Miksi mun masentuneisuutta ei oteta tosissaan?

Mitä hoitoa olet saanut?

Itselläni on päinvastainen ongelma. Minulle väittää lääkärit että olen masentunut. Vaihdetaanko? 

Sinä et "näytä" masentuneelta. Moni ei tajua sitä, että masennus ei aiheuta hymylihasten halvaantumista.

Mitä tämä "tosissaan ottaminen" tarkalleen ottaen tarkoittaisi?

Mitä sinä sitten haluaisit, että sinulle sanottaisiin? Ja miten luulet, että se auttaisi sinua? Kaikki kun lähtee itsestään niin sinun pitäisi nyt hyväksyä, että  ruokavalio, liikunta ja lepo on ne elämän peruspilarit ja jos ne ei ole kunnossa lääkkeet, jaxuhalit ja terapia on yhtä tyhjän kanssa.

Nykyään kaikilla on "masennus" eli paha mieli joskus. Oikeasti masentuneille tekee hallaa.

Tosi paikkakunta kohtaista, miten pystytään apua antamaan.

Katso googlesta oman paikkakunnan palvelut, onko jotain vertaistukiryhmiä, näistä saa myös hyviä neuvoja mistä sitä apua voi hakea, myös Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joihin kannattaa tutustua. Onko jotain mielenterveys päivystystä?

Auttavaan puhelimeen voi soittaa.

Joillakin paikkakunnilla on myös "päiväkeskus toimintaa"..

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten haluaisit, että sinulle sanottaisiin? Ja miten luulet, että se auttaisi sinua? Kaikki kun lähtee itsestään niin sinun pitäisi nyt hyväksyä, että  ruokavalio, liikunta ja lepo on ne elämän peruspilarit ja jos ne ei ole kunnossa lääkkeet, jaxuhalit ja terapia on yhtä tyhjän kanssa.

Jotkut tarvitsee kylläkin esim sähköhoitoa tai psykoterapiaa.

Nosta se katse omasta navastasi sinne peiliin. Kukaan muu ei ole vastuussa sinusta kuin sinä ITSE! Itsekäänä kirjoitetaan oma elämäkerrassa itsestään se sankari ja kaikisista muista syypäitä kaikkiin omiin ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten haluaisit, että sinulle sanottaisiin? Ja miten luulet, että se auttaisi sinua? Kaikki kun lähtee itsestään niin sinun pitäisi nyt hyväksyä, että  ruokavalio, liikunta ja lepo on ne elämän peruspilarit ja jos ne ei ole kunnossa lääkkeet, jaxuhalit ja terapia on yhtä tyhjän kanssa.

Jotkut tarvitsee kylläkin esim sähköhoitoa tai psykoterapiaa.

Höpö höpö, ne ei ole kuin yksi tapa rahastaa.

Tarkoitatko läheisten ja tuttavien suhtautumista asiaan?

Niiltä ei kannata odottaa mitään, ainakaan jos eivät ole itse olleet masentuneita. Sitä ei pysty ymmärtämään ennen kuin kokee.

Kukaan ulkopuolinen ei ole syyllinen sinun masennukseesi. Paraneminen lähtee sun omista ajatusmalleista. Jatka vaan sitä terapiaa, lähde tekemään töitä sun haaveiden eteen, syö kunnon ruokaa ja liiku. Passiivisuudella ja muille valittamisella et saavuta mitään.

Hiljaisuus puhuu. Harva ymmärtää sen kieltä. T: AP

Valitettavasti psykoterapiaan hakeutuminen vaatii sekä aloitekykyä että usein rahallista satsausta.

Kävin itse puoli vuotta omalla kustannuksellani, kunnes hain Kelan tukea kuntoutuspsykoterapiaan. Maksoin myös tarvittavat psykiatrin käynnit itse. En ole suurituloinen, mutta ikinä en ole katunut sijoitustani itseeni.

Kun jotakin näkee paljon siihen turtuu ja asia ei enää kiinnosta ketään. Joten pidä turpasi kiinni ja tyydy osaasi. 

Ennen tosiaan vaan vi tut ti, mutta nyt masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et "näytä" masentuneelta. Moni ei tajua sitä, että masennus ei aiheuta hymylihasten halvaantumista.

Ei, mutta varsinkin yhtään vakavammin masentuneena ei juurikaan tee mieli niitä lihaksia käyttää.

Minulla sama juttu, vuosia sairastanut vaikeaa masennusta eikä kukaan ole todesta ottanut, kuulen myös nuita typeriä neuvoja liikunnasta ja ravinnosta. Olen antanut jo periksi enkä jaksa tavata juuri enää ihmisiä.

Vastavuoroisesti en itse ota nykyään enää tosissaan esimerkiksi sydänsairaita, syöpäpotilaita jne, empatiaa ei multa heru pisaraakaan.

Sinä olet tärkeä. Älä tee mitään itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu, vuosia sairastanut vaikeaa masennusta eikä kukaan ole todesta ottanut, kuulen myös nuita typeriä neuvoja liikunnasta ja ravinnosta. Olen antanut jo periksi enkä jaksa tavata juuri enää ihmisiä.

Vastavuoroisesti en itse ota nykyään enää tosissaan esimerkiksi sydänsairaita, syöpäpotilaita jne, empatiaa ei multa heru pisaraakaan.

Kiitos. Tuntuu hyvältä että edes joku voi ymmärtää. Vaikka olen tosi pahoillani että sinullakin on näin. Toivon sinulle parempaa jatkoa. T: AP

Voimia, en tiedä auttaako mutta minä luin, ja otan kyllä sinut vakavasti. Tiedän myös miltä tuntuu, itsekin kamppailen samojen ajatusten kanssa. Töitä pitää kyllä itsekin tehdä, sinnittelen tässä, ja tavoitteena että löydän hyvän terapeutin ja pääsen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Toivottavasti löydät apusi jostain vielä, ap.