Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?
Kommentit (607)
Vierailija kirjoitti:
40-50 vuotiailla tulisi olla oikeus saada kunnallisella lahjamunasoluhoitoja.
Toiset hankkivat lapset ajatuksella "koska minä haluan" ja toiset ajatuksella "koska olen sopivin lapsen kannalta katsottuna".
Hyvää äitipotentiaalia menee +40 vuotiaissa hukkaan, koska yhteiskunta sorsii heitä, vaikka heissä olisi todella hyvä pohja korjata lapsikatoa. Syntyvyyttä tulisi tukea tässäkin joukossa.
Jos on niin tyhmä, ettei ymmärrä munasolujen vanhenemisaikoja, ei se ole yhteiskunnan vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40-50 vuotiailla tulisi olla oikeus saada kunnallisella lahjamunasoluhoitoja.
Toiset hankkivat lapset ajatuksella "koska minä haluan" ja toiset ajatuksella "koska olen sopivin lapsen kannalta katsottuna".
Hyvää äitipotentiaalia menee +40 vuotiaissa hukkaan, koska yhteiskunta sorsii heitä, vaikka heissä olisi todella hyvä pohja korjata lapsikatoa. Syntyvyyttä tulisi tukea tässäkin joukossa.
Ei todellakaan olisi oikeus, ihan itse saavat maksaa töhöilynsä.
Näin tyhmiä ihmisiä meillä on suomessa ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sinua.
Itsehän te lapselliset hoette joka välissä, ettette lasten takia voi tehdä mitään. Ette voi harrastaa mitään, ette tavata ystäviä, ette muuttaa toiselle paikkakunnalla, ette lukea kirjoja, ette lomailla siten kuin haluaisitte... lapset estävät kaiken.
Se vaihe on aika lyhyt, käytännössä muutamat ensimmäiset vuodet. Kouluikäisten kanssa on jo ihan eri juttu. Ja kaikilla on joskus huonoja päiviä, jolloin tekee mieli tuulettaa tuntojaan. Varmaan täällä netin syövereissä korostuu ne negatiiviset puolet, ihan niin kuin parisuhteista yms.
No ei kyllä ole millään tavalla eri juttu. Nuorin on 17v yhä joutuu vahtimaan syömiset, peseytymiset, nukkumaanmenot, patistamaan jatkuvasti, auttamaan peseytymisessä ja pukemisessakin, soittelemaan kouluun perään, käymään lääkärissä sen kanssa jne. Ihan yhtä avustettava on kuin pikkulapsi. Olen väsynyt, kurkkuani myöten täynnä tätä ja haaveilen kuolemasta. Silloin saa vihdoin levätä ja olla säätämättä joka perkeleen hetki.
Se on ihan bullshittia kun sanotaan että vanhana sitten katuu jotain nuoruuden päätöksiä. En ole tehnyt elämässäni ehkä parhaipia ratkaisuja, mutta en olisi pystynyt parempaankaan. Lisäksi vain tämä hetki merkitsee, mennyt on mennyttä eikä niitä hyviä hetkiä voi enää uudelleen elää. Mitä maineella ja kunniallakaan siinä kohtaa tekee kun kroppa hajoaa? Yrität vain nauttia viimeisistä minuuteista mitä on jäljellä. Miksi se pitäisi uhrata katumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sinua.
Itsehän te lapselliset hoette joka välissä, ettette lasten takia voi tehdä mitään. Ette voi harrastaa mitään, ette tavata ystäviä, ette muuttaa toiselle paikkakunnalla, ette lukea kirjoja, ette lomailla siten kuin haluaisitte... lapset estävät kaiken.
Se vaihe on aika lyhyt, käytännössä muutamat ensimmäiset vuodet. Kouluikäisten kanssa on jo ihan eri juttu. Ja kaikilla on joskus huonoja päiviä, jolloin tekee mieli tuulettaa tuntojaan. Varmaan täällä netin syövereissä korostuu ne negatiiviset puolet, ihan niin kuin parisuhteista yms.
No ei kyllä ole millään tavalla eri juttu. Nuorin on 17v yhä joutuu vahtimaan syömiset, peseytymiset, nukkumaanmenot, patistamaan jatkuvasti, auttamaan peseytymisessä ja pukemisessakin, soittelemaan kouluun perään, käymään lääkärissä sen kanssa jne. Ihan yhtä avustettava on kuin pikkulapsi. Olen väsynyt, kurkkuani myöten täynnä tätä ja haaveilen kuolemasta. Silloin saa vihdoin levätä ja olla säätämättä joka perkeleen hetki.
Onko nuorella todettu masennus tai psykoosi, neurologisia ongelmia? Voisiko hänet saada tutkimuksiin, ehkä tuetun asumisen piiriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttaa ainoastaan se, etten uskaltanut ajoissa ilmoittaa nuorempana että minä ja mieheni jäämme sitten lapsivapaiksi, olisi säästynyt monilta kyselyiltä ja väittelyiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta. Olen 56 ja keskityn matkusteluun, harrastamiseen ja parisuhteeseen. Myös työ tuo sisältöä elämään. Elämä hymyilee. Entäs te lapsia hankkineet, kaduttaako?
Tämä asenne aina jotenkin ihmetyttää näin lapsellisena. Olen 42. Lapseni on täysi-ikäinen. Reissaan ja painan pitkin poikin maailmaa siinä missä lapsettomatkin. Uraakin ehdin tehdä. Ei ne lapset ole vaippaikäisiä vuosikymmenten ajan :D
Kuulostaa vähän katkeruudelta - ettei vaan vähän kaduttaisi kuitenkin?
Minua taas ihmetyttää tuo sinun asenteesi. Miksi haluat ajatella, että velaa kuitenkin vähän kaduttaisi? Kuulostaa siltä, että koet nyt itse kenties menettäneesi/joutuneesi luopumaan jostain ja siksi olet katkera vapaaehtoisesti lapsettomille. Ja haluaisit siksi kovasti uskoa, että lapsetonta kaduttaisi. En voi käsittää tuollaista ajatusmaailmaa.
Kun ei kaduta, niin ei vaan kaduta. Sen sijaan se lapsen hankkiminen olisi saattanutkin kaduttaa monessakin mielessä. Vaikka ne jo aikuisia olisivatkin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sinua.
Itsehän te lapselliset hoette joka välissä, ettette lasten takia voi tehdä mitään. Ette voi harrastaa mitään, ette tavata ystäviä, ette muuttaa toiselle paikkakunnalla, ette lukea kirjoja, ette lomailla siten kuin haluaisitte... lapset estävät kaiken.
Se vaihe on aika lyhyt, käytännössä muutamat ensimmäiset vuodet. Kouluikäisten kanssa on jo ihan eri juttu. Ja kaikilla on joskus huonoja päiviä, jolloin tekee mieli tuulettaa tuntojaan. Varmaan täällä netin syövereissä korostuu ne negatiiviset puolet, ihan niin kuin parisuhteista yms.
SUOLLAT TÄYTTÄ PASKAA!
Vaikka lapset olisivat lähes täysi-ikäisiä, et voi lukea kirjaa tai harrastaa mitään omia harrastuksia. Sinun on laitettava lapsille ruokaa, tehtävä kotitöitä, kuljetettava lapsia harrastuksiin ja tehtävä niihin liittyviä talkootöitä yms. Matkalle et pääse sinne minne haluat, lasten tarpeet määrittävät matkakohteen. Vaikka lapset olisivat aikuisia ja asuisivat muualla, et voi muuttaa paikkakuntaa, koska lapset eivät halua luopua lapsuudenkodistaan. Sitten tulevat lastenlapset ja sinun on hoidettava niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sinua.
Itsehän te lapselliset hoette joka välissä, ettette lasten takia voi tehdä mitään. Ette voi harrastaa mitään, ette tavata ystäviä, ette muuttaa toiselle paikkakunnalla, ette lukea kirjoja, ette lomailla siten kuin haluaisitte... lapset estävät kaiken.
Se vaihe on aika lyhyt, käytännössä muutamat ensimmäiset vuodet. Kouluikäisten kanssa on jo ihan eri juttu. Ja kaikilla on joskus huonoja päiviä, jolloin tekee mieli tuulettaa tuntojaan. Varmaan täällä netin syövereissä korostuu ne negatiiviset puolet, ihan niin kuin parisuhteista yms.
No ei kyllä ole millään tavalla eri juttu. Nuorin on 17v yhä joutuu vahtimaan syömiset, peseytymiset, nukkumaanmenot, patistamaan jatkuvasti, auttamaan peseytymisessä ja pukemisessakin, soittelemaan kouluun perään, käymään lääkärissä sen kanssa jne. Ihan yhtä avustettava on kuin pikkulapsi. Olen väsynyt, kurkkuani myöten täynnä tätä ja haaveilen kuolemasta. Silloin saa vihdoin levätä ja olla säätämättä joka perkeleen hetki.
Onko nuorella todettu masennus tai psykoosi, neurologisia ongelmia? Voisiko hänet saada tutkimuksiin, ehkä tuetun asumisen piiriin?
Kyllä. On nepsy. Selvitellään niitä asumisia tässä kunhan saan jonnekin opiskelemaan.
Kyllä, mutta eipä ollut vapaaehtoinen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viera😭ilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sinua.
Itsehän te lapselliset hoette joka välissä, ettette lasten takia voi tehdä mitään. Ette voi harrastaa mitään, ette tavata ystäviä, ette muuttaa toiselle paikkakunnalla, ette lukea kirjoja, ette lomailla siten kuin haluaisitte... lapset estävät kaiken.
Se vaihe on aika lyhyt, käytännössä muutamat ensimmäiset vuodet. Kouluikäisten kanssa on jo ihan eri juttu. Ja kaikilla on joskus huonoja päiviä, jolloin tekee mieli tuulettaa tuntojaan. Varmaan täällä netin syövereissä korostuu ne negatiiviset puolet, ihan niin kuin parisuhteista yms.
SUOLLAT TÄYTTÄ PASKAA!
Vaikka lapset olisivat lähes täysi-ikäisiä, et voi lukea kirjaa tai harrastaa mitään omia harrastuksia. Sinun on laitettava lapsille ruokaa, tehtävä kotitöitä, kuljetettava lapsia harrastuksiin ja tehtävä niihin liittyviä talkootöitä yms. Matkalle et pääse sinne minne haluat, lasten tarpeet määrittävät matkakohteen. Vaikka lapset olisivat aikuisia ja asuisivat muualla, et voi muuttaa paikkakuntaa, koska lapset eivät halua luopua lapsuudenkodistaan. Sitten tulevat lastenlapset ja sinun on hoidettava niitä.
😭 Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50 vuotiailla tulisi olla oikeus saada kunnallisella lahjamunasoluhoitoja.
Toiset hankkivat lapset ajatuksella "koska minä haluan" ja toiset ajatuksella "koska olen sopivin lapsen kannalta katsottuna".
Hyvää äitipotentiaalia menee +40 vuotiaissa hukkaan, koska yhteiskunta sorsii heitä, vaikka heissä olisi todella hyvä pohja korjata lapsikatoa. Syntyvyyttä tulisi tukea tässäkin joukossa.
Voi olla, mutta meihin veloihin tämä liittyy miten?
Ei se teihin mitenkään liitykään. Pitäisikö sen liittyä?
Kertoo taas kerran sinustakin, kuinka itsekkäitä eräät ihmiset on. Kaikkien asioitten pitäisi siis liittyä heihin.
Ei kaikkien, mutta tämä ketjun kyllä. Luitko aloitusta ollenjkaan? Mikä on koulutustasosi? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että velkoja kaduttaa tai ainakin hieman sielusta vihlaisee siinä vaiheessa, kun muut puhuu, että mennään käymään juhannuksena aikuisen lapsen luona tai aikuiset lapset tulee käymään jouluna. Ainakin siinä vaiheessa kaduttaa heitä, joiden oma läheisjoukko supistunut olemattomiin eli omat vanhemmat / sisarukset / ystävät kuolleet eikä oikein ketään enää ole.
Toki niitä veloja ei haittaa, jotka ovat oikeita erakkoja. Harva kuitenkin on.
Moni velamies muuttuu nelikymppisenä isukiksi, mutta velanaisellahan tämä tsäänssi on yleensä ohi.
Tämän takia ehdottomien velanaisten ei kannata pariutua miesten kanssa, joille lastenhankinta ei ole ehdoton ei.
Naiset joutuvat pakostakin puntaroimaan lapsenhankintaa tarkemmin kuin miehet. Moni mies havahtuu omaan kuolevaisuuteensa juurikin 40v paikkeilla ja siihen että nainen ei todellakaan halua lapsia.
Tuloksena ero ja mies panee lapset alulle ikäkriisissään ekan vähänkin sopivan naisen kanssa.
Minulla ei ole mitään kaduttavaa. Olen tahattomasti lapseton ja todella olisin halunnut lapsen. Elämäni suurin suru.
Olen asian kanssa sinut näin 40++ iässä. jo onnellinen, että silloin vähän yli 20-vuotiaana menin naimisiin ja aloimme yrittää lasta. Ehdimme tehdä asian eteen ihan kaiken mahdollisen.
Tänään tuntuisi hyvin erilaiselta, jos olisin sinkkuillut ja velaillut sen 20 vuotta lisää ja sitten yhtäkkiä huomannut haluavani lapsen mutta olisi aika tullut vastaan.
Nyt tiedän, että olen tehnyt parhaani ja on rauha asiassa. Biologinen äitiys ei vain ollut minulle mahdollista. Tiedän syyt ja yritimme silti kauan ja kalliisti. Ettei tarvitse katua.
Katuuko vehnäyksilö heikkosatoisuuttaan? Tai omenapuu heikkoa perimää parempilaatuisen viljelylajikkeen rinnalla? Eikö ole parempi että valioyksilöt lisääntyy jatkossakin ja siirtää paremmt perimät tulevaisuuteen?
Sopii niille, joille sopii, itse olen todella tyytyväinen ettei ole lapsia huolena eikä miestä rasitteena. Onneksi Suomessa on voinut elää näinkin, vastuu on jaettu koko kansalle ja jopa EU-tasoisesti eikä selviytyminen ole vain oma suvun varassa.
Ei kaduta. Työelämän lisäksi en jaksaisi pitää huolta lapsesta. Eikä miehestä olisi mitään apua siinä.
Toisaalta onhan se välillä haikeaa, että kukaan ei koskaan tule kutsumaan minua äidiksi. Enkä saa opettaa lapselle asioita tai perinteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50 vuotiailla tulisi olla oikeus saada kunnallisella lahjamunasoluhoitoja.
Toiset hankkivat lapset ajatuksella "koska minä haluan" ja toiset ajatuksella "koska olen sopivin lapsen kannalta katsottuna".
Hyvää äitipotentiaalia menee +40 vuotiaissa hukkaan, koska yhteiskunta sorsii heitä, vaikka heissä olisi todella hyvä pohja korjata lapsikatoa. Syntyvyyttä tulisi tukea tässäkin joukossa.
Ei todellakaan olisi oikeus, ihan itse saavat maksaa töhöilynsä.
Näin tyhmiä ihmisiä meillä on suomessa ihan oikeasti.
Suomessa kirjoitetaan isolla, myös keskellä lausetta.
Olet kyllä harvinaisen osuvasti kuvannut. Näin on. Viimeistä vuotta viedään. Koitan olla lihomatta ja alkoholisoitumatta viime metreillä.