Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä ainakin oli fiksu, kun ei ryhtynyt tekemään kotitöitä äitini käskystä, vaikka äiti koitti masentaa häntä nauttimaan siitä ihmisenä, että elää pystyynkuolleen elämää :D

Ap

Että ei sekään tarkoittanut, että isä ei ois halunnut tehdä mitään :DDD Päinvastoin, mutta sellaista, mistä nautti :)))

Ap[/

Kuten juomisesta? :)))))

En käytä alkoa. Pääsin irti imettäessä i lapsia ja tietysti raskausaikana. Mutta kun sen päälle täysimettää 6kk ja muutenkin 1v 5kk. ja on raskaana uudelleen, pääsee täysin irti alkoholista :)))

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kuvittelee, että hänellä oli oikeis satuttaa minua ja vielä haukkua MINUA vialliseksi ihmiseksi, koska en hänen viallisen ajattelunsa tavoin todellakaan nauti kärsimyksistä elämässä, niin on väärässä!

Ap

Eöämä ei ole kärsimystä, töissä käyminen ei ole kärsimystä, koulussä käynti ei ole kärsimystä. Sinä olet vaan hemmoteltu kakara joka oikeasti olet saanut kaiken mitä olet halunnut. Et edes omaa huonetta ole jaksanut siivota. Siinä se ongelma on, sinä olet vaan laiska. Kaikki muut pitää tehdä hommat sinun puolesta ja kun ei tehdä niin huutaisit äitiä apuun, mutta yllätys, äitisi ei jaksa enää aikuisen ihimisen pyllyä pyyhkiä. Jotain pitää itsekin tehdä.

Onhan, elämässä on PALJON hauskempiakin asioita, kuin tyhmä läksyjen pänttäys, saati töihin meno, mikä on säälittävintä ulkoaohjautuvan ihmisen elämää, mitä kuvitella saattaa.

Ap

Ei läksyjen teko ole tylsää, sehän vasta oppivaista onkin. Oppii jotain uutta, työssä käyminen on minun mielestä hauskaa, saan tehdä sitä mitä teen hyvin ja joku maksaa minulle sitä rahaa. Katso, normaali elämä on töynnä valintoja, jos ei koulussa tee läksyjä ja ei opiskele niin sitten unelma ammattiin voi olla vaikea päästä. Mutta kun vähän näkee jostain vaivaa, niin sen undelma ammatin voi saada. Kukaan ei tarjoa sinulle unelma ammattia tai onnellisuutta jos ei itse tee jotain asian eteen. Jos on laiska ja ei halua tehdä mitään niin silloin ihmisesta voi tulla niin kuin sinä. Tyytymätön ja syytellä muita omasta laiskuudesta. Koska oikeasti sinä olet laiska, sinä et halua tehdä mitään. Olet koko ikäsi saanut tahtosi läpi kiukuttelemalla ja jatkat sitä edelleenkin. Tosin nyt vaan kukaan ei sinua jaksa. Nyt huutelet sitten vauva palstalla ihan idoottimaisia jorinoita.

Laiskuudesta? Mä korjotin neljä laudaturia, miksi ois pitämyt läksyjä lukea? Päätyäkseni paskaa muiden opettamia asioita tekemään? Etkö keksi mitään originaalimpaa tekemistä, kuin laulaa muiden lauluja? Vai onko pakko, kun et pysyisi elossa muuten? PARHAIDEN ihmisten ei tarvitse tehdä mitään sellaista, minkä joku voi sulle opettaa, he luovat oman elämänsä itse, sitä tehden, mitä huvittaa. Töissäkäyntiin tuhlautuu ainutkertainen elämäsi, etkä ole otse luonut yhtään mitään elämääsi. Olet kaikkien muiden säälittävä kopio. En voisi IKINÄ elää ja varsinkaan olla onnellinen tuollaiseen tusinaelämään. Halvksin kaltaisiasi, siis joka haukkuu toisia, jotka eivät siedä tuollaista paskaa, johon sä jouduit, kun itsestäs ei ole enempään.

Ap

Sinäpä se ero. Minulle on yhdentekevää mitä mieltä sinä olet minusta. Viisat ihmiset oppivat muilta, koska heillä on elämäntietoa. Sen tiedon voi hyödyntää kun rakentaa omaa elämää, pääse katso helpomalla. Voi poimia rusinat pullasta ja rakentaa elämän nopeammin ja helpomalla. Minä luon ihan itse oman työni, rakennan itselleni motivation ja teen oikeasti työtä joka kehittää minua ihmisenä. Muut työt teen innolla koska esim. siivousta on mukavaa puhaa kun tulee nopeasti valmiiksi.

Sinä sen sijaan olet aina vaan valittanut, kiukutellut muille. Mutta se söpöys jolla ratsasit pienenä, ei toimi kun on aikuinen. Sinä et vaan halua ottaa vastuuta, ei lapsistasi et itsestäsi. Nyt olet vaan hermostunut kun kukaan ei sinun pikku oikkuja suorita. Joudut ihan itse pyyhkimään kun olet käynyt vessassa. Joudut ihan oikeasti siivoamaan oman asunnon kun sotket. Ja, älä tule miljoonalla elvistelemään, se ei kauan riitä kun mielenterveys peikkoilee. Kohta maksat täydet hinnat hoidoista ja hoitopäivistä. Miehesi hakee kunnon elarit sinulta. Perintövero vie muuten aika mojovan palan. Sitten taas ollut sossunrahoilla, ja sekin on taas miehesi, lastesi tai äitisi syy.

Oot tosi väärässä kuvitellessasi, että tässä on kysymys siitä, etten mä viitsi tehdä asioita.

Ap

En kuvittele mitään, itsepä olet tänne kirjoitellut että et viitsi olla lasten kanssa koska se on tylsää. Et viitsi käydä töissä koska se on tylsää, läksyjen teko on tylsää, sinun elämäsi on mennyt todella pahasti pieleen kun joudut kerran siivoamaan huoneesi. Ylistät isääsi joka halusi vaan tehdä hauskoja asioita, eli se oli sinun ielestä oikea että äitisi joutui teidän sotkuja siivomaan kun te piditte hauskaa. Niin kuin nyt, miehesi siivoaa teidän lasten sotkut, koska sinä et viitsi.

lellitty kakara olet.

Niin, jos on tylsiä asioita, niin mä en halua tehdä MITÄÄN 😅 Olet yhtä tyhmä, kuin äitini. Lapsiasi käy sääliksi, haukutko heitä, etteivät halua tehdä mitään, jos eivät halua tehdä läksyjä? Lapsiraukkasi. Onko lapsillasi velaton omistusasunto? Mullapa lapsena oli. Äiti tiesi sen. Itse sain sen kuulla 15-vuotiaana. Joten äidin ei tarvinnut sanoa, että mä en selviä, ellen ole tyhmä, kuten ne lapset, joiden pitää se kämppä maksaa 😂

Ap

Ap

minu ei ole ikinä tarvinnut haukkua minun lapsia. He ovat mitä fiksummin osannut hoitaa asiansa. Sinä et tiedä meidän rahallisesta tilanteesta yhtään mitään. Et tiedä omaisuudesta, mutta voin kertoa että parjätään paremmin kuin hyvin. Minulla ei ole tarve elvistellä omaisuudella ei perityn eikä itse hankitun. Sinulla taas ei ole sitä mahdollisuutta. Et ole saanut aikaiseksi mitään, olet vaan odotellut perintöä. Eli laiskuutta.

Mitään järkevää et ole ainakaan tehnnyt, tai itseasiassa, kerro ihmeessä mitä järkevää olet saanut aikaiseksi tänään?

Mun äitini sanoisi aivan samoin minusta. Ei ikinä ole ollut mitään tarvetta haukkua minua! Hänellä ainakin on täysin valikoiva ymmärrys sille, mikä satuttaa. Lapsiasi käy sääliksi, kun ovat olleet alisteisia sinulle. Heistäei tule ikinä täyteen potentiaaliinsa ihmisinä yltäviä ihmisiä. Aina tulevat olemaan muiden eteen eläviä tyhjiä kuoria.

Oon kysynyt asianajajalta, miten asuntoasia etenee. Luin myös asuntoni ehkä remonttiprojektiin ottavan ihmisen postin projektista. Sitten siivoan keittiötä yms.

Ap

Se ehkä johtuu siis siitä, että jos en saa asuntoa nyt tai piakkoin, on vähän vaikeaa antaa sitä työn alle.

Ap

Ok äitisi on kohdellut sinua kaltoin ja siitä on nyt kuinka monta vuotta? Mitä sinä voisit asialle tehdä tänään? Tai nyt? Mitä uskot, että sinua hyödyttää nyt tänään äitisi solvaaminen? Uskotko saavasi mielenrauhan sitä kautta? Mikä olisi sellainen ratkaisu, että voisit olla onnellinen?

Anna anteeksi sinua kaltoinkohdelleille, ei siksi että he ansaitsisivat sen, vaan siksi että sinä ansaitset.

Aikaansaamisella elvistelevät ovat vain kateellisiaihmisille, joilla ei ole mitään tarvetta elää elämäänsä aikaansaamisen kautta, koska ovat saaneet kaiken valmiina, sen kuin vain nauttivat siitä! :D

Ap

Olen suunnitellut remintin ja nyt vaan asuntuasia kiinni äitistä. Haluan saada remontim tehtiä ja myydö asummon. Voi pahoin. Ettekö Ymmärrä en oke köyhä. Ap

Niin, sinulle kyllä on monta kertaa asiallisestikin neuvottu että hakeudu terapeutille jotta saat apua. Silloinkin haukuit pystyyn täällä ihmisiä.

Ongelmasi on psyykkinen ja pään sisällä, kukaan ei voi sinua parantaa, mutta voi tukea siinä. Asioista yli pääseminen lähtee itsestä. Niin se menee. Jotkut hyväksyy menneisyyden ja sen että mennyttä ei voi muuttaa ja toiset, kuten sinä ap, jäävät vellomaan menneeseen voivottelemaan sitä ja tuhlaavat loputkin elämästä siihen. Keskity siihen mihin voit vaikuttaa ja mitä on vielä tehtävissä. Älä valuta loppua elämästä viemäristä alas vaan keskity parantamaan tulevaisuuttasi ilman että äitisi enää siellä vaikuttaisi.

Omat lapsesi ovat syyttömiä tilanteeseesi, älä heihin sitä omaa kärsimystäsi pura.

Vierailija kirjoitti:

Ok äitisi on kohdellut sinua kaltoin ja siitä on nyt kuinka monta vuotta? Mitä sinä voisit asialle tehdä tänään? Tai nyt? Mitä uskot, että sinua hyödyttää nyt tänään äitisi solvaaminen? Uskotko saavasi mielenrauhan sitä kautta? Mikä olisi sellainen ratkaisu, että voisit olla onnellinen?

Anna anteeksi sinua kaltoinkohdelleille, ei siksi että he ansaitsisivat sen, vaan siksi että sinä ansaitset.

Ei mua auta mikään anteeksiantaminen ihmiselle, joka on pilannut elämäni, tai jonka takia elämäni on pilalla. Haluan ennemminkin kiristää ruuvia hänen kärsimyksekseen, jos mahdollista. Kokekoot sen, mistä ei itse halunnut minun suuntaani luopua. Eli ilkeyden.

Ap

Älkää nyt enää jaksako yrittää terapoida tätä hullua. Ei tälle mikään auta. Menetetty tapaus.

Se noita-akka saa kärsiä. Ruuvi kiristyy. Kostan myös pahoilllw jotka aiheuttaa tarkoitukswlla pahaa oloa mulle. Näette vielä, seuratkaa vasn. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä ainakin oli fiksu, kun ei ryhtynyt tekemään kotitöitä äitini käskystä, vaikka äiti koitti masentaa häntä nauttimaan siitä ihmisenä, että elää pystyynkuolleen elämää :D

Ap

Että ei sekään tarkoittanut, että isä ei ois halunnut tehdä mitään :DDD Päinvastoin, mutta sellaista, mistä nautti :)))

Ap[/

Kuten juomisesta? :)))))

En käytä alkoa. Pääsin irti imettäessä i lapsia ja tietysti raskausaikana. Mutta kun sen päälle täysimettää 6kk ja muutenkin 1v 5kk. ja on raskaana uudelleen, pääsee täysin irti alkoholista :)))

Ap[/

Tässä puhuttiin isästäsi.

Olette kateellisia kun minulla on omaisuutta. Mies, lapset, talo. Olen suosittu ja tyyliäni kadehditaan. Haukkukaa vaan. Se asunto viebä kuntoon ja vuokraan sitä. Älkää luulko että saatte alennusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tarkemmin ap:n äititraumasta, enkä lukenut koko ketjua, mutta siinä on eroa onko ns. kotivammainen (Paloheimon käsite) vai ptsd-tason traumatisoitunut. Jälkimmäinen ei yleensä aiheudu pienestä vastoinkäymisestä, itselläni oli se diagnoosina kymmenisen vuotta sitten, ja nimenomaan äidin aiheuttamana.

Meillä äitini huo ritteli minua pienestä tytöstä saakka, hak kasi ja ahdisti nurkkaan keittiöveit sen kanssa, nyt huo ra kuo lee ja muuta sellaista. Elin vuosia jatkuvassa kuo lemanpelossa, josta en uskaltanut kertoa kenellekään. Toki ptsd-diagnoosi on vain "minun päässäni" ja minun mielisairauteni, mutta pidän sitä äidin syynä. En myöskään usko, että suurin osa meistä on joutunut neuvottelemaan as eistautuneen vanhempansa kanssa, ettei hän tap paisi sinua. Miettinyt, mihin paeta talviyönä, jos se tulee taas selittämään miten on parempi, jos olisin kuol lut, polkee ruu miini suohon niin ettei sitä koskaan löydetä, tai vähintään hak kaa tunnistamattomaksi. Tai ehkä olen itse liian herkkä.

(V itun sensuuri)

Huhhuh, onpa kamalaa! Voin niin kuvitella tuon neuvottelun äidin kanssa, ettei hän tapa sinua, minunkin äitini on halunnut niin paljon pahaa minulle, että vaikkei olekaan tuollaista puhunut, niin sellaisia keskusteluja minäkin olen äitini kanssa käynyt, joissa on ollut se tunne, että hän hakee minun tappamistani omalla pahuudellaan ja ihanteittensa pidolla minun elämääni ja mielenterveyttäni paljon tärkeämpinä.

Mutta hienoa, että pidät äitiäsi syyllisenä! Koska kaikki ikävä ja haitta. mitä tuosta on sinulle seurannut, on tietenkin äitisi syytä ihan täysin.

Ap

Sinun äitisi halusi että siivoat huoneesi... niin paljon halusi pahaa sinulle, oikea hirviö!!

Pitkät unet. Niihin oikeus. Älkää luulko kukaan että unohdan nämä loukkaukset. Luminen luonto oikeus täällä. Ap / Voitte katsoa peiliin, ette tavoita tasoani

Vierailija kirjoitti:

Mun isä ainakin oli fiksu, kun ei ryhtynyt tekemään kotitöitä äitini käskystä, vaikka äiti koitti masentaa häntä nauttimaan siitä ihmisenä, että elää pystyynkuolleen elämää :D

Ap

Isäsi oli lusmu, joka ei kantanut vastuutaan perheestään ja sinulle tietysti idoli, koska et itsekään pysty ottamaan vastuuta edes itsestäsi, saati perheestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinulle kyllä on monta kertaa asiallisestikin neuvottu että hakeudu terapeutille jotta saat apua. Silloinkin haukuit pystyyn täällä ihmisiä.

Ongelmasi on psyykkinen ja pään sisällä, kukaan ei voi sinua parantaa, mutta voi tukea siinä. Asioista yli pääseminen lähtee itsestä. Niin se menee. Jotkut hyväksyy menneisyyden ja sen että mennyttä ei voi muuttaa ja toiset, kuten sinä ap, jäävät vellomaan menneeseen voivottelemaan sitä ja tuhlaavat loputkin elämästä siihen. Keskity siihen mihin voit vaikuttaa ja mitä on vielä tehtävissä. Älä valuta loppua elämästä viemäristä alas vaan keskity parantamaan tulevaisuuttasi ilman että äitisi enää siellä vaikuttaisi.

Omat lapsesi ovat syyttömiä tilanteeseesi, älä heihin sitä omaa kärsimystäsi pura.

Mun lapset nimenomaan kärsii siitä, että mä kärsin äitini tekemisistä. Miten tyhmä pitää olla, ettet ymmärrä asiaa? Jos minä voin pahoin lasteni kanssa, niin en mä vaan voi olla heidän kanssaan, aika paskaa kirjoittaa, että älä PURA lapsiisi sitä. En mä mitään purakaan lapsiisi, mä voin pahoin heidän kanssaan, koska en pystynyt enempää sopeutumaan sellaiseen elämään, mitä paska perhe-elämä pahimmillaan on, kun kaikki menee päin paskaa ja lapset ovat hankalia ja kärsivät vihastasi ja phoinvoinnistasi! En vain PYSTYNYT sopeutumaan enää siihen horveyteen, mitä elämäperheessä lasten isän kanssa oli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikaansaamisella elvistelevät ovat vain kateellisiaihmisille, joilla ei ole mitään tarvetta elää elämäänsä aikaansaamisen kautta, koska ovat saaneet kaiken valmiina, sen kuin vain nauttivat siitä! :D

Ap

Ei minulle aikaansaaminen ole suorittamista. On ihan sairaan siistiä oppia uusi kieli, tehdä villapusero, siivota kaappi, oppia ammatti, perustaa firma, ottaa haltuun työtehtävä, rakentaa/sisustaa koti jne. 

Alko teidän ongelma. Juotte aina kun mahdollista. Imettäminen pelasti minut alkolta. Sen jälkeen en ole koskenut. Pysyn hoikkana, toisin kun nämä lihavat av-tantat. Kateus suurin syntinnr, ette halua auttaa ketään. Lynkkaustuomio herkille. Ap

On se jännä, miten kaiken maailman sekopäiden mielisairaat yksinpuhelut ovat ylläpidon mielestä ihan asiallisia tekstejä, mutta annas olla, jos tekstissä on näitä tietynlaista rikkautta tarkoittavia sanoja, niin johan sensuuri paukkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä ainakin oli fiksu, kun ei ryhtynyt tekemään kotitöitä äitini käskystä, vaikka äiti koitti masentaa häntä nauttimaan siitä ihmisenä, että elää pystyynkuolleen elämää :D

Ap

Isäsi oli lusmu, joka ei kantanut vastuutaan perheestään ja sinulle tietysti idoli, koska et itsekään pysty ottamaan vastuuta edes itsestäsi, saati perheestäsi.

Minusta sellainen ihminen, joka hankkii perheen, ei ole MITÄÄN sellaisen rinnalla, joka ei hanki. Ja äitini jätti isäni, isä ei ollut eron syy. Äiti oli eron syy. Äiti ei saanut isää siivoamaan ja olemaan onnellinen paskasta elämästä paskassa arjessa, siksi erosi.

Minusta perheen hankkiminen on todella tyhmien ihmisten asia. Itse tein sen virheen vain siksi, että äitini haukkui minua huonoksi ihmiseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinulle kyllä on monta kertaa asiallisestikin neuvottu että hakeudu terapeutille jotta saat apua. Silloinkin haukuit pystyyn täällä ihmisiä.

Ongelmasi on psyykkinen ja pään sisällä, kukaan ei voi sinua parantaa, mutta voi tukea siinä. Asioista yli pääseminen lähtee itsestä. Niin se menee. Jotkut hyväksyy menneisyyden ja sen että mennyttä ei voi muuttaa ja toiset, kuten sinä ap, jäävät vellomaan menneeseen voivottelemaan sitä ja tuhlaavat loputkin elämästä siihen. Keskity siihen mihin voit vaikuttaa ja mitä on vielä tehtävissä. Älä valuta loppua elämästä viemäristä alas vaan keskity parantamaan tulevaisuuttasi ilman että äitisi enää siellä vaikuttaisi.

Omat lapsesi ovat syyttömiä tilanteeseesi, älä heihin sitä omaa kärsimystäsi pura.

Mun lapset nimenomaan kärsii siitä, että mä kärsin äitini tekemisistä. Miten tyhmä pitää olla, ettet ymmärrä asiaa? Jos minä voin pahoin lasteni kanssa, niin en mä vaan voi olla heidän kanssaan, aika paskaa kirjoittaa, että älä PURA lapsiisi sitä. En mä mitään purakaan lapsiisi, mä voin pahoin heidän kanssaan, koska en pystynyt enempää sopeutumaan sellaiseen elämään, mitä paska perhe-elämä pahimmillaan on, kun kaikki menee päin paskaa ja lapset ovat hankalia ja kärsivät vihastasi ja phoinvoinnistasi! En vain PYSTYNYT sopeutumaan enää siihen horveyteen, mitä elämäperheessä lasten isän kanssa oli.

Ap

Sun lapset kärsii sun tekemisistä, eivät äitisi. Sinä vastaat omista tekemisistäsi, ei äitisi.