Mitä tuli luokkasi rumasta/kiusatusta oppilaasta
Kun täällä pyörii näitä kauniista/priimuksista samanaiheisia keskusteluja niin ajattelin kysyä tätä.
Meillä se olin minä. Vieläkään en ole kaunis tai suosittu (pian 30v) mutta 2 amk-tutkintoa, hyvä avioliitto, 1 lapsi, vakaa työ.
Mites muilla?
Kommentit (321)
Minusta tuli masentunut ja sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivä alisuorittaja. Lahjoja olisi ollut, ja olenkin suorittanut korkeakoulututkinnon, mutta en oikein ole päässyt työelämään kiinni. Vasta nyt nelikymppisenä alan saada jonkinlaista otetta elämästä. Olen tehnyt paljon töitä ja säästänyt rahaa ja nyt opiskelen uutta tutkintoa. Masennus ja ahdistus ovat päivittäin vieraanani, mutta nyt minulla on sentään jonkinlaisia suunnitelmia ja olen saanut ystäviäkin.
Kiusattiin, jatku netin kautta kun muutin pois, aina löysivät minut. Koin seks.hyväkskäyttöö vapaa-ajalla sinisilmäisyyden takia, sain traumoja hirveesti siis.
Oon yrittäny olla töissä, palautunut työkyvyttömyyseläkkeelle ja nyt taas työttömäksi aloin, saa nyt nähdä.
Haluaisin opiskella, mutten tiedä jaksanko vielä ja en halua pettyä uudelleen (etten olekaan työkykyinen vieläkään, monesti käynyt niin..)
Oon omasta mielestäni ruma, mutta muiden mielestä suht kaunis. Liian kiltti ja empaattinen. 1 ammatti. Ei oman alan työtä. Olen ollut töissä vuoden yhteensä 7 vuoden aikana pätkissä. Töihin > eläke > töihin > eläke tyylillä.
Olen toiveikkaana töihin menossa mutta oon tiimissä ja rupeen voimaan pahoin henkisesti nopeasti.
Monesti miettinyt oonko vaan liian herkkä elämään..
Syrjäytynyt yksinäinen ja kiusattu mielenterveyspotilas.
Minä menestyin paremmin kuin kiusaajani. Mutta ympyrä sulkeutuu, sairastuin 50-kymppisenä syöpään ja kun ihmeen kaupalla selvisin, pomot potkit mut pois hyvästä ja rakastamastani työpaikasta.
Surullinen päätös elämälleni. Tätä ei ois pitänyt tapahtua. Todella pahinta.
Pääsi nuorena hautaan ja, kiusaaja vankilaan.
Perhepäivähoitaja/laitekuski 🤠
Siitä kiusatusta tuli minä. Pitkän tien kulkeneena ja revitystä eheytyvänä elän normaalia perhearkea ja on vakiduuni.
Hyvinsäilynyt keski-ikäinen nainen, opettaja, joka osaa kymmentä kieltä ja puuttuu välittömästi koulukiusaamiseen!
Siitä kiusatusta tuli tehtailija,jolle kiusaajat hakevat töihin.Näkyy antavan kaikille työpaikan, mutta koeajan jälkeen ei jatka työsuhdetta. Koeajalla työt loppuu heti jos kiusaajatyöntekijä ostaa auton tms.
Mä olin kaunis kiusattu. Ei kiusaaminen mitenkään rumuuteen liity. Menee joka tapauksessa helv hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella ja lukiossa olin epäsuosittu ja tavallaan aika rumakin. Nyt kovapalkkaisessa työssä metsäteollisuudessa, 2 lasta, aviomies, kaunis koti puiston laidalla. Sen sijaan ne suositut lapset ja kiusaajat: voi voi, niistä ei tullut mitään... Eli näin 40-vuotiaana voin sanoa tsemppiä kaikille kiusatuille: Älkää kuvitelko, että on hienoa olla elämänsä huipulla 13-18-vuotiaana. Se aika on ihmisen elämässä hyttysen pieru. Elämässä vain sillä on väliä, mikä sinusta tulee aikuisena.
Vaikka luulet olevasi jotain niin et silti ole. Kusi vaan noussut hattuun sulla. Onneks voi olla työttömänä ettei tarvi maksella sun eläkkeitä.
Olin sairaalassa ja samassa huoneessa oli iäkäs naisihminen omine vaivoineen. Jutellessamme tuli ilmi entinen oma kouluni ja hän kertoi sen rehtorista, joka oli ollut hänen luokkatoverinsa. Hiljaisena kuuntelin hänen, hilpeällä tavalla, kertomiaan tarinoita, kuinka he tyttöporukassa kiusasivat tätä rumaa, lihavaa, hikipinkoa tyttöä, kunnes tämä lähti aina itkien kotiinsa. Ei katumuksen häivääkään. Keksivät kuulemma hyviä nimityksiä ja tärvelivät vaatteita, kirjoja ja muuta omaisuutta jne. No, hän itse oli ollut perheenäiti ja hetken kaupassa töissä, siinä hänen elämän tarinansa. Aloin ylistää erinomaista rehtoriani, hänen saavutuksiaan oppikirjojen tekijäporukoissa, yhteiskunnallisia saavutuksiaan, lastensa menestystä, kodin kauneutta, jossa olin käynyt, aviomiehen tutkija menestystä ja kaikkea, mitä muistin. Vieruskaverini hiljeni ja hapantui, suu vääristyi ja sanoi, että no ei uskois. Kolmen päivän ajan ylistin rehtoriani ja sairas toverini alkoi kiehua raivosta. Jotenkin olin tyytyväinen. Minua ei ole kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Siitä kiusatusta tuli minä. Pitkän tien kulkeneena ja revitystä eheytyvänä elän normaalia perhearkea ja on vakiduuni.
Olisitpa vedonnut kiusaamiseen ja koittanut päästä sairaseläkkeelle. Voisit vaan nauraa kaikille valtion lois nisteille eläkeläisenä vaikka sit elämä ei olisi helppoa, mutta voi olla ylpeä siitä kun ei ole huijareiden orjana.
Vierailija kirjoitti:
Siitä kiusatusta tuli tehtailija,jolle kiusaajat hakevat töihin.Näkyy antavan kaikille työpaikan, mutta koeajan jälkeen ei jatka työsuhdetta. Koeajalla työt loppuu heti jos kiusaajatyöntekijä ostaa auton tms.
Menis pyörällä tai kävellen. Heikot kulkee autolla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli työkyvyttömyyseläkeläinen.
Sama.
Koulun lopetin ylin ysin ka:lla, mutta en vaan jaksanut enää päivääkään kiusaamista. Kaltaisilleni epäkelvoille hylkiöille pitäisi olla eutanasiamahdollisuus.
Koulukiusattu en ole ollut, mutta työpaikkakiusattu kyllä. Kiusaajan kuollessa ajattelin, että päästiinpä tuosta. Oli ihan juhlatunnelma.
Meidän koulun toinen kovis on ollut haudassa jo 20 vuotta, ja toisella on oma firma.
"Kiusaaminen" on niin omituinen sana. Sillä voidaan kuvata asioita joilla ei ole kiusaamisen kanssa enää mitään tekemistä. Meidän koulussa ei "kiusattu", vaan vedettiin suoraan turpaan enempiä puhumatta.
Onko väkivalta ilman sanallista pilkkaa "kiusaamista"?