Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä, että vanhemmat ovat nykyään paljon useammin aseettomia tottelemattomien lastensa suhteen kuin entisaikaan?
16.02.2020 |
Aseettomuudella tarkoitan siis sitä, että kun vanhempi joutuu huomaamaan, ettei hän mahda lapsen tottelemattomuudelle mitään, ja yleensä lapsi myös samalla huomaa, ettei vanhempi mahda hänelle mitään.
Vanhemmillahan on paljon vähemmän keinoja käytössä nykyään millä lasta voi painostaa tottelemaan. Useimmat entisaikoina käytetyt keinot ovat joko kiellettyjä, asiantuntijoiden haitallisiksi väittämiä ja/tai sosiaalisesti ei-hyväksyttyjä.
Oma tuntumani on se, että nykyään vanhemmat joutuvat paljon useammin vaan nostamaan kädet pystyyn jos lapsi ei tottele. Tai sitten ovat ottaneet sen asenteen, ettei heidän lastensa edes tarvitse totella siihen malliin kuin miten lasten ennen vanhaan odotettiin tottelevan.
Kommentit (61)
Kehitys menee eteenpäin. Tänä päivänä ymmärretään paljon paremmin lasten kehitystä. Kasvatus ei enää ole raakaa valtataistelua vaan molemminpuolinen prosessi, jossa erityisesti tunteiden käsittelyllä on tärkeä rooli. Perinteisillä keinoilla saatiin de facto aikaan lähinnä lasten luottamussuhteen ja itsetunnon heikkenemistä sekä pahimmillaan elinikäisiä traumoja. Tänä päivänä osataan myös havaita ja diagnosoida erityislapset. Erityislasten kohdalla perinteiset keinot ovat liki tehottomia ja sitä paitsi erityisen haitallisia lapsen kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole samaa mieltä. Meillä on edelleen vanhempia, jotka kasvattavat sen sijaan että huutaisivat, karjuisivat, uhkailisivat ja tekisivät kaikkensa, että lapsi ymmärtää paikkansa.
Kasvatus on ihan jotain muuta kuin kuria ja käskyjä. Kun vanhempi tämän oivaltaa, ei hän ole koskaan kädetön lapsensa kanssa. Tosin tuollainen lapsi ei kilju kaupassa eikä visko ruokaa seinille. Hänellä on luottamus vanhempiinsa ja näiden sanaan.
Eli haikalet aikoihin kun lapsia sai surutta pahoinpidellä? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Eli haikalet aikoihin kun lapsia sai surutta pahoinpidellä? Ok.
Kuvaamaasi aikaa ei ole ollut olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen media ja pelit ja muu netin ajanviete on kuin huumetta osalle lapsista. Vanhemmat on aika toivottomassa tilanteessa asian kanssa.
Jos joku poika haluaa pelata tietokonepelejä koulunkäynnin sijaan, niin vanhempi ei voi tälle yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haikalet aikoihin kun lapsia sai surutta pahoinpidellä? Ok.
Kuvaamaasi aikaa ei ole ollut olemassakaan.
Kyllä kuulemma oli aika jolloin vanhemmat vihasivat lapsiaan ja hakkasivat heitä surutta. Ei sitä muuten voi selittää, että vanhemmat tekevät tahallaan lapselleen jotain mikä aiheuttaa lapselle kovaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku poika haluaa pelata tietokonepelejä koulunkäynnin sijaan, niin vanhempi ei voi tälle yhtään mitään.
:D Ei se pentu pelaa tietokonepelejä jos sillä ei ole tietokonetta käytössä.
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Oliko se lapsen tottelu siis vaan harhaa ennenvanhaan? Vai onko kyse siitä, ettei tottelu ole tavoite edes, ainakaan sinulle?
Millä tavoin vanhemmat ovat muka aseettomia?
Olen täysin eri mieltä.
Minulle asia näyttäytyy kuin lapsia ei edes haluttaisi kasvattaa tai ohjata heidän kehitystään millään tavalla. Puhelin kouraan ja menoksi. Helpolla on päästävä eikä vaivaa haluta nähdä.
Johdonmukaisuus puuttuu ja annetaan vain periksi, jotta kiukuttelu loppuisi mahd.pian, tajuamatta mitään muuta sen taustalla.
Lapsi on vielä keskenkasvuinen olento, kuin koiranpentu, eikä ymmärrä tai osaa hallita itseään ja reaktioitaan.
Tämä tuntuu unohtuvan kovin monelta vamhemmalta..
Vanhemmuuteen pitäisi olla pakollinen kurssi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Monet ei taida ymmärtää miten lapsen kanssa tulisi keskustella. Lapsen kanssa ei neuvotella, koska hänellä ei saa olla asemaa sanella, miten pitäisi toimia, se on vanhemman paikka. Tämä on minusta isoin kompastuskivi vanhemmille, luovuttavat asemansa lapselleen.
Päinvastoin.
Netin ja puhelimen ansiosta rajaamissaumat on "tuntuvammat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Monet ei taida ymmärtää miten lapsen kanssa tulisi keskustella. Lapsen kanssa ei neuvotella, koska hänellä ei saa olla asemaa sanella, miten pitäisi toimia, se on vanhemman paikka. Tämä on minusta isoin kompastuskivi vanhemmille, luovuttavat asemansa lapselleen.
Juuri näin. Lapsi ei päätä, laitetaanko ulos lähtiessä lapaset käteen vai ei, mutta lapsi voi valita, laitetaanko punaiset vai siniset lapaset. Lapsi ei päätä, syökö hedelmän vai ei, mutta lapsi voi valita, syökö omenan vai banaanin. Lapsi ei päätä, meneekö nukkumaan vai ei, mutta lapsi voi valita, käydäänkö ensin suihkussa ja syödään iltapala sen jälkeen vai syödäänkö iltapala ensin ja mennään suihkuun sen jälkeen.
En koe olevani keinoton, mutta johtuen omasta kasvatuksesta ja heikoista tunnetaidoista en pärjää hyvin tilanteissa, joissa lapsi uhmaa ja olen itse esimerkiksi väsynyt ja stressaantunut. Niissä tilanteissa tekee mieli tehdä lapselle samalla tavalla kuin itselle on tehty, ja siihen olen pari kertaa sortunutkin.
Kun taas itse olen ns. hyvinvoiva niin pystyn hoitamaan tilanteet "nykykasvatuksen" keinoin. Ymmärrän nyt paremmin ylisukupolvisuuden, mitä tulee esimerkiksi henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.
Tavallaan kyllä mielestäni vanhemmilta on otettu pois ne keinot millä heitä itseään on kasvatettu ja tilalle annettu ristiriitaiset ohjeet ja syyllisyys. Päivittäin netistä löytyy uusia kasvatusartikkeleita, jotka ovat keskenään ristiriitaisia ja syyllistyvät vanhempia. Mielestäni tuo jatkuva nettipalstoilla ja mediassa tapahtuva syyllistäminen on yksi vaarallisimpia asioita mitä on, sillä se herättää epävarmuutta ja sellaista syyllisyyden ja häpeän tunnetta vanhemmissa, mikä vie energiaa vanhemmuudesta.
Sinkkonen on mielestäni yksi järkevimpiä kasvatusohjeiden antajia. Hän kertoo miten asiat pitäisi hoitaa, mutta antaa armoa vanhemmille. On myös sanonut, että lievästi turvaton kiintymyssuhde ei ole yhtä kuin pilalle mennyt elämä, vaan nämä ovat myös niitä säröjä jotka tekevät meistä tavallaan yksilöllisiä. Olen itse saanut myös paljon apua kun olen käynyt ihan perheterapeutilla juttelemassa ja saamassa neuvoja uhmatilanteisiin. Asioihin on myös tullut suhteellisuudentaju. Ennen ajattelin että uhmaava lapsi jotenkin oireilee minun huonoa kasvatusta, oli tärkeää kuulla ammattilaiselta että näin ei ole vaan uhmaaminen nyt vaan kuuluu lapsuuteen. Toki tämän tiesin, mutta sillä oli iso merkitys kun joku sen kunnolla päin naamaa sanoi silloin kun minun se piti kuulla.
En nyt tiedä vastaako tämä AP:n kysymykseen kunnolla, mutta tsemppiä kaikille kanssa vanhemmille.
Sanotaan lapsen nettiyhteys irti kunnes asiallinen keskusteluyhteys löytyy. Ei mene pitkään. Vastaa hyvin vanhan liiton kotiarestia.
Nykyään pelätään lapsen mielen pahoittamista niin paljon. Saattaa myös olla omaa häpeää esim. kun joutuu kieltämään jotain siksi, että ei ole rahaa.
kyllä "se" hyvin paljon perimän kautta siirtyy;
Jätetään sitten koiran pentu kaappiin puoleksi päiväksi, kakara juoksee ties missä pihoilla/ seurassa puolet päivästä, käy kämpillä kun nälkä tulee esiin. ..
Näillä sitten ympäristövaikutus tekee selvää toisesta puolesta.
Lehdet pursuavat "joukkioita" jotka häiriköivät entisistä nuorempien "tsmppirinkien" kopioinnilla. Luuletko että whatsup .ryhmä ja kapula kouraan (+pari seteliä) ratkaisee ongelman? Sitten mami joutuu alioikeudessa selittelemään mitä tapahtui "kasvatuksessa".