Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko yhtään aatelisia?
Eikä siis mitään oluiden aatelia tai tangokuninkaallisia vaan ihan oikeita aatelisia, siniverisiä.
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa tuli pyörittyä samoissa porukoissa yhden Mannerheimin ja yhden von Fersenin kanssa. Vuosikymmeniin en ole kumpaakaan nähnyt.
Mannerheimin suku on Suomessa sammunut.
Ei välttämättä ollut tuolloin vuosikymmeniä sitten.
Vuosikymmenien ajan viimeinen Mannerheim oli mies, joka vietti aikaansa huoltoasemalla, Hesarissa on ollut juttua. Häntäkö tässä tarkoitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa tuli pyörittyä samoissa porukoissa yhden Mannerheimin ja yhden von Fersenin kanssa. Vuosikymmeniin en ole kumpaakaan nähnyt.
Mannerheimin suku on Suomessa sammunut.
Ei välttämättä ollut tuolloin vuosikymmeniä sitten.
Vuosikymmenien ajan viimeinen Mannerheim oli mies, joka vietti aikaansa huoltoasemalla, Hesarissa on ollut juttua. Häntäkö tässä tarkoitetaan?
Sinneköhän se sitten sammui.
kävin katsomassa von hertzen brothersia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa tuli pyörittyä samoissa porukoissa yhden Mannerheimin ja yhden von Fersenin kanssa. Vuosikymmeniin en ole kumpaakaan nähnyt.
Mannerheimin suku on Suomessa sammunut.
Ei välttämättä ollut tuolloin vuosikymmeniä sitten.
Vuosikymmenien ajan viimeinen Mannerheim oli mies, joka vietti aikaansa huoltoasemalla, Hesarissa on ollut juttua. Häntäkö tässä tarkoitetaan?
No en ole ko. juttua nähnyt mutta mahdollisesti. Gusse ei ollut ihan, miten sen nyt sanoisi, kirkkain bisnesäly maailmassa. Mutta ihan älyttömän kultainen ja kiltti ihminen. Mutta on siis kuollut? Kun kerran Mannerheimin suku on sammunut? Sääli juttu, aika nuorena on sitten mennyt.
Kyllä, sellainen oli kerran esimiehenä. Erikoinen tapaus ja toi muutenkin aina välillä ilmi aateliuttaan, ja sitä että on parempaa väkeä kuin tavan rahvas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman aatelisen olen elämäni aikana tuntenut, molemmat ihan tavallisia. Molemmat tapasin työelämässä ja toinen vietti hyvinkin vaatimatonta elämää, vain kodin sisustus kertoi pitkästä historiasta.
Ritarihuone pitää tietoa Suomen aatelisista.
Minä olin opiskelijana kämppäkaveri yhden aatelisen kanssa. Ihan mukava, fiksu kaveri. Elämä vei sitten eri suuntiin. Ei erityisesti korostanut perhetaustaansa, mutta ei myöskään peitellyt sitä. Asia tuli luonnollisella tavalla keskustelussa esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, useammastakin suvusta. Omasta sukupuusta myös löytyy, vaikka heitä en ole tainnut tavata kuin kerran sukujuhlissa.
Minä.
Olen Suomessa asuneen kreivin lehtolapsen poika. Suuri salaisuus suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mutta meijän sukunimellä on ollut myös joskus 1800-luvulle asti vissiin käytössä ruotsinkielinen versio. Meillä on iskän suvun puolella suht aktiivinen sukuseura ja sukunimi on erittäin yleinen Savossa edelleen, josta se on lähtöisin. Oon ollu joskus murrosikäisenä viimeksi sukukokouksessa ja muistan kun ne oli niin tylsiä sillon lapsena.:-) Sain kerran lahjaksi ukilta sukuselvityksen. Iskän puolen ukki on toiminut siis useita vuosia sen sukuseuran puheenjohtajana ja iskäkin valityiin kerran puheenjohtajaksi. Muistan edelleen hämärästi kun kerran jouduin laittamaan kirjekuoria mun isosiskojen kanssa laskuja sukuseuran jäsenille.:-D
T: M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin äidin puolen mummon isoäiti oli vissiin joku aatelistaustainen tai ainakin sukunimensä Hofrén viittaa vähän hienompaan sukunimeen. En oo ikinä siis tavannut häntä, kuoli jo kauan ennen mun syntymää, mutta ollaan vierailtu hautakivellä jonkun verran.
T: edellisen viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosin äidin puolen mummon isoäiti oli vissiin joku aatelistaustainen tai ainakin sukunimensä Hofrén viittaa vähän hienompaan sukunimeen. En oo ikinä siis tavannut häntä, kuoli jo kauan ennen mun syntymää, mutta ollaan vierailtu hautakivellä jonkun verran.
T: edellisen viestin kirjoittaja
Hoffrén aatelissuku? Älä nyt viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin äiduin puolen mummon isoäiti oli vissiin joku aatelistaustainen tai ainakin sukunimensä Hofrén viittaa vähän hienompaan sukunimeen. En oo ikinä siis tavannut häntä, kuoli jo kauan ennen mun syntymää, mutta ollaan vierailtu hautakivellä jonkun verran.
T: edellisen viestin kirjoittaja
Hoffrén aatelissuku? Älä nyt viitsi.
No joksikin ö "hienomman väen" sukunimeksi se ainakin vissiin mielletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa tuli pyörittyä samoissa porukoissa yhden Mannerheimin ja yhden von Fersenin kanssa. Vuosikymmeniin en ole kumpaakaan nähnyt.
Mannerheimin suku on Suomessa sammunut.
Ei välttämättä ollut tuolloin vuosikymmeniä sitten.
Vuosikymmenien ajan viimeinen Mannerheim oli mies, joka vietti aikaansa huoltoasemalla, Hesarissa on ollut juttua. Häntäkö tässä tarkoitetaan?
No en ole ko. juttua nähnyt mutta mahdollisesti. Gusse ei ollut ihan, miten sen nyt sanoisi, kirkkain bisnesäly maailmassa. Mutta ihan älyttömän kultainen ja kiltti ihminen. Mutta on siis kuollut? Kun kerran Mannerheimin suku on sammunut? Sääli juttu, aika nuorena on sitten mennyt.
Sai Alzheimerin suhteellisen nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Aatelisuus näkyy elämässäni lähinnä parempana tietoisuutena omista sukujuuristaan kuin joissain toisissa suvuissa. Isäni halusi 1970-luvulla irtaantua sukumme mainetaakasta, ja valitsi urapolkunsa toisin kuin isänsä ja veljensä, jotka valitsivat aatelissuvun miehille tyypillisen ammatin. Mutta vanhemmiten hän on alkanut arvostaa taustaansa eri lailla, ja ollaan vierailtu sukupaikoissa ja haudoilla ympäri Suomea ja Keski-Euroopassa.
Perinteisesti meillä on joulukuun alussa "sukuseuran vuosikokous" eli pikkujoulut Ritarihuoneella. Syödään viiden ruokalajin illallinen, kuunnellaan yleensä alkuun joku alustus liittyen sukuumme, sitten on musiikkiesitys ja runonlausuntaa tms. Tilaisuus on ihan mukava, kiva nähdä serkkuja ja pikkuserkkuja ja juoda sampanjaa :D Mutta minun on kyllä vaikea ymmärtää että jotkut pukevat ihan poikavauvansakin sinne laakerikenkiin ja pukuihin. Ja jotkut (miehet) haluavat vuodesta toiseen muistella sukumme sotasankareita, jotka minulle edustavat epämiellyttävällä tavalla voittajien kirjoittamaa historiaa.
Toki aatelisuudesta on myös hyötyä. Sain ensimmäiset kesätyöni sukulaisteni kautta, ja sukunimeni on auttanut työnhaussa. Tietyissä piireissä nimeni myös avaa nopeammin keskusteluita "yhdistävistä tekijöistä". Enemmän kuitenkin koen sellaista vähän vaivaannuttavaa tietoisuutta sukunimeni aiheuttamista ennakkoluuloista, niiden kanssa sain etenkin nuorempana painiskella. Minun identiteettiäni on kuitenkin enemmän muovannut omien vanhempieni elämänvalinnat, johon ei todellakaan liity varakkuus, tilukset ja ratsastuskilpailut tai yhteiskunnan ylätasolla vaikuttaminen.
En tiennytkään että aateliset käyttävät ihan laakerikenkiä. Me tavalliset kuolevaiset käytetään vaan tylsiä lakerikenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä.
Olen Suomessa asuneen kreivin lehtolapsen poika. Suuri salaisuus suvussa.
No et suinkaan ole aatelinen. Vain vaimon lapset kuuluvat aatelissukuun, ja ajan hengen mukaan vaimoksi kelpaa vain samassa asemassa oleva, oikeanlaisesta suvusta tuleva aatelinen
Herrat saa levittaa siemeniaan kuin huvittaa
Ei välttämättä ollut tuolloin vuosikymmeniä sitten.