyoton, myoskin kaytannollisesti katsoen varaton. 

Ei haitannut, mentiin treffeille, rakastuttiin ja han muutti, minun ehdotuksestani, luokseni asumaan n. 8kk seurustelun alkamisesta. 

Olen hanesta elatusvelvollinen, ei haittaa patkaakaan. Se rakkaus ja hellyys mita hanelta saan, on moninkertaisesti arvokkaampaa kuin raha. <3 Plus han tekee kaytannossa kaikki kotityot, eli minun ei tarvitse "kuin" kayda toissa. 

Kaydaan yhdessa ulkona syomassa, kaupunkilomilla viikonloppuisin, ja tietysti myos pidemmat ulkomaanlomat vietamme yhdessa. Haluan viettaa lomani nimenomaan hanen kanssaan, joten tietysti maksan myos kaiken silla hanella ei ole talla hetkella lainkaan tuloja. Tuntuisi myoskin todella kurjalta menna lomalle yksin ja jattaa hanet kotiin vain, koska hanella ei ole rahaa maksaa omaa osaansa. Se ei olisi millaan tasolla reilua. 

Eli vastauksena kysymykseesi AP: nykyaikana(kin) on naisia, joille miehen taloudellinen tilanne tai status eivat merkitse juurikaan. Joillekin meista rakkaus ja parisuhde ovat tarkeampia kuin materia. 

treffit kirjoitti:

Tapasin mukavan miehen treffisovelluksessa ja aika pian kavi ilmi, etta han ei ollut paitsi tyoton, myoskin kaytannollisesti katsoen varaton. 

Ei haitannut, mentiin treffeille, rakastuttiin ja han muutti, minun ehdotuksestani, luokseni asumaan n. 8kk seurustelun alkamisesta. 

Olen hanesta elatusvelvollinen, ei haittaa patkaakaan. Se rakkaus ja hellyys mita hanelta saan, on moninkertaisesti arvokkaampaa kuin raha. <3 Plus han tekee kaytannossa kaikki kotityot, eli minun ei tarvitse "kuin" kayda toissa. 

Kaydaan yhdessa ulkona syomassa, kaupunkilomilla viikonloppuisin, ja tietysti myos pidemmat ulkomaanlomat vietamme yhdessa. Haluan viettaa lomani nimenomaan hanen kanssaan, joten tietysti maksan myos kaiken silla hanella ei ole talla hetkella lainkaan tuloja. Tuntuisi myoskin todella kurjalta menna lomalle yksin ja jattaa hanet kotiin vain, koska hanella ei ole rahaa maksaa omaa osaansa. Se ei olisi millaan tasolla reilua. 

Eli vastauksena kysymykseesi AP: nykyaikana(kin) on naisia, joille miehen taloudellinen tilanne tai status eivat merkitse juurikaan. Joillekin meista rakkaus ja parisuhde ovat tarkeampia kuin materia. 

Näitä naisia on aina vaan harvemmassa, enkä yhtään ihmettele. Serkkuni eli tuollaisessa suhteessa elätettävän roolissa ja noin pari vuotta meni ihan hyvin kunnes alkoi heittäytymään täydelliseksi tolloksi. Ei jaksanut olla naisen järjestämässä työpaikassa vaan meni sinne krapulassa tai jätti tulematta. Hankki kauheat velat toiselle ennen kuin päätti päättää suhteen käymällä tämän päälle.

Itse en ottaisi riskiä saadakseni tuollaista laskelmoivaa nilkkiä joka osaa leikkiä vuosiakin mukavaa.

treffit kirjoitti:

Tapasin mukavan miehen treffisovelluksessa ja aika pian kavi ilmi, etta han ei ollut paitsi tyoton, myoskin kaytannollisesti katsoen varaton. 

Ei haitannut, mentiin treffeille, rakastuttiin ja han muutti, minun ehdotuksestani, luokseni asumaan n. 8kk seurustelun alkamisesta. 

Olen hanesta elatusvelvollinen, ei haittaa patkaakaan. Se rakkaus ja hellyys mita hanelta saan, on moninkertaisesti arvokkaampaa kuin raha. <3 Plus han tekee kaytannossa kaikki kotityot, eli minun ei tarvitse "kuin" kayda toissa. 

Kaydaan yhdessa ulkona syomassa, kaupunkilomilla viikonloppuisin, ja tietysti myos pidemmat ulkomaanlomat vietamme yhdessa. Haluan viettaa lomani nimenomaan hanen kanssaan, joten tietysti maksan myos kaiken silla hanella ei ole talla hetkella lainkaan tuloja. Tuntuisi myoskin todella kurjalta menna lomalle yksin ja jattaa hanet kotiin vain, koska hanella ei ole rahaa maksaa omaa osaansa. Se ei olisi millaan tasolla reilua. 

Eli vastauksena kysymykseesi AP: nykyaikana(kin) on naisia, joille miehen taloudellinen tilanne tai status eivat merkitse juurikaan. Joillekin meista rakkaus ja parisuhde ovat tarkeampia kuin materia. 

Ja näkyykö yhtään miestä huutamassa että tämä mies on loisijahuora? Ei näy. Se kunnia on varattu vain naisille jotka haluavat miehen osallistuvan omien lastensa elatukseen.