Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko yhtään aatelisia?
Eikä siis mitään oluiden aatelia tai tangokuninkaallisia vaan ihan oikeita aatelisia, siniverisiä.
Kommentit (785)
Tunnen. Suomessahan nää on ihan taviksia, jotka käy samat koulut, neuvolat ja armeijat meidän aatelittomien kanssa. Melkein jokainen suomalainen on varmaan tavannut jonkun, jonka suvun vaakuna roikkuu ritarihuoneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomenruotsalaiset ovat usein saksalaisten jälkeläisiä. Saksalaiset muuttivat rannikolle, jossa puhuttiin ruotsia.
FF kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa tuli pyörittyä samoissa porukoissa yhden Mannerheimin ja yhden von Fersenin kanssa. Vuosikymmeniin en ole kumpaakaan nähnyt.
Mannerheimin suku on Suomessa sammunut.
Ei välttämättä ollut tuolloin vuosikymmeniä sitten.
Vuosikymmenien ajan viimeinen Mannerheim oli mies, joka vietti aikaansa huoltoasemalla, Hesarissa on ollut juttua. Häntäkö tässä tarkoitetaan?
No en ole ko. juttua nähnyt mutta mahdollisesti. Gusse ei ollut ihan, miten sen nyt sanoisi, kirkkain bisnesäly maailmassa. Mutta ihan älyttömän kultainen ja kiltti ihminen. Mutta on siis kuollut? Kun kerran Mannerheimin suku on sammunut? Sääli juttu, aika nuorena on sitten mennyt.
Sai Alzheimerin suhteellisen nuorena.
Minäkin tiesin Gussen ja juttelin usein hänen kanssaa. Todellakin kultainen tyyppi. Harmin paikka kuulla että hän sairastui vakavasti. Kertoi joskus joutuneensa putkaan kun poliisi ei uskonut, että hän on sukunimeltään Mannerheim :D Selvishän se sitten.
Tuo juttu meni niin, että hän oli (pienessä hiprakassa) yöaikaan ylittämässä Mannerheimintietä paikassa, jossa ei ollut suojatietä. Ohiajava poliisipartio piti hänelle puhuttelun ja tietenkin kysyi hänen nimeään. Siitähän se riemu repesi: eiväthän poliisit tietenkään uskoneet! En ole ihan varma miten juttu jatkui, joutuiko G. suorastaan poliisiasemalle asiaa selvittämään, mutta onnellinen loppu sillä joka tapauksessa oli.
Tunnen vonkullinstainergin.
Viihtyy roskapankissa ja juo vain halvinta kaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vonkullinstainergin.
Viihtyy roskapankissa ja juo vain halvinta kaljaa.
Minäkin tiesin Gussen ja juttelin usein hänen kanssaa. Todellakin kultainen tyyppi. Harmin paikka kuulla että hän sairastui vakavasti. Kertoi joskus joutuneensa putkaan kun poliisi ei uskonut, että hän on sukunimeltään vonkullinstainerg :D Selvishän se sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaiset ovat usein saksalaisten jälkeläisiä. Saksalaiset muuttivat rannikolle, jossa puhuttiin ruotsia.
Olen suomalainen, mutta minulla on kuvatun kaltaisia juuria.
Olen itse. Entäs sitten. Ei tämä miltään tunnu. Ja joo, olen suomenruotsalainen ja vaakuna löytyy Ritaritalolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä.
Olen Suomessa asuneen kreivin lehtolapsen poika. Suuri salaisuus suvussa.
Ethän sinä silloin ole aatelinen. Sinulla vain on aatelinen isoisä. Aatelisarvo periytyy vain aviolapsille.
Vierailija kirjoitti:
Minä.
Olen Suomessa asuneen kreivin lehtolapsen poika. Suuri salaisuus suvussa.
Sukutarinoita piisaa. Se on eriasia, mitä DNA-testit todistaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne, mutta tiedän kotipaikkakunnallani asuvan muutaman vanhaan aatelissukuun kuuluvan henkilön. Omassa sukupuussa viimeisin aatelinen tulee vastaan muutaman sukupolven päässä, 1700-1800-lukujen vaihteessa elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaiskaa tyhmää. Miksi siellä on niin vähän suomenkielisiä sukunimejä? Yrjö-Koskinen taisi olla ainoa lukuisten saksan- ja ruotsinkielisten jälkeen.
Soisalon-Soininen.
Granfelteista osa on muuttanut nimekseen Kuusi ja Schulmaneista osa on nimellä Koulumies.Ai niin ja Kurki unohtui.
Varsinkin jo keskiajalle, jo ennen Ruotsin ritarihuoneen perustamista, ulottuvien sukujen tarkkoja juuria on lähes mahdoton tutkia. Mutta esimerkiksi Ruotsin ns. suuraatelistoon kuuluneen ja edelleen Ruotsissa kreivillisenä jatkuvan Horn-suvun
ensimmäisen tunnetun kantaisän Olof Matsonin on oletettu olleen alkujaan ihan halikkolaista vanhaa talonpoikaissukua, eli luultavasti suomenkielisen. Myös monet Ruotsin aikaiset sotilasaatelissuvut ovat alkujaan suomenkieleltä alueelta, aivan ensimmäisenä näin myös osisttain sysmäläisjuurisena tulevat mieleen Tandefeltit. Suomeen vasta autonomian aikana 1818 perustetuun ritarihuoneseen myöhemmin 1800-luvulla introdusoidut suvut taas ovat usein ns. virka-aatelia, jonka juuret ovat suomenkielisissä pappissuvuissa, esim. Af Ursin hyvin runsaslukuisesta ja jo 1700-luvulla osittain torpparisäätyyn tai jopa itsellisiksi tippuneesta Ursinus-suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka kettuilette tuolle laakerikenkätypolle, niin tiedoksi että juuri tuollaisia ovat sukujuhlat Ritarihuoneella, en usko että esittää. Mun miehen suku on aatelinen ja heilläkin pitkän kaavan illalliset jne
Mieheni sekä hänen sukulaisensa, itsekin siis avioliiton kautta aateliskalenteriin päässyt ja lapsemme luonnollisesti myös. Eipä se nyt elämään juuri muuten vaikuta kuin että voi päteä anonyyminä AV-palstalle. Olemme täysin suomenkielisiä, vaikka sukunimi on ruotsalainen ja sellainen, että siitä "tunnistaa aateliseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, lapsena kävin katsomassa (ja joskus jopa hoitamassa) paikallisen kartanon (ihan Suomen tunnetuimpia kartanoita ja sukuja) hevosia. Aatelisperhe asui kartanon kunnostetussa talousrakennuksessa, ihan tavallinen perhe muuten. Tiedän myös erään kreivin, olemus ja ulkonäkö muistuttaa kovasti esi-isiään aatelisnenineen :), muuten ihan vaatimaton ja itseään esille tuomaton ihminen, vaikka asuukin kartanossa.
Kuulin jutun, että Turun tuomiokirkossa kävi isä ja pieni poika katsomassa esi-isä Stålhandsken hautakappelia, suvun sormuksen avulla isä pääsi kappeliin opettamaan pojalleen suvun suurmiehestä (hautakappeleihin ei yleensä pääse sisälle). Itsestä olisi ihan siistiä olla sukua jollekin tuollaiselle.
Tunnen. Ottanut tosin äidinsä tyttönimen käyttöön kun siitä ei ole kuin harmia kun aatelisvaakuna roikkuu Helsingin ritarihuoneella. Tosin asiaan vaikuttaa myös hänen huono isäsuhteensa, jolle se on iso ja tärkeä asia leuhkia hienolla suvulla.
Olin ite silleen kun kuulin tämän henkikön olevan aatelista sukujuurta ja että on hieno sukunimi ja vaakuna, että "miksi ihmeessä luovuit hienosta, harvinaisesta sukunimestä?" ja sitten hän selitti että mitä harmia siitä on, kun "kaikki pitää porvarina ja luulevat, että on iso kartano jossain". Isäsuhteestaan hän on kertonut paljonkin ja on ihan syystä huonot välit.
Niin, ja tunnen myös erään Lapissa vaikuttaneen puolalaisen aatelissuvun jälkikasvua, joka pakeni Itävalta-Unkarista, nykyisestä Ukrainasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Rovaniemelle. Tietäjät tietää.
Sama ku 237
Jep. Von Numers ja Blåfield -nimiset. Eivät kuulu suosikki-ihmisiini kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut, en aktiivisesti tunne.
Sen sijaan naispuolinen sukulainen avioliiton kautta käyttäytyy kuin aateliset ennen ja pitäisi osoittaa hänelle arvonsa mukaista kunnioitusta. Käytös ei valitettavasti tue arvostettavuutta. Ja en nyt puhu anoppi-miniä-suhteesta.
Hassu tapaus.
Paitsi noblesse oblige niin käytöstavoiltaan puutteellisiin katkaistaan omaa arvoamme arvostavina itse suhteet. Asiaa ei kuulu vaatia, moinen on sivistymätöntä. (vrt jää huutamaan kilpaa humalaisen/hullun kanssa)
Ja sitten sitä jotain "arvon rouva herra vapaaherra" (tärkeää muistaa kenen se titteli on!) yms nöristelyä ei oikeasti voi vaatia muilta kuin palkallisilta. Joka muuten kuuluu noihin velvollisuuksiin. Eli pidettävä erinäistä hovineitoa ja 90+ palvelijaa liksoissa yms kouluja jne pyörimässä. Jos ei moiseen ole varaa niin.. no...
Vierailija kirjoitti:
Noh, lapsena kävin katsomassa (ja joskus jopa hoitamassa) paikallisen kartanon (ihan Suomen tunnetuimpia kartanoita ja sukuja) hevosia. Aatelisperhe asui kartanon kunnostetussa talousrakennuksessa, ihan tavallinen perhe muuten. Tiedän myös erään kreivin, olemus ja ulkonäkö muistuttaa kovasti esi-isiään aatelisnenineen :), muuten ihan vaatimaton ja itseään esille tuomaton ihminen, vaikka asuukin kartanossa.
Kuulin jutun, että Turun tuomiokirkossa kävi isä ja pieni poika katsomassa esi-isä Stålhandsken hautakappelia, suvun sormuksen avulla isä pääsi kappeliin opettamaan pojalleen suvun suurmiehestä (hautakappeleihin ei yleensä pääse sisälle). Itsestä olisi ihan siistiä olla sukua jollekin tuollaiselle.
Edvard Bergenheimin hauta lienee tosin purettu nykyään kun ei kiinnostanu maksaa. Oli tollekkin joskus ostettu ikuinen hautapaikka kun kirkko niitä möi. Kesti joku 5v niin oli rahat kulutettu ja kirkko purki yksipuolisesti sopimuksen. Ihan vaikka onkin kirkkohistorialisesti merkittävä tyyppi.
Minäkin tiesin Gussen ja juttelin usein hänen kanssaa. Todellakin kultainen tyyppi. Harmin paikka kuulla että hän sairastui vakavasti. Kertoi joskus joutuneensa putkaan kun poliisi ei uskonut, että hän on sukunimeltään Mannerheim :D Selvishän se sitten.