Otanko unelmien työn vastaan silläkin uhalla että vauva pitää laittaa hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa ollut lukea tästä ketjusta kuinka olenkaan pilannut lasteni elämän laittamalla heidät vuoden iässä hoitoon. Vanhempi meni suoraan päiväkotiin ja nuorempi oli muutaman kuukauden ensin perhepäivähoitajalla kunnes pitkän kesäloman jälkeen aloitti samassa päiväkodissa sisaruksensa kanssa.

Nuorempi on pilalla ihan totaalisesti, koska kiintymyssuhdetta ei ole mitenkään voinut tulla, hänen ollessa sairauden takia 2.5 kuukautta vastasyntyneenä sairaalassa hoidossa. Pääsin vain muutamia tunteja päivässä häntä hoitamaan.

Opiskelut sujuu kummaltakin erittäin hyvin, ovat empaattisia, toiset huomioonottavia, eri asioista kiinnostuneita. Kaikin puolin yhteiskuntakelpoisia nuoria, jotka ymmärtävät puhetta ja käytöstapoja. On meilläkin kyllä läheiset avoimet välit vaikka sitä kiintymyssuhdetta ei niin ilmeisesti syntynytkään äidin työkuvioiden takia.

Et muuten kuvaa ollenkaan ko ihmisten omaa sielunmaisemaa ja olotilaa. Ainoastaan sitä mitä sinä itse näet. Se on aika kuvaavaa.

Ohiksena: Kumma kun tuota kiintymyssuhteen pilaantumista varhaisen hoitoonlaiton vuoksi ei ole mikään tutkimus kyennyt näyttämään, vaikka esim Skandinaviassa paljon tutkimusmateriaalia (kotonahoidettuja vs hoitoon vietyjä) jo useammassa sukupolvessa. Ne tulokset joita itse olen nähnyt, esim. ruotsalaiset näyttävät päiväkotihoidettujen lasten pärjäävän paremmin elämässään myöhemmin kuin kotiäitien lapset...

Ruotsissa ei ole tutkittu 9-kuisia tai nuorempia. Ja siellä sekä päivähoidon laatu että työpäivien/-viikkojen pituudet poikkeavat suomalaisesta.

Kiintymyssuhdetta kyllä on tutkittu.

Suomessakin asiaa tutkittu, tässä esim kooste tuloksista ja virhetulkinnoista:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136873/YP1804_Erola.pdf?s…

"Kaikkien kolmen tutkimuksen viesti on sama: päivähoitoon osallistumisella ei ole negatiivista pitkän aikavälin vaikutusta lasten kehittymiseen ja kouluttautumiseen, vaan vaikutukset ovat jopa jossain määrin positiivisia. Tutkimusten tulokset ovat yhteneväisiä myös sen suhteen, että vaikutukset eivät ole heterogeenisia perhetaustan suhteen. Toisin sanoen mahdolliset hyödyt ovat suurin piirtein samanlaisia siitä riippumatta, mikä vanhempien koulutustaso tai muu sosiaalinen tausta sattuu olemaan."

Ja tutkijoiden suositukset päätlksentekoon:

"Esitimme tutkimuksemme julkaisun yhteydessä kolme politiikkasuositusta: 1) kotihoidon tuen keston rajaaminen (esim. korkeintaan kaksivuotiaisiin), 2) erilaisten päivähoitomuotojen saatavuuden varmistaminen ja 3) kansalaisten valistaminen aiempaa tasapainoisemmin päivähoidon mahdollisista positiivisista vaikutuksista aiemmin korostettujen mahdollisten haittojen sijaan"

Tässä sitä tutkittua tietoa. Jos perhe kykenee rypistelemään muutaman kuukauden eteenpäin isän ja mummon avulla, voi vuotiaan laittaa jo huoletta hoitoon. Tutkimuksen mukaan suurin vaara on, että lapsesta tulee tasapainoisempi, kyvykkämpi ja parempaan koulutukseen hakeutuva kuin jos hoidettaisiin kotona?

Hupaisa lukea tällaisia ketjuja. Paskat töistä kunhan saa kotona maata lasten kanssa. Ja sitten on otsaa vinkua ns. 'naisten eurosta'.