Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?

Monta vuotta hoitanut vammaisia työssä niin hyi helvetti kuka haluaa sellaista ??? Sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kohta yhdeksänkymppinen. Lapsenlapset eivät juuri koskaan käy hänen luonaan lapsenlapsenlapsista puhumattakaan. Kyllä äidilläni on seuraa ihan muista henkilöistä kuin heistä.

Etkö tosiaan sitten itse käy katsomassa vanhaa äitiäsi? Miksi puhut vaan lastenlapsista ja sitä nuoremmista?

Tämäkin on aika ristiriitainen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-50 vuotiailla tulisi olla oikeus saada kunnallisella lahjamunasoluhoitoja.

Toiset hankkivat lapset ajatuksella "koska minä haluan" ja toiset ajatuksella "koska olen sopivin lapsen kannalta katsottuna".

Hyvää äitipotentiaalia menee +40 vuotiaissa hukkaan, koska yhteiskunta sorsii heitä, vaikka heissä olisi todella hyvä pohja korjata lapsikatoa. Syntyvyyttä tulisi tukea tässäkin joukossa.

Ei todellakaan olisi oikeus, ihan itse saavat maksaa töhöilynsä.

Näin tyhmiä ihmisiä meillä on suomessa ihan oikeasti.

Huomasitko, olet tyhmempi...

Toistuvat ja hoitamatta jätetyt klamydiat aiheuttavat lapsettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-50 vuotiailla tulisi olla oikeus saada kunnallisella lahjamunasoluhoitoja.

Toiset hankkivat lapset ajatuksella "koska minä haluan" ja toiset ajatuksella "koska olen sopivin lapsen kannalta katsottuna".

Hyvää äitipotentiaalia menee +40 vuotiaissa hukkaan, koska yhteiskunta sorsii heitä, vaikka heissä olisi todella hyvä pohja korjata lapsikatoa. Syntyvyyttä tulisi tukea tässäkin joukossa.

Jos on niin tyhmä, ettei ymmärrä munasolujen vanhenemisaikoja, ei se ole yhteiskunnan vika.

Kuule, kyse ei ole tyhmyydestä.

Sun kommentissa se on just sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kysellään, miten pärjäät vanhana? Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat heittäytyvänsä vanhetessaan lastensa hoidettaviksi? Onko tämä joku normaali suunnitelma, että koska on lapset, ei tarvitse itse huolehtia ja varautua vanhenemiseen?

No justhan tuossa pari päivää sitten tuli ketju, jossa ap:n vanhuuteen asti päässeet appivanhemmat olivat lähteneet tavoittelemaan menetetyn lapsuutensa Karjalan muistoa muuttamalla korpimökkiin keskelle periferiaa, jossa sitten marttyyreina odottavat, että ap miehineen tulee satojen kilometrien päästä hoitamaan heitä ja asioitaan :D Ketjussa oli moni muukin tuskailemassa saman ongelman kanssa, kun kovakalloiset mummot ja papat muuttavat tietoisesti metsään ja odottavat kuin käenpojat suu auki, että lapset hoitavat sitten heidänkin tilukset ja asiat ja ruoanhaun 60km päästä ja pihatyöt ja lääkärireissut 200km päähän jne. vaikka asuisivat toisella puolella Suomea.

Niin, eli ei niistä lapsista useinkaan ole vanhuuden turvaksi, seuraksi ja iloksi niin kuin nämä lapselliset täällä väittävät 😄 . Ja sitten vielä kauhistelevat, kuinka veloilla ei ole vanhuuden päivillä ketään auttamassa ja käymässä katsomassa!

Kummasti täällä vela valittaa silti, kuinka on pitkään jo hoitanut vanhempiensa asioita. Miten tämä on mahdollista, jos lapset ei hoida?

On se kumma että kaikki pitää vääntää rautalangasta. Mikäs siinä jos haluat pakottaa lapsesi hoitamaan itseäsi sillä, että eristäydyt jonnekin periferiaan kauas kaikista palveluista ja siksi, että "lapset nyt vaan hoitavat". Todellakaan en suosittele kenellekään, en hoitajalle enkä hoidettavallekaan.

En aio joutua samaan jamaan vaan pysyn lähellä palveluita tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kysellään, miten pärjäät vanhana? Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat heittäytyvänsä vanhetessaan lastensa hoidettaviksi? Onko tämä joku normaali suunnitelma, että koska on lapset, ei tarvitse itse huolehtia ja varautua vanhenemiseen?

No justhan tuossa pari päivää sitten tuli ketju, jossa ap:n vanhuuteen asti päässeet appivanhemmat olivat lähteneet tavoittelemaan menetetyn lapsuutensa Karjalan muistoa muuttamalla korpimökkiin keskelle periferiaa, jossa sitten marttyyreina odottavat, että ap miehineen tulee satojen kilometrien päästä hoitamaan heitä ja asioitaan :D Ketjussa oli moni muukin tuskailemassa saman ongelman kanssa, kun kovakalloiset mummot ja papat muuttavat tietoisesti metsään ja odottavat kuin käenpojat suu auki, että lapset hoitavat sitten heidänkin tilukset ja asiat ja ruoanhaun 60km päästä ja pihatyöt ja lääkärireissut 200km päähän jne. vaikka asuisivat toisella puolella Suomea.

Niin, eli ei niistä lapsista useinkaan ole vanhuuden turvaksi, seuraksi ja iloksi niin kuin nämä lapselliset täällä väittävät 😄 . Ja sitten vielä kauhistelevat, kuinka veloilla ei ole vanhuuden päivillä ketään auttamassa ja käymässä katsomassa!

Kummasti täällä vela valittaa silti, kuinka on pitkään jo hoitanut vanhempiensa asioita. Miten tämä on mahdollista, jos lapset ei hoida?

On se kumma että kaikki pitää vääntää rautalangasta. Mikäs siinä jos haluat pakottaa lapsesi hoitamaan itseäsi sillä, että eristäydyt jonnekin periferiaan kauas kaikista palveluista ja siksi, että "lapset nyt vaan hoitavat". Todellakaan en suosittele kenellekään, en hoitajalle enkä hoidettavallekaan.

En aio joutua samaan jamaan vaan pysyn lähellä palveluita tappiin asti.

Miksei vanhempasi ole lähellä palveluita? Mikä pakko sun on heitä hoitaa?

Kaduttaa. Kaikki velakaverit hankkivat lopulta perheen ja nyt minulla on valtavasti aikaa mutta ei ketään jonka kanssa sitä viettää. Hukkasin elämäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kohta yhdeksänkymppinen. Lapsenlapset eivät juuri koskaan käy hänen luonaan lapsenlapsenlapsista puhumattakaan. Kyllä äidilläni on seuraa ihan muista henkilöistä kuin heistä.

Etkö tosiaan sitten itse käy katsomassa vanhaa äitiäsi? Miksi puhut vaan lastenlapsista ja sitä nuoremmista?

Tämäkin on aika ristiriitainen kommentti.

Minun käymiseni eivät tähän liity mitenkään. Täällä puhuttiin siitä, miten lastenlapsista on iloa vanhuksille - no ei ole kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kysellään, miten pärjäät vanhana? Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat heittäytyvänsä vanhetessaan lastensa hoidettaviksi? Onko tämä joku normaali suunnitelma, että koska on lapset, ei tarvitse itse huolehtia ja varautua vanhenemiseen?

No justhan tuossa pari päivää sitten tuli ketju, jossa ap:n vanhuuteen asti päässeet appivanhemmat olivat lähteneet tavoittelemaan menetetyn lapsuutensa Karjalan muistoa muuttamalla korpimökkiin keskelle periferiaa, jossa sitten marttyyreina odottavat, että ap miehineen tulee satojen kilometrien päästä hoitamaan heitä ja asioitaan :D Ketjussa oli moni muukin tuskailemassa saman ongelman kanssa, kun kovakalloiset mummot ja papat muuttavat tietoisesti metsään ja odottavat kuin käenpojat suu auki, että lapset hoitavat sitten heidänkin tilukset ja asiat ja ruoanhaun 60km päästä ja pihatyöt ja lääkärireissut 200km päähän jne. vaikka asuisivat toisella puolella Suomea.

Niin, eli ei niistä lapsista useinkaan ole vanhuuden turvaksi, seuraksi ja iloksi niin kuin nämä lapselliset täällä väittävät 😄 . Ja sitten vielä kauhistelevat, kuinka veloilla ei ole vanhuuden päivillä ketään auttamassa ja käymässä katsomassa!

Kummasti täällä vela valittaa silti, kuinka on pitkään jo hoitanut vanhempiensa asioita. Miten tämä on mahdollista, jos lapset ei hoida?

Ootko sä vähän yksinkertainen?

Usein ei ole sama asia kuin aina! Sitä paitsi lapsellisethan yleensä aina valittavat ja vetoavat siihen lapsiperhekiireeseen, ettei muka ehdi sen takia ja töiden lisäksi hoitaa tai käydä katsomassa iäkkäitä vanhempia. Velallahan ei mitään lapsiperhekiireitä ole. Tosin yleensähän tällaisetkin asiat on järjesteltävissä ja ihan vaan tahdosta kiinni kelle tahansa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kysellään, miten pärjäät vanhana? Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat heittäytyvänsä vanhetessaan lastensa hoidettaviksi? Onko tämä joku normaali suunnitelma, että koska on lapset, ei tarvitse itse huolehtia ja varautua vanhenemiseen?

No justhan tuossa pari päivää sitten tuli ketju, jossa ap:n vanhuuteen asti päässeet appivanhemmat olivat lähteneet tavoittelemaan menetetyn lapsuutensa Karjalan muistoa muuttamalla korpimökkiin keskelle periferiaa, jossa sitten marttyyreina odottavat, että ap miehineen tulee satojen kilometrien päästä hoitamaan heitä ja asioitaan :D Ketjussa oli moni muukin tuskailemassa saman ongelman kanssa, kun kovakalloiset mummot ja papat muuttavat tietoisesti metsään ja odottavat kuin käenpojat suu auki, että lapset hoitavat sitten heidänkin tilukset ja asiat ja ruoanhaun 60km päästä ja pihatyöt ja lääkärireissut 200km päähän jne. vaikka asuisivat toisella puolella Suomea.

Niin, eli ei niistä lapsista useinkaan ole vanhuuden turvaksi, seuraksi ja iloksi niin kuin nämä lapselliset täällä väittävät 😄 . Ja sitten vielä kauhistelevat, kuinka veloilla ei ole vanhuuden päivillä ketään auttamassa ja käymässä katsomassa!

Kummasti täällä vela valittaa silti, kuinka on pitkään jo hoitanut vanhempiensa asioita. Miten tämä on mahdollista, jos lapset ei hoida?

On se kumma että kaikki pitää vääntää rautalangasta. Mikäs siinä jos haluat pakottaa lapsesi hoitamaan itseäsi sillä, että eristäydyt jonnekin periferiaan kauas kaikista palveluista ja siksi, että "lapset nyt vaan hoitavat". Todellakaan en suosittele kenellekään, en hoitajalle enkä hoidettavallekaan.

En aio joutua samaan jamaan vaan pysyn lähellä palveluita tappiin asti.

Miksei vanhempasi ole lähellä palveluita? Mikä pakko sun on heitä hoitaa?

Selkeästi täällä ei ole kokemusta vanhoista vanhemmista eikä heidän hoidostaan. En rupea avaamaan tilannetta tarkemmin.

Ei ole kaduttanut.

Ihan pienen hetken joskus 20vuotiaana olin ehkä sitä mieltä että voisin tehdä 1-2 lasta koska elämäni rakkaus olisi lapsia halunnut. En silloinkaan halunnut lapsia vielä niin nuorenaa, vaan joskus myöhemmin. Ehkä.

Elämämpäätti toisin. Enkä ole sen jälkeen koskaan ajatellutkaan haluavani lapsia, sellainen lapsiperhearki ja niiden lasten elämää eläminen ei ole minun juttu.

Olen itse nuoren yh äidin lapsi enkä ole koskaan tuntenut äidin rakkautta. En osaisi olla äiti eikä se ajatus ole houkuttanut minua oikeasti koskaan. En usko että olisin kyennyt synnyttämäänkään, ihan hirveää pelkkä ajatuskin.

Elämä on ollut hyvää ja varsin antoisaa ilman lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lapseton ajatellut sitä, että kun olet vanha ja et pysty enää huolehtimaan itsestäsi niin kuka tulee tapaamaan sinua tai huolehtimaan sinusta?

Edellisessä työpaikassani oli surullinen tapaus, kun vanha nainen voivoitteli sitä, kun ei ole saanut vielä paikkaa vanhainkodista ja ei enää pysty kunnolla hoitamaan paperi/lasku/pankki asioitaan, kun ei ole ketään auttamassa ja ikä tekee tehtäviään.. (ja hänellä vielä omistuksessa omistusasunto)

Sanoi vielä lähdettyään, että menkää naimisiin ja tehkää lapsia, että ei tule samaa kohtaloa, kuin hänelle ...

Ei se, että on lapsia, millään lailla takaa että vanhana on joku huolehtimassa. Itse asun lähes 3000 kilometrin päässä Suomesta ja näen äitiäni kaksi kertaa vuodessa. Missään arkiasioissa en tietenkään pysty mitenkään auttamaan.

Mitä sinä ajattelit tehdä, jos käykin niin että nämä vanhuutesi turvaksi tekemäsi lapset valitsevatkin oman elämänsä, joka voi olla jossain todella kaukana? Mariset, syyllistät ja painostat heidät jäämään?

Sama. Veljeni asuu 880km päässä ulkomailla ja itse lähden pian pysyvästi 3200km päähän. Kummastakaan käsin ei vanhempien arkisia asioita hoidella kuin niitä, mitä netin kautta voi tehdä. Muutoin vanhemmat joutuvat järjestämään itse oman arkensa sellaiseksi, että pärjäävät.

Kaduttaa. Ja vielä katkerasti. Ura vei nuorena kovaa, en osannut silloin kuvitellakaan mitään sen mahtavampaa kuin olla itsenäinen ja loputtoman kiinnostavan alan ammattilainen. Tuli nähtyä maailmaa ja tehtyä paljon rahaa.

Hyvin vähän olen perheellisten ystävien kanssa enää tekemisissä, sattuu liian kovasti olla sivusta seuraajan roolissa.

Tämä keskustelu on kuin olisi 70-80 -luvun sisäänpäinlämpiävällä pikkupaikkakunnalla. Lapsia hankitaan siksi, että hoitavat sitten myöhemmin vanhempansa. Jos toimit toisin, ihmetellään silmät pyöreinä.

On monia perheitä, joissa on esim. vammaisia lapsia. Heidänkö pitäisi mielestänne myös hoitaa vanhempansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi 70-80 -vuotiaana kaduttaisi yhtään sen enempää kuin nytkään?

Ehkä siksi, että kaipaisi jälkeläisiä itselleen. Ehkä saattaisi tykätä siitä, että olisi lapsenlapsia ja muutakin elämää kuin sitä vanhuutta, varsinkin jos tulee sairauksia ja jaksamattomuutta.

Mutta mitään tällaistahan ei tietysti voi olla, nuorena kuvittelee olevansa aina yhtä itseriittoinen. Vanhuus voi tuoda yllätyksen.

Tiedän kyllä muutaman vanhan naisen, äitini ystäviä, jotka on suoraan sanoneet, että olisi pitänyt tehdä lapsia, että olisi joku joka heitäkin kävisi katsomassa, niin kuin minä ja sisarukseni käymme äidillämme.

Älkääkä ikinä kuvitelko, että joku kummilapsi tai muu ottaisi huolekseen. Se on silkkaa onnenkauppaa sitten.

Eivätpä tietysti kaikkien kohdalla välitä ne omat lapsetkaan, vieraat kuitenkin vielä vähemmän.

Mikä tässä sinulla on oikein pointtina? En edelleenkään ymmärrä, miksi vanhempana rupeaisi yhtäkkiä haluamaan lapsia ja lapsenlapsia, kun sellaisia ei ole ollut. Miksi silloin yhtäkkiä ajatusmaailma muuttuisi?

Minulla on nytkin reiluna nelikymppisenä sairauksia enkä kaipaa silti omia lapsia.

Sinä itse et nyt pointtia ymmärtänyt yhtään.

Eihän kukaan kaipaakaan sellaista ihmistä, tässä tapauksessa omaa lasta, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Mutta voi toivoa sitä, että olisi saanut oman lapsen.

Olet neljäkymppinen. Sinulla on vielä paljon elämää edessä, voit odottaa elämältä vaikka mitä vielä, enkä nyt todellakaan tarkoita lapsia, vaan kaikenlaista muuta.

Mutta kun olet vanha ihminen, elämässä ei ole enää paljonkaan odotettavissa. Silloin voi tulla mieleen sekin, että olisi mukavaa jos olisi oma lapsi ja kenties lapsenlapsia. Ne toisivat enemmän sisältöä elämään. Mutta nyt olet ilmeisen varma siitä, että et tule koskaan niin ajattelemaan.

Sitä et kuitenkaan voi nyt tietää. Sen vain aika näyttää.

Lasta ei tietenkään kuulu hankkia minkään itsekkään odotuksen takia, se on selvää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on kuin olisi 70-80 -luvun sisäänpäinlämpiävällä pikkupaikkakunnalla. Lapsia hankitaan siksi, että hoitavat sitten myöhemmin vanhempansa. Jos toimit toisin, ihmetellään silmät pyöreinä.

On monia perheitä, joissa on esim. vammaisia lapsia. Heidänkö pitäisi mielestänne myös hoitaa vanhempansa?

Tämän perusteella monelle on tulossa yllätyksenä, että lapsilla on ihan oma tahto ja oma elämä. Se ei mene niin, että teillä on auvoisa perhe-elämä siihen asti, kunnes kuolet. Voi tapahtua ihan mitä vaan. Voitte päätyä fyysisesti pitkän välimatkan päähän toisistanne, välinne voivat mennä poikki, petyt ja katkeroidut ja vanhana sitten olet surullinen siitä, että oli minullakin joskus perhe, eikä kukaan siitä käy nyt katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi 70-80 -vuotiaana kaduttaisi yhtään sen enempää kuin nytkään?

Ehkä siksi, että kaipaisi jälkeläisiä itselleen. Ehkä saattaisi tykätä siitä, että olisi lapsenlapsia ja muutakin elämää kuin sitä vanhuutta, varsinkin jos tulee sairauksia ja jaksamattomuutta.

Mutta mitään tällaistahan ei tietysti voi olla, nuorena kuvittelee olevansa aina yhtä itseriittoinen. Vanhuus voi tuoda yllätyksen.

Tiedän kyllä muutaman vanhan naisen, äitini ystäviä, jotka on suoraan sanoneet, että olisi pitänyt tehdä lapsia, että olisi joku joka heitäkin kävisi katsomassa, niin kuin minä ja sisarukseni käymme äidillämme.

Älkääkä ikinä kuvitelko, että joku kummilapsi tai muu ottaisi huolekseen. Se on silkkaa onnenkauppaa sitten.

Eivätpä tietysti kaikkien kohdalla välitä ne omat lapsetkaan, vieraat kuitenkin vielä vähemmän.

Mikä tässä sinulla on oikein pointtina? En edelleenkään ymmärrä, miksi vanhempana rupeaisi yhtäkkiä haluamaan lapsia ja lapsenlapsia, kun sellaisia ei ole ollut. Miksi silloin yhtäkkiä ajatusmaailma muuttuisi?

Minulla on nytkin reiluna nelikymppisenä sairauksia enkä kaipaa silti omia lapsia.

Sinä itse et nyt pointtia ymmärtänyt yhtään.

Eihän kukaan kaipaakaan sellaista ihmistä, tässä tapauksessa omaa lasta, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Mutta voi toivoa sitä, että olisi saanut oman lapsen.

Olet neljäkymppinen. Sinulla on vielä paljon elämää edessä, voit odottaa elämältä vaikka mitä vielä, enkä nyt todellakaan tarkoita lapsia, vaan kaikenlaista muuta.

Mutta kun olet vanha ihminen, elämässä ei ole enää paljonkaan odotettavissa. Silloin voi tulla mieleen sekin, että olisi mukavaa jos olisi oma lapsi ja kenties lapsenlapsia. Ne toisivat enemmän sisältöä elämään. Mutta nyt olet ilmeisen varma siitä, että et tule koskaan niin ajattelemaan.

Sitä et kuitenkaan voi nyt tietää. Sen vain aika näyttää.

Lasta ei tietenkään kuulu hankkia minkään itsekkään odotuksen takia, se on selvää.

Meillä on tässä varmaan tosiaan ollut näkemysero. Itse ajattelen niin, että elämänsisältöni ei kapene liiaksi myöskään vanhana (jos vaan järki pysyy päässä). Sinulla taas on se ajatus, että sisältö voi köyhtyä silloin kovasti. Siinä tapauksessa ymmärrän, että mietityttää muutenkin, mitä olisi voinut tehdä toisin. Se on niin kovin paljon persoonasta kiinni.

Päinvastoin. Uusperhe-elämä vahvisti ajatukseni siitä, että en vain jaksa lapsia. Kivoja ovat mutta en halua omia. Onneksi on ehkäisy. Olen jo yli 50, uusperheen lapset aikuistuneet. En ole myöskään mummomateriaalia, yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi 70-80 -vuotiaana kaduttaisi yhtään sen enempää kuin nytkään?

Ehkä siksi, että kaipaisi jälkeläisiä itselleen. Ehkä saattaisi tykätä siitä, että olisi lapsenlapsia ja muutakin elämää kuin sitä vanhuutta, varsinkin jos tulee sairauksia ja jaksamattomuutta.

Mutta mitään tällaistahan ei tietysti voi olla, nuorena kuvittelee olevansa aina yhtä itseriittoinen. Vanhuus voi tuoda yllätyksen.

Tiedän kyllä muutaman vanhan naisen, äitini ystäviä, jotka on suoraan sanoneet, että olisi pitänyt tehdä lapsia, että olisi joku joka heitäkin kävisi katsomassa, niin kuin minä ja sisarukseni käymme äidillämme.

Älkääkä ikinä kuvitelko, että joku kummilapsi tai muu ottaisi huolekseen. Se on silkkaa onnenkauppaa sitten.

Eivätpä tietysti kaikkien kohdalla välitä ne omat lapsetkaan, vieraat kuitenkin vielä vähemmän.

Mikä tässä sinulla on oikein pointtina? En edelleenkään ymmärrä, miksi vanhempana rupeaisi yhtäkkiä haluamaan lapsia ja lapsenlapsia, kun sellaisia ei ole ollut. Miksi silloin yhtäkkiä ajatusmaailma muuttuisi?

Minulla on nytkin reiluna nelikymppisenä sairauksia enkä kaipaa silti omia lapsia.

Sinä itse et nyt pointtia ymmärtänyt yhtään.

Eihän kukaan kaipaakaan sellaista ihmistä, tässä tapauksessa omaa lasta, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Mutta voi toivoa sitä, että olisi saanut oman lapsen.

Olet neljäkymppinen. Sinulla on vielä paljon elämää edessä, voit odottaa elämältä vaikka mitä vielä, enkä nyt todellakaan tarkoita lapsia, vaan kaikenlaista muuta.

Mutta kun olet vanha ihminen, elämässä ei ole enää paljonkaan odotettavissa. Silloin voi tulla mieleen sekin, että olisi mukavaa jos olisi oma lapsi ja kenties lapsenlapsia. Ne toisivat enemmän sisältöä elämään. Mutta nyt olet ilmeisen varma siitä, että et tule koskaan niin ajattelemaan.

Sitä et kuitenkaan voi nyt tietää. Sen vain aika näyttää.

Lasta ei tietenkään kuulu hankkia minkään itsekkään odotuksen takia, se on selvää.

"Toisivat enemmän sisältöä elämään"

Tässäkin taas oletuksena ikään kuin ne lapset ja lapsenlapset jotenkin aktiivisesti olisivat läsnä vanhuksen elämässä. Niinhän ei nykyään läheskään aina ole. Moni vanhus sen sijaan tuskailee sen kanssa, kun ei ne lapset ja lapsenlapset käy eikä soittele, ovat niin kiireisiä. Sellainen suru sekä hylätyksi ja tarpeettomaksi itsensä tunteminen on ihan hirveää! Ja näitä tällaisia vanhuksia on vaikka millä mitalla Suomessa tänäkin päivänä ja veikkaanpa, että tulevaisuudessa vielä yhä useampi. Että ennemmin sitä on sitten vanhuksena rehellisesti yksin suvun ja perheen osalta, ja ympärillään ja seuranaan ne muut vanhukset ja hoitajat, jotka siinä omassa elämässä oikeasti on läsnä eikä vain fyysisesti jossain olemassa.

Eri