Mitä tuli luokkasi rumasta/kiusatusta oppilaasta
Kun täällä pyörii näitä kauniista/priimuksista samanaiheisia keskusteluja niin ajattelin kysyä tätä.
Meillä se olin minä. Vieläkään en ole kaunis tai suosittu (pian 30v) mutta 2 amk-tutkintoa, hyvä avioliitto, 1 lapsi, vakaa työ.
Mites muilla?
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Menstyvä malli ulkomailla, 2000 alkupuolella.
Kävin siis ulkomailla kouluni.
Luokan hintelän pitkä noin 180cm , hörökorvainen, kömpelö ja hevosnaamainen tyttö pääsi mallitoimistoon ja sieltä Milanoon, Lontooseen, Pariisiin ja Nykiin.
Puhkesi kukkaan vasta tuolloin kun pääsi malliksi.
Mahtoi häntä kouluaikoina haukkuneet pojat inhota itseään kun näkivät kuviaan lehdissä ja mainoksissa.
Miksi kiusaajapoikien kuvia laitettiin mainoksiin ja lehtiin? Eikö tämän hintelä tytön pitänyt olla se malli, eikä poikien?
Suomen kuuluisin jenkem-laborantti
Ihan kohtuullisen tunnettu taiteilija :)
Terveisiä teille, jotka haukutte naamaani vihreäksi ja nenääni ties miksi ja heititte kivelläkin päähän.
Yksinhuoltajaäiti vuonna 19-vuotiaana, vuosien raskas työ postinkantajana. Pojasta kasvoikin taidepiireissä aika tunnettu ja tunnustettu henkilö. Nelikymppisenä tutustui mukavaan mieheen ja viisikymppisenä aloitti yliopisto-opinnot.
Kiusatuista en osaa sanoa, mutta sen voin kertoa pitkällä kokemuksella, että niistä kiusaajista ei useinkaan tule yhtään mitään. Luokan kovaäänisimmät rehvastelijat ovat nykyään todella mitättömissä duuneissa ja näyttävät ikäistään vanhemmilta.
En muista oikeastaan ketään, enkä edes tunnistaisi. Mua on suojellut elämässä amnesia, en muista ikäviä tapahtumia. Ja iso koko, rokonarpinen naama. Kukaan ei vittuile mulle, ei edes naiset. Olen saanut useita potkuja työpaikoista, kun en siedä laumasieluja, tyhjänpäiväisiä tyyppejä. Rakastan naisessa tiettyä aggressiivisuutta. Täällä toimii väkivallan lait, lauloi Bob Dylan, Nobel laureate. Ja sitten Dylan jatkaa, että tämä olisi pitänyt jäädä sanomatta. Lopuksi kun ootte tarpeeksi vittuuntunut, olkaa really cool. Tämä on tärkeää.
Toinen on psykologi, toinen ammattilaisurheilija. Kiusaajat päihdeongelmaisia pikkurikollisia.
Meikkitaitaitelija ulkomaille suurkaupunkiin. Meikkaa elokuvatähtiä ja muusikoita. Kiusaajat somen perusteella rekkakuski, vartija....
Alani huippu vaativalla luovalla alalla. Kiusaaminen sai minut kehittämään mielikuvitustani ja luovuuttani, josta on nyt paljon hyötyä. Olin siis kiusattu koko ala-asteen.
Ensin päihdeingelmainen ja vihainen, mutta siitä kun nousi niin opiskeli putkeen kaksi tutkintoa, meni naimisiin, sai lapsen, töitä on piisannut ja luottamustoimessa.
Se joku siis oon minä.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei liene yllätä, että nuo luokan kiusaaja-kovikset asuvat edelleen sillä pikkupaikkakunnalla ja ovat jonkin sortin juoppoja ja elämäntapatyöttömiä.
Aivan kuin se olisi jotain menestymistä, että muuttaa "isoon" kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä olen pärjännyt, on parisuhde, koulutus, työ, asunto, mukavasti rahaa jne.
Mutta lapsuuden/nuoruuden kiusaaminen sai minut uskomaan, että olen oksettavan ruma. Ja niin ajattelen edelleen. Jos voisin, kulkisin oikeasti pussi päässä tuolla ulkona.
N29
Et ole ruma. Oikeasti.
Tulee paha mieli, kun lukee näitä ja ihmiset uskovat lapsena kuulemansa kauheudet. :(
Kuinka monta kaunista ihmistä on laottu näillä sanomisilla :(
Vierailija kirjoitti:
Olin kiusattu koko yläasteen. En todellakaan ollut ruma , olin kaunis sekä urheilussa menestyvä , kilpauimari. Kuitenkin tämä aloittanut kiusaaja sattui saamaan taakseen hiljaisen enemmistön , omasin jo silloin hyvän itsetunnon ja ymmärsin että kiusaaminen johtuu heidän omista ongelmistaan, joten se ei jättänyt minuun jälkiä. Hauska oli nähdä kun lukiossa nämä kiusaajat sitten yhtäkkiä halusivat olla niin kaveria , koska Uudet pojat (osittain yläasteelta myös) Lukiossa olivat kimpussani eivätkä nää tytöt kehdanneet edes yrittää aloittaa mitään. Löysin mieheni siinä ysin ja lukion kesälomalla , nyt olen 30 ja meillä on kolme lasta ja elämässä kaikki hyvin. Kiusaajista en tiedä mutta toivon että he osaavat katua ainakin sen verran että opettavat lapsilleen olemaan kiusaamatta, ja toivottavasti ei heidän lapsiaan aleta kiusaamaan.
Yleensä kiusaaminen opitaan ihan omilta vanhemmilta. Kiusaajat eivät lakkaa kiusaamasta eivätkä lopu maailmasta.
Teki itsemurhan 23-vuotiaana. Surettaa edelleen hänen kohtalo, olin hänen ainoa ystävä.
Minä olin suttuinen, ruma hormonihirviö ja kiusattu ja syrjitty ala-asteen viimeiset vuodet, koko yläaste ja osan lukioajasta.
Nyt 25-vuotiaana kärsin mt-ongelmista ja persoonallisuushäiriöstä, enkä ole lukion jälkeen tehnyt muuta, kuin hanttihommia silloin tällöin. Syrjäydyn päivä päivältä enemmän ja settini ovat sen verran omalaatuista tasoa, että moni ihminen ei minulle lämpene, sitä paitsi ajatus uusiin ihmisiin tutustumisesta ahdistaa minua syvästi. Niinpä ihmiskontakteihini kuuluvat lähinnä vanhempani, sisarukseni ja pari lapsuudesta asti säilynyttä ystävääni, jotka kuitenkin pikkuhiljaa tuntuvat kasvavan minusta ohi.
Kaunis en edelleenkään ole, olen lihonutkin kaksikymmentä kiloa teiniajoista, mutta ulkonäöstäni osaan pitää huolta nykyään, joten ehkä olen sen puolesta nykyään viehättävämpi
Valitettavasti hänestä taisi tulla jonkin sortin mt-ongelmainen, varmaan myös muutoin on terveysongelmia. Ei tiettääkseni ole ollut paljoa työelämässä. Yksin asustelee, ei lapsia. Nelikymppisiä ollaan, joten jatkanee samoin.
Siivooja, kahden lapsen äiti, ei koskaan ole huolinut miestä.
Vahvimpia tuntemiani ihmisiä, ystäväni. Ei pelkää sanoa kellekään suoria sanoja.
Joskus on vähän liiankin röyhkeä tavoiltaan. Ehkä se on jotain kapinaa lapsuuden kiusausta kohtaan. Kukaan ei enää hänen silmille hypi.