Miksi mun masentuneisuutta ei oteta tosissaan?

Ylhäältä päin neuvomiseen sortuu pelottavan moni. Ihan tavallisetkin ihmiset hyötyisivät, jos haluaisivat opetella muitakin katsontatapoja ja kommunikointia kuin omansa.

Raskainta itselle on kun ammattilaisetkin suhtautuvat näin. Itsellä se painaa vain alemmas, kun en osaa puolustautua. Jos toisen asenne olisi alusta asti se, että ei tiedä ennen kuin kysyy... osa latoo psykoedukaatiota menemään sen kummempia miettimättä.

Monesti toivonut että olisi itse lääkäri tai sairaanhoitaja tai psykologi, ettei aina olisi tätä samaa: tee niin tee näin, sinä mitään ymmärtämätön olio. Vaikka olisi kuinka pitkään sairastanut, aina saa samat suorat neuvot ilman yhtäkään kysymystä, miten asiat ovat. Harvassa ovat ne, jotka iitsivät kysyä tiedänkö jotakin tai teenkö sitä. Ei, suora käsky vain tehdä sitä.

Etkö todellakaan itse tiedä vastausta? No, enpähän ole ainoa sairas sitten. T: AP

Vierailija kirjoitti:

Ylhäältä päin neuvomiseen sortuu pelottavan moni. Ihan tavallisetkin ihmiset hyötyisivät, jos haluaisivat opetella muitakin katsontatapoja ja kommunikointia kuin omansa.

Raskainta itselle on kun ammattilaisetkin suhtautuvat näin. Itsellä se painaa vain alemmas, kun en osaa puolustautua. Jos toisen asenne olisi alusta asti se, että ei tiedä ennen kuin kysyy... osa latoo psykoedukaatiota menemään sen kummempia miettimättä.

Monesti toivonut että olisi itse lääkäri tai sairaanhoitaja tai psykologi, ettei aina olisi tätä samaa: tee niin tee näin, sinä mitään ymmärtämätön olio. Vaikka olisi kuinka pitkään sairastanut, aina saa samat suorat neuvot ilman yhtäkään kysymystä, miten asiat ovat. Harvassa ovat ne, jotka iitsivät kysyä tiedänkö jotakin tai teenkö sitä. Ei, suora käsky vain tehdä sitä.

Tosi hyvä pointti. T: AP

Ei ole niinkään masennuksen vähättelyä, mutta nämä psykologikäynnit ovat aika rasittavia kun niistä ei ole mitään apua. En kaipaa semmosta lapsellista lässytystä ihmiseltä, jolla tuskin on ikinä ollut vaikeuksia elämässä. ”Mitä musiikkia kuuntelet? Mistä tulee hyvä olo?” Eikä sitä ymmärretä kun sanoo, että nimenomaan mistään ei tule enää hyvä olo. Voisin vain samantien tappaa itseni.

N20

Ymmärrän fiiliksesi. Olen itse vuosikausia sairastanut masennusta. Käyn töissä, hoidan kodin ja lapset, mies kyllä auttaa onneksi. Mutta mielessäni olen täysin tyhjä. Kärsin lääkkeiden haittavaikutuksista vieläkin, vaikka tällä hetkellä syön vain yhtä lääkettä pienellä annoksella. Harmittaa, että koskaan aloin syödä niitä. Minulla on kognitiivisia ongelmia, muisti pätkii, tunteet on hävinneet ja lisäksi lihoin lääkkeillä niin että fyysisiäkin vaivoja on, korkea verenpaine ja polvivaivoja. Lähiympäristö painostaa, että täytyy käydä töissä, vaikka joskus töistä tullessa olen niin väsynyt etten jaksa kuin itkeä. Tsemppiä sinulle, en osaa auttaa, mutta samassa veneessä ollaan.

Voimia ap kovasti, tiedän miltä sinusta tuntuu. Itsellä sama tilanne. Toivoa ei oikein enää ole... tulevaisuus näyttää mustalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus lähtee vain fyysistä työtä tekemällä ja on kokemusta. Siihen ei ole muuta lääkettä jos ei halua sitten jotain muuta kemikaali coctailia kokeilla mutta itselleni riitti ihan raskas työ. Niin ettei ollut turhaa aikaa maata siinä itsesäälissä ja pyöritellä turhia asiota päässä. 

Kamalaa katsella kun nuoria on pitkäaikais työttömänä vailla mitään koulutustakin siinä iässä juuri kun pitäisi opiskella ja mikään ala ei kiinnosta, vähiten mikään työn tekeminen muuta kuin lorviminen. Sitten valitetaan masennusta ja laitetaan kaikki masennuksen piikkiin kun se on mihan muoti-ilmiö olla masentunut. Sillä halutaan saada päänsilitystä ja hyväksyntää sille ettei mikään kiinnosta muuta kuin viihde-elämä kyllä kiinnostaa ja rahan tulo tyhjästä. 

Olenkin päättänyt alkaa hiihtämään kouluun, kesät, talvet. T: AP 47-vee

Olen kävellyt kouluun kesät ja talvet penskana viisi kilsaa ja töihin kävellyt nuorena kymmen kilsaa 5 päivää viikossa. Nykyään mennään bussilla kolme pysäkin väliä tuo nuoriso ja istuvat räpläämään kännykkää siihen huono jalkaisten paikoille eikä anna paikkoja vaikka kuinka vanha ihminen hoipertelisi. Vanhat seisovat siellä keskiössä niin ihan hauskan näköistä. Kaikki vetelyys vaan laitetaan masennuksen piikkiin kun se on nyt muotia olla masentunut. Joka asiaan tarvitaan joku terapeutti kun sekin on muotia. Tuolta ulkomaalaisista saippua sarjoista kopioitua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole niinkään masennuksen vähättelyä, mutta nämä psykologikäynnit ovat aika rasittavia kun niistä ei ole mitään apua. En kaipaa semmosta lapsellista lässytystä ihmiseltä, jolla tuskin on ikinä ollut vaikeuksia elämässä. ”Mitä musiikkia kuuntelet? Mistä tulee hyvä olo?” Eikä sitä ymmärretä kun sanoo, että nimenomaan mistään ei tule enää hyvä olo. Voisin vain samantien tappaa itseni.

N20

Ymmärrän kyllä. Ja auta armias, jos painostuksen alla sorrut kertomaan joitain asioita, jotka saavat olosi edes vähän paremmaksi siksi pieneksi hetkeksi, niin tadaa: et ole enää masentunut. ”Kun kerta elämässä on niitä onnen aiheitakin”. Just. Satunnaiset 5-20 min kerran pari vuodessa. Ettei ole silloin ihan niin paha olo. Juu on ihanaa elämää on.

T: AP

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi. Olen itse vuosikausia sairastanut masennusta. Käyn töissä, hoidan kodin ja lapset, mies kyllä auttaa onneksi. Mutta mielessäni olen täysin tyhjä. Kärsin lääkkeiden haittavaikutuksista vieläkin, vaikka tällä hetkellä syön vain yhtä lääkettä pienellä annoksella. Harmittaa, että koskaan aloin syödä niitä. Minulla on kognitiivisia ongelmia, muisti pätkii, tunteet on hävinneet ja lisäksi lihoin lääkkeillä niin että fyysisiäkin vaivoja on, korkea verenpaine ja polvivaivoja. Lähiympäristö painostaa, että täytyy käydä töissä, vaikka joskus töistä tullessa olen niin väsynyt etten jaksa kuin itkeä. Tsemppiä sinulle, en osaa auttaa, mutta samassa veneessä ollaan.

Voi, kuulostat aika paljon minulta. Ikävää että sinullakin on tällaista! Toivottavasti alkaisi lopulta helpottaa, edes pikkasen. Itsellänikään ei ole oikein kummempia sanoja tähän. T:AP

Jotenkin kuulostaa siltä, että ympäristösi ylläpitää masennusta. Silloin ei valitettavasti hoidot auta vaan on esim. mietittävä mitä voisi tehdä tilanteen muuttamiseksi. Esim. ihmisuhteesi eivät kirjoituksesi perusteella vaikuta hyviltä, työ mielekkäältä. Ja osaatko pitää omat rajat? Tunnetko arvosi, elätkö niiden mukaan?

Esim. Kannattaa miettiä, että jos jonkun ihmisen tapaaminen aiheuttaa negatiivisia tunteita, että kannattaako tällaista ihmistä pitää elämässään.

Lisähuomiona, että ärsyttää masennuksen vertaaminen luun katkeamiseen tai syöpään. Ne ovat objektiivisesti arvioitavissa olevia sairauksia. Masennus on subjektiivinen kokemus jo ihan diagnoosiltaan ( masennuskyselyt yms.)

Kaikki se kallis terapia löytyy kyllä jokaisen omasta päästä. Mistä se terapeutti on sen terapia oppinsa saanut, oppikirjojako lukemalla ja samat oppikirjat ovat jokaisen käsille saatavissa. Ihmisen tyhmyyttä ja laiskuutta varten on sitten terapeutteja jotka rahastavat sillä että saa johonkin vetelykseen tsempattua vähän potkua persuuksiin eikä sekään auta pata laiskaan. 

Mikä tätä masennusta aiheuttaa niin liian helppo elämä ja seinästä saa rahaa tyhjästä. Rahan eteen ei tarvitse ponnistella ja jotain nappuloita saa ihan ilmatteeksi kun veronmaksajat kustantavat koko ilon. Veronmaksajilla ei ole aikaa olla masentuneita ja popsia ilmaisia pillereitä, maata pelikoneiden äärellä ja räplätä kännykkää.