Lue keskustelun säännöt.
25v sinkkunaisen epätoivo
23.02.2020 |
Tuntuu että jään vanhaksi piiaksi. Hyvät miehet on jo varattuja tai perheellisiä.
Kommentit (202)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin mitä vaan jos saisin olla sinlkunainen 25v...
Nainen45.
Vierailija kirjoitti:
Masentavaa se oli itsellenikin sinkkuaikoina. Miesmarkkinat on suorastaan surkeat; tarjolla on kaikenlaisia emotionaalisesti vinoutuneita, päihdeongelmaisia, lapsellisia, bensalenkkareita ja muita moniongelmaisia. Ylivoimaisesti suurin ongelma on se, että ne täyspäiset miehet on ymmärrettävistä syistä jo jonkun toisen (onnekkaan) naisen taholta napattuja ja sinkuille jää sitten ne jämäpalat. Miesaineksessa hajonta tuntuu olevan paljon suurempaa, ja monelta mieheltä tuntuu puuttuvan perustavanlaatuisia käytöstapoja, kykyä käsitellä tunteita, kommunikoida ja ottaa toisia huomioon.
Jos mies on normaalipituinen ja -painoinen, harrastaa urheilua, on kouluttautunut, käy töissä, pukeutuu siististi ja on aidosti mukava tyyppi niin kuuluu miesten kärkikastiin vaikkei näyttäisi mallilta ja tienaakin ihan normaalisti. Tältä palstalta saa usein lukea miten naisten ulkonäkökriteerit ovat kovia, mutta ainakin omasta mielestäni suuremmat ongelmakohdat on miesten luonnepuolella. Yliopistolla näkee paljon hyvin pukeutuvia ja muutenkin silmää miellyttäviä nuoria miehiä, mutta jos haluat miehen joka on reilu, tunnetaitoinen, symppis ja sitoutumishaluinen niin jo alkaa väki vähetä.
Se fakta että Suomessa on paljon syrjäytyneitä yksinäisiä miehiä etenkin landella ei oikein lämmitä isossa kaupungissa asuvaa, yliopistossa opiskelevaa liikunnallista nuorta naista jolla on normaali sosiaalinen elämä ja elämä hallinnassa. Tuossa kohtaa kyseessä ei ole kohdanto-ongelmasta vaan siitä, että noita samoilla spekseillä olevia vastaavia miehiä on paljon vähemmän.
Terkuin ensimmäisen poikaystävän sinun iässäsi löytänyt nainen ja jos tästä joskus vielä sinkkuuntuisin, en kyllä edes jaksaisi yrittää aktiivisesti pariutua soudettuani siinä suossa koko aikuisikäni.
Olen 25-vuotias mies ja olkoot tämä kohtuullisen siistillä kirjoitusasulla varustettu kuvaus osoitus siitä, että en kuulu siihen huonoimpaan kymmenykseen. Olen itsekin huomannut, että oikeinkirjoitus on vaikeaa suurimmalle osalle muista miehistä.
Olen itse siis kuvailemasi miesten kärkikastiin kuuluva mies, mutta tästä huolimatta en ole koskaan seurustellut. Asun keskikokoisessa kaupungissa, josta en ole löytänyt toistaiseksi yhtään sellaista sinkkunaista, josta olisin aidosti kiinnostunut. En kuulu niihin miehiin, jotka haluavat panna kaikkea mikä liikkuu, vaan nimenomaan haluaisin löytää naisen josta kiinnostua (ja joka kiinnostuisi myös minusta) ja joka olisi aidosti haluttava. Tällaiseen naiseen en ole koskaan täällä törmännyt. Sellaisia "pantavia" naisia on kyllä paljon, mutta en koe olevani samalla aaltopituudella heidän kanssa, koska pariutumisriitit tuntuvat menevän kaikkien kohdalla niin, että jos en halua seksiä heti ensisilmäyksellä, niin minusta ei muuta halutakaan. Itse taas olen sellainen, että lämpenen hitaammin ja haluaisin tuntea naisen ennen kuin päädymme sänkyyn. Osaan osoittaa kiinnostusta, tehdä aloitteita ja puhua tunteista, mutta en ole tavannut kuin yhden naisen, joka on odottanut minulta tällaista käytöstä. Suoraan sänkyyn muitta mukinoitta vaikuttaisi olevan kaikkien toive.
Johtuuko sopivien naisten puute yksinkertaisesti siitä, että tällaiset fiksut naiset ovat muuttaneet tai muuttavat jo nuorena pois tällaisista pienistä muuttotappiokaupungeista ja majoittuvat pääsääntöisesti yliopistokaupunkeihin? Ja jäljelle jää sitten ne, kenestä en ole itse onnistunut löytämään yhtään sinkkunaista jonka olisin kokenut kiinnostavaksi. Täällä on toki ammattikorkeakoulu, johon luultavasti päätyy opiskelemaan sellaiset nuoret naiset, joiden rahkeet eivät riittäneet isompiin kaupunkeihin, eli tuskin niitä kaikista fiksuimpia ihmisiä.
En tiedä mihin ryhmään sitten kategorioisin itseni, koska tosiaan urheilua harrastavana, jokseenkin koulutettuna (AMK), elämä kaikin puolin reilassaan olevana miehenä tiedän kuuluvani varsin pieneen joukkoon miehiä, mutta asun ilmeisesti sitten vain väärällä paikkakunnalla. Pitäisikö tämän takia muuttaa isompaan kaupunkiin (tämä on tulevaisuuden suunnitelmissakin osittain tämän vuoksi), koska luultavasti sieltä löytäisin naisia, joiden kanssa voisin olla samalla aaltopituudella helpommin?
Tuntuu vaan pöljältä ajatukselta muuttaa sen takia, ettei löytänyt puolisoa nykyisestä kaupungistaan, mutta ei tässä näköjään muu auta. Tuntuu, että olen oikeasti umpikujassa, eikä muita vaihtoehtoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentavaa se oli itsellenikin sinkkuaikoina. Miesmarkkinat on suorastaan surkeat; tarjolla on kaikenlaisia emotionaalisesti vinoutuneita, päihdeongelmaisia, lapsellisia, bensalenkkareita ja muita moniongelmaisia. Ylivoimaisesti suurin ongelma on se, että ne täyspäiset miehet on ymmärrettävistä syistä jo jonkun toisen (onnekkaan) naisen taholta napattuja ja sinkuille jää sitten ne jämäpalat. Miesaineksessa hajonta tuntuu olevan paljon suurempaa, ja monelta mieheltä tuntuu puuttuvan perustavanlaatuisia käytöstapoja, kykyä käsitellä tunteita, kommunikoida ja ottaa toisia huomioon.
Jos mies on normaalipituinen ja -painoinen, harrastaa urheilua, on kouluttautunut, käy töissä, pukeutuu siististi ja on aidosti mukava tyyppi niin kuuluu miesten kärkikastiin vaikkei näyttäisi mallilta ja tienaakin ihan normaalisti. Tältä palstalta saa usein lukea miten naisten ulkonäkökriteerit ovat kovia, mutta ainakin omasta mielestäni suuremmat ongelmakohdat on miesten luonnepuolella. Yliopistolla näkee paljon hyvin pukeutuvia ja muutenkin silmää miellyttäviä nuoria miehiä, mutta jos haluat miehen joka on reilu, tunnetaitoinen, symppis ja sitoutumishaluinen niin jo alkaa väki vähetä.
Se fakta että Suomessa on paljon syrjäytyneitä yksinäisiä miehiä etenkin landella ei oikein lämmitä isossa kaupungissa asuvaa, yliopistossa opiskelevaa liikunnallista nuorta naista jolla on normaali sosiaalinen elämä ja elämä hallinnassa. Tuossa kohtaa kyseessä ei ole kohdanto-ongelmasta vaan siitä, että noita samoilla spekseillä olevia vastaavia miehiä on paljon vähemmän.
Terkuin ensimmäisen poikaystävän sinun iässäsi löytänyt nainen ja jos tästä joskus vielä sinkkuuntuisin, en kyllä edes jaksaisi yrittää aktiivisesti pariutua soudettuani siinä suossa koko aikuisikäni.
Olen 25-vuotias mies ja olkoot tämä kohtuullisen siistillä kirjoitusasulla varustettu kuvaus osoitus siitä, että en kuulu siihen huonoimpaan kymmenykseen. Olen itsekin huomannut, että oikeinkirjoitus on vaikeaa suurimmalle osalle muista miehistä.
Olen itse siis kuvailemasi miesten kärkikastiin kuuluva mies, mutta tästä huolimatta en ole koskaan seurustellut. Asun keskikokoisessa kaupungissa, josta en ole löytänyt toistaiseksi yhtään sellaista sinkkunaista, josta olisin aidosti kiinnostunut. En kuulu niihin miehiin, jotka haluavat panna kaikkea mikä liikkuu, vaan nimenomaan haluaisin löytää naisen josta kiinnostua (ja joka kiinnostuisi myös minusta) ja joka olisi aidosti haluttava. Tällaiseen naiseen en ole koskaan täällä törmännyt. Sellaisia "pantavia" naisia on kyllä paljon, mutta en koe olevani samalla aaltopituudella heidän kanssa, koska pariutumisriitit tuntuvat menevän kaikkien kohdalla niin, että jos en halua seksiä heti ensisilmäyksellä, niin minusta ei muuta halutakaan. Itse taas olen sellainen, että lämpenen hitaammin ja haluaisin tuntea naisen ennen kuin päädymme sänkyyn. Osaan osoittaa kiinnostusta, tehdä aloitteita ja puhua tunteista, mutta en ole tavannut kuin yhden naisen, joka on odottanut minulta tällaista käytöstä. Suoraan sänkyyn muitta mukinoitta vaikuttaisi olevan kaikkien toive.
Johtuuko sopivien naisten puute yksinkertaisesti siitä, että tällaiset fiksut naiset ovat muuttaneet tai muuttavat jo nuorena pois tällaisista pienistä muuttotappiokaupungeista ja majoittuvat pääsääntöisesti yliopistokaupunkeihin? Ja jäljelle jää sitten ne, kenestä en ole itse onnistunut löytämään yhtään sinkkunaista jonka olisin kokenut kiinnostavaksi. Täällä on toki ammattikorkeakoulu, johon luultavasti päätyy opiskelemaan sellaiset nuoret naiset, joiden rahkeet eivät riittäneet isompiin kaupunkeihin, eli tuskin niitä kaikista fiksuimpia ihmisiä.
En tiedä mihin ryhmään sitten kategorioisin itseni, koska tosiaan urheilua harrastavana, jokseenkin koulutettuna (AMK), elämä kaikin puolin reilassaan olevana miehenä tiedän kuuluvani varsin pieneen joukkoon miehiä, mutta asun ilmeisesti sitten vain väärällä paikkakunnalla. Pitäisikö tämän takia muuttaa isompaan kaupunkiin (tämä on tulevaisuuden suunnitelmissakin osittain tämän vuoksi), koska luultavasti sieltä löytäisin naisia, joiden kanssa voisin olla samalla aaltopituudella helpommin?
Tuntuu vaan pöljältä ajatukselta muuttaa sen takia, ettei löytänyt puolisoa nykyisestä kaupungistaan, mutta ei tässä näköjään muu auta. Tuntuu, että olen oikeasti umpikujassa, eikä muita vaihtoehtoja ole.
Kuulostat aivan unelmamieheltä! En ole ikinä ymmärtänyt seksiä ekoilla treffeillä logiikkaa. :)
N25
Taas joku ahne akka valittamassa, kun mistään ei löydykään sitä rahasampoa.
Tosin tarkemmin ajatellen kyseessä taitaa olla provo, mutta aloituksen tarkoitusperä on silti sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aivan unelmamieheltä! En ole ikinä ymmärtänyt seksiä ekoilla treffeillä logiikkaa. :)
N25
Tiedän. Olen monelle muullekin. Minun (ja teidän minullekin ehkä sopivien naisten) kannalta ongelma on vain siinä, että emme tapaa toisiamme missään ja itse kohtaan vain sellaisia naisia, joita en itse koe kiinnostaviksi. Ne naiset, kenelle itsekin olen aloitteita tehnyt, ovat loppupeleissä paljastuneet poikkeuksetta sellaisiksi, jotka eivät minua oikeasti edes kiinnosta.
Toki olen nuori, taidetaan olla saman ikäisiä, mutta samat ajatukset minulla asiasta on kuin sinulla. Ymmärrän täysin missä ongelma on, kun ei löydä sopivia kumppaniehdokkaita. Muut miehet ajattelevat tosiaan vain alapäällään ja ilmeisesti ainut visio naisen kanssa olemisesta on seksi.
t. m25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin jo? Ota nuorempi mies, miten sinun ikäsi siihen liittyy? 25v on nuori, minä ainakin 26-vuotiaana pystyisin valitsemaan ihan millaisen haluan. Isoissa kaupungeissa on parempi valikoima.
Ei nuorempia vain oteta,
Tuossa iässä otetaan. Moni mies on mielellään vanhemman naisen kanssa.
Vain koska ei ikäistään naista saa koska nämä menevät vanhemmille ja komeammille miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentavaa se oli itsellenikin sinkkuaikoina. Miesmarkkinat on suorastaan surkeat; tarjolla on kaikenlaisia emotionaalisesti vinoutuneita, päihdeongelmaisia, lapsellisia, bensalenkkareita ja muita moniongelmaisia. Ylivoimaisesti suurin ongelma on se, että ne täyspäiset miehet on ymmärrettävistä syistä jo jonkun toisen (onnekkaan) naisen taholta napattuja ja sinkuille jää sitten ne jämäpalat. Miesaineksessa hajonta tuntuu olevan paljon suurempaa, ja monelta mieheltä tuntuu puuttuvan perustavanlaatuisia käytöstapoja, kykyä käsitellä tunteita, kommunikoida ja ottaa toisia huomioon.
Jos mies on normaalipituinen ja -painoinen, harrastaa urheilua, on kouluttautunut, käy töissä, pukeutuu siististi ja on aidosti mukava tyyppi niin kuuluu miesten kärkikastiin vaikkei näyttäisi mallilta ja tienaakin ihan normaalisti. Tältä palstalta saa usein lukea miten naisten ulkonäkökriteerit ovat kovia, mutta ainakin omasta mielestäni suuremmat ongelmakohdat on miesten luonnepuolella. Yliopistolla näkee paljon hyvin pukeutuvia ja muutenkin silmää miellyttäviä nuoria miehiä, mutta jos haluat miehen joka on reilu, tunnetaitoinen, symppis ja sitoutumishaluinen niin jo alkaa väki vähetä.
Se fakta että Suomessa on paljon syrjäytyneitä yksinäisiä miehiä etenkin landella ei oikein lämmitä isossa kaupungissa asuvaa, yliopistossa opiskelevaa liikunnallista nuorta naista jolla on normaali sosiaalinen elämä ja elämä hallinnassa. Tuossa kohtaa kyseessä ei ole kohdanto-ongelmasta vaan siitä, että noita samoilla spekseillä olevia vastaavia miehiä on paljon vähemmän.
Terkuin ensimmäisen poikaystävän sinun iässäsi löytänyt nainen ja jos tästä joskus vielä sinkkuuntuisin, en kyllä edes jaksaisi yrittää aktiivisesti pariutua soudettuani siinä suossa koko aikuisikäni.
Olen 25-vuotias mies ja olkoot tämä kohtuullisen siistillä kirjoitusasulla varustettu kuvaus osoitus siitä, että en kuulu siihen huonoimpaan kymmenykseen. Olen itsekin huomannut, että oikeinkirjoitus on vaikeaa suurimmalle osalle muista miehistä.
Olen itse siis kuvailemasi miesten kärkikastiin kuuluva mies, mutta tästä huolimatta en ole koskaan seurustellut. Asun keskikokoisessa kaupungissa, josta en ole löytänyt toistaiseksi yhtään sellaista sinkkunaista, josta olisin aidosti kiinnostunut. En kuulu niihin miehiin, jotka haluavat panna kaikkea mikä liikkuu, vaan nimenomaan haluaisin löytää naisen josta kiinnostua (ja joka kiinnostuisi myös minusta) ja joka olisi aidosti haluttava. Tällaiseen naiseen en ole koskaan täällä törmännyt. Sellaisia "pantavia" naisia on kyllä paljon, mutta en koe olevani samalla aaltopituudella heidän kanssa, koska pariutumisriitit tuntuvat menevän kaikkien kohdalla niin, että jos en halua seksiä heti ensisilmäyksellä, niin minusta ei muuta halutakaan. Itse taas olen sellainen, että lämpenen hitaammin ja haluaisin tuntea naisen ennen kuin päädymme sänkyyn. Osaan osoittaa kiinnostusta, tehdä aloitteita ja puhua tunteista, mutta en ole tavannut kuin yhden naisen, joka on odottanut minulta tällaista käytöstä. Suoraan sänkyyn muitta mukinoitta vaikuttaisi olevan kaikkien toive.
Johtuuko sopivien naisten puute yksinkertaisesti siitä, että tällaiset fiksut naiset ovat muuttaneet tai muuttavat jo nuorena pois tällaisista pienistä muuttotappiokaupungeista ja majoittuvat pääsääntöisesti yliopistokaupunkeihin? Ja jäljelle jää sitten ne, kenestä en ole itse onnistunut löytämään yhtään sinkkunaista jonka olisin kokenut kiinnostavaksi. Täällä on toki ammattikorkeakoulu, johon luultavasti päätyy opiskelemaan sellaiset nuoret naiset, joiden rahkeet eivät riittäneet isompiin kaupunkeihin, eli tuskin niitä kaikista fiksuimpia ihmisiä.
En tiedä mihin ryhmään sitten kategorioisin itseni, koska tosiaan urheilua harrastavana, jokseenkin koulutettuna (AMK), elämä kaikin puolin reilassaan olevana miehenä tiedän kuuluvani varsin pieneen joukkoon miehiä, mutta asun ilmeisesti sitten vain väärällä paikkakunnalla. Pitäisikö tämän takia muuttaa isompaan kaupunkiin (tämä on tulevaisuuden suunnitelmissakin osittain tämän vuoksi), koska luultavasti sieltä löytäisin naisia, joiden kanssa voisin olla samalla aaltopituudella helpommin?
Tuntuu vaan pöljältä ajatukselta muuttaa sen takia, ettei löytänyt puolisoa nykyisestä kaupungistaan, mutta ei tässä näköjään muu auta. Tuntuu, että olen oikeasti umpikujassa, eikä muita vaihtoehtoja ole.
Kuulostat aivan unelmamieheltä! En ole ikinä ymmärtänyt seksiä ekoilla treffeillä logiikkaa. :)
N25
Miksi te kaksi ette nyt jakaisi anonyymejä sähköpostiosoitteita ja tutustuisi toisiinne? Ei siinä mitään menetä..
Vierailija kirjoitti:
Nuorihan vielä olet :D itse olen 43 v ja juuri eronnut. Voit kuvitella mitä tarjonta eronneelle 40v naiselle on.
No ei kyl pal mittää. Paitsi jos mies oli rikas ja sait eron ilman avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas joku ahne akka valittamassa, kun mistään ei löydykään sitä rahasampoa.
Tosin tarkemmin ajatellen kyseessä taitaa olla provo, mutta aloituksen tarkoitusperä on silti sama.
Huutelee ahne loinen joka vaatii muita olemaan itselleen rahasampo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentavaa se oli itsellenikin sinkkuaikoina. Miesmarkkinat on suorastaan surkeat; tarjolla on kaikenlaisia emotionaalisesti vinoutuneita, päihdeongelmaisia, lapsellisia, bensalenkkareita ja muita moniongelmaisia. Ylivoimaisesti suurin ongelma on se, että ne täyspäiset miehet on ymmärrettävistä syistä jo jonkun toisen (onnekkaan) naisen taholta napattuja ja sinkuille jää sitten ne jämäpalat. Miesaineksessa hajonta tuntuu olevan paljon suurempaa, ja monelta mieheltä tuntuu puuttuvan perustavanlaatuisia käytöstapoja, kykyä käsitellä tunteita, kommunikoida ja ottaa toisia huomioon.
Jos mies on normaalipituinen ja -painoinen, harrastaa urheilua, on kouluttautunut, käy töissä, pukeutuu siististi ja on aidosti mukava tyyppi niin kuuluu miesten kärkikastiin vaikkei näyttäisi mallilta ja tienaakin ihan normaalisti. Tältä palstalta saa usein lukea miten naisten ulkonäkökriteerit ovat kovia, mutta ainakin omasta mielestäni suuremmat ongelmakohdat on miesten luonnepuolella. Yliopistolla näkee paljon hyvin pukeutuvia ja muutenkin silmää miellyttäviä nuoria miehiä, mutta jos haluat miehen joka on reilu, tunnetaitoinen, symppis ja sitoutumishaluinen niin jo alkaa väki vähetä.
Se fakta että Suomessa on paljon syrjäytyneitä yksinäisiä miehiä etenkin landella ei oikein lämmitä isossa kaupungissa asuvaa, yliopistossa opiskelevaa liikunnallista nuorta naista jolla on normaali sosiaalinen elämä ja elämä hallinnassa. Tuossa kohtaa kyseessä ei ole kohdanto-ongelmasta vaan siitä, että noita samoilla spekseillä olevia vastaavia miehiä on paljon vähemmän.
Terkuin ensimmäisen poikaystävän sinun iässäsi löytänyt nainen ja jos tästä joskus vielä sinkkuuntuisin, en kyllä edes jaksaisi yrittää aktiivisesti pariutua soudettuani siinä suossa koko aikuisikäni.
Tässä vaan tulee esille, että naisten "normaalille miehelle" on todella paljon kriteereitä, etenkin tuo normaali pituus ja painoisuus. Jos sanotaan, että miesten keskipituus on 178cm niin kaikki sen alle tippuvat olevat epänormaaleita. Tällainen yliopistossa opiskeleva, työelämässä oleva, mukava ja fiksu mies tippuu heti huonojen miesten kategoriaan 168cm pituuden takia. Tällaista se on.
Onhan niitä miehiä mutta kunnollisia, urheilullisia ja elämänhallinnaltaan kunnossa olevia ei niin vapaana. En halua päihdeongelmaista sohvaperunaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rotunainen pysyy 5/5 naisena hautaan asti.
NAL(sinkut palsta) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää lyyli! Tässä neuvoni jotka kirjoitin juuri poistettuun ketjuun:
"Niin. Eihän nämä helppoja asioita ole. Mutta nainen voi parantaa "kuskin paikalla" monin tavoin pariutumiskäyttäytymistään.
Ensimmäisenä olisi hyvä hahmottaa kuinka pariutuminen suurin piirtein toimii, ja tässä tämä tasoteoria tarjoaa suuntaviivoja. Mikään jumalan sana se toki ei ole. Varoittavia esimerkkejä on hyvä myös opiskella ja niitä on kaupunkien brunssipöydät nytkin täynnä tuolla. Mielestäni tärkein ja vaikein apukeino löytää onnellinen parisuhde on laskea ulkoista rimaa. Tinderaikakautena se on yleisesti niin korkealla, että tavallinen mies ei ole oikein mitään. Tästä seuraa naisten kasautumista pienelle joukolle komeita miehiä ja jatkuvaa palsta-ULINAA sekä paljon muitakin seurannaisvaikutuksia. Toki jos tavalliset miehet eivät sytytä, niin eihän sille sitä mitään voi. Sitten kannattaa vaan varautua todennäköiseen kohtaloonsa, kuten tuo eräs nainen tuossa hyvin kypsän oloisesti asiaa pohtikin.
Kun pitää nämä mielessä ja aktivoituu parinhaussa, niin väittäisin lopputuloksen olevan varmasti parempi kuin nykyisellään odotellassa että josko unelmamies jostakin vain putkahtaisi eteen. Pintapuolisesti tarjontaa voi olla paljon, mutta harvassa ne oikeat vastinkappaleet ovat itse kullekin."
Hyvin sanottu ja katkerat vanhat naiset, jotka ovat MAT:n kieltäjiä alapeukuttavat.
Jos oikeasti uskot että tuo on ratkaisu niin osaat varmaan vastata millainen ajattelet olevan suhteen dynamiikan jossa toinen ei pidä toista viehättävänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentavaa se oli itsellenikin sinkkuaikoina. Miesmarkkinat on suorastaan surkeat; tarjolla on kaikenlaisia emotionaalisesti vinoutuneita, päihdeongelmaisia, lapsellisia, bensalenkkareita ja muita moniongelmaisia. Ylivoimaisesti suurin ongelma on se, että ne täyspäiset miehet on ymmärrettävistä syistä jo jonkun toisen (onnekkaan) naisen taholta napattuja ja sinkuille jää sitten ne jämäpalat. Miesaineksessa hajonta tuntuu olevan paljon suurempaa, ja monelta mieheltä tuntuu puuttuvan perustavanlaatuisia käytöstapoja, kykyä käsitellä tunteita, kommunikoida ja ottaa toisia huomioon.
Jos mies on normaalipituinen ja -painoinen, harrastaa urheilua, on kouluttautunut, käy töissä, pukeutuu siististi ja on aidosti mukava tyyppi niin kuuluu miesten kärkikastiin vaikkei näyttäisi mallilta ja tienaakin ihan normaalisti. Tältä palstalta saa usein lukea miten naisten ulkonäkökriteerit ovat kovia, mutta ainakin omasta mielestäni suuremmat ongelmakohdat on miesten luonnepuolella. Yliopistolla näkee paljon hyvin pukeutuvia ja muutenkin silmää miellyttäviä nuoria miehiä, mutta jos haluat miehen joka on reilu, tunnetaitoinen, symppis ja sitoutumishaluinen niin jo alkaa väki vähetä.
Se fakta että Suomessa on paljon syrjäytyneitä yksinäisiä miehiä etenkin landella ei oikein lämmitä isossa kaupungissa asuvaa, yliopistossa opiskelevaa liikunnallista nuorta naista jolla on normaali sosiaalinen elämä ja elämä hallinnassa. Tuossa kohtaa kyseessä ei ole kohdanto-ongelmasta vaan siitä, että noita samoilla spekseillä olevia vastaavia miehiä on paljon vähemmän.
Terkuin ensimmäisen poikaystävän sinun iässäsi löytänyt nainen ja jos tästä joskus vielä sinkkuuntuisin, en kyllä edes jaksaisi yrittää aktiivisesti pariutua soudettuani siinä suossa koko aikuisikäni.
Tässä vaan tulee esille, että naisten "normaalille miehelle" on todella paljon kriteereitä, etenkin tuo normaali pituus ja painoisuus. Jos sanotaan, että miesten keskipituus on 178cm niin kaikki sen alle tippuvat olevat epänormaaleita. Tällainen yliopistossa opiskeleva, työelämässä oleva, mukava ja fiksu mies tippuu heti huonojen miesten kategoriaan 168cm pituuden takia. Tällaista se on.
Mikset etsi lyhyttä naista
Ap.. 20 vuoden päästä mietit kaiholla sinkkuaikaasi
Oot just ja just aikuinen ja mietit jäämistä yksin loppuiäksi. Rauhoitu
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että jään vanhaksi piiaksi. Hyvät miehet on jo varattuja tai perheellisiä.
Esitän eriävän mielipiteen jälkimmäiseen lauseeseen :)
Se on vain tutkittua optimismia vailla todellisuuden häivääkään:
Heteromies tykkää peilikuvastaan https://yle.fi/uutiset/3-11141049
Riippuu ihan sitä mitä vaadit deittipalvelusta.
Itselle paras on OkCupid, johtuen siitä että arvot kumppanissa on tärkeitä. Ja palvelus käyttäjät pystyvät kertomaan itsestään paljon esittelyissä.
Tinder on paras jos naisena haluat saada itsetunnon korotusta tai jos haluat paljon vaihtoehtoja (=eniten käyttäjiä kaikista palveluista). Itselle psk palvelu, ulkonäkökeskeinen palvelu, eikä tarkoitus ole saattaa käyttäjiä parisuhteeseen.
Suomi24 paras taas jos et halua match pelleilyyn lähteä, ja suomalaiset löytävät palvelun helposti. Myös käyttäjät pystyvät kertomaa palvelussa paljon itsestään jos haluavat.