Tuntuuko teistä, että vanhemmat ovat nykyään paljon useammin aseettomia tottelemattomien lastensa suhteen kuin entisaikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mun mielestä nykypäivän kasvatus on paljon tehokkaampaa kuin ns. vanhanaikainen tyyli. Tottakai kurittomia lapsia ja välinpitämättömiä vanhempia aina ollut ja on edelleenkin. Eipä sekään ole mihinkään muuttunut. Uskon vahvasti että omat lapseni olisivat paljon hankalampia tapauksia ilman tätä lempeää ja keskustelevaa kasvatustyyliäni.

Huomaan eron helposti isovanhempien kanssa, jotka eivät saa autoritäärisellä komentelullaan lapsiani tottelemaan lainkaan. Esimerkiksi jos lapsi ei halua syödä, isovanhempi kiristää että sitten jää ilman jälkiruokaa. Lapsi sanoo että ei haittaa, hän ei silti syö. Isovanhempi uhkaa seuraavaksi lähettää lapsen huoneeseensa kokonaan ilman ruokaa. Lapsi nousee pöydästä ja menee huoneeseensa. Mitä tällä saatiin aikaan? Nälkäinen ja pahantuulinen lapsi, joka ei varmastikaan tule syömään seuraavallakaan kerralla yhtään sen paremmin, sen sijaan protestoi entistä kovemmin vastaan.

Sen sijaan minun sukupolveni ja sitä nuoremmat vanhemmat hoitaisivat tilanteen niin, että lapsen kanssa jutellaan ja selvitetään syömättömyyden syy sekä keksitään fiksu ratkaisu siihen. Ratkaisu voi olla vaikka, että lapsi syö viisi haukkua ja päälle voileivän, jos selviää että lapsi inhosi currymausteen makua niin sovitaan, että laitetaan jatkossa curry erikseen vain aikuisten annokseen, koska kaikkiahan ei voi pakottaa tykkäämään samasta ruuasta. Kiva kuitenkin kun lapsi maistoi ruokaa ja söi sentään riisin ja kasvikset. Samalla voidaan pohtia että mitähän ruokaa tehtäisiin huomenna, lapsi saa ideoida ja tulee paremmalle tuulelle, inhokkiruokakin uppoaa huomaamatta kun juttelee samalla mukavammasta aiheesta. Lopputuloksena ravittu lapsi, kaikilla parempi mieli, lapsella luottavainen olo vanhempiinsa ja positiivinen kokemus ruokailusta (ja uuden kokeilemisesta!) jatkossa.

Onhan se hienoa, jos tilanteen saa ratkottua "kivakivalla". Mutta ei se niin yksinkertaista ole aina, että homma ratkeaa vaan sillä mukavalla juttelulla plus tekemällä lapselle joku vähämerkityksellinen myönnytys. Lapsi ei usein ole sellaiseen vastaanottavainen tai sitten se ei käytännössä onnistu, kun ei ole aikaa tai muuten mahdollisuuksia. Mitään selkeää syytäkään ei usein lapsen käytökseen löydy vaikka kuinka etsittäisiin, tai sitten syy on se, että lapsi ei vaan sulata vanhemman näkemystä aiheesta esimerkiksi koska lapsen oma etu on ristiriidassa vanhemman näkemyksen kanssa.

Mitä uhkailuun tulee, niin tietenkin pitää uhata jollain sellaisella joka toimii. Esimerkiksi omaan huoneeseen lähettäminen harvoin toimii rangaistuksena, koska siellähän on vaan lelut ja muut viihdykkeet odottamassa. Vaikkapa nurkkaan seisomaan laitto toimii huomattavasti paremmin, koska sitä nurkkaa on todella puuduttava tuijotella mitään tekemättä, eli aika nopeasti tulee mieleen, että olisiko sittenkin parempi totella. Ensi kerralla ei myöskään tee mieli protestoida, kun muistaa miten ikävää siellä nurkassa oli seistä.

Olen samaa mieltä, että kaikkea ei voi hoitaa kivakivalla. Joskus ne lapaset vaan puetaan lapselle, joskus se lapsi vaan kannetaan autoon, joskus se lapsi jopa kannetaan kaupasta/kirjastosta tms. pois jos reissusta ei tule mitään lapsen kanssa.

Mistään muusta sitten en olekaan samaa mieltä kanssasi. Lapsia ei uhkailla eikä lapsia laiteta nurkkaan seisomaan. Lapsille kerrotaan seuraus hänen toiminnastaan "Jos et tule ruokapöytään nyt, niin otan lautasesi pois, ja seuraava ruoka on tarjolla kello xx".

Sen sijaan perussääntö on, että aikuinen päättää milloin ruokapöytään tullaan ja mitä siellä on tarjolla. Lapsi päättää mitä sieltä lautaselta menee suuhun ja kuinka paljon. Sitten jos on jotain selvää ongelmaa lapsella siedättyä monenlaisiin ruokiin voidaan päättää, että ruokapöydästä pääsee leikkimään kun on maistanut kahta juttua mistä ei pidä niin paljon. Mutta todellakaan lasta ei laiteta nurkkaan seisomaan koska ei syö kanakastikettaan. Sellainen nyt vain on ihan idioottimaista ja vajaaälyistä aikuiselta. Aivan turhaa valtataistelua, joka vain tekee kuilua vanhemman ja lapsen välillä, ja estää lasta luottamasta aikuisiin.

Tuo sinun "kerrotaan seuraus toiminnasta" tarkoittaa samaa kuin uhkailu. Eli siis käytännössä uhkaat lasta nälällä jos lapsi ei syö, missä ei toki ole mitään väärää sinällään. Ainakaan kunhan siitä ei esimerkiksi ole seurauksena se, ettei lapsi saa kaikkia tarvitsemiaan ravinteita, vitamiineja ym. koska syö jatkuvasti yksipuolisesti tai ettei perheen päivä mene pilalle nälkäisen lapsen vuoksi.