Perheterapeutin mielestä minua vaivaa kiintymyssuhteen trauma äidistäni

Ei se tuo voi olla, AP on jo lähes 50 vuotias. Eikä hänellä ole noin hienoa kotia, sehän ei jaksa edes siivota.

Tämä AP eli Annika kirjoittelee tänne milloin mistäkin aiheesta. Välillä jättää kiroilut sikseen. Sitähän ei hänen uskossaan hyvällä katsota. Tämä oli ensimmäinen kerta kur raivoissaan näin. Näistä terapioistasn avautunut stooryissään instassa. Siellä tosin rauhassa. Hän ei halua syödä lääkkeitä, ei halua turvota ja lihota. Pian neljä vuotta kärsinyt masennuksesta. Tämä äiti ja kiintymyssuhde ongelma nousee aika ajoin esille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kuvittelee, että hänellä oli oikeis satuttaa minua ja vielä haukkua MINUA vialliseksi ihmiseksi, koska en hänen viallisen ajattelunsa tavoin todellakaan nauti kärsimyksistä elämässä, niin on väärässä!

Ap

Eöämä ei ole kärsimystä, töissä käyminen ei ole kärsimystä, koulussä käynti ei ole kärsimystä. Sinä olet vaan hemmoteltu kakara joka oikeasti olet saanut kaiken mitä olet halunnut. Et edes omaa huonetta ole jaksanut siivota. Siinä se ongelma on, sinä olet vaan laiska. Kaikki muut pitää tehdä hommat sinun puolesta ja kun ei tehdä niin huutaisit äitiä apuun, mutta yllätys, äitisi ei jaksa enää aikuisen ihimisen pyllyä pyyhkiä. Jotain pitää itsekin tehdä.

Onhan, elämässä on PALJON hauskempiakin asioita, kuin tyhmä läksyjen pänttäys, saati töihin meno, mikä on säälittävintä ulkoaohjautuvan ihmisen elämää, mitä kuvitella saattaa.

Ap

Ei läksyjen teko ole tylsää, sehän vasta oppivaista onkin. Oppii jotain uutta, työssä käyminen on minun mielestä hauskaa, saan tehdä sitä mitä teen hyvin ja joku maksaa minulle sitä rahaa. Katso, normaali elämä on töynnä valintoja, jos ei koulussa tee läksyjä ja ei opiskele niin sitten unelma ammattiin voi olla vaikea päästä. Mutta kun vähän näkee jostain vaivaa, niin sen undelma ammatin voi saada. Kukaan ei tarjoa sinulle unelma ammattia tai onnellisuutta jos ei itse tee jotain asian eteen. Jos on laiska ja ei halua tehdä mitään niin silloin ihmisesta voi tulla niin kuin sinä. Tyytymätön ja syytellä muita omasta laiskuudesta. Koska oikeasti sinä olet laiska, sinä et halua tehdä mitään. Olet koko ikäsi saanut tahtosi läpi kiukuttelemalla ja jatkat sitä edelleenkin. Tosin nyt vaan kukaan ei sinua jaksa. Nyt huutelet sitten vauva palstalla ihan idoottimaisia jorinoita.

Laiskuudesta? Mä korjotin neljä laudaturia, miksi ois pitämyt läksyjä lukea? Päätyäkseni paskaa muiden opettamia asioita tekemään? Etkö keksi mitään originaalimpaa tekemistä, kuin laulaa muiden lauluja? Vai onko pakko, kun et pysyisi elossa muuten? PARHAIDEN ihmisten ei tarvitse tehdä mitään sellaista, minkä joku voi sulle opettaa, he luovat oman elämänsä itse, sitä tehden, mitä huvittaa. Töissäkäyntiin tuhlautuu ainutkertainen elämäsi, etkä ole otse luonut yhtään mitään elämääsi. Olet kaikkien muiden säälittävä kopio. En voisi IKINÄ elää ja varsinkaan olla onnellinen tuollaiseen tusinaelämään. Halvksin kaltaisiasi, siis joka haukkuu toisia, jotka eivät siedä tuollaista paskaa, johon sä jouduit, kun itsestäs ei ole enempään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Mutta sinä et ole enää lapsi.

Kiintymyssuhten trauma ei vanhene täysi-ikäisenä. Se on niin kauan kunnes uhri saa apua, jota ei lapsena oma äiti antanut! Koska ei välittänyt lapsestaan.

Ap

Minulla on ollut oikeasti rankka lapsuus.

Sinulla on lapset ..sääli heitä please.

Kokeile olla puhumatta äidistäsi ja  ajattelemasta häntä.

Mitä tekisit jos äitisi olisi nyt kuolut?

Koko loppuelämää EI VOI laittaa jonkun muun syyksi...

Tämä kiinnostaa minuakin. Mitä tapahtuu, kun ap:n äiti kuolee? Silloinhan äitisuhdetta ei voi enää muuttaa eikä minkäänlaisesta anteeksipyynnöstä edes haaveilla.

Onhan se edelleen syynä kaikkiin traumoihin, mitä ihmettä sä oikein selität?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä AP eli Annika kirjoittelee tänne milloin mistäkin aiheesta. Välillä jättää kiroilut sikseen. Sitähän ei hänen uskossaan hyvällä katsota. Tämä oli ensimmäinen kerta kur raivoissaan näin. Näistä terapioistasn avautunut stooryissään instassa. Siellä tosin rauhassa. Hän ei halua syödä lääkkeitä, ei halua turvota ja lihota. Pian neljä vuotta kärsinyt masennuksesta. Tämä äiti ja kiintymyssuhde ongelma nousee aika ajoin esille

Eikös hän ollutkaan Ritva-Liisa tai jotain sellaista? Täällä joku joskus selvitti asuinpaikkakunnan ja miehen nimen yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes yksi? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, onko sulla muita diagnooseja, jotka selittäisi meille tämän lukittuneisuutesi äitiäsi kohtaan?

Ei ole. Mutta voi olla aspergerpiirteisyyttä minussa siis.

Ap

Oletko perehtynyt ja lukenut sitten miten tämä vaikuttaa ihmis suhteisiin? En usko että neurotyypilliset tällä palstalla ymmärtävät, vaikka kuinka yrität selittää, ajatusmaailmaasi. Ehkäpä jollain asperger palstalla voisit saada paremman avun ja tuen lukijoilta?

Elän nenttien keskellä, joten yritän pärjätä nenttien kanssa. Toki tuokin voisi olla rentouttavaa, mutta mielestäni lasteni isä ymmärtää niin paljon minua, että se riittää. Tai siis että tää av on siitä hyvä, että ois kiva, kun just normaalit tulis kanssani toimeen ilkeilemättä.

Ap

Normaalit varmaan tulisivat kanssasi toimeen ilkeilemättä jos pystyisit tai edes viitsisit yrittää kohdella muita hyvin. Mutta et pysty eikä taida edes oikein kiinnostaa; sen sijaan vietät päiväsi keksien tekosyitä sille miksi paska käytöksesi on muiden syytä tai he suorastaan ansaitsevat sen.

No, se on äitini takia vaikeaa. Siis kohdella muiden virheellisyyksiä esim. hyvin.

Ap

Eikö sen pikemmin pitäisi auttaa ymmärtämään muita paremmin. Koska sinua on kohdeltu huonosti ja tiedät miten pahalta se tuntuu, et halua itse tehdä samaa muille vaan suhtautua heihin lämmöllä ja ymmärryksellä. 

Miten se voisi olla oikeutus satuttaa as-piirteistä henkilöä, ettei tiennyt, miten heidän kanssaan ollaan? Se ei ole MIKÄÄN syy eikä oikeutus, pyytäkööt anteeksi virhettään!

Ap

Koska sinä olet viimeksi pyytänyt anteeksi mieheltäsi, lapsiltasi tai äidiltäsi?

Aina, jos olen heitä satuttanut.

Ap

kerro yksi TAPAHTUMA kun olet pyytänyt anteeksi?

Äitini olisi pitänyt pyytää minulta anteeksi,kun pakotti siivoamaan  huoneeni.

Äitini ei ole ottanut minua huomioon. Sinä olet vajaakki.Ap

Huomaatko itse, että sinulta kysyttiin, milloin sinä olet pyytänyt anteeksi, ja sinä kerroit, milloin äitisi olisi pitänyt pyytää anteeksi?

Tuo oli joku, joka esitti minua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Mutta sinä et ole enää lapsi.

Kiintymyssuhten trauma ei vanhene täysi-ikäisenä. Se on niin kauan kunnes uhri saa apua, jota ei lapsena oma äiti antanut! Koska ei välittänyt lapsestaan.

Ap

Minulla on ollut oikeasti rankka lapsuus.

Sinulla on lapset ..sääli heitä please.

Kokeile olla puhumatta äidistäsi ja  ajattelemasta häntä.

Mitä tekisit jos äitisi olisi nyt kuolut?

Koko loppuelämää EI VOI laittaa jonkun muun syyksi...

Tämä kiinnostaa minuakin. Mitä tapahtuu, kun ap:n äiti kuolee? Silloinhan äitisuhdetta ei voi enää muuttaa eikä minkäänlaisesta anteeksipyynnöstä edes haaveilla.

Onhan se edelleen syynä kaikkiin traumoihin, mitä ihmettä sä oikein selität?

Ap

Mutta sitten et voi enää soittaa ja raivota äidillesi, vaatia anteeksipyyntöä tai kostaa. Mitä sitten teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Kunnioitan sinua sinä päivänä, kun ansaitset kunnioitukseni. Eli tuskin koskaan.

Niin. Ajattelinkin sinun ITSESI takia, että sinun olisi fiksua opetella kunnioittavampi asenne. Koska sinä oikeasti satutat ihmisiä noin. Sitäkö haluat?

Ap

Koska siinä voi käydä niin, että jos halveksimasi ihminen vahvistuu jonain päivänä, niin hän tulee ja kostaa sulle.

Ap

Vahvat ihmiset ei kosta. Tämä oli nyt tosi naurettava juttu. Ehkä tajuat jonain päivänä. Kun olet vahvistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes yksi? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, onko sulla muita diagnooseja, jotka selittäisi meille tämän lukittuneisuutesi äitiäsi kohtaan?

Ei ole. Mutta voi olla aspergerpiirteisyyttä minussa siis.

Ap

Oletko perehtynyt ja lukenut sitten miten tämä vaikuttaa ihmis suhteisiin? En usko että neurotyypilliset tällä palstalla ymmärtävät, vaikka kuinka yrität selittää, ajatusmaailmaasi. Ehkäpä jollain asperger palstalla voisit saada paremman avun ja tuen lukijoilta?

Elän nenttien keskellä, joten yritän pärjätä nenttien kanssa. Toki tuokin voisi olla rentouttavaa, mutta mielestäni lasteni isä ymmärtää niin paljon minua, että se riittää. Tai siis että tää av on siitä hyvä, että ois kiva, kun just normaalit tulis kanssani toimeen ilkeilemättä.

Ap

Normaalit varmaan tulisivat kanssasi toimeen ilkeilemättä jos pystyisit tai edes viitsisit yrittää kohdella muita hyvin. Mutta et pysty eikä taida edes oikein kiinnostaa; sen sijaan vietät päiväsi keksien tekosyitä sille miksi paska käytöksesi on muiden syytä tai he suorastaan ansaitsevat sen.

No, se on äitini takia vaikeaa. Siis kohdella muiden virheellisyyksiä esim. hyvin.

Ap

Eikö sen pikemmin pitäisi auttaa ymmärtämään muita paremmin. Koska sinua on kohdeltu huonosti ja tiedät miten pahalta se tuntuu, et halua itse tehdä samaa muille vaan suhtautua heihin lämmöllä ja ymmärryksellä. 

Miten se voisi olla oikeutus satuttaa as-piirteistä henkilöä, ettei tiennyt, miten heidän kanssaan ollaan? Se ei ole MIKÄÄN syy eikä oikeutus, pyytäkööt anteeksi virhettään!

Ap

Koska sinä olet viimeksi pyytänyt anteeksi mieheltäsi, lapsiltasi tai äidiltäsi?

Aina, jos olen heitä satuttanut.

Ap

kerro yksi TAPAHTUMA kun olet pyytänyt anteeksi?

Äitini olisi pitänyt pyytää minulta anteeksi,kun pakotti siivoamaan  huoneeni.

Äitini ei ole ottanut minua huomioon. Sinä olet vajaakki.Ap

Huomaatko itse, että sinulta kysyttiin, milloin sinä olet pyytänyt anteeksi, ja sinä kerroit, milloin äitisi olisi pitänyt pyytää anteeksi?

Tuo oli joku, joka esitti minua.

Ap

No kerrotko sinä oikea ap nyt sitten, milloin, millä tavalla ja keneltä sinä olet pyytänyt anteeksi? Useampi esimerkki mielellään, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tapasi mukaan vääntänyt mustan valkoiseksi. Kiintymyyssuhteen trauma tarkoittaa, että sinä olet takertunut pakkomielteisiin ajatuksiin äidistäsi, ei sitä että vika olisi äidissäsi.

Tämä on oikein klassikkoesimerkki mustan kääntämisestä valkoiseksi! Etttä lapsen kiintymyssuhteen trauma onkin lapsen syytä, ja vanhempiko on siinä se viaton uhriraukka, joka saa syyttömän syyllisyyden niskaansa? 😂

Ap

Mutta sinä et ole enää lapsi.

Kiintymyssuhten trauma ei vanhene täysi-ikäisenä. Se on niin kauan kunnes uhri saa apua, jota ei lapsena oma äiti antanut! Koska ei välittänyt lapsestaan.

Ap

Minulla on ollut oikeasti rankka lapsuus.

Sinulla on lapset ..sääli heitä please.

Kokeile olla puhumatta äidistäsi ja  ajattelemasta häntä.

Mitä tekisit jos äitisi olisi nyt kuolut?

Koko loppuelämää EI VOI laittaa jonkun muun syyksi...

Tämä kiinnostaa minuakin. Mitä tapahtuu, kun ap:n äiti kuolee? Silloinhan äitisuhdetta ei voi enää muuttaa eikä minkäänlaisesta anteeksipyynnöstä edes haaveilla.

Onhan se edelleen syynä kaikkiin traumoihin, mitä ihmettä sä oikein selität?

Ap

Mutta sitten et voi enää soittaa ja raivota äidillesi, vaatia anteeksipyyntöä tai kostaa. Mitä sitten teet?

No työstän traumojani ihan samalla lailla kuin tässäkin. Niitä asioita oivaltaen, jotka ovat onnellisuuteni edessä. Jotta pääsee tekemään niille jotain. Mutta äidin aiheuttamia ne tulevat loppuun saakka olemaan.

Ap

En ole mikään Ritva tai Liisa. Sekoitatte. Enkä niin vanha. En todellakaan ole mikääm 50 vuotias. Lapsiperheessä koti nyt yleensä on sekasin. Kuviin siivooan pahimmat sotkut tieltä. Mutts mitä se edes kuuluu kellekään. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerrot äitisi tekemistä "kauheuksista" tyyliin ei tukenut minua kun halusin maalata huoneeni seinät mustaksi, tai ei ruvennut setvimään pikkulapsen kanssa riitaa vieraiden edessä, niin herää ajatus että äiti oli turvattomuuteen asti ylisalliva, ja ap sai trauman kaikkina niinä kolmena kertana, kun häneen sovellettiin sääntöjä jotka koski suurinta osaa lapsia normaaleissa perheissä.

Et ole edes tajunnut kuvaamiani tilanteita oikein. En halunnut maalata seinää mustaksi, vaan että äitini lopettaa määräilemiseni. Hän ei todellakaan ollut ylisalliva. Ja pienen lapsen tunteet pitää hoitaa ensin, eikä vaatia lasta esittämään iloista päivänsankaria, jos itse on loukannut lasta ennen vieraiden saapumista lapsen juhlaan. Millälailla se on ylisallivaa, ettei välitä oman lapsensa tunteista lainkaan? Ja vieraista enemmän?

Ap

Et vissiin ole koskaan järjestänyt omille lapsillesi mitään juhlia. Ei siinä juhlia ennen yksinkertaisesti kerkiä istua riitelemässä pikkulapsen kanssa ja tietäen (autistisen?) jankkaustaipumukseksi, äitisi luultavasti teki mitä oli tehtävissä. Jostainhan se sinun poikasi on autisminsa perinyt.

Totta kai pitää. Kun lapsi saapuu metsästä, jonne on mennyt äidin loukattua lasta, niin ei äidin kuulu valehdella, että ei tiedä YHTÄÄN, miksi LAPSI on muka myöhässä! Aikuisen kuuluu kuuluttaa, että lapsi oli siksi poissa, koska olin itse loukkaava ja selvittää ensin lapsen paha mieli. Niin toimii omaa lastaan rakastava ja hyvä vanhempi. Miten tällainen lapsen huomiointi häiritsisi vieraita? Kerrohan. Eli se, että äiti on rehellinen? Mitä haittaa muille?

Ap

Jos äitisi olisi kertonut vieraiden kuullen totuuden, että pikku Ritva-Liisa sai raivarin ja paineli metsään murjottamaan, olisit pitänyt sitä vielä suurempana loukkauksena. Oli äitisi puolelta hienotunteisutta, ettei hän kertonut huonosta käytöksestäsi muille.

Ei ollut huonoa käytöstä minun osaltani, enkä saanut raivaria, vaan äitini loukkasi minua. En käskenyt muuntelemaan totuutta, huomaatko? Sinä muuntelisit siis äitinä totuutta, et bälittäisi lapsesi tunteista, joita olit loukannut. Oijoi, paha äiti, kamala. Äitini olisi pitämyt myöntää, että LOUKKASI minua, ymmärrätkö, kertoa TOTUUS itsestään äitinä vieraille, nyt mennään totuuden kanssa, vastaa, mitä haittaa olisi SIITÄ, että äitini olisi vieraille sanonut. Että hän loukkasi minua, ja se pitää selvittää ensin, ennen kuin mulla voi taas olla hyvä mieli hänestä, saati juhlista? Niin? Osaatko vastata pysyen totuudessa, vai haluatko vääristellä ja valehdella saadaksesi minusta viallisen? Jota en siis ole, kun asiaa katsotaan totuudessa. Veikkaanpa, ettet aikuisena ihmisenä vain kykene ottamaan vastuuta syyllisyydestäsi lapsesi tunteiden loukkaamiseen.

Ap

Ohi meni, minulla ei ole lapsia, ja olen siitä todella onnellinen, koska lapsihan olisi voinut olla sinun kaltaisesi.

No, voit opetella myös suhtautumaan aikuisiin kunnioittavammin. Eli lopetat uhrien kiusaamiseen syyllistymisen.

Ap

Kunnioitan sinua sinä päivänä, kun ansaitset kunnioitukseni. Eli tuskin koskaan.

Niin. Ajattelinkin sinun ITSESI takia, että sinun olisi fiksua opetella kunnioittavampi asenne. Koska sinä oikeasti satutat ihmisiä noin. Sitäkö haluat?

Ap

Koska siinä voi käydä niin, että jos halveksimasi ihminen vahvistuu jonain päivänä, niin hän tulee ja kostaa sulle.

Ap

Vahvat ihmiset ei kosta. Tämä oli nyt tosi naurettava juttu. Ehkä tajuat jonain päivänä. Kun olet vahvistunut.

Ei se mitään vahvuutta vaadi, että ei kosta. Se on valinta, ei sillä ole vahvuuden kanssa mitään tekemistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes yksi? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, onko sulla muita diagnooseja, jotka selittäisi meille tämän lukittuneisuutesi äitiäsi kohtaan?

Ei ole. Mutta voi olla aspergerpiirteisyyttä minussa siis.

Ap

Oletko perehtynyt ja lukenut sitten miten tämä vaikuttaa ihmis suhteisiin? En usko että neurotyypilliset tällä palstalla ymmärtävät, vaikka kuinka yrität selittää, ajatusmaailmaasi. Ehkäpä jollain asperger palstalla voisit saada paremman avun ja tuen lukijoilta?

Elän nenttien keskellä, joten yritän pärjätä nenttien kanssa. Toki tuokin voisi olla rentouttavaa, mutta mielestäni lasteni isä ymmärtää niin paljon minua, että se riittää. Tai siis että tää av on siitä hyvä, että ois kiva, kun just normaalit tulis kanssani toimeen ilkeilemättä.

Ap

Normaalit varmaan tulisivat kanssasi toimeen ilkeilemättä jos pystyisit tai edes viitsisit yrittää kohdella muita hyvin. Mutta et pysty eikä taida edes oikein kiinnostaa; sen sijaan vietät päiväsi keksien tekosyitä sille miksi paska käytöksesi on muiden syytä tai he suorastaan ansaitsevat sen.

No, se on äitini takia vaikeaa. Siis kohdella muiden virheellisyyksiä esim. hyvin.

Ap

Eikö sen pikemmin pitäisi auttaa ymmärtämään muita paremmin. Koska sinua on kohdeltu huonosti ja tiedät miten pahalta se tuntuu, et halua itse tehdä samaa muille vaan suhtautua heihin lämmöllä ja ymmärryksellä. 

Miten se voisi olla oikeutus satuttaa as-piirteistä henkilöä, ettei tiennyt, miten heidän kanssaan ollaan? Se ei ole MIKÄÄN syy eikä oikeutus, pyytäkööt anteeksi virhettään!

Ap

Koska sinä olet viimeksi pyytänyt anteeksi mieheltäsi, lapsiltasi tai äidiltäsi?

Aina, jos olen heitä satuttanut.

Ap

kerro yksi TAPAHTUMA kun olet pyytänyt anteeksi?

Äitini olisi pitänyt pyytää minulta anteeksi,kun pakotti siivoamaan  huoneeni.

Äitini ei ole ottanut minua huomioon. Sinä olet vajaakki.Ap

Huomaatko itse, että sinulta kysyttiin, milloin sinä olet pyytänyt anteeksi, ja sinä kerroit, milloin äitisi olisi pitänyt pyytää anteeksi?

Tuo oli joku, joka esitti minua.

Ap

No kerrotko sinä oikea ap nyt sitten, milloin, millä tavalla ja keneltä sinä olet pyytänyt anteeksi? Useampi esimerkki mielellään, kiitos.

Ihan tavallisesti. Etkö tiedä, miten pyydetään anteeksi?

Ap

No,joko nyt helpotti?Olet haukkunut äitisi,palstan muut kommentoijat.Olet riidanhaluinen ja katkera,vihamielinen.Hakeudu mielenterveys potilaaksi,koska sitähän tämä ::palstalla kiukuttelusi on.Et aiheuta muille,kuin itsellesi v-mäisen olon,ajatteleppa seuraukset,ihan itekkses.

B.B kirjoitti:

No,joko nyt helpotti?Olet haukkunut äitisi,palstan muut kommentoijat.Olet riidanhaluinen ja katkera,vihamielinen.Hakeudu mielenterveys potilaaksi,koska sitähän tämä ::palstalla kiukuttelusi on.Et aiheuta muille,kuin itsellesi v-mäisen olon,ajatteleppa seuraukset,ihan itekkses.

Ajatteleppppa, urpo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kuvittelee, että hänellä oli oikeis satuttaa minua ja vielä haukkua MINUA vialliseksi ihmiseksi, koska en hänen viallisen ajattelunsa tavoin todellakaan nauti kärsimyksistä elämässä, niin on väärässä!

Ap

Eöämä ei ole kärsimystä, töissä käyminen ei ole kärsimystä, koulussä käynti ei ole kärsimystä. Sinä olet vaan hemmoteltu kakara joka oikeasti olet saanut kaiken mitä olet halunnut. Et edes omaa huonetta ole jaksanut siivota. Siinä se ongelma on, sinä olet vaan laiska. Kaikki muut pitää tehdä hommat sinun puolesta ja kun ei tehdä niin huutaisit äitiä apuun, mutta yllätys, äitisi ei jaksa enää aikuisen ihimisen pyllyä pyyhkiä. Jotain pitää itsekin tehdä.

Onhan, elämässä on PALJON hauskempiakin asioita, kuin tyhmä läksyjen pänttäys, saati töihin meno, mikä on säälittävintä ulkoaohjautuvan ihmisen elämää, mitä kuvitella saattaa.

Ap

Ei läksyjen teko ole tylsää, sehän vasta oppivaista onkin. Oppii jotain uutta, työssä käyminen on minun mielestä hauskaa, saan tehdä sitä mitä teen hyvin ja joku maksaa minulle sitä rahaa. Katso, normaali elämä on töynnä valintoja, jos ei koulussa tee läksyjä ja ei opiskele niin sitten unelma ammattiin voi olla vaikea päästä. Mutta kun vähän näkee jostain vaivaa, niin sen undelma ammatin voi saada. Kukaan ei tarjoa sinulle unelma ammattia tai onnellisuutta jos ei itse tee jotain asian eteen. Jos on laiska ja ei halua tehdä mitään niin silloin ihmisesta voi tulla niin kuin sinä. Tyytymätön ja syytellä muita omasta laiskuudesta. Koska oikeasti sinä olet laiska, sinä et halua tehdä mitään. Olet koko ikäsi saanut tahtosi läpi kiukuttelemalla ja jatkat sitä edelleenkin. Tosin nyt vaan kukaan ei sinua jaksa. Nyt huutelet sitten vauva palstalla ihan idoottimaisia jorinoita.

Laiskuudesta? Mä korjotin neljä laudaturia, miksi ois pitämyt läksyjä lukea? Päätyäkseni paskaa muiden opettamia asioita tekemään? Etkö keksi mitään originaalimpaa tekemistä, kuin laulaa muiden lauluja? Vai onko pakko, kun et pysyisi elossa muuten? PARHAIDEN ihmisten ei tarvitse tehdä mitään sellaista, minkä joku voi sulle opettaa, he luovat oman elämänsä itse, sitä tehden, mitä huvittaa. Töissäkäyntiin tuhlautuu ainutkertainen elämäsi, etkä ole otse luonut yhtään mitään elämääsi. Olet kaikkien muiden säälittävä kopio. En voisi IKINÄ elää ja varsinkaan olla onnellinen tuollaiseen tusinaelämään. Halvksin kaltaisiasi, siis joka haukkuu toisia, jotka eivät siedä tuollaista paskaa, johon sä jouduit, kun itsestäs ei ole enempään.

Ap

Sinäpä se ero. Minulle on yhdentekevää mitä mieltä sinä olet minusta. Viisat ihmiset oppivat muilta, koska heillä on elämäntietoa. Sen tiedon voi hyödyntää kun rakentaa omaa elämää, pääse katso helpomalla. Voi poimia rusinat pullasta ja rakentaa elämän nopeammin ja helpomalla. Minä luon ihan itse oman työni, rakennan itselleni motivation ja teen oikeasti työtä joka kehittää minua ihmisenä. Muut työt teen innolla koska esim. siivousta on mukavaa puhaa kun tulee nopeasti valmiiksi.

Sinä sen sijaan olet aina vaan valittanut, kiukutellut muille. Mutta se söpöys jolla ratsasit pienenä, ei toimi kun on aikuinen. Sinä et vaan halua ottaa vastuuta, ei lapsistasi et itsestäsi. Nyt olet vaan hermostunut kun kukaan ei sinun pikku oikkuja suorita. Joudut ihan itse pyyhkimään kun olet käynyt vessassa. Joudut ihan oikeasti siivoamaan oman asunnon kun sotket. Ja, älä tule miljoonalla elvistelemään, se ei kauan riitä kun mielenterveys peikkoilee. Kohta maksat täydet hinnat hoidoista ja hoitopäivistä. Miehesi hakee kunnon elarit sinulta. Perintövero vie muuten aika mojovan palan. Sitten taas ollut sossunrahoilla, ja sekin on taas miehesi, lastesi tai äitisi syy.

Lasten isältä vois kysyä keksiikö jotain tapaa kuormittaa äitiäni enemmän. Jollain, missä sen pitäisi kärsiä siksi, että niin tekee muita parempana ihmisenä. Mies on aika hyvä piruilussa, jos haluaa 😄

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kuvittelee, että hänellä oli oikeis satuttaa minua ja vielä haukkua MINUA vialliseksi ihmiseksi, koska en hänen viallisen ajattelunsa tavoin todellakaan nauti kärsimyksistä elämässä, niin on väärässä!

Ap

Eöämä ei ole kärsimystä, töissä käyminen ei ole kärsimystä, koulussä käynti ei ole kärsimystä. Sinä olet vaan hemmoteltu kakara joka oikeasti olet saanut kaiken mitä olet halunnut. Et edes omaa huonetta ole jaksanut siivota. Siinä se ongelma on, sinä olet vaan laiska. Kaikki muut pitää tehdä hommat sinun puolesta ja kun ei tehdä niin huutaisit äitiä apuun, mutta yllätys, äitisi ei jaksa enää aikuisen ihimisen pyllyä pyyhkiä. Jotain pitää itsekin tehdä.

Onhan, elämässä on PALJON hauskempiakin asioita, kuin tyhmä läksyjen pänttäys, saati töihin meno, mikä on säälittävintä ulkoaohjautuvan ihmisen elämää, mitä kuvitella saattaa.

Ap

Ei läksyjen teko ole tylsää, sehän vasta oppivaista onkin. Oppii jotain uutta, työssä käyminen on minun mielestä hauskaa, saan tehdä sitä mitä teen hyvin ja joku maksaa minulle sitä rahaa. Katso, normaali elämä on töynnä valintoja, jos ei koulussa tee läksyjä ja ei opiskele niin sitten unelma ammattiin voi olla vaikea päästä. Mutta kun vähän näkee jostain vaivaa, niin sen undelma ammatin voi saada. Kukaan ei tarjoa sinulle unelma ammattia tai onnellisuutta jos ei itse tee jotain asian eteen. Jos on laiska ja ei halua tehdä mitään niin silloin ihmisesta voi tulla niin kuin sinä. Tyytymätön ja syytellä muita omasta laiskuudesta. Koska oikeasti sinä olet laiska, sinä et halua tehdä mitään. Olet koko ikäsi saanut tahtosi läpi kiukuttelemalla ja jatkat sitä edelleenkin. Tosin nyt vaan kukaan ei sinua jaksa. Nyt huutelet sitten vauva palstalla ihan idoottimaisia jorinoita.

Laiskuudesta? Mä korjotin neljä laudaturia, miksi ois pitämyt läksyjä lukea? Päätyäkseni paskaa muiden opettamia asioita tekemään? Etkö keksi mitään originaalimpaa tekemistä, kuin laulaa muiden lauluja? Vai onko pakko, kun et pysyisi elossa muuten? PARHAIDEN ihmisten ei tarvitse tehdä mitään sellaista, minkä joku voi sulle opettaa, he luovat oman elämänsä itse, sitä tehden, mitä huvittaa. Töissäkäyntiin tuhlautuu ainutkertainen elämäsi, etkä ole otse luonut yhtään mitään elämääsi. Olet kaikkien muiden säälittävä kopio. En voisi IKINÄ elää ja varsinkaan olla onnellinen tuollaiseen tusinaelämään. Halvksin kaltaisiasi, siis joka haukkuu toisia, jotka eivät siedä tuollaista paskaa, johon sä jouduit, kun itsestäs ei ole enempään.

Ap

Sinäpä se ero. Minulle on yhdentekevää mitä mieltä sinä olet minusta. Viisat ihmiset oppivat muilta, koska heillä on elämäntietoa. Sen tiedon voi hyödyntää kun rakentaa omaa elämää, pääse katso helpomalla. Voi poimia rusinat pullasta ja rakentaa elämän nopeammin ja helpomalla. Minä luon ihan itse oman työni, rakennan itselleni motivation ja teen oikeasti työtä joka kehittää minua ihmisenä. Muut työt teen innolla koska esim. siivousta on mukavaa puhaa kun tulee nopeasti valmiiksi.

Sinä sen sijaan olet aina vaan valittanut, kiukutellut muille. Mutta se söpöys jolla ratsasit pienenä, ei toimi kun on aikuinen. Sinä et vaan halua ottaa vastuuta, ei lapsistasi et itsestäsi. Nyt olet vaan hermostunut kun kukaan ei sinun pikku oikkuja suorita. Joudut ihan itse pyyhkimään kun olet käynyt vessassa. Joudut ihan oikeasti siivoamaan oman asunnon kun sotket. Ja, älä tule miljoonalla elvistelemään, se ei kauan riitä kun mielenterveys peikkoilee. Kohta maksat täydet hinnat hoidoista ja hoitopäivistä. Miehesi hakee kunnon elarit sinulta. Perintövero vie muuten aika mojovan palan. Sitten taas ollut sossunrahoilla, ja sekin on taas miehesi, lastesi tai äitisi syy.

Oot tosi väärässä kuvitellessasi, että tässä on kysymys siitä, etten mä viitsi tehdä asioita.

Ap

Mun isä ainakin oli fiksu, kun ei ryhtynyt tekemään kotitöitä äitini käskystä, vaikka äiti koitti masentaa häntä nauttimaan siitä ihmisenä, että elää pystyynkuolleen elämää :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun isä ainakin oli fiksu, kun ei ryhtynyt tekemään kotitöitä äitini käskystä, vaikka äiti koitti masentaa häntä nauttimaan siitä ihmisenä, että elää pystyynkuolleen elämää :D

Ap

Että ei sekään tarkoittanut, että isä ei ois halunnut tehdä mitään :DDD Päinvastoin, mutta sellaista, mistä nautti :)))

Ap