Mitä ajattelet henkilöstä joka pitää lapsiaan elämänsä suurimpana saavutuksena?

Vähän säälittää.

Surkeaa. Osoittaa että joko ihminen ei oikeasti ole saavuttanut mitään, tai että hän on vain oppinut vastaamaan tuohon kysymykseen noin, eikä ole oikeasti edes miettinyt asiaa kunnolla koskaan.

Näin kahden parikymppisen 'lapsen' vanhempana sanoisin, ettei se lasten tekeminen ole juurikaan saavutus, mutta kasvattaminen on, varsinkin jos onnistuu kasvattamaan kaikin puolin 'hyviä' ihmisiä eikä mitään kuspäämänttejä.

Pikemminkin on syytä huolestua henkilöstä joka kysyy: "Mitä ajattelet henkilöstä joka pitää lapsiaan elämänsä suurimpana saavutuksena?"

Mitä tämä kertoo kysyjän mielen tasapainosta? Ja mitkä on hänen motiivinsa??

Jos on noin nuori niin ehtii vielä kiinnostua muistakin asioista, elämä menee eteen päin, kasvaa ihmisenä, oppii uutta. Että ehkä nyt äitiys täyttää kaiken, mutta varsinkin sitten kun lapset kasvavat niin tulee luonnollisesti muutakin elämään.

 Voihan sitä olla niin, että jos nelikymppisenä vastaus on sama, silloin on kyseessä perhekeskeinen ihminen ja lapset se tärkein projekti. En jaksa tuomita, joskaan minulla ei ole mitään yhteistä ko. henkilön kanssa.:)

terv. nelikymppinen

Perhekeskeinen

Jos on hyvä äiti lapsilleen, niin onhan se yksi maailman tärkeimpiä ja vaativimpia "töitä". Isyys toki myös, siis vanhemmuus yleensäkin.

Arvostan kyllä. Joillekin se on elämän tarkoitus ja hyvä niin.

Terveisin vela.

Ihminen jolla on sydän.

Miehille tuntuu olevan tuo naisen saanti niin tuskaa, että niille voikin olla saavutus saada joku kiinni ja panna se paksuksi. Naisille taas se ei ole mikään saavutus. Riittää että astuu ovesta ulos tai sammuu ojaan baari-illan jälkeen niin johan on kohta lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Näin kahden parikymppisen 'lapsen' vanhempana sanoisin, ettei se lasten tekeminen ole juurikaan saavutus, mutta kasvattaminen on, varsinkin jos onnistuu kasvattamaan kaikin puolin 'hyviä' ihmisiä eikä mitään kuspäämänttejä.

Jaa jos lapsi vaikka sekoaa päihteisiin niin se on vanhemman "kasvatuksen tulos"? Kiva ajatusmaailma.

Minulla taas on ollut opettelimista siinä, että osaisin arvostaa saavutuksiani elämässäni ja urallani, kun minulla ei ole sitä perhettä eikä lapsia.

Ainoat haaveeni ovat liittyneet siihen, että minulla olisi perhe, mutta olenkin saavuttanut ihan eri asioita. Ja tunnen itseni luuseriksi, koska en ole saanut sitä "minkä kuka tahansa" pystyy tekemään (joo, ei oikeasti kuka tahansa ole hyvä äiti tai vaimo, mutta silti heilläkin saattaa olla mies ja lapsia). Toisaalta olen saavuttanut sellaisia juttuja, mihin läheskään jokainen ei pysty, mutta silti tuntuu siltä, että olen jotenkin huonompi kuin muut, kun tuollainen perusasia puuttuu. 

Ajattelisin varmaan ettei meillä löytyisi yhteistä puheenaihetta jos lapset ovat tälle henkilölle niin iso juttu, minulla niitä kun ei ole eikä tule. Mutta mikäs siinä jos elämän sisältö on lapsista löytynyt, hyvä että jossain kokee onnistuneensa. Eipä minulla olisi ammattiurheilijoidenkaan kanssa mitään keskusteltavaa, eikä se heidänkään elämäänsä sisällöttömäksi tee.

Ja oikeastaan, jos ihmisen ainoa saavutus elämässä on joku pituushypyn MM-kulta, niin hän on yhteiskunnalle vähemmän hyödyllinen kuin lapsensa asiallisesti kasvattanut vanhempi.

Mulle lapset ovat suurin saavutus.

Ei mikään työ tai opiskelu mene edelle ja luopuisin niistä koska vaan lasten takia. Ja niin olen toisinaan tehnytkin.

Veikkaan myös että korkeakoulutettu serkkuni vastaisi samoin. Reilusti yli kymmenen vuotta lapsettomuutta takana ja nyt 43-vuotiaana on 2-kuisen lapsen äiti.

Iästä viis, se on säälittävää. Ihminen on yksilö ja lapset ovat muita yksilöitä. Jotkuthan ajattelevat, ettei suunnilleen tarvitse edes opiskella, jos hankkii lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mulle lapset ovat suurin saavutus.

Ei mikään työ tai opiskelu mene edelle ja luopuisin niistä koska vaan lasten takia. Ja niin olen toisinaan tehnytkin.

Veikkaan myös että korkeakoulutettu serkkuni vastaisi samoin. Reilusti yli kymmenen vuotta lapsettomuutta takana ja nyt 43-vuotiaana on 2-kuisen lapsen äiti.

Onnea äidille :3

Mulle lapset on mun elämäni suurin saavutus ja tärkein asia. 

Puhun kyllä muiden ihmisten kanssa aivan muista asioista ja urallani olen sellaisessa vaiheessa, että moni varmaan kuvittelee, että en ole kovinkaan perhekeskeinen ihminen.

Aika usein tuntuu, että minä (49v) ja nuoremmat naiset elämme hyvin erilaisissa todellisuuksissa ja käsityksissä elämästä.  

Sellaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kahden parikymppisen 'lapsen' vanhempana sanoisin, ettei se lasten tekeminen ole juurikaan saavutus, mutta kasvattaminen on, varsinkin jos onnistuu kasvattamaan kaikin puolin 'hyviä' ihmisiä eikä mitään kuspäämänttejä.

Jaa jos lapsi vaikka sekoaa päihteisiin niin se on vanhemman "kasvatuksen tulos"? Kiva ajatusmaailma.

Päihteidenkäyttö tekee ihmisestä kuspäämäntin? Kiva ajatusmaailma.

En mitään. Tuo vastaus on niin tavallinen.

Itse pidän perhettäni ja hyvää parisuhdettani ehdottomasti elämäni parhaina saavutuksina. Ja pidän siitä huolimatta että olen kouluttautunut pitkälle, opsikellut ja työskennellyt myös ulkomailla, menestynyt urallani ja toiminut monissa eri luottamustehtävissä.

Jokainen saa arvostaa sitä mitä haluaa.

Eipä tuollainen ihminen sitten kovin korkealle ole tavoitteitaan asettanut, mutta ei siinä ole mitään väärää.

Lapset ovat vain osoitus siitä, että osaa harrastaa suojaamatonta seksiä ja tuohon nyt pystyy kuka hyvänsä. Siksi ihmettelen, miksi sitä pidetään minkään tason saavutuksena.