Sivut

Kommentit (436)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Noh, lapsena kävin katsomassa (ja joskus jopa hoitamassa) paikallisen kartanon (ihan Suomen tunnetuimpia kartanoita ja sukuja) hevosia. Aatelisperhe asui kartanon kunnostetussa talousrakennuksessa, ihan tavallinen perhe muuten. Tiedän myös erään kreivin, olemus ja ulkonäkö muistuttaa kovasti esi-isiään aatelisnenineen :), muuten ihan vaatimaton ja itseään esille tuomaton ihminen, vaikka asuukin kartanossa. 

Kuulin jutun, että Turun tuomiokirkossa kävi isä ja pieni poika katsomassa esi-isä Stålhandsken hautakappelia, suvun sormuksen avulla isä pääsi kappeliin opettamaan pojalleen suvun suurmiehestä (hautakappeleihin ei yleensä pääse sisälle). Itsestä olisi ihan siistiä olla sukua jollekin tuollaiselle.

Edvard Bergenheimin hauta lienee tosin purettu nykyään kun ei kiinnostanu maksaa. Oli tollekkin joskus ostettu ikuinen hautapaikka kun kirkko niitä möi. Kesti joku 5v niin oli rahat kulutettu ja kirkko purki yksipuolisesti sopimuksen. Ihan vaikka onkin kirkkohistorialisesti merkittävä tyyppi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaiskaa tyhmää. Miksi siellä on niin vähän suomenkielisiä sukunimejä? Yrjö-Koskinen taisi olla ainoa lukuisten saksan- ja ruotsinkielisten jälkeen.

Koska aatelisto on niin takaperoinen järjestelmä, että siitä luovuttiin ikuisuus sitten. Kuuluu noihin pimeän keskiajan taantuneisiin kuvioihin kun Ruotsissa oli kunkku. 

Ruotsin nykyinen kunkkuhan ei ole ruotsalainen ollenkaan, vaan Napoleonin ranskalaisen sotapäällikön jälkeläinen. Ruotsalaisilla ei ole mitään tekemistä aatelisten kanssa, suomenruotsalaisilla vielä vähemmän.

Mihin tällaiset kommentit perustuu? Kuningasko ei ole ruotsalainen, koska 200 vuotta sitten hänen sukulaisensa tuli Ranskasta? Ei kai Viktoriakaan sitten ole ruotsalainen. Missä vaiheessa saa alkaa kutsua itseään jonkun maan kansalaiseksi, jos pari vuosisataakaan samassa maassa asumista tietylle suvulle ei riitä? Ei kai sitten suuri osa suomalaisistakaan saa kutsua itseään suomalaisiksi. 

Kannattaa myös muistaa, että alun perin kaikki ihmiset ovat olleet saman arvoisia. Joku sitten vain korotti itsensä kuninkaaksi tai keisariksi tai muuten vaan johtajaksi. Ei Vilhelm Valloittajakaan ollut kuningas alun perin, siis syntymälahjanaan. Kuninkaaksi tai kuningattareksi voi tulla muutenkin kuin perimällä tittelin vanhemmaltaan. Myös valloittamalla saatu kruunu on ihan oikea tapa. Joskus valta on myös siirretty toiseen sukuhaaraan, eikä ole välitetty siitä, että suoraan alenevassa polvessa oleva henkilö on syrjäytetty (kuten Englannissa on tehty). 

Eli olisi Elisabeth II kuningatar, jos siihen hommaan vaadittaisiin täysin suoraviivainen sukulinja. 

Victoorian lapset sen sijaan ovat ruotsalaisia koska daniel

Viktuuria itse on ainakin puoleksi sakemanni. Silviahan on saksalainen.


Paitsi sukujuuria jossain Brasiliassa? Ei voisi muuten olla ollut nuorena niin kaunis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Eräällä miespuolisella kaverillani on von alkuinen sukunimi. Ei eroa muista tuttavistani muuten kuin siten, että on ihan ylivoimaisesti halutuinta seuraa naisten keskuudessa. On myös käyttänyt tämän edun aika lailla täysimääräisesti hyväkseen

Vierailija

Joku kirjoitti, ettei Turun tuomiokirkon hautakappeleihin normaalisti pääsisi. Kyllä pääsee. Se minne aatelinen iskä poikineen oli päässyt erityisluvalla, oli varmaan varsinainen hautaholvi arkkuineen siellä lattian alla.

Vierailija

kullistaiger? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vonkullinstainergin.

Viihtyy roskapankissa ja juo vain halvinta kaljaa.

Minäkin tiesin Gussen ja juttelin usein hänen kanssaa. Todellakin kultainen tyyppi. Harmin paikka kuulla että hän sairastui vakavasti.  Kertoi joskus joutuneensa putkaan kun poliisi ei uskonut, että hän on sukunimeltään vonkullinstainerg :D Selvishän se sitten.


Minäkin tunsin Gussen. Rip

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Aatelisuus näkyy elämässäni lähinnä parempana tietoisuutena omista sukujuuristaan kuin joissain toisissa suvuissa..

Tämä on totta ja historiafriikkinä musta on mahtavaa kun sukupuu löytyy 1600-luvulle asti.

Vierailija

Olin naimisissa sellaisen kanssa. Tai no hänen sukuhaara oli menettänyt aatelisarvonsa, mutta vaakuna siis löytyy ritarihuoneelta. Eli itse asiassa lapsenihan on suoraan tätä sukua. No, summa summarum, täysi moukka juntti ukko ja koko sukunsa myös. Hienoa vain nimi. Joka on kyllä kaunis ja itsehän sen pidin niin kauan kunnes avioiduin uudelleen, jolloin otin tyttönimeni takaisin.

Vierailija

Tunnen, ovat juntteja ja jopa punaniskoja, ainakin tämä haara.

Yksi taas on kirvesmies joka käyttäytyy kuin Jumala. Laiska mutta komea, harmi. Äitinsä yhtä ylpeä hirvitys.

Sitten tunnen Venäjän Romanoveja (suomentaneet sukunimen) jaksavat tästä muistuttaa. Muuten ok, tavallista elämää elävät, vähän kuitenkin kettumaista väkeä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa sellaisen kanssa. Tai no hänen sukuhaara oli menettänyt aatelisarvonsa, mutta vaakuna siis löytyy ritarihuoneelta. Eli itse asiassa lapsenihan on suoraan tätä sukua. No, summa summarum, täysi moukka juntti ukko ja koko sukunsa myös. Hienoa vain nimi. Joka on kyllä kaunis ja itsehän sen pidin niin kauan kunnes avioiduin uudelleen, jolloin otin tyttönimeni takaisin.

Eihän hän sitten ollut aatelinen. Ei nimi sitä ratkaise, pitää olla mikana aateliskalenterissa.

Vierailija

Mummoni mummo oli aatelinen. Siihen aikaan aiheutti suvulleen hirveän häpeän kun hankkiutui raskaaksi ilman miestä. (Olen miettinyt että hyvin saattoi olla ra#skaus)

Suku periaatteessa hylkäsi, mutta löysi viljelijän joka adoptoi tämän lapsen. Saivat myöhemmin yhteisiä lapsia (esim mummoni äiti) ja pidänkin itseäni enemmän talonpoikaisena.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Aatelisuus näkyy elämässäni lähinnä parempana tietoisuutena omista sukujuuristaan kuin joissain toisissa suvuissa..

Tämä on totta ja historiafriikkinä musta on mahtavaa kun sukupuu löytyy 1600-luvulle asti.


Eikö sen pidemmälle? Erikoista...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mummoni mummo oli aatelinen. Siihen aikaan aiheutti suvulleen hirveän häpeän kun hankkiutui raskaaksi ilman miestä. (Olen miettinyt että hyvin saattoi olla ra#skaus)

Suku periaatteessa hylkäsi, mutta löysi viljelijän joka adoptoi tämän lapsen. Saivat myöhemmin yhteisiä lapsia (esim mummoni äiti) ja pidänkin itseäni enemmän talonpoikaisena.


No hyvä, ettet aatelisena koska sille ei mitään perusteita olisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Aatelisuus näkyy elämässäni lähinnä parempana tietoisuutena omista sukujuuristaan kuin joissain toisissa suvuissa..

Tämä on totta ja historiafriikkinä musta on mahtavaa kun sukupuu löytyy 1600-luvulle asti.

Minunkin sukulaiset (4 linjaa) on selvitetty tuonne. Valitettavasti ei löydy aatelisia, virkamiehiä ja leipomoita. Yksi linja päättyi saksalaiseen seikkailijaan, eikä kukaan ole selvittänyt pääseekö pidemmälle (1600 puoliväli).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa sellaisen kanssa. Tai no hänen sukuhaara oli menettänyt aatelisarvonsa, mutta vaakuna siis löytyy ritarihuoneelta. Eli itse asiassa lapsenihan on suoraan tätä sukua. No, summa summarum, täysi moukka juntti ukko ja koko sukunsa myös. Hienoa vain nimi. Joka on kyllä kaunis ja itsehän sen pidin niin kauan kunnes avioiduin uudelleen, jolloin otin tyttönimeni takaisin.

Eihän hän sitten ollut aatelinen. Ei nimi sitä ratkaise, pitää olla mikana aateliskalenterissa.


Kyllä sinne muutkin hyväksytään kuin Mikat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni mummo oli aatelinen. Siihen aikaan aiheutti suvulleen hirveän häpeän kun hankkiutui raskaaksi ilman miestä. (Olen miettinyt että hyvin saattoi olla ra#skaus)

Suku periaatteessa hylkäsi, mutta löysi viljelijän joka adoptoi tämän lapsen. Saivat myöhemmin yhteisiä lapsia (esim mummoni äiti) ja pidänkin itseäni enemmän talonpoikaisena.


No hyvä, ettet aatelisena koska sille ei mitään perusteita olisi.

Eikä aatelisen biologinen lapsenlapsenlapsen lapsi ole aatelinen? Pitääkö siitä maksaa? - eri

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni mummo oli aatelinen. Siihen aikaan aiheutti suvulleen hirveän häpeän kun hankkiutui raskaaksi ilman miestä. (Olen miettinyt että hyvin saattoi olla ra#skaus)

Suku periaatteessa hylkäsi, mutta löysi viljelijän joka adoptoi tämän lapsen. Saivat myöhemmin yhteisiä lapsia (esim mummoni äiti) ja pidänkin itseäni enemmän talonpoikaisena.


No hyvä, ettet aatelisena koska sille ei mitään perusteita olisi.

Eikä aatelisen biologinen lapsenlapsenlapsen lapsi ole aatelinen? Pitääkö siitä maksaa? - eri


Ei ole. Lue ketju tai googlaa, miten aateluus periytyy. Aatelisia olisikin sika paljon, jos jokainen kenen esivanhemmista heitä löytyy, luettaisiin sellaiseksi.

Vierailija

Todellakin. Sattuu olemaan paras ystäväni, olen todella etuoikeutettu.Aivan mahtava tyyppi. Todellinen ystävä, auttaa vaikeuksissa, ei ikinä oo pettänyt tai jättänyt. Aina jaksaa kuunnella huoliani ja ilojani. Ja tosi vaatimaton ja huumorintajuinen vieläpä. Sattuu olemaan Kuningasten Kuningas, kerran hallitsee ikuisesti.

Vierailija

Aatelisuus on nykyään useimmiten pelkkä sukunimi. Ennen se merkitsi omaisuutta, joka hankittiin köyhiä verottamalla. (Kuten ruotsalaiset suomalaisia.) Ruotsalainen historioitsija Peter Englund on tämän myös todennut.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla