Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?

Tämä on mielikuva vapaaehtoisesti lapsettomista. Täysin itsekeskeisiä ja oman navan ympärillä pyörivää touhua.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöistä asiaa on ihan turha edes kysellä, kaikkihan vastaa ilman muuta, että ei kaduta.

Eikä siinä neljä- viisikymppisenä kadutakaan, kun ollaan vielä nuoruuden lumoissa ja on niitä menoja ja tekemisiä.

Pitäisi kysyä 70- 80-vuotiailta.

Silloin voi olla toisenlainen ajatus jo, ja silloin jo ehkä pystyy tunnustamaankin, että kyllä kaduttaa, jos nimittäin kaduttaa.

Nuorempana sitä ei tunnusta, vaikka katumusta tuntisikin.

Miksi se on niin tärkeää kuulla, että joitain jossain vaiheessa voi kaduttaakin? Että kun kyselee tarpeeksi pitkään ja monelta, niin kyllä löytyy joku joka tunnustaa katuvansa?

Ja mitä sitten vaikka joskus kaduttaakin? Jos tuntee katumusta, niin mitäänhän se ei tässä tapauksessa muuta.

Kiinnostaa tietää, kertokaa kyselijät ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöistä asiaa on ihan turha edes kysellä, kaikkihan vastaa ilman muuta, että ei kaduta.

Eikä siinä neljä- viisikymppisenä kadutakaan, kun ollaan vielä nuoruuden lumoissa ja on niitä menoja ja tekemisiä.

Pitäisi kysyä 70- 80-vuotiailta.

Silloin voi olla toisenlainen ajatus jo, ja silloin jo ehkä pystyy tunnustamaankin, että kyllä kaduttaa, jos nimittäin kaduttaa.

Nuorempana sitä ei tunnusta, vaikka katumusta tuntisikin.

Suomen yksi tunnetuimmista feministeistä 60 -luvulla, Yrsa Stenius kertoi myöhemmin

suoraan, että kaduttaa oma jyrkkyys siinä asiassa nyt, kun on jo ikää ja näkemystä enemmän. Todellisuudessa olisi kyllä halunnut kokea äitiyden ja nyt olisi omia jälkeläisiä, mutta silloin piti olla niin radikaalia. Eli tavallaan uhrasi oman elämänsä ja mahdollisen lapsensa kiihkeälle aatteelle, jolla ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole mitään saavutettavaa.

Jokainen tämän asian sitten käsittelee siinä vaiheessa, kun elämä alkaa olla jo pitkälti eletty, että kannattiko. Joittenkin mielestä kannatti, joittenkin ei.

No, olen nelikymppinen ja tavallaan haluaisin lapsia (jos mies asuisi samassa maassa ja mulla olisi 200 000 tilillä säästössä kotiäitinä oloa varten), mutta en todellakaan sen takia, että mitä vanhana sitten ajattelen.

Ensinnäkin vanhusvuodet voivat olla sellaisia, että mieli ei enää pelaa tai kaikki energia menee sairauksiin, ei ne omat lapset välttämättä ole vanhukselle keskiössä. Hyvä hoito, kumppani ja ystävät varmasti kyllä ovat. He myös jaksavat puhua niistä vaivoista - lapsia ei kiinnosta niistä jauhaa, eikä pidäkään.

Lisäksi lapsi voi olla ihan mitä vaan, taakka vanhemmilleen. Jos hankkii useamman ja on itse hyvä ihminen, niin luultavasti joku niistä tietenkin "kasvaa hyvin". Mutta eivät ne ole tilaustöitä tai jotain rescue-koiria, jotka tulevat luonnekuvauksen kanssa.

Vanhemmuudessa varmaa on ainakin se, että huono vanhempi romuttaa välinsä lapsiinsa eikä saa heistä tukea vanhana. Tätä on totisesti nähty. Ei sen vanhemmuuden seuraukset ole mikään vakio.

Kysymyksen voi esittää myös näin: kadunko, ettei mulla nyt ole vammaista lasta, joka käyttäytyy aggressiivisesti ja jonka takia harvoin pääsen tekemään mitään kivaa, jota joudun hoitamaan loppuiän? Vai kadunko, ettei ole sitä hyvägeenistä, ihanaa ja pärjäävää lasta?

Ei sitä lapsettomuutta mun mielestä oikein voi katua... Niin epävarmuutta täynnä oleva asia vanhemmuus. Asuntokauppojen tekemättömyyttä tai ulkomaille muuttamattomuutta voi katua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi 70-80 -vuotiaana kaduttaisi yhtään sen enempää kuin nytkään?

Ehkä siksi, että kaipaisi jälkeläisiä itselleen. Ehkä saattaisi tykätä siitä, että olisi lapsenlapsia ja muutakin elämää kuin sitä vanhuutta, varsinkin jos tulee sairauksia ja jaksamattomuutta.

Mutta mitään tällaistahan ei tietysti voi olla, nuorena kuvittelee olevansa aina yhtä itseriittoinen. Vanhuus voi tuoda yllätyksen.

Tiedän kyllä muutaman vanhan naisen, äitini ystäviä, jotka on suoraan sanoneet, että olisi pitänyt tehdä lapsia, että olisi joku joka heitäkin kävisi katsomassa, niin kuin minä ja sisarukseni käymme äidillämme.

Älkääkä ikinä kuvitelko, että joku kummilapsi tai muu ottaisi huolekseen. Se on silkkaa onnenkauppaa sitten.

Eivätpä tietysti kaikkien kohdalla välitä ne omat lapsetkaan, vieraat kuitenkin vielä vähemmän.

Mikä tässä sinulla on oikein pointtina? En edelleenkään ymmärrä, miksi vanhempana rupeaisi yhtäkkiä haluamaan lapsia ja lapsenlapsia, kun sellaisia ei ole ollut. Miksi silloin yhtäkkiä ajatusmaailma muuttuisi?

Minulla on nytkin reiluna nelikymppisenä sairauksia enkä kaipaa silti omia lapsia.

Sinä itse et nyt pointtia ymmärtänyt yhtään.

Eihän kukaan kaipaakaan sellaista ihmistä, tässä tapauksessa omaa lasta, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Mutta voi toivoa sitä, että olisi saanut oman lapsen.

Olet neljäkymppinen. Sinulla on vielä paljon elämää edessä, voit odottaa elämältä vaikka mitä vielä, enkä nyt todellakaan tarkoita lapsia, vaan kaikenlaista muuta.

Mutta kun olet vanha ihminen, elämässä ei ole enää paljonkaan odotettavissa. Silloin voi tulla mieleen sekin, että olisi mukavaa jos olisi oma lapsi ja kenties lapsenlapsia. Ne toisivat enemmän sisältöä elämään. Mutta nyt olet ilmeisen varma siitä, että et tule koskaan niin ajattelemaan.

Sitä et kuitenkaan voi nyt tietää. Sen vain aika näyttää.

Lasta ei tietenkään kuulu hankkia minkään itsekkään odotuksen takia, se on selvää.

Lasta ei hankita boostaamaan omaa haurasta egoa. Lapsen tehtävänä ei ole kannatella vanhempia. Lapsen mukana et saa 14 päivän palautuskuittia.

Kyllä. Kohtaloni on kuin Hanna Wassilla: uraa ja rahaa on tehty enkä perheen arvoa nuorena ymmärtämänyt. Nyt ei kosketa sähkölaskut tai ruoan hinnan nousu, mutta syli on tyhjä ja kotiin palatessa on vastassa vain tyhjä asunto.

Pyhtykää hyvät nuoremmat naiset aikaisemmin ja punnitkaa arvojanne tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielikuva vapaaehtoisesti lapsettomista. Täysin itsekeskeisiä ja oman navan ympärillä pyörivää touhua.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.

Mitä epäitsekeskeistä on siinä että hankkii itselleen egonsa jatkeen jota on pakkokin hoitaa ja jonka ehdoilla elää toistakymmentä vuotta? Onpas kauhean jaloa :D.

Mielestäni epäitsekeskeisiä ovat ne jotka tekevät vapaaehtoistyötä tuntemattomia auttaakseen eivätkä edes kehuskele sillä somessa.

Olen 48 v omasta valinnastani lapseton. Ei, ei kaduta. Mutta 40 kriisissä oli pari vuotta ihan kauhea vauvakuume. Onneksi en löytänyt miestä, niin jäi lapsi hankkimatta. Olisi se kauhistus, jos tällainen erakko olisi hormonihöyrähdyksen takia sitonut itsensä mieheeen ja lapseen, ja sitten taas parin vuoden päästä tajunnut kaipaavansa yksinäisyyttä ja rauhaa.

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kohtaloni on kuin Hanna Wassilla: uraa ja rahaa on tehty enkä perheen arvoa nuorena ymmärtämänyt. Nyt ei kosketa sähkölaskut tai ruoan hinnan nousu, mutta syli on tyhjä ja kotiin palatessa on vastassa vain tyhjä asunto.

Pyhtykää hyvät nuoremmat naiset aikaisemmin ja punnitkaa arvojanne tarkkaan.

Kyllä mulla on kotiin tullessa vastassa rakas puoliso ja koirani.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Ei kaduta. Pikemminkin olisi ollut hyvä, jos olisin jo aiemmin ymmärtänyt etten ole parisuhdeihminenkään. Olen onnellinen ja elämääni kaikin puolin tyyyväinen erakkoluonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Isovanhemmat, omat vanhemmat ja puolison vanhemmat. Myös molempien sisarukset.

Miksi ihmeessä katuisin asiaa, joka ei ole ollut oma valintani eikä omissa käsissäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Isovanhemmat, omat vanhemmat ja puolison vanhemmat. Myös molempien sisarukset.

Taidat olla aika nuori. Keski-iässä isovanhempia ei enää ole ja vanhemmat ovat apua tarvitsevia vanhuksia.

Kun sisarukset perustavat omat perheet, se on heille ykkönen eikä lapsettomat sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Isovanhemmat, omat vanhemmat ja puolison vanhemmat. Myös molempien sisarukset.

Taidat olla aika nuori. Keski-iässä isovanhempia ei enää ole ja vanhemmat ovat apua tarvitsevia vanhuksia.

Kun sisarukset perustavat omat perheet, se on heille ykkönen eikä lapsettomat sisarukset.

43 vuotias olen. Molempien isovanhemmat on elossa, sekä minun että puolisoni. Yhdellä sisaruksella on lapsia toisella ei. Ihan läheisiä ollaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Isovanhemmat, omat vanhemmat ja puolison vanhemmat. Myös molempien sisarukset.

Taidat olla aika nuori. Keski-iässä isovanhempia ei enää ole ja vanhemmat ovat apua tarvitsevia vanhuksia.

Kun sisarukset perustavat omat perheet, se on heille ykkönen eikä lapsettomat sisarukset.

43 vuotias olen. Molempien isovanhemmat on elossa, sekä minun että puolisoni. Yhdellä sisaruksella on lapsia toisella ei. Ihan läheisiä ollaan edelleen.

Jatkan.. Vanhemmista toinen työelämässä toinen jäi juuri 2 v sitten eläkkeelle. Puolison vanhemmat eläkkeellä. Hyväkuntoisia ovat kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Isovanhemmat, omat vanhemmat ja puolison vanhemmat. Myös molempien sisarukset.

Taidat olla aika nuori. Keski-iässä isovanhempia ei enää ole ja vanhemmat ovat apua tarvitsevia vanhuksia.

Kun sisarukset perustavat omat perheet, se on heille ykkönen eikä lapsettomat sisarukset.

Höpöhöpö. Ihan ollaan normisti tekemisissä vaikka lapsia tulee sisaruksille. Nykyään monet elää 90-vuotiaiksi ja huolehtii itsestään niin ollaan hyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Isovanhemmat, omat vanhemmat ja puolison vanhemmat. Myös molempien sisarukset.

Taidat olla aika nuori. Keski-iässä isovanhempia ei enää ole ja vanhemmat ovat apua tarvitsevia vanhuksia.

Kun sisarukset perustavat omat perheet, se on heille ykkönen eikä lapsettomat sisarukset.

Keski-iässä ne omat vanhemmat on kyllä vielä ihan hyvässä kunnossa. Osa vielä työelämässä.

Ei kaduta. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin. Jos on yksinäistä kannattaa etsiä puoliso tai ottaa lemmikki.

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Mulla on ihana puoliso ja kiva läheinen perhe. Ystäviä ja kivoja harrastuksia. Rakas koira ja kiva työ. Elämä on ihan täyttä ilman lapsiakin.

Keitä siihen kivaan perheeseen kuuluu?

Isovanhemmat, omat vanhemmat ja puolison vanhemmat. Myös molempien sisarukset.

Taidat olla aika nuori. Keski-iässä isovanhempia ei enää ole ja vanhemmat ovat apua tarvitsevia vanhuksia.

Kun sisarukset perustavat omat perheet, se on heille ykkönen eikä lapsettomat sisarukset.

Höpöhöpö. Ihan ollaan normisti tekemisissä vaikka lapsia tulee sisaruksille. Nykyään monet elää 90-vuotiaiksi ja huolehtii itsestään niin ollaan hyvässä kunnossa.

Olen tekemisissäni normisti sisarusteni kanssa, mutta eivät he minun ydinperheeseen kuulu. Siihen kuuluu puolisoni ja lapseni. Ei todellakaan aikuiset sisarukset ole samassa asemassa.