Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä ensisynnyttäjä joka ET revennyt synnytyksessä...
15.02.2020 |
.... Mitkä asiat luulet vaikuttaneen siihen, ettet revennyt ensisynnytyksessä? Oliko ns aktiivinen synnytys, olitko paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ponnistitko pystyasennossa, oliko vesisynnytys...?
Ensisynnyttäjänä kiinnostaa kuulla!
Kommentit (219)
Sain 1.asteen repeämiä, siis joku neljä pintanaarmua joita ei tarvinnut tikata edes. Kirveli vessassa käynti noin viikon, istumiseen ei juurikaan vaikuttanut ja yhdyntäseksiä harrastettiin n. 8vkoa synnytyksestä. Lähinnä siksi, kun jälkivuotoa tuli se 7,5viikkoa! Ei ensisynnyttäjänä uskaltanut aiemmin, vaikka jo n. 3vkoa synnytyksestä sain ekan orgasmin, seksiä siis oli tuosta eteenpäin käsin hyväilyä, yhdyntää uskalsi yrittää vasta vuodon loputtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ketju antoi mulle uskoa ensisynnytykseni onnistumiseen! Tai lähinnä, uskoa jotta siitä kyllä palautuu!
Vierailija kirjoitti:
Sain 1.asteen repeämiä, siis joku neljä pintanaarmua joita ei tarvinnut tikata edes. Kirveli vessassa käynti noin viikon, istumiseen ei juurikaan vaikuttanut ja yhdyntäseksiä harrastettiin n. 8vkoa synnytyksestä. Lähinnä siksi, kun jälkivuotoa tuli se 7,5viikkoa! Ei ensisynnyttäjänä uskaltanut aiemmin, vaikka jo n. 3vkoa synnytyksestä sain ekan orgasmin, seksiä siis oli tuosta eteenpäin käsin hyväilyä, yhdyntää uskalsi yrittää vasta vuodon loputtua.
Mua huojentaa lukea näitä viestejä. Itellä kova huoli, miten seksielämä palaa synnytyksen jälkeen. Itelle se on tärkee ja iso osa jokapäiväistä hyvinvointia. Ap tuolla rohkeasti kertoikin ajatuksiaan, itellä samansuuntaisia että elämäniloni katoais varmasti, jos seksuaalisuus kärsisi. Enkä näin ollen olisi hyvä vanhempikaan lapselleni.
Pelokasensisynnyttäjä kirjoitti:
Tää ketju antoi mulle uskoa ensisynnytykseni onnistumiseen! Tai lähinnä, uskoa jotta siitä kyllä palautuu!
Kyllä! Jostain syystä viime vuosina oon nähnyt lähinnä karmeita pelottelustooreja siitä, kuinka alatiesynnytys pilaa seksielämän ja pudätyskyvyn... Ja että repeämiä tulee muka aina!?
Lisää tositarinoita hyvin menneistä synnytyksistä, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Pelokasensisynnyttäjä kirjoitti:
Tää ketju antoi mulle uskoa ensisynnytykseni onnistumiseen! Tai lähinnä, uskoa jotta siitä kyllä palautuu!
Kyllä! Jostain syystä viime vuosina oon nähnyt lähinnä karmeita pelottelustooreja siitä, kuinka alatiesynnytys pilaa seksielämän ja pudätyskyvyn... Ja että repeämiä tulee muka aina!?
Lisää tositarinoita hyvin menneistä synnytyksistä, kiitos!
*pidätyskyvyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle pelkopolin kätilö sanoi, ettei ole koskaan nähnyt ensisynnyttäjää joka ei repeäisi. Ja tarkoitus oli puhua minut ympäri sektiotoiveesta. Lienee sanomattakin selvää, ettei onnistunut. Tietysti iso osa repeämistä on onneksi lieviä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Minä en kuitenkaan halunnut ottaa riskiä.
Kiva kätilö! :D ja kyllä vähän kyseenalaistan tota "ei ole koskaan nähnyt ensisynnyttäjää joka ei repeäisi" - hänellä sit vissiin aika suppea otanta, kun mä tunnen ainakin 17 ensisynnyttäjää jotka EI oo revennyt, itseni mukaanlukien.....!
Silloin kun synnytin, tehtiin lähes kaikille ensisynnyttäjille episiotomia. Minuakin leikattiin vähän siinä ponnistamisvaiheen lopulla ja hyvä juttuhan se oli. Mieluummin pieni siisti helposti ommeltava viilto kuin repaleinen alapää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle pelkopolin kätilö sanoi, ettei ole koskaan nähnyt ensisynnyttäjää joka ei repeäisi. Ja tarkoitus oli puhua minut ympäri sektiotoiveesta. Lienee sanomattakin selvää, ettei onnistunut. Tietysti iso osa repeämistä on onneksi lieviä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Minä en kuitenkaan halunnut ottaa riskiä.
Kiva kätilö! :D ja kyllä vähän kyseenalaistan tota "ei ole koskaan nähnyt ensisynnyttäjää joka ei repeäisi" - hänellä sit vissiin aika suppea otanta, kun mä tunnen ainakin 17 ensisynnyttäjää jotka EI oo revennyt, itseni mukaanlukien.....!
Joo tosi rauhoittava kommentti muutenkin synnytyspekoiselle... Not. Sitäpaitsi, ei se ole mikään varma juttu, että ensisynnyttäjä muka aina repeää! Ammesynnytyksissä nimenomaan noita repeämiä ei juuri tule!
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun synnytin, tehtiin lähes kaikille ensisynnyttäjille episiotomia. Minuakin leikattiin vähän siinä ponnistamisvaiheen lopulla ja hyvä juttuhan se oli. Mieluummin pieni siisti helposti ommeltava viilto kuin repaleinen alapää.
Nykyäänhän ei ensisynnyttäjillekään tehdä mitään rutiini episiotomioita, koska niiden ei ole todettu edes estävän repeämisiä. Luonnollinen repeämä kun saattaa olla paaljon pienempi kuin episiotomiahaava, ja parantua nopeammin! Plus, eihän kaikki ensisynnyttäjät edes repeä - kyllä mua ois harmittanut, jos joku ois leikannut mun välilihaa turhaan!!! En nimittäin saanut kuin pinnallusta afvaltti-ihottumaa, ja mustelmia alapäähän synnytyksissä :D ei siis tarvittu tikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan kudostyyppiä. Ei repeymiä kummassakaan synnytyksessä.
Olin 17 kun sain esikoisen. En revennyt, mutta väliliha leikattiin, etten repeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelokasensisynnyttäjä kirjoitti:
Tää ketju antoi mulle uskoa ensisynnytykseni onnistumiseen! Tai lähinnä, uskoa jotta siitä kyllä palautuu!
Sama täällä. Maaliskuussa laskettu aika.
Miksi ihmeessä te haluatte ottaa riskin että vitttunne repeää perseeseen asti? Sektio niin säästytte siltäkin ongelmalta. Idiootit. N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelokasensisynnyttäjä kirjoitti:
Tää ketju antoi mulle uskoa ensisynnytykseni onnistumiseen! Tai lähinnä, uskoa jotta siitä kyllä palautuu!
Kyllä! Jostain syystä viime vuosina oon nähnyt lähinnä karmeita pelottelustooreja siitä, kuinka alatiesynnytys pilaa seksielämän ja pudätyskyvyn... Ja että repeämiä tulee muka aina!?
Lisää tositarinoita hyvin menneistä synnytyksistä, kiitos!
On ollut tosiaan huojentavaa lukea tätä ketjua. Tuntuu että netistä löytyy vaan kauhutarinoita miten on revetty Hangosta Utsjoelle -tyylisesti ja alakerta lopullisesti pilalla. Hyviä kokemuksia on ollut kourallinen, mutta sitten löytyi tämä ketju, jes!
Sokerirasituksen kanssa sama homma, jengi sanoi että se on ihan kauheeta ja sinne suurinpiirtein pyörtyy, oksentelee jne. Ja juotava juoma kuin jotain myrkkyä. Noh, mulla täysin päinvastainen kokemus. Sain juotavaksi kylmän, vähän vadelmalimsan makuisen juoman. Meni hienosti kurkusta alas. Koe meni hyvin, pieni heikotus oli jossain vaiheessa mutta muuten olo ihan normaali ja jopa hyväkin! Tulos kokeestakin oli normaali.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te haluatte ottaa riskin että vitttunne repeää perseeseen asti? Sektio niin säästytte siltäkin ongelmalta. Idiootit. N38
Sektio ei ole mikään onnen avain.
Mä en revennyt kummassakaan synnytyksessä. Kai mulla sitten on sellainen kudostyyppi, ei mulle ole tullut raskauksien jälkeen yhtään raskausarpiakaan.
Esikoinen syntyi käsi poskella, tuli joitakin tikkejä. Aika pian - ehkä parissa viikossa tuntui että parani.
Noin 6-10 kk ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli lievää virtsankarkailun tunnetta. Siis sellaista, että kun meni hyppivälle jumppatunnille, niin kävin varalta juuri ennen tuntia vessassa ja laitoin pikkuhousunsuojan. Sitten sekin loppui.
Toisesta synnytyksestä ei tullut näitäkään.
Ei minulla ole pahoja raskausarpiakaan.
En anna mitään neuvoja, koska en usko että kyse on siitä tekeekö äiti jotain oikein vai ei.
Synnytin puoli-istuvassa asennossa, en käyskennellyt ympäriinsä, sukan varsista pidin kiinni ja ponnistin menemään.
Nopea synnytys, 15 min ponnistusvaihe, vauva 4.195 g, episiotomia tehtiin.
Mulle tuli kyllä kaksi tikkiä toiseen häpyhuuleen eli repesin kai pikkaisen. Mutta jos kerron kuitenkin miten meni kun en pahasti revennyt?
Olin 20 v hyväkuntoinen, siro ensisynnyttäjä ja esikoinen syntyessään vähän alle 2900 g. Äitini oli synnyttänyt kaikki lapsensa yliaikaisina, joten uskoin itsekin raskauden menevän jatkoajalle. En ollut uskaltanut ajatella koko synnytystä raskausaikana ja olin ajatellut valmistautua siihen sitten lähempänä laskettua aikaa kun synnytys sitten käynnistyikin lapsivesien menolla rv 37+. (Tästä on jo pian 8 vuotta, joten ei ole aivan tuoreessa muistissa.) Supistukset alkoivat pian ja olivat tosi tiheitä. Kotona liikuin ja operoin jumppapallolla. Sairaalaan lähdettiin jo muutaman tunnin päästä poikaystävän kanssa kun aloin epäillä, että kivunlievitykselle alkaisi pian olla tarvetta. En päässyt heti saliin/kohtu ei tarpeeksi avautunut ja hengittelin ilokaasua. Saliin minut rullattiin sitten pyörätuolissa tai paareilla (en oikein muista kun olin niin kaasuissa), muistan ajatelleeni kovissa kivuissa, että tämä oli tosi huono idea, pelotti niin paljon. Sain kuitenkin epiduraalin ja kaikki kivut loppuivat siihen. Tunnin päästä aloin tuntea painetta ja puudutus lakkasi, tuli tarve ponnistaa ja sain kätilöltä luvan. Ponnistaminen sattui aivan saakelisti, puoli-istuvana, kätilö kannusti ja neuvoi milloin ponnistaa kovaa, milloin ei ja tuki samalla välilihaa. Ponnistus kesti vain 15 min, mikä varmasti vaikutti siihen, etten revennyt.
Myöhemmin olen synnyttänyt toisen ja kolmannen, suunnilleen samankokoiset ja muutenkin aika samat lähtökohdat. Kolmas jäi kyljellään ponnistaessa aivan jumiin lantioon eikä ponnistuksen ensimmäisten 15 min aikana tapahtunut mitään edistystä. Kätilö ja mies auttoivat minut supistusten välissä pystyyn polvilleni ja 5 minuutissa vauva syntyi. Se tuntui melko hallitsemattomalta tilanteelta ja kätilö kielsi ponnistamasta itse, ettei olisi syntynyt liian nopeasti. Pystyssä synnyttämisen jälkeen meni mielestäni pisimpään tuntea itseni omaksi itsekseni, muttei siinäkään kauaa.
Mulla on ollut myös erittäin paha vaginismi, joka haittasi yhdyntöjä toisinaan vielä kolmannenkin lapsen jälkeen. Ennen esikoista yhdyntä millinkin verran oli välillä aivan mahdotonta. Taustalla ei ole mitään traumoja, pelkkää perfektionismia ja ankaruutta itseä kohtaan, tiukkapipoisuus. Mistään porttikongista vauvat eivät siis ole hulahtaneet läpi eikä sellainen selitä kenenkään hyvin sujuneita synnytyksiä. Mm. vauvan tarjonta ja ponnistuksen ajoitus ja hallinta vaikuttaa.
Alue: Aihe vapaa
En udellut tässä pelkästään sitä, säilyikö väliliha ehjänä, mua kiinnostaa siis ihan kaikki repeämät - tai nimenomaan niiltä välttyminen! :)
Tosi kiva on ollut myös kuulla, että repeämisestä huolimatta moni on parantunut ennalleen..
AP