Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä lapsettomia yli 40v naisia? jos on niin kaduttaako?
Kommentit (607)
Kaduttaako mikä? Lapsettomuus ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yrityänyt saada lapsia eikä ole onnistunut, niin mikä pitäisi kaduttaa? Eihän se lasten saanti ole yrittämisestä kiinni, kaikki eivät vaan saa lapsia.
Elämäni parhaita päätöksiä on ollut elää lisääntymättä. Eikä se oikeastaan ollut edes päätös, vaan ihan luonnollinen valinta itselleni. En todellakaan kadu. Päin vastoin.
Ei tippakaan. Elämä on ihanaa. Siinä vuorottelee rauha ja elämykset. Rahaakin on vaikka mihin kivaan niin usein kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
En ole koskaan tuntenut katumuksen tunnetta tästä asiasta. Lapsia kun en halunnut. Siispä todennäköisemmin katuisin jos olisin lapsia hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton ja miehetön 45 v nainen täällä. Ei kaduta, kauhea ajatuskin että joutuisin asumaan jonkun toisen ihmisen kanssa yhdessä, saati huolehtimaan lapsista.
Ei kaduta. En ole halunnut lapsia koskaan eikä mieleni muutu. Olen nyt 52-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ja miehetön 45 v nainen täällä. Ei kaduta, kauhea ajatuskin että joutuisin asumaan jonkun toisen ihmisen kanssa yhdessä, saati huolehtimaan lapsista.
Hyi minkälainen ihminen!
Olen kieltämättä itsekseni viihtyvä erakkoluonne. Mutta eipä kaltaiseni kauheasti muita häiritsekään, jos ei "hyödytäkään", joten en ole erityisen kauhea ihminen koskaan ajatellut olevani.
Ei kaduta. Olen n. 14-vuotiaasta asti tiennyt, etten halua lapsia.
Nautin vapaudesta ja tuoreesta parisuhteesta itseani melkein 14 vuotta nuoremman miehen kanssa. Matkustelemme, kaymme ulkona syomassa, kavereiden luona iltaa istumassa. Moyrimme puutarhassa, lammitamme pihasaunan silloin kun huvittaa.
Kaikkein parasta on, ettei tarvi suunnitella menoja etukateen tai ottaa huomioon pienen ihmisen tarpeita. Ja tietysti se, etta ei ole koko ajan joku sinusta riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 52, tiesin jo nuorena että en halua lapsia, enkä koskaan muuttanut mieltäni. Suureksi onnekseni löysin 32-vuotiaana miehen joka ei myöskään halunnut lapsia. Olemme edelleen yhdessä. Päätökseni ei ole koskaan kaduttanut enkä usko että alkaa kaduttaa missään vaiheessa. Olen asian kanssa sujut.
Teetin sterilisaation 30-vuotiaana, nyt olen 55, eikä ole kertaakaan kaduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä oletus tuossa kysymyksessä, että kaikki voivat saada lapsia, jos vain haluavat. En tajua, mitä toisten lastensaanti kuuluu kenellekään, mutta varmaan tuon takia muakin katsotaan nelikymppisenä lapsettomana nenänvartta pitkin. Olisin halunnut lapsia, en saanut. Kaikki eivät halua, eikä se kuulu kenellekään sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Miksi alapeukut :O Harmittaako jos joku äiti-ihminen sanoo olevansa onnellinen? Eikö voi olla totta? Pitääkö lasten väistämättä olla asia joka pilaa kaiken elämässä, muuta ei uskota?
Saatte minun puolesta olla onnellisia lapsettomia, mutta en ymmärrä, miksi alapeukutatte. Tulee väkisinkin mieleen, oletteko sittenkään ihan onnellisia kun ei voi hyväksyä erilaisia tapoja elää.
Ei, vaan tulit väärään ketjuun pätemään. Sinulta ei ole edelleenkään kysytty mitään.
Anteeksi kamalasti!
Kävi vain silmiin nämä ennakkoajatukset niin ajattelin oikaista. Ettei joku väärien ja valheellisten kliseiden vuoksi jää puolivahingossa lapsettomaksi. Kun ajattelee, ettei mitään voisi tehdä.
Mutta anteeksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Joo mutta lasten kanssa mikään loma ei ole loma vaan siirretty työleiri. Ei sellaisesta nauti. Uupuu vain enemmän.
T. 3 lapsen äiti
Sulla on pienet lapset? Kurja jos olet kokenut noin, mutta lohdutan että aika auttaa! Kohta aikuiset lapset meillä niin on jo tosi hauskaa ja helppoa seuraa, ihan parhaita =)
En kadu, 50 v ja aina tiennyt, etten halua lapsia.
Miehellä on lapsi, olen siis päässyt kokemaan senkin. Plus sen, miten ne lapset itsenäistyvät ja elävät omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parasta on se että voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin kuinka monta lehteä otan rannalle luettavaksi.
Täällä kolmen äiti, minäkin voin lähteä lasten puolesta koska huvittaa ja ottaa vaikka sata lehteä rannalle :) Työstä ei saa noin vain lomaa, mutta lapset ei ole syy olla lähtemättä. Voidaan joko ottaa mukaan ja/tai pienempänä menivät mummolaan.
Lapset on isoja jo, sellainenkin asia meinaan on luonnollista kuin heidän kasvamisensa ;)
Yli 40v onnellinen nainen
Sinulta ei kysytty mitään.
:(
Vastasin vain edellisen kommenttiin, "voi matkustella ja lukea rannalla eri lehtiä kun on lapseton", että näitä asioita VOI kyllä tehdä lapsellinenkin. Ettei vain jollekin jää luulo, että lapset estäisivät nämä asiat. Tai vapaan pihasaunomisen, kuten yksi iloitsi voivansa lapsettomana tehdä. Outoja juttuja, koska meilläkin on pihasauna ja voimme sitä vapaasti lämmittää, lapset ei estä.
Mitä nämä harhaluulot elämästä lapsien kanssa on? Kuka pelottelee ja miksi?
Tuo, jolle vastasit, kirjoitti "Voin lomailla ja tavata ystäviäni ihan milloin huvittaa. Otimme miehen kanssa äkkilähdön etelään jouluksi".
Silloin kun nämä kolme lastasi olivat pieniä, sanotaan nyt alle viisivuotiaita, niin väitätkö todellakin että voit lomailla ihan milloin sinua huvitti, ja ottaa tuosta vain äkkilähdön etelään?
Ei. Olen aina kehittynyt vähän hitaasti näissä parisuhde- ja lapsenhankkimisasioissa, vaikka olen muissa asioissa ollut ikäisiäni kypsempi. Lapsen hankkiminen tuntuu sellaiselta asialta, jota voisin ehkä harkita joskus 20-30 vuoden kuluttua, jos se silloin olisi vielä mahdollista.