Nainen perui treffit kun kuuli että olen tällä hetkellä työttömänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on näitä naisia jotka haluaa kiinteän ydinperheen. Silloin ymmärtääkin tuollaisen valikoivuuden. Etsin joku työtön vela jolle ei todennäköisesti ole niin päivän päälle tulevan kumppanin tulot. Yleensä työssäkäyvät haluaa siksi tulot omaavan puolison, jotta voitte tehdäkin jotakin sitten lomien aikaan.

Sanoinko jossakin että minulla ei olisi varaa tehdä asioita? Jotenkin ihmiset aina olettavat niin, nytkin sinä oletat.

Minulla on tälläkin hetkellä säästössä yli keskimääräisen suomalaisen bruttopalkan verran.

ap

Höpöhöpö. Sinulla ei ole mitään säästössä etkä koskaan ole treffeillä käynyt. Kunhan keksit näitä mollausketjua päivästä toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naisille raha ja status on tärkeintä.

Itse aloitin suhteen työttömän miehen kanssa tietäen alusta asti hänen tilanteestaan ja kohta meille tulee lapsi. Siinä sulle rahaa ja statusta!

Juu, jokaiselle työttömälle miehelle löytyy kyllä työtön nainen, ja yhteiskunta (työssäkäyvät veronmaksajat) maksaa sitten kulut... Onnea vauvasta. Toivottavasti otatte vauvasta vastuun ja myös maksatte kustannukset ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos keskustelussa olisikin käynyt sen sijaan, että ap on työtön ilmi että nainen on lihava tai hänellä on lasisilmä tai kasvoihin onkin tullut paha palovamma jne niin ap olisi häipynyt hippulat vinkuen ja olisimme säästyneet tältäkin naisia dissaavalta ketjulta..

Enimmäkseen täällä on kyllä dissattu niitä työttömiä, sukupuoleen katsomatta. Sen ohessa AV:lle tyypilliseen tapaan toki naiset ja miehet on haukuttu muutamaan kertaan.

Jep, naurattaa nämä fiksut, rikkaat elämäntapatyöttömät.

Että oikein 2000 e säästössä. Ja naisiakin valittavaksi asti. Mutta ei ole ollut yhtään naista, ja äidin kanssa asutaan.

Samaan aikaan kun työsskäyvillä on 200 000 e asunto.

Ihminen, joka on aina elättänyt itsensä, ja alkuun vielä todella kurjissa töissä, ei oikein sulata näitä elämäntapatyöttömiä. Eivät vaan maailmat kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naisille raha ja status on tärkeintä.

Itse aloitin suhteen työttömän miehen kanssa tietäen alusta asti hänen tilanteestaan ja kohta meille tulee lapsi. Siinä sulle rahaa ja statusta!

Juu, jokaiselle työttömälle miehelle löytyy kyllä työtön nainen, ja yhteiskunta (työssäkäyvät veronmaksajat) maksaa sitten kulut... Onnea vauvasta. Toivottavasti otatte vauvasta vastuun ja myös maksatte kustannukset ihan itse.

Tilastollisesti kahden pitkäaikaistyöttömän lapsi yleensä päätyy työttömäksi sekin. Kun se kodin malli tapaa periytyä. Sitäkin se nainen saattaa miettiä, eikä syyttä.

Ottakaa nuoret opiksenne, menkää kouluun ja töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naisille raha ja status on tärkeintä.

Itse aloitin suhteen työttömän miehen kanssa tietäen alusta asti hänen tilanteestaan ja kohta meille tulee lapsi. Siinä sulle rahaa ja statusta!

Juu, jokaiselle työttömälle miehelle löytyy kyllä työtön nainen, ja yhteiskunta (työssäkäyvät veronmaksajat) maksaa sitten kulut... Onnea vauvasta. Toivottavasti otatte vauvasta vastuun ja myös maksatte kustannukset ihan itse.

Kyllä he saavat samat Kelan tuen kuin kaikki muutkin.

Päiväraha voi olla pienikin, koska se perustuu tuloihin.

Olisi täysin hullua tukea vain niitä perheitä, joilla jo on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naisille raha ja status on tärkeintä.

Itse aloitin suhteen työttömän miehen kanssa tietäen alusta asti hänen tilanteestaan ja kohta meille tulee lapsi. Siinä sulle rahaa ja statusta!

Juu, jokaiselle työttömälle miehelle löytyy kyllä työtön nainen, ja yhteiskunta (työssäkäyvät veronmaksajat) maksaa sitten kulut... Onnea vauvasta. Toivottavasti otatte vauvasta vastuun ja myös maksatte kustannukset ihan itse.

Tilastollisesti kahden pitkäaikaistyöttömän lapsi yleensä päätyy työttömäksi sekin. Kun se kodin malli tapaa periytyä. Sitäkin se nainen saattaa miettiä, eikä syyttä.

Ottakaa nuoret opiksenne, menkää kouluun ja töihin.

Ja he elivät työttöminä elämänsä loppuun asti, sen pituinen se?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin joskus sinkkuaikoina peruin treffit samasta syystä. Kyse ei kaikkien kohdalla ole pinnallisuudesta tai että status merkitsee. Ainakin nyt omalla kohdallani kyse oli siitä, että olin itse vähän alta kolmekymppinen ja kiinnostunut vakaasta parisuhteesta ja elämän rakentamisesta. Tasavertainen parisuhde ja elämä jossa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaikka oma koti, perhe, lomat jne, vaatii sen että yhteinen talous sen sallii. Omat tuloni ovat aina olleet ihan perus, että pärjään itsekseni mutta en voisi ottaa taloudellista vastuuta ja maksaa kahden ihmisen kuluista suurinta osaa. Ja itse halusin oman kodin jne. Mies jonka tapasin, oli kaikin puolin kiva. Mutta oli täysin ok sen kanssa että on työtön, koska kyllähän niinkin hengissä pysyy.

Kolmekymppiset ihmiset yleensä hakee jo vähän vakaampaa olemista ja tulevaisuutta. JOS työttömyytesi on väliaikaista etkä aio hengailla huvikseen työttömänä, kannattaa se aika painokkaasti tuoda esiin jos itse näet että nainen on sen arvoinen, eikä syyllistää toista siitä että arvostaa työssäkäyntiä ja pärjäämistä.

Aina ei voi olla töitä, voi joutua työttömäksi niin monesta syystä, mutta itse olen sitä laatua joka uskoo että työtä tekevältä ei hommat lopu, jos ei nirsoile. Aina on jotain. Ennen nykyistä työtäni, nuorempana, tein mitä vain jotta pysyin työelämässä kiinni. Siivosin, olin kassalla, tein kesätyöt, tein pätkätyöt, kaikki kelpasi. Nykyään samaan aikaan kun valitetaan ettei ole töitä, on samaan aikaan totuus se että töitä on, mutta tuo ja tuo ei kelpaa minulle, en nyt ainakaan tota voi tehdä ja tuo ei vastaa koulutusta jne.

Kiva kun sait niitä töitä. Nirsot työnantajat, paperibyrokratia ja surkeat työehdot on kuitenkin fakta, ei ehkä enää tällä hetkellä niin pahasti kuin muutama vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin joskus sinkkuaikoina peruin treffit samasta syystä. Kyse ei kaikkien kohdalla ole pinnallisuudesta tai että status merkitsee. Ainakin nyt omalla kohdallani kyse oli siitä, että olin itse vähän alta kolmekymppinen ja kiinnostunut vakaasta parisuhteesta ja elämän rakentamisesta. Tasavertainen parisuhde ja elämä jossa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaikka oma koti, perhe, lomat jne, vaatii sen että yhteinen talous sen sallii. Omat tuloni ovat aina olleet ihan perus, että pärjään itsekseni mutta en voisi ottaa taloudellista vastuuta ja maksaa kahden ihmisen kuluista suurinta osaa. Ja itse halusin oman kodin jne. Mies jonka tapasin, oli kaikin puolin kiva. Mutta oli täysin ok sen kanssa että on työtön, koska kyllähän niinkin hengissä pysyy.

Kolmekymppiset ihmiset yleensä hakee jo vähän vakaampaa olemista ja tulevaisuutta. JOS työttömyytesi on väliaikaista etkä aio hengailla huvikseen työttömänä, kannattaa se aika painokkaasti tuoda esiin jos itse näet että nainen on sen arvoinen, eikä syyllistää toista siitä että arvostaa työssäkäyntiä ja pärjäämistä.

Aina ei voi olla töitä, voi joutua työttömäksi niin monesta syystä, mutta itse olen sitä laatua joka uskoo että työtä tekevältä ei hommat lopu, jos ei nirsoile. Aina on jotain. Ennen nykyistä työtäni, nuorempana, tein mitä vain jotta pysyin työelämässä kiinni. Siivosin, olin kassalla, tein kesätyöt, tein pätkätyöt, kaikki kelpasi. Nykyään samaan aikaan kun valitetaan ettei ole töitä, on samaan aikaan totuus se että töitä on, mutta tuo ja tuo ei kelpaa minulle, en nyt ainakaan tota voi tehdä ja tuo ei vastaa koulutusta jne.

Kiva kun sait niitä töitä. Nirsot työnantajat, paperibyrokratia ja surkeat työehdot on kuitenkin fakta, ei ehkä enää tällä hetkellä niin pahasti kuin muutama vuosi sitten.

Nirsot työnantajat? Nytkö se on nirsoutta, kun työnantaja haluaa parhaan mahdollisen työntekijän niistä, joita on tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 15- vuotiaasta aina töissä, myös opiskeluajan, kesät ja talvet. Välillä parissakin duunissa. En käsitä työttömyyttä. Jos jäisin työttömäksi, ajaisin bussia tai jakaisin postia kunnes pääsisin taas omaan duuniin. Mutta en varmasti jää työttömäksi. Lapsi on myös ollut hyvissä duuneissa kaikki kesät.

Minulla on liian erilainen arvomaailma työttömien kanssa. Enkä ole ollut treffeillä työttömän kanssa.

Sä olet varmasti sitä viimeistä ikäluokkaa, joka pääsi a) nuorena töihin b) kouluun c) suoraan uraputkeen.

Syntyivät siinä 1963-70.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin joskus sinkkuaikoina peruin treffit samasta syystä. Kyse ei kaikkien kohdalla ole pinnallisuudesta tai että status merkitsee. Ainakin nyt omalla kohdallani kyse oli siitä, että olin itse vähän alta kolmekymppinen ja kiinnostunut vakaasta parisuhteesta ja elämän rakentamisesta. Tasavertainen parisuhde ja elämä jossa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaikka oma koti, perhe, lomat jne, vaatii sen että yhteinen talous sen sallii. Omat tuloni ovat aina olleet ihan perus, että pärjään itsekseni mutta en voisi ottaa taloudellista vastuuta ja maksaa kahden ihmisen kuluista suurinta osaa. Ja itse halusin oman kodin jne. Mies jonka tapasin, oli kaikin puolin kiva. Mutta oli täysin ok sen kanssa että on työtön, koska kyllähän niinkin hengissä pysyy.

Kolmekymppiset ihmiset yleensä hakee jo vähän vakaampaa olemista ja tulevaisuutta. JOS työttömyytesi on väliaikaista etkä aio hengailla huvikseen työttömänä, kannattaa se aika painokkaasti tuoda esiin jos itse näet että nainen on sen arvoinen, eikä syyllistää toista siitä että arvostaa työssäkäyntiä ja pärjäämistä.

Aina ei voi olla töitä, voi joutua työttömäksi niin monesta syystä, mutta itse olen sitä laatua joka uskoo että työtä tekevältä ei hommat lopu, jos ei nirsoile. Aina on jotain. Ennen nykyistä työtäni, nuorempana, tein mitä vain jotta pysyin työelämässä kiinni. Siivosin, olin kassalla, tein kesätyöt, tein pätkätyöt, kaikki kelpasi. Nykyään samaan aikaan kun valitetaan ettei ole töitä, on samaan aikaan totuus se että töitä on, mutta tuo ja tuo ei kelpaa minulle, en nyt ainakaan tota voi tehdä ja tuo ei vastaa koulutusta jne.

Kiva kun sait niitä töitä. Nirsot työnantajat, paperibyrokratia ja surkeat työehdot on kuitenkin fakta, ei ehkä enää tällä hetkellä niin pahasti kuin muutama vuosi sitten.

"ei ehkä enää tällä hetkellä niin pahasti kuin muutama vuosi sitten."

Vähintäänkin sama meno jatkuu, tainnut jopa pahentua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 15- vuotiaasta aina töissä, myös opiskeluajan, kesät ja talvet. Välillä parissakin duunissa. En käsitä työttömyyttä. Jos jäisin työttömäksi, ajaisin bussia tai jakaisin postia kunnes pääsisin taas omaan duuniin. Mutta en varmasti jää työttömäksi. Lapsi on myös ollut hyvissä duuneissa kaikki kesät.

Minulla on liian erilainen arvomaailma työttömien kanssa. Enkä ole ollut treffeillä työttömän kanssa.

Sä olet varmasti sitä viimeistä ikäluokkaa, joka pääsi a) nuorena töihin b) kouluun c) suoraan uraputkeen.

Syntyivät siinä 1963-70.

Uskoisin, että muutamia vuosia voi laittaa vielä lisää molempiin päihin, varsinkin tuon jakson alkupäähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse seurustelin vuosia työttömän kanssa.

Ei enää ikinä. Päätin että seuraavalla miehellä pitää olla työpaikka ja omistusasunto.

Nuo eivät olleet ykköskriteerit, deittailin varakkaampiakin kun nykyinen aviomieheni, mutta tärkeät kriteerit silti kun ajatteli perheen perustamista. En edes yrittänyt tutustua työttömiin.

No eikö lottomiljonääri kelpaa?

Ei muuten kelpaisi. Jos mies olisi ollut vaikka 10 v ellei jopa aina työttömänä, ja voittaisi lotossa, ei kelpaisi. Kaikille ei vaan mene jakeluun että kysymys EI OLE rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin joskus sinkkuaikoina peruin treffit samasta syystä. Kyse ei kaikkien kohdalla ole pinnallisuudesta tai että status merkitsee. Ainakin nyt omalla kohdallani kyse oli siitä, että olin itse vähän alta kolmekymppinen ja kiinnostunut vakaasta parisuhteesta ja elämän rakentamisesta. Tasavertainen parisuhde ja elämä jossa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaikka oma koti, perhe, lomat jne, vaatii sen että yhteinen talous sen sallii. Omat tuloni ovat aina olleet ihan perus, että pärjään itsekseni mutta en voisi ottaa taloudellista vastuuta ja maksaa kahden ihmisen kuluista suurinta osaa. Ja itse halusin oman kodin jne. Mies jonka tapasin, oli kaikin puolin kiva. Mutta oli täysin ok sen kanssa että on työtön, koska kyllähän niinkin hengissä pysyy.

Kolmekymppiset ihmiset yleensä hakee jo vähän vakaampaa olemista ja tulevaisuutta. JOS työttömyytesi on väliaikaista etkä aio hengailla huvikseen työttömänä, kannattaa se aika painokkaasti tuoda esiin jos itse näet että nainen on sen arvoinen, eikä syyllistää toista siitä että arvostaa työssäkäyntiä ja pärjäämistä.

Aina ei voi olla töitä, voi joutua työttömäksi niin monesta syystä, mutta itse olen sitä laatua joka uskoo että työtä tekevältä ei hommat lopu, jos ei nirsoile. Aina on jotain. Ennen nykyistä työtäni, nuorempana, tein mitä vain jotta pysyin työelämässä kiinni. Siivosin, olin kassalla, tein kesätyöt, tein pätkätyöt, kaikki kelpasi. Nykyään samaan aikaan kun valitetaan ettei ole töitä, on samaan aikaan totuus se että töitä on, mutta tuo ja tuo ei kelpaa minulle, en nyt ainakaan tota voi tehdä ja tuo ei vastaa koulutusta jne.

Kiva kun sait niitä töitä. Nirsot työnantajat, paperibyrokratia ja surkeat työehdot on kuitenkin fakta, ei ehkä enää tällä hetkellä niin pahasti kuin muutama vuosi sitten.

Nirsot työnantajat? Nytkö se on nirsoutta, kun työnantaja haluaa parhaan mahdollisen työntekijän niistä, joita on tarjolla?

Tai ohi jonon jonkun, jolla on täysin eri koulutus. Yhteen aikaan duunariammatteihin otettiin korkeakoulupiskelijoita, perustyöhön esimiestason ihmisiä. Sen juuri oikean koulutuksen hankkinut ihminen ei kelvannut. Nuorta sai kyykyttää tai sitten se oli ahkera ja symppis, kun teki ihan töitäkin. Eikä sille tarvinnut maksaa.

Pomojen palkkaaminen taas oli silkkaa ahneutta.

Näistä syistä olin itsekin muutaman vuoden franchiseyrittäjänä, kun muuta työtä ei saanut.

Sittemmin työllistyin vuokratyön kautta huikeilla 7-8 € tuntihinnoilla.

Ja kyllä, tein koulutukseni eteen kaiken minkä voin, ja lapsenkin siinä yrityksen ohessa.

Kyllähän se näkee että pinnallisilla avuilla mennään pariutumisessa. Ei siinä mitään, jokainen valitsee kenet tahtoo mutta voitaisiin olla rehellisiä ja lopettaa rakkaudesta puhuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se tekosyy aikuisella miehellä sille työttömyydelle edes voi olla? Muutaman kuukauden työttömyyspätkiä voi tulla kenelle tahansa, mutta normaalille aikuiselle ei yhtään tuon enempää. Vastuuntuntoinen aikuinen on hoitanut koulutusasiat, verkostoitumisen ja urakehityksen sille tasolle, että tietää saavansa ennen pitkää aina uuden työpaikan. En minäkään katselisi ihmistä, joka ei ole toiminut aikuiselta edellytettävällä tasolla ja on nyt omien valintojensa takia työttömänä. Se kertoo kaiken tuosta ihmisestä eikä semmoinen ihminen ole hyvä kumppaniehdokas. Siksi tämä on niin tärkeää. Alkuvaikutelma ihmisestä voi olla hyvä tai jopa mahtavakin, mutta työttömyyden ja sen syiden paljastuessa kaikki syystäkin muuttuu. Näin se vain menee.

Sehän tässä se baitti olikin, että missään ei sanota onko se työttymyys kestänyt edes sitä muutamaa kuukautta vai vaikka vain yhden päivän. Ja tarinan mukaan tätä potentiaalista treffikumppania ei kiinnostanut ottaa selvää, vaan pelkkä sen taikasanan mainitseminen lopautti kiinnostuksen. :)

Mutta missä se raja sitten menee? Onko se pari päivää, pari kuukautta vai pari vuotta?

Kyllä mä voin uskoa, että jollekin jo pelkkä työttömyyden mainitseminen lopettaa kiinnostuksen tai ainakin vähentää sitä.

Se, että deittailee työttömänä on selvä merkki että kyse ei ole ihan lyhyestä työttömyydestä. Varsinkin jos työttömyyttä ei mainita heti...

Jos kyse on lyhyestä työttömyydestä, kukaan ei sen aikana deittaile koska jokainen normaali ihminen tietää että mitä pidempään on työtön, sitä vaikeampaa on päästä takaisin töihin. Joten ensimmäiset 3-6 kuukautta ihminen hakee töitä todella intensiivisesti eikä todellakaan keskity deittailuun -varsinkin kun on paljon mukavampi deittailla kun on työpaikka alla.

Paitsi tietysti jos ei niin hirveästi kiinnosta töihin mennä, sitten varmaan suurin osa energiasta ei työnhakuun suuntaudukaan.

Lisäksi jos tyyppi itsekin tietää että työttömyys tulee olemaan lyhytaikaista (jos on sellaista osaamista että ilman muuta tietää parissa kuukaudessa saavansa uuden työn), voi hyvin mainita heti alkuun että "sain kuukausi sitten fudut kun firmassa oli yt:t mutta saan uuden työpaikan hyvinkin pian koska osaamiseni on sitä, tätä ja tuota."

Jos olet töissä 8 tuntia päivässä, siihen menee käytännössä semmoisen 9-10 tuntia/päivä, sisältäen työmatkat ja muu säätö joka liittyy työntekoon.

Ihanko oikeasti tuntemasi työttömät/työnhakijat kuluttavat yli 8-10h päivässä "intensiiviseen työnhakuun", eivätkä siksi ehdi deittailemaan ketään?

Kuulostaa lähinnä siltä että, kuten aina, vaatimukset taloudellisista resursseista ja statuksesta (töissä/työttömänä) käännetään naisten kielessä joksikin muuksi jotta ne kuulostaisivat kivemmilta ja vähemmän materialistisilta.

"varsinkin kun on paljon mukavampi deittailla kun on työpaikka alla."

Ja mistähän tämä mahtaisi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 15- vuotiaasta aina töissä, myös opiskeluajan, kesät ja talvet. Välillä parissakin duunissa. En käsitä työttömyyttä. Jos jäisin työttömäksi, ajaisin bussia tai jakaisin postia kunnes pääsisin taas omaan duuniin. Mutta en varmasti jää työttömäksi. Lapsi on myös ollut hyvissä duuneissa kaikki kesät.

Minulla on liian erilainen arvomaailma työttömien kanssa. Enkä ole ollut treffeillä työttömän kanssa.

Sä olet varmasti sitä viimeistä ikäluokkaa, joka pääsi a) nuorena töihin b) kouluun c) suoraan uraputkeen.

Syntyivät siinä 1963-70.

Uskoisin, että muutamia vuosia voi laittaa vielä lisää molempiin päihin, varsinkin tuon jakson alkupäähän.

Synnyin 1972.

Kävin 2 vuoden ammattikoulutuksen, sain harjoittelupaikan puoleksi vuodeksi, jäin työttömäksi. Jossain vaiheessa olin harjoittelussa kuntatyöpaikassa, jossa oli vakityössä minua 2 vuotta vanhempi koulukaveri.

Hänet oli vakityöllistetty puolen vuoden jälkeen.

Meillä oli lamavuosina kunnanjohtaja, joka ajoi kännissä ja petti vaimoaan julkisesti, ei sitä työllisyys kiinnostanut.

Kun pyydettiin osa-aikatyöhön kauppaan, olin jo muuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se näkee että pinnallisilla avuilla mennään pariutumisessa. Ei siinä mitään, jokainen valitsee kenet tahtoo mutta voitaisiin olla rehellisiä ja lopettaa rakkaudesta puhuminen.

Ainakin suurimmalla osalla juuri näin, miten sanoit. Se on näissä asioissa sama, kuin muissakin, eli enemmistö pilaa myös vähemmistön "maineen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se tekosyy aikuisella miehellä sille työttömyydelle edes voi olla? Muutaman kuukauden työttömyyspätkiä voi tulla kenelle tahansa, mutta normaalille aikuiselle ei yhtään tuon enempää. Vastuuntuntoinen aikuinen on hoitanut koulutusasiat, verkostoitumisen ja urakehityksen sille tasolle, että tietää saavansa ennen pitkää aina uuden työpaikan. En minäkään katselisi ihmistä, joka ei ole toiminut aikuiselta edellytettävällä tasolla ja on nyt omien valintojensa takia työttömänä. Se kertoo kaiken tuosta ihmisestä eikä semmoinen ihminen ole hyvä kumppaniehdokas. Siksi tämä on niin tärkeää. Alkuvaikutelma ihmisestä voi olla hyvä tai jopa mahtavakin, mutta työttömyyden ja sen syiden paljastuessa kaikki syystäkin muuttuu. Näin se vain menee.

Sehän tässä se baitti olikin, että missään ei sanota onko se työttymyys kestänyt edes sitä muutamaa kuukautta vai vaikka vain yhden päivän. Ja tarinan mukaan tätä potentiaalista treffikumppania ei kiinnostanut ottaa selvää, vaan pelkkä sen taikasanan mainitseminen lopautti kiinnostuksen. :)

Mutta missä se raja sitten menee? Onko se pari päivää, pari kuukautta vai pari vuotta?

Kyllä mä voin uskoa, että jollekin jo pelkkä työttömyyden mainitseminen lopettaa kiinnostuksen tai ainakin vähentää sitä.

Se, että deittailee työttömänä on selvä merkki että kyse ei ole ihan lyhyestä työttömyydestä. Varsinkin jos työttömyyttä ei mainita heti...

Jos kyse on lyhyestä työttömyydestä, kukaan ei sen aikana deittaile koska jokainen normaali ihminen tietää että mitä pidempään on työtön, sitä vaikeampaa on päästä takaisin töihin. Joten ensimmäiset 3-6 kuukautta ihminen hakee töitä todella intensiivisesti eikä todellakaan keskity deittailuun -varsinkin kun on paljon mukavampi deittailla kun on työpaikka alla.

Paitsi tietysti jos ei niin hirveästi kiinnosta töihin mennä, sitten varmaan suurin osa energiasta ei työnhakuun suuntaudukaan.

Lisäksi jos tyyppi itsekin tietää että työttömyys tulee olemaan lyhytaikaista (jos on sellaista osaamista että ilman muuta tietää parissa kuukaudessa saavansa uuden työn), voi hyvin mainita heti alkuun että "sain kuukausi sitten fudut kun firmassa oli yt:t mutta saan uuden työpaikan hyvinkin pian koska osaamiseni on sitä, tätä ja tuota."

Jos olet töissä 8 tuntia päivässä, siihen menee käytännössä semmoisen 9-10 tuntia/päivä, sisältäen työmatkat ja muu säätö joka liittyy työntekoon.

Ihanko oikeasti tuntemasi työttömät/työnhakijat kuluttavat yli 8-10h päivässä "intensiiviseen työnhakuun", eivätkä siksi ehdi deittailemaan ketään?

Kuulostaa lähinnä siltä että, kuten aina, vaatimukset taloudellisista resursseista ja statuksesta (töissä/työttömänä) käännetään naisten kielessä joksikin muuksi jotta ne kuulostaisivat kivemmilta ja vähemmän materialistisilta.

"varsinkin kun on paljon mukavampi deittailla kun on työpaikka alla."

Ja mistähän tämä mahtaisi johtua?

Ehdotan palstan naisille, että sovitaan tässä kohtaa, että me naiset haluamme miesten käyvän töissä materialistisista syistä. Säästyy muutaman kymmenen sivun jankutus Lompakko-Lassen kanssa. Mitään se ei nimittäin muuta, koska ei hän kykene dialogiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin joskus sinkkuaikoina peruin treffit samasta syystä. Kyse ei kaikkien kohdalla ole pinnallisuudesta tai että status merkitsee. Ainakin nyt omalla kohdallani kyse oli siitä, että olin itse vähän alta kolmekymppinen ja kiinnostunut vakaasta parisuhteesta ja elämän rakentamisesta. Tasavertainen parisuhde ja elämä jossa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaikka oma koti, perhe, lomat jne, vaatii sen että yhteinen talous sen sallii. Omat tuloni ovat aina olleet ihan perus, että pärjään itsekseni mutta en voisi ottaa taloudellista vastuuta ja maksaa kahden ihmisen kuluista suurinta osaa. Ja itse halusin oman kodin jne. Mies jonka tapasin, oli kaikin puolin kiva. Mutta oli täysin ok sen kanssa että on työtön, koska kyllähän niinkin hengissä pysyy.

Kolmekymppiset ihmiset yleensä hakee jo vähän vakaampaa olemista ja tulevaisuutta. JOS työttömyytesi on väliaikaista etkä aio hengailla huvikseen työttömänä, kannattaa se aika painokkaasti tuoda esiin jos itse näet että nainen on sen arvoinen, eikä syyllistää toista siitä että arvostaa työssäkäyntiä ja pärjäämistä.

Aina ei voi olla töitä, voi joutua työttömäksi niin monesta syystä, mutta itse olen sitä laatua joka uskoo että työtä tekevältä ei hommat lopu, jos ei nirsoile. Aina on jotain. Ennen nykyistä työtäni, nuorempana, tein mitä vain jotta pysyin työelämässä kiinni. Siivosin, olin kassalla, tein kesätyöt, tein pätkätyöt, kaikki kelpasi. Nykyään samaan aikaan kun valitetaan ettei ole töitä, on samaan aikaan totuus se että töitä on, mutta tuo ja tuo ei kelpaa minulle, en nyt ainakaan tota voi tehdä ja tuo ei vastaa koulutusta jne.

Kiva kun sait niitä töitä. Nirsot työnantajat, paperibyrokratia ja surkeat työehdot on kuitenkin fakta, ei ehkä enää tällä hetkellä niin pahasti kuin muutama vuosi sitten.

"ei ehkä enää tällä hetkellä niin pahasti kuin muutama vuosi sitten."

Vähintäänkin sama meno jatkuu, tainnut jopa pahentua.

Omilla aloillani onneksi ei enää, mutta kyllä sitä riittikin.