Mitä ajattelet henkilöstä joka pitää lapsiaan elämänsä suurimpana saavutuksena?

Vierailija kirjoitti:

Näin kahden parikymppisen 'lapsen' vanhempana sanoisin, ettei se lasten tekeminen ole juurikaan saavutus, mutta kasvattaminen on, varsinkin jos onnistuu kasvattamaan kaikin puolin 'hyviä' ihmisiä eikä mitään kuspäämänttejä.

Tämä!

Minulle tulee kuva siitä, että ihminen on perhekeskeinen ja pitää lapsiaan ja niiden kasvattamista tärkeimpänä asiana. Ei muuten ole helppo homma!

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on ollut opettelimista siinä, että osaisin arvostaa saavutuksiani elämässäni ja urallani, kun minulla ei ole sitä perhettä eikä lapsia.

Ainoat haaveeni ovat liittyneet siihen, että minulla olisi perhe, mutta olenkin saavuttanut ihan eri asioita. Ja tunnen itseni luuseriksi, koska en ole saanut sitä "minkä kuka tahansa" pystyy tekemään (joo, ei oikeasti kuka tahansa ole hyvä äiti tai vaimo, mutta silti heilläkin saattaa olla mies ja lapsia). Toisaalta olen saavuttanut sellaisia juttuja, mihin läheskään jokainen ei pysty, mutta silti tuntuu siltä, että olen jotenkin huonompi kuin muut, kun tuollainen perusasia puuttuu. 

Jokaisella on oma tiensä. Ikävä ettet saanut perhettä, mutta voit olla tärkeä jollekulle muulle.

Mikä sinun saavutuksesi muistetaan sadan vuoden päästä?

Suurella todennäköisyydellä lastenlastenlapset muistaa nimesi hautakivestä, eipä juuri muuta. Näin se on suurella enemmistöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kahden parikymppisen 'lapsen' vanhempana sanoisin, ettei se lasten tekeminen ole juurikaan saavutus, mutta kasvattaminen on, varsinkin jos onnistuu kasvattamaan kaikin puolin 'hyviä' ihmisiä eikä mitään kuspäämänttejä.

Jaa jos lapsi vaikka sekoaa päihteisiin niin se on vanhemman "kasvatuksen tulos"? Kiva ajatusmaailma.

Mitä sekoilet?

Kyllä kasvatuksella ja lapsuudella on suurin vaikutus ihmisen koko elämään. Kaikki arvomaailma, itsetunto, miten kohtelee muita ja itseään, jne pohjautuu kasvatuksesta.

Päihteet ei nyt varsinaisesti siihen liity, on vain yksittäinen asia, johon moni asia voi ajaa. Joskin on siinäkin kasvatuksella merkitystä, mutta ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on eri asia sanoa, että lapset ovat elämän tärkein asia ja että lapset ovat elämän tärkein saavutus. Yleensä jälkimmäisellä tarkoitetaan ensimmäistä. Harva "panostaa" lapsiin samalla kuin vaikka uraan. Saavutus on jotain, jonka eteen nähdään tietoisesti vaivaa. Kuka tahansa ilman mitään koulutusta tai kokemusta pystyy kasvattamaan täyspäisiä, yhteiskuntakelpoisia lapsia, ja vastaavasti kaikesta vaivannäöstä huolimatta lapsesta voi kasvaa vaikka rikollinen.

Niin kuin kaikki osaavat siivota ja pystyvät rikastumaan, jos vain haluavat?

No way!

Täällä moni ymmärtää tahallaan väärin, että se lasten saaminen olisi se itse saavutus. Kysehän on kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ikä on tässä epäolennainen asia. Olen kuullut liki viisikymppisen yritysjohtajan sanovan puheessaan lapsiensa olevan hänen tärkein saavutuksensa. Ajattelen kaikista, jotka sanovat näin, samalla tavalla: valheellista ja kiusallista. Näin sanotaan siksi, että halutaan viestiä kuulijoille perhekeskeistä arvomaailmaa, ei siksi, että oikeasti lapset olisivat sanojan mielestä elämän suurin saavutus. Jos olisi, sanoja olisi ryhtynyt koti-isäksi tai vaikka perhepäivähoitajaksi eikä yritysjohtajaksi.

Et ole ymmärtänyt elämän todellisista arvoista mitään. Vain ihmissuhteet ovat loppujen lopuksi se asia, jolla on elämässä merkitystä. Muut asiat luovat enemmän tai vähemmät hyvä puitteet elämälle (ja sinänsä toki tärkeitä ja tuovat sisältöä), mutta en usko kenenkään katuvan sitä, ettei elämässään viettänyt enemmän aikaa töissään, mutta lapsien/perheen kanssa vietettyä vähäistä aikaa moni myöhemmin katuu. Tämän asian sisäistää osa heti, toisen iän myötä ja loput vasta kuolinvuoteellaan... 

Et ehkä ymmärtänyt pointtiani. Totta kai ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin työ - näin on myös omalla kohdallani. Minusta tämä vain on niin itsestäänselvä asia, että tuntuu oudolta ottaa se esille tilanteessa, joka ei liity niihin lapsiin mitenkään, ja näin juuri tämä mainittu johtaja teki. Minulla heräsi myös kysymys, ovatko sanojan puheet ja teot välttämättä linjassa toistensa kanssa. On kovin helppo sanoa, että lapset ovat tärkeintä elämässä, mutta eiköhän historia tunne aika monta esimerkkiä kiireisestä uraa tekevästä isästä, jolla tosiasiassa ei ole ollut aikaa lapsilleen.

Ei ilmeisesti mitään kovin erikoista ole elämässään saavuttanut. Kuka tahansa voi tehdä lapsen.

Talon ja mökin tein, saa nähdä kaatuvatko ne ennen kuin otse kaadun hautaan

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ja mieheni ovat todella elämäni suurimpia saavutuksiani! Muut meriitit, kuten kohta toinen akateeminen tutkinto, vakityö jne voivat olla urani kannalta merkityksellisiä ja asioita, joista olen ylpeä, mut mies ja lapset, thst's all that matters <3

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Ei ilmeisesti mitään kovin erikoista ole elämässään saavuttanut. Kuka tahansa voi tehdä lapsen.

Mitä erikoista sinä olet sitten elämässäsi saavuttanut? Keksitkö lääkkeen syöpään? Pelastitko kokonaisen ihmiskunnan?

On ihanaa nähdä vanhemman iloa lapsestaan. Rajansa silti kaikella, pelkästä omasta lapsestaan tai lapsenlapsestaan puhuva ihminen ei ole mielenkiintoinen ja ehkä hänen oma elämänsä on jäänyt suppeaksi( en siis puhu ruuhkavuosista milloin ei muuta ehdi kuin arkea pyörittää).

Myöskin on ärsyttävä sellainen asenne että oman lapsen tavalliset puuhat ja harrastukset olisivat jotain ylivertaista kaikkiin muihin verrattuna ja niistä säteilisi kunniaa äidillekin.

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan, että vaikka minulla on elämässä monia ”saavutuksia”, kuten akateeminen tutkinto, mukava vakityö ja pari julkaistua kirjaa, niin lapseni ovat todellakin tärkein saavutukseni... mutta aika moni taisi jo ehtiä ensin.

Sen sijaan kysyn: ap ja muut, jotka pitävät lapsien saamista pikkujuttuna, mikä siis on teidän elämänne suurin saavutus? Ja millaiset asiat ovat teidän mielestänne hyväksyttäviä vastauksia kysymykseen elämän suurimmasta saavutuksesta?

Hyvä kysymys... Tähän toivoisin itse vastauksia myös. Koska itsellenikin lapset ovat ehdottomasti suurin ja tärkein saavutus elämässäni, vaikka olenkin sen lisäksi opiskellut kaksi maisterintutkintoa, asunut monessa eri maassa, tehnyt mielenkiintoisia töitä ja matkustellut paljonkin. Mikä teistä muista on siis lasten yli menevä saavutus? Nobel-palkinto...?  

Minä pidän saavutuksena sitä, että onnistuu elämään enimmäkseen tyytyväisenä oman näköistä elämää ja muita arvostelematta. Jos se on 24-vuotiaana vanhempana olemista, niin hieno homma! Jos se 40-vuotiaana sitä samaa kuin suurimmalla osalla - työ ja perhe - niin hieno homma! Jos se on mahdollisimman pitkälle uralla etenemistä ilman perhettä tai perheellisenä, niin hieno homma! Tai mitä ikinä sitten onkaan.

Tulee väistämättä mieleen, että tällaisen aloituksen tehnyt on vielä kovin nuori ja elämää kokematon. Jos sulla on nyt vaikka tutkinto taskussa ja ensimmäinen oikea työ, niin onneksi olkoon. Tuosta se elämä ja ne oikeat saavutukset vasta alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla on sydän.

Millä perusteella? Kai silloin puhuisi lapsista lahjana eikä saavutuksena? Ja kunnioittaa myös muuta elämää? Ei esim.anna lastensa ammuskella linnunpoikasia ilmakiväärillä. Tai jätä vanhusta kuolemaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ilmeisesti mitään kovin erikoista ole elämässään saavuttanut. Kuka tahansa voi tehdä lapsen.

Kuka tahansa ei todellakaan voi tehdä lasta!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan, että vaikka minulla on elämässä monia ”saavutuksia”, kuten akateeminen tutkinto, mukava vakityö ja pari julkaistua kirjaa, niin lapseni ovat todellakin tärkein saavutukseni... mutta aika moni taisi jo ehtiä ensin.

Sen sijaan kysyn: ap ja muut, jotka pitävät lapsien saamista pikkujuttuna, mikä siis on teidän elämänne suurin saavutus? Ja millaiset asiat ovat teidän mielestänne hyväksyttäviä vastauksia kysymykseen elämän suurimmasta saavutuksesta?

Hyvä kysymys... Tähän toivoisin itse vastauksia myös. Koska itsellenikin lapset ovat ehdottomasti suurin ja tärkein saavutus elämässäni, vaikka olenkin sen lisäksi opiskellut kaksi maisterintutkintoa, asunut monessa eri maassa, tehnyt mielenkiintoisia töitä ja matkustellut paljonkin. Mikä teistä muista on siis lasten yli menevä saavutus? Nobel-palkinto...?  

Minusta ketjussa esiintyy väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Se, että ei halua nimetä lapsia elämänsä suurimmaksi saavutukseksi, ei tarkoita, että väheksyisi ihmissuhteiden merkitystä ja nostaisi vaikka uran niiden edelle. Minulle ainakin kyse on tässä enemmän siitä, että näen lapseni itsestäni sillä tavalla erillisenä olentona, että en katso voivani ottaa täyttä kunniaa siitä, millainen hänestä on tullut. Tiedän opintoihini ja työhöni liittyvien saavutusten olevan seurausta omista ponnisteluistani, mutta lapset kasvavat pitkälti omilla ehdoillaan, ja lapsella on lisäkseni myös toinen vanhempi, joka niin ikään on osallistunut kasvatukseen. Olen mielettömän ylpeä lapsestani ja uskon, että moni hyvä asia hänessä on minun ansiotani, mutta en halua omia toisen ihmisen elämää ja valintoja omaksi henkilökohtaiseksi saavutuksekseni.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuollainen ihminen sitten kovin korkealle ole tavoitteitaan asettanut, mutta ei siinä ole mitään väärää.

Lapset ovat vain osoitus siitä, että osaa harrastaa suojaamatonta seksiä ja tuohon nyt pystyy kuka hyvänsä. Siksi ihmettelen, miksi sitä pidetään minkään tason saavutuksena.

Kuka tahansa voi tehdä lapsia mutta kuka tahansa ei osaa kasvattaa lapsistaan hyviä aikuisia.

Ihan sama asia kuin kuka tahansa voi opetella soittamaan soitinta x, kuka tahansa ei osaa soittaa sitä hyvin.

Jalkapalloa voi potkia kaikki mutta kuka tahansa ei voi olla Maradona.

Ja niin edelleen.

On aika paljon asioita, joista voi ajatella "kuka tahansa voi tehdä" ja voikin. Mutta tehdä se hyvin, on eri asia, ja hyvistä saavutuksista pitääkin olla ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ilmeisesti mitään kovin erikoista ole elämässään saavuttanut. Kuka tahansa voi tehdä lapsen.

Kuka tahansa ei todellakaan voi tehdä lasta!!!

Minua moniongelmaisen kodin kasvattina loukkaavat tällaiset kommentit. Lapset ja ihmiset yleensä ovat paljon vahvempia, kuin mitä välillä annetaan ymmärtää. Totta kai rakastava ja turvallinen koti on lapsen paras kasvuympäristö, mutta on mahdollista kasvaa onnelliseksi aikuiseksi, vaikka lähtökohdat olisivat heikot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuollainen ihminen sitten kovin korkealle ole tavoitteitaan asettanut, mutta ei siinä ole mitään väärää.

Lapset ovat vain osoitus siitä, että osaa harrastaa suojaamatonta seksiä ja tuohon nyt pystyy kuka hyvänsä. Siksi ihmettelen, miksi sitä pidetään minkään tason saavutuksena.

Kuka tahansa voi tehdä lapsia mutta kuka tahansa ei osaa kasvattaa lapsistaan hyviä aikuisia.

Ihan sama asia kuin kuka tahansa voi opetella soittamaan soitinta x, kuka tahansa ei osaa soittaa sitä hyvin.

Jalkapalloa voi potkia kaikki mutta kuka tahansa ei voi olla Maradona.

Ja niin edelleen.

On aika paljon asioita, joista voi ajatella "kuka tahansa voi tehdä" ja voikin. Mutta tehdä se hyvin, on eri asia, ja hyvistä saavutuksista pitääkin olla ylpeä.

Lapsista voi kasvaa hyviä aikuisia, vaikka heidän kasvatuksessaan olisi mennyt kaikki pieleen, ja vastaavasti vaikka kaikki olisi tehty oikein, voi lapsi kasvaa kieroon. Ei ole harvinaista, että saman sisarusparven lapset tekevät keskenään erilaisia elämänvalintoja. Vanhemmat mielellään korostavat kasvatuksen merkitystä niiden kohdalla, joiden valinnoista ovat ylpeitä, kun taas niistä, joiden valinnat eivät miellytä, tuli sellaisia kuin tuli ikään kuin itsestään.