Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä, että vanhemmat ovat nykyään paljon useammin aseettomia tottelemattomien lastensa suhteen kuin entisaikaan?
16.02.2020 |
Aseettomuudella tarkoitan siis sitä, että kun vanhempi joutuu huomaamaan, ettei hän mahda lapsen tottelemattomuudelle mitään, ja yleensä lapsi myös samalla huomaa, ettei vanhempi mahda hänelle mitään.
Vanhemmillahan on paljon vähemmän keinoja käytössä nykyään millä lasta voi painostaa tottelemaan. Useimmat entisaikoina käytetyt keinot ovat joko kiellettyjä, asiantuntijoiden haitallisiksi väittämiä ja/tai sosiaalisesti ei-hyväksyttyjä.
Oma tuntumani on se, että nykyään vanhemmat joutuvat paljon useammin vaan nostamaan kädet pystyyn jos lapsi ei tottele. Tai sitten ovat ottaneet sen asenteen, ettei heidän lastensa edes tarvitse totella siihen malliin kuin miten lasten ennen vanhaan odotettiin tottelevan.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Monet ei taida ymmärtää miten lapsen kanssa tulisi keskustella. Lapsen kanssa ei neuvotella, koska hänellä ei saa olla asemaa sanella, miten pitäisi toimia, se on vanhemman paikka. Tämä on minusta isoin kompastuskivi vanhemmille, luovuttavat asemansa lapselleen.
Juuri näin. Lapsi ei päätä, laitetaanko ulos lähtiessä lapaset käteen vai ei, mutta lapsi voi valita, laitetaanko punaiset vai siniset lapaset. Lapsi ei päätä, syökö hedelmän vai ei, mutta lapsi voi valita, syökö omenan vai banaanin. Lapsi ei päätä, meneekö nukkumaan vai ei, mutta lapsi voi valita, käydäänkö ensin suihkussa ja syödään iltapala sen jälkeen vai syödäänkö iltapala ensin ja mennään suihkuun sen jälkeen.
No toki. Mutta kyse on siitä, että millä pakotat jos lapaset lentävät kädestä, hedelmiä ei syö, ei mene nukkumaan kun sanotaan, ei mene suihkuun etc.
Eikä "tunnetaidot ja turvallinen kiintymyssuhde" riitä tähän vastaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku poika haluaa pelata tietokonepelejä koulunkäynnin sijaan, niin vanhempi ei voi tälle yhtään mitään.
:D Ei se pentu pelaa tietokonepelejä jos sillä ei ole tietokonetta käytössä.
Oletko tehnyt omalle lapsellesi niin että olet ottanut jotain pois? Jotain mitä muilla lapsilla on , esim. muilla koulunsa pojilla, muilla hänen kavereillaan?
Miksi sanot lasta "pennuksi". Oletko sinä "tyttö"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Monet ei taida ymmärtää miten lapsen kanssa tulisi keskustella. Lapsen kanssa ei neuvotella, koska hänellä ei saa olla asemaa sanella, miten pitäisi toimia, se on vanhemman paikka. Tämä on minusta isoin kompastuskivi vanhemmille, luovuttavat asemansa lapselleen.
Juuri näin. Lapsi ei päätä, laitetaanko ulos lähtiessä lapaset käteen vai ei, mutta lapsi voi valita, laitetaanko punaiset vai siniset lapaset. Lapsi ei päätä, syökö hedelmän vai ei, mutta lapsi voi valita, syökö omenan vai banaanin. Lapsi ei päätä, meneekö nukkumaan vai ei, mutta lapsi voi valita, käydäänkö ensin suihkussa ja syödään iltapala sen jälkeen vai syödäänkö iltapala ensin ja mennään suihkuun sen jälkeen.
No toki. Mutta kyse on siitä, että millä pakotat jos lapaset lentävät kädestä, hedelmiä ei syö, ei mene nukkumaan kun sanotaan, ei mene suihkuun etc.
Eikä "tunnetaidot ja turvallinen kiintymyssuhde" riitä tähän vastaukseksi.
Vai onko kyse siitä millä palkitset, kun hankalat asiat alkavat sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Oliko se lapsen tottelu siis vaan harhaa ennenvanhaan? Vai onko kyse siitä, ettei tottelu ole tavoite edes, ainakaan sinulle?
Tottelun ei edes pitäisi olla tavoite.
Tavoitteena tulisi olla, että lapsi kykenee toimimaan ns. oikein eri tilanteissa ilman erillistä käskytystä. Lapsi siis osaisi silittää koiraa, ei repiä sitä turkista tai lapsi osaisi kulkea aikuisen vierellä ryntäilemättä ympäriinsä. Kyse ei ole tottelemisesta, vaan ihmiseksi kasvamisesta. Joku toinen voisi puhua tilannekohtaisesta tunneälystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Monet ei taida ymmärtää miten lapsen kanssa tulisi keskustella. Lapsen kanssa ei neuvotella, koska hänellä ei saa olla asemaa sanella, miten pitäisi toimia, se on vanhemman paikka. Tämä on minusta isoin kompastuskivi vanhemmille, luovuttavat asemansa lapselleen.
Juuri näin. Lapsi ei päätä, laitetaanko ulos lähtiessä lapaset käteen vai ei, mutta lapsi voi valita, laitetaanko punaiset vai siniset lapaset. Lapsi ei päätä, syökö hedelmän vai ei, mutta lapsi voi valita, syökö omenan vai banaanin. Lapsi ei päätä, meneekö nukkumaan vai ei, mutta lapsi voi valita, käydäänkö ensin suihkussa ja syödään iltapala sen jälkeen vai syödäänkö iltapala ensin ja mennään suihkuun sen jälkeen.
No toki. Mutta kyse on siitä, että millä pakotat jos lapaset lentävät kädestä, hedelmiä ei syö, ei mene nukkumaan kun sanotaan, ei mene suihkuun etc.
Eikä "tunnetaidot ja turvallinen kiintymyssuhde" riitä tähän vastaukseksi.
Vai onko kyse siitä millä palkitset, kun hankalat asiat alkavat sujua.
Ei sitä voi alvariinsa palkitsemaankaan ryhtyä. Se johtaa vaan siihen, että kohta lapsi ei tee mitään ilman palkintoa.
Tai sitten lapsi ilmoittaa, että ei häntä se palkinto oikeasti kiinnostakaan, niin kuin meillä kävi tarrataulun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Olet täydellisen väärässä, että nykyään olisi paremmin.
Ajat on muuttuneet todella huonoiksi lasten kasvatusta silmällä pitäen. Se että sairaille on paljon hoitoa tarjolla? En sanoisi hyväksi kehitykseksi. Ennen ei ollut näitä sairaita, niitä määriä kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Oliko se lapsen tottelu siis vaan harhaa ennenvanhaan? Vai onko kyse siitä, ettei tottelu ole tavoite edes, ainakaan sinulle?
Tottelun ei edes pitäisi olla tavoite.
Tavoitteena tulisi olla, että lapsi kykenee toimimaan ns. oikein eri tilanteissa ilman erillistä käskytystä. Lapsi siis osaisi silittää koiraa, ei repiä sitä turkista tai lapsi osaisi kulkea aikuisen vierellä ryntäilemättä ympäriinsä. Kyse ei ole tottelemisesta, vaan ihmiseksi kasvamisesta. Joku toinen voisi puhua tilannekohtaisesta tunneälystä.
Tässä asetetaan nyt aika kovin vaatimuksia toisaalta lapsen ymmärryskyvylle sekalaisissa tilanteissa ja toisaalta sille, että lapsi kokee etujensa olevan yhtenevät vanhemman tahdon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aseeton on väärä sana... munaton kuvastaa paremmin joidenkin nykyvanhempien kasvatustyyliä. Ei uskalleta olla jämäköitä ettei vaan tule lapselle pettymystä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Pas*kat sinä ole mitään tutkinut. Joku randomi av. mamma joka on enemmänkin väärinargumentoinnin tuttu.
Taidat olla Arvo Ylpön sukua alenevassa polvessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin vanhemmat ovat muka aseettomia?
Olen täysin eri mieltä.Minulle asia näyttäytyy kuin lapsia ei edes haluttaisi kasvattaa tai ohjata heidän kehitystään millään tavalla. Puhelin kouraan ja menoksi. Helpolla on päästävä eikä vaivaa haluta nähdä.
Johdonmukaisuus puuttuu ja annetaan vain periksi, jotta kiukuttelu loppuisi mahd.pian, tajuamatta mitään muuta sen taustalla.Lapsi on vielä keskenkasvuinen olento, kuin koiranpentu, eikä ymmärrä tai osaa hallita itseään ja reaktioitaan.
Tämä tuntuu unohtuvan kovin monelta vamhemmalta..Vanhemmuuteen pitäisi olla pakollinen kurssi..
Pelkkää parran pärinää.
Täysin irti todellisuudesta, mikä yhteiskunnassa vallitsee. Vanhempien ponnistelut elannon saamiseksi, turvattomuus työpaikasta, yhteikunnan koko ajan lisäämät velvoitteet jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Oliko se lapsen tottelu siis vaan harhaa ennenvanhaan? Vai onko kyse siitä, ettei tottelu ole tavoite edes, ainakaan sinulle?
Miehelle tuli murrosikä vasta sen jälkeen, kun pääsi pois kotoaan. Ei ole erityisen läheisissä väleissä vanhempiinsa. Omaa lasta ei ole kasvatettu samalla tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Olet täydellisen väärässä, että nykyään olisi paremmin.
Ajat on muuttuneet todella huonoiksi lasten kasvatusta silmällä pitäen. Se että sairaille on paljon hoitoa tarjolla? En sanoisi hyväksi kehitykseksi. Ennen ei ollut näitä sairaita, niitä määriä kuin nykyään.
Äitini suvussa oli ja on aivan selvästi psyykkisesti oirehtivia, elettiin sodan jälkeisetä aikaa, hampaat irvessä painettiin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Oliko se lapsen tottelu siis vaan harhaa ennenvanhaan? Vai onko kyse siitä, ettei tottelu ole tavoite edes, ainakaan sinulle?
Tottelun ei edes pitäisi olla tavoite.
Tavoitteena tulisi olla, että lapsi kykenee toimimaan ns. oikein eri tilanteissa ilman erillistä käskytystä. Lapsi siis osaisi silittää koiraa, ei repiä sitä turkista tai lapsi osaisi kulkea aikuisen vierellä ryntäilemättä ympäriinsä. Kyse ei ole tottelemisesta, vaan ihmiseksi kasvamisesta. Joku toinen voisi puhua tilannekohtaisesta tunneälystä.
Tässä asetetaan nyt aika kovin vaatimuksia toisaalta lapsen ymmärryskyvylle sekalaisissa tilanteissa ja toisaalta sille, että lapsi kokee etujensa olevan yhtenevät vanhemman tahdon kanssa.
Juuri siksi kasvattaminen on vaikeaa eikä esim. alimmista sosiaaliluokista ole siihen ollenkaan. Pitää ymmärtää, että vanhemman tahto ei ole kasvatusta, se on pelkkää itsekkyyttä. Niissä sekalaisissa tilanteissa lasta ohjetaan oikeaan ja omalla esimerkillä osoitetaan, miten tulee toimia. Ei siis käsketä lasta lopettamaan koiran kiusaaminen, vaan näytetään, että tällä tavalla varovasti ja nätisti silitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Monet ei taida ymmärtää miten lapsen kanssa tulisi keskustella. Lapsen kanssa ei neuvotella, koska hänellä ei saa olla asemaa sanella, miten pitäisi toimia, se on vanhemman paikka. Tämä on minusta isoin kompastuskivi vanhemmille, luovuttavat asemansa lapselleen.
Höpö höpö.
Ruokit vain sitä, että vanhempi näyttäytyisi tyrannina lapsen silmissä. Annat täysin vastuuttomia ohjeita vanhemmille.
Vanhemmilla ei tahdo olla aikaa lapsilleen tässä ajassa, ja sinä suosittelet, että kun vanhempi huomio lasta niin kielteisissä merkeissä? Aikuiset on itsekin pää pyörällä että kuinka pärjäisivät nykyään ja sitten "pitäisi olla jämäkkä" lasta kohtaan, jolle vanhempi ei kykene antamaan omaa aikaansa juuri ollenkaan.
Totta. Otappa perseilevää muksua tukasta kiinni ja sano ettå nyt per''le niin kohta on lastensuojelu kimpussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä eivät ole aseettomia. "Aseet" vaan ovat muuttuneet, ja vanhemmat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Jospa ap antaisit jonkin esimerkin tilanteesta, jossa nykyvanhempi on lapsen kanssa aseeton, niin olisi helpompi vastata löytyykö tuohon tilanteeseen vanhemmalta aseita vai ei.
Joo siis ovat aseet totta kai myös muuttuneet. Esim. ennen annettiin tukkapöllyä ja sitten tukkapöllyn tilalle tuotiin jäähyt. Mutta nykyään taas ei saisi jäähyllekään laittaa, vaan sanotaan vaan, että keskustele lapsesi kanssa. Ikään kuin sitä keskustelua ei olisi jo kokeiltu siinä vaiheessa, kun tulee tarve ottaa aseet käyttöön. Niin ja sitten on vielä se, että ei sen paremmin tukkapölly kuin jäähykään tepsi kaikkiin, eli hyvä olisi olla vaihtoehtoisia aseita käytössä jos taistelun meinaa voittaa (mutta eipä tahdo olla kun sallitut aseet käyvät niin vähiin...).
Monet ei taida ymmärtää miten lapsen kanssa tulisi keskustella. Lapsen kanssa ei neuvotella, koska hänellä ei saa olla asemaa sanella, miten pitäisi toimia, se on vanhemman paikka. Tämä on minusta isoin kompastuskivi vanhemmille, luovuttavat asemansa lapselleen.
Juuri näin. Lapsi ei päätä, laitetaanko ulos lähtiessä lapaset käteen vai ei, mutta lapsi voi valita, laitetaanko punaiset vai siniset lapaset. Lapsi ei päätä, syökö hedelmän vai ei, mutta lapsi voi valita, syökö omenan vai banaanin. Lapsi ei päätä, meneekö nukkumaan vai ei, mutta lapsi voi valita, käydäänkö ensin suihkussa ja syödään iltapala sen jälkeen vai syödäänkö iltapala ensin ja mennään suihkuun sen jälkeen.
Kyllä mun lapseni ovat aivan vaivattomasti pystyneet päättämään jo vauvaiässä, että eivät syö omenaa eivätkä banaania. Millä keinolla sinä olet saanut lapsesi nielemään hedelmän tai nukahtamaan käskystä?
-Kolmen äiti.
Keskimääräinen vanhempi on aina ollut yhtä veltto ja m_unaton. Aiemmin se tarkoitti väkivaltaa, nykyään kännykkää lapsen kouraan ja pettymysten välttämistä. Raskasta kasvatusvastuuta pakoilevat molemmat ja mennään mistä aita on matalin. Nykyajan velttous on silti parempi kuin entinen meininki.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Otappa perseilevää muksua tukasta kiinni ja sano ettå nyt per''le niin kohta on lastensuojelu kimpussa.
Mistä lastensuojelu tietää käydä kimppuun? Kuulostaa siltä, että niillä on aika tehokas tiedustelukoneisto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden, nuoruuden ja perheen historiaa tutkineena sanoisin, että vanhemmilla on nyt paljon enemmän ”aseita” kuin koskaan ennen. Siis toimivia aseita. Nykyään tiedetään, miten lastenkehitykseen parhaiten voi vaikuttaa, on keinoja puuttua siihen ja monenlaisia tahoja, joilta saa apua eri syistä johtuviin erilaisiin ongelmiin ja tilanteisiin.
Ruumiillisesta kurituksesta ja muista ”nykyään kielletyistä, tai sosiaalisesti sopimattomina pidetyistä” kurinpitokeinoista kun ei ollut hyötyä silloin, eikä niistä olisi hyötyä nytkään.
Olet täydellisen väärässä, että nykyään olisi paremmin.
Ajat on muuttuneet todella huonoiksi lasten kasvatusta silmällä pitäen. Se että sairaille on paljon hoitoa tarjolla? En sanoisi hyväksi kehitykseksi. Ennen ei ollut näitä sairaita, niitä määriä kuin nykyään.
Nykyään asiat varsinkin Suomessa ovat keskimäärin paremmin kuin koskaan ennen. Kaikki eivät tietenkään pärjää, mutta eivät ennenkään kaikki pärjänneet.
Ehkä erona on se, että nykyään niillä huonommin pärjäävillä on media ja some vertailukohtina, ajatellaan että minulla on oikeus kaikkeen mihin kenellä tahansa maailmassa.
Tämä on ehkä juuri se ristiriitaisuuden ja syyllistämisen yhdistelmä mistä puhun. En tarkoita loukata kirjoittajaa, joka on selvästi ns. jämäkkyyden ja lapsen puolella, mutta kirjoituksessa tapahtuu kaksi asiaa:
1) sanotaan, että kuria ja käskyjä ei tarvita
2) ilman näitä kasvatettu lapsi ei koskaan (siis koskaan, ei yleensä varsin "ei koskaan") kilju kaupassa tai heitä ruokaa seinälle.
Kun kuka tahansa esimerkiksi 2-vuotiaan kasvattanut vanhempi vaan nyt tietää ettei tuo ole totta. Kirjoitus on ristiriitainen ja syyllistyvät, eikä anna oikeastaan mitään positiivista tarttumapintaa vanhemmalle joka painii näiden ongelmien kanssa vaan sen sijaan kasvatus mystifioidaan niin että hyvä kasvatus on ikään kuin vain vanhemman oivaltamisesta kiinni, ja pyyhitään pois ne kaikki oikeasti vaikeat hetket joiden kanssa iso osa vanhemmista kamppailee runsaasti.
Kirjoittajan tarkoitus on kuitenkin hyvä ja hän selvästi hakee lempeää ja jämäkkää kasvatusta, ei vain huomaa, etteivät ne hetket mitä tulee vastaan ole niin yksiselitteisesti hoidettavissa, eikä se lapsen kauppakiljunta vielä määritä sitä lasta ja vanhempaa täydellisesti. Siksi kirjoitus onkin saanut paljon peukkuja, sillä se peruspointti kuitenkin on sellainen mistä monet ovat samaa mieltä. Näitä kirjoittaessa olisi kuitenkin tärkeää huomata, että näitä lukee myös niiden kiljuvien 2-vuotiaiden ja kiljuvien autistien vanhempia, jotka ovat ihan hyviä vanhempia ja syyllistyvät helposti kun joku vain onnistuu syyllistämään.
Meillä kaikilla on vastuu siitä mitä kirjoitamme ja miten sen asian kirjoitamme. Jokaisella on vastuu miettiä, tuottaako oma kirjoitus enemmän hyvää kuin pahaa.
18