Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä ensisynnyttäjä joka ET revennyt synnytyksessä...
15.02.2020 |
.... Mitkä asiat luulet vaikuttaneen siihen, ettet revennyt ensisynnytyksessä? Oliko ns aktiivinen synnytys, olitko paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ponnistitko pystyasennossa, oliko vesisynnytys...?
Ensisynnyttäjänä kiinnostaa kuulla!
Kommentit (219)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venyvä kudostyyppi. Ensimmäisessä synnytyksessä tuli 1 tikki. Toisessa ei yhtään. Ja synnytin molemmat puoli-istuvassa asennossa. Raskauksista jäi myös vatsalihasten erkauma ja venynyt vatsanahka, eli muuten ei kudokset sitten palautuneetkaan.
Suunnitellusti synnytin pystyasennossa jakkaralla. Vauva reilu nelikiloinen, ei liian nopea pinnistusvaihe, ei repeämiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle lääkäri sanoi että mulla on joustamaton kudostyyppi. Valitsin sektion.
Mitä olisitte itse tehneet jos teille olisi annettu tuo tieto?
Millä perusteluilla lääkäri pystyi ennakkoon toteamaan kudostyyppisi laadun? Ihan mielenkiinnosta utelen. Ei mulle vaan kukaan kommentoinut mitään kuin vasta synnytyksen jälkeen kätilö, että harvinaisen joustava kudostyyppi kun niin helppo synnytys eikä tarvinnut tikkejä(ensisynnyttäjä, vesisynnytys). Mutta JOS olisin saanut kuulla etukäteen jonkinlaisen ammattilaisen arvion että kudos mulla ei anna periksi , olisin valinnut samoin kuin sinä, suunnitellun sektion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilunpituinen eppari, ei tarvinnut revetä.
Mä lasken epparinkin vähintään yhtä ikäväksi kuin repeämän... Otan mieluummin 2.asteen repeämän kuin epparin. Luonnollinen repeämä parantuu paremmin.
Eipä välttämättä, etenkään jos repeää hermo tai vaurioituu sulkijalihas. Episiotomia tehdään niin, ettei mene tunto ja pidätyskyky, kun taas luonnollinen (hah) repeämä menee kudosten heikoimmasta kohdasta ihan piittaamatta siitä, mitä komplikaatioita aiheutuu.
Repeämä ommellaan kiireellä ja siihen voi jäädä reikä eli fisteli. Episiotomiahaava on helpompi ommella umpeen.
Hyvä pointti!!! Ja epparia pelkäävälle: ei se eppari välttämättä ole iso viilto, pienempikin riittää monesti ja siinä tulee 3-4 tikkiä, eli tosi vähän, "luonnollisesti" repeämällä voit saafa ihan saman määrän tai enempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle lääkäri sanoi että mulla on joustamaton kudostyyppi. Valitsin sektion.
Mitä olisitte itse tehneet jos teille olisi annettu tuo tieto?
Millä perusteluilla lääkäri pystyi ennakkoon toteamaan kudostyyppisi laadun? Ihan mielenkiinnosta utelen. Ei mulle vaan kukaan kommentoinut mitään kuin vasta synnytyksen jälkeen kätilö, että harvinaisen joustava kudostyyppi kun niin helppo synnytys eikä tarvinnut tikkejä(ensisynnyttäjä, vesisynnytys). Mutta JOS olisin saanut kuulla etukäteen jonkinlaisen ammattilaisen arvion että kudos mulla ei anna periksi , olisin valinnut samoin kuin sinä, suunnitellun sektion.
Olen eri, mutta mulle myös sanottiin jo raskauden aikana tutkimuksessa että joustamaton kudostyyppi. Se gynekologinen sisätutkimuskin on aina ollut vaikeaa, kun ei ole meinannut paikat joustaa senkään vertaa ja usein olen saanut pieniä nirhaumatyyppisiä pintarepeämiä välilihaan jo siitä kun on tutkimuksessa alapäätä venytelty sillä spekulalla. Yhdyntä oli myös ennen synnytyksiä aina jonkin verran kivuliasta ja tuotti haavaumia, kun ei meinannut emättimen ulkoaukon alue joustaa.
Minulle ei ehdotettu enkä ottanut sektiota, koska kammosin sitä enemmän kuin mitään muuta. Esikoinen oli onneksi vain 2800 g painoinen mutta kyllähän ihan huolella repesin synnytyksestä, niin että 3 viikkoon sen jälkeen en voinut istua, ja vessakäynnit oli hirvittävää tuskaa. Mutta paranin repeämistä ihan täysin eikä mitään haittoja ole jäänyt. Synnytin sitten vielä myöhemmin toisenkin, lähes kilon ekaa lasta painavamman, mutta oli tainnut jo sen verran paikat ekasta synnytyksestä löystyä/revetä että sen takia ei tullut minkään sortin repeämiä sillä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle lääkäri sanoi että mulla on joustamaton kudostyyppi. Valitsin sektion.
Mitä olisitte itse tehneet jos teille olisi annettu tuo tieto?
Millä perusteluilla lääkäri pystyi ennakkoon toteamaan kudostyyppisi laadun? Ihan mielenkiinnosta utelen. Ei mulle vaan kukaan kommentoinut mitään kuin vasta synnytyksen jälkeen kätilö, että harvinaisen joustava kudostyyppi kun niin helppo synnytys eikä tarvinnut tikkejä(ensisynnyttäjä, vesisynnytys). Mutta JOS olisin saanut kuulla etukäteen jonkinlaisen ammattilaisen arvion että kudos mulla ei anna periksi , olisin valinnut samoin kuin sinä, suunnitellun sektion.
Olen eri, mutta mulle myös sanottiin jo raskauden aikana tutkimuksessa että joustamaton kudostyyppi. Se gynekologinen sisätutkimuskin on aina ollut vaikeaa, kun ei ole meinannut paikat joustaa senkään vertaa ja usein olen saanut pieniä nirhaumatyyppisiä pintarepeämiä välilihaan jo siitä kun on tutkimuksessa alapäätä venytelty sillä spekulalla. Yhdyntä oli myös ennen synnytyksiä aina jonkin verran kivuliasta ja tuotti haavaumia, kun ei meinannut emättimen ulkoaukon alue joustaa.
Minulle ei ehdotettu enkä ottanut sektiota, koska kammosin sitä enemmän kuin mitään muuta. Esikoinen oli onneksi vain 2800 g painoinen mutta kyllähän ihan huolella repesin synnytyksestä, niin että 3 viikkoon sen jälkeen en voinut istua, ja vessakäynnit oli hirvittävää tuskaa. Mutta paranin repeämistä ihan täysin eikä mitään haittoja ole jäänyt. Synnytin sitten vielä myöhemmin toisenkin, lähes kilon ekaa lasta painavamman, mutta oli tainnut jo sen verran paikat ekasta synnytyksestä löystyä/revetä että sen takia ei tullut minkään sortin repeämiä sillä kertaa.
Voi toki sitten olla, että vain jos odottajalla huomataan selkeästi joustamaton kudostyyppi, lääkäri ilmoittaa asiasta, muuten ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille joilla tuntuu olevan kudostyyppi kovin joustamaton, suosittelisin ammeen käyttöä synnytyksessä, edes avautumisvaiheen ajan jos ei sinne saa/halua jäädä lasta ponnistamaan. Kuuma vesi kun pehmittää niitä kudoksia! Joku lämmin märkä pyyhe tukemaan välilihaa ponnistusvaiheessa oli täällä myös toiminut jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 vuotiaana, perinteisesti selin makuulla. Ultrassa osataan arvioida hyvin tulevan vauvan koko, luotin lääkärin arvioon että vauva mahtuu syntymään alateitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap pelkosi ja huolesi repeämiseen liittyen. Ehkä tärkeämpää olisi tehdä galluppi, "kuinka nopeasti palauduit synnytyksestä siihen pisteeseen että sait orgasmeja seksissä", jos se oli suuri huolenaiheesi. Alapään kudokset nimittäin palautuvat tikkailustakin huolimatta uskomattoman hyvin ja nopeasti, jos vertaa vaikka sektioon: siinä viilto on iso, paljon tikkejä ja monessa kerroksessa. Kyllä sekin vaikuttaa seksielämään.
Tarkoitukseni ei ole parjata si ua tai muitakaan ensisynnyttäjiä joita repeämät pelottaa. Rauhoitella vain. Suomessa 0,6% synnyttäjistä saa pahat repeämät. Se on pieni luku!
Oletkin ap ilmeisesti jo "tehnyt kaiken voitavasi" jotta palautuisit nopeasti, eli ahkerasti tehnyt lantionpohjanlihaksia, olet fyysisesti hyvässä kunnossa, olet valmis aktiiviseen synnytykseen? Ja suosittelen sinullekin ammeen käyttöä mikäli mahdollisuus siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap pelkosi ja huolesi repeämiseen liittyen. Ehkä tärkeämpää olisi tehdä galluppi, "kuinka nopeasti palauduit synnytyksestä siihen pisteeseen että sait orgasmeja seksissä", jos se oli suuri huolenaiheesi. Alapään kudokset nimittäin palautuvat tikkailustakin huolimatta uskomattoman hyvin ja nopeasti, jos vertaa vaikka sektioon: siinä viilto on iso, paljon tikkejä ja monessa kerroksessa. Kyllä sekin vaikuttaa seksielämään.
Tarkoitukseni ei ole parjata si ua tai muitakaan ensisynnyttäjiä joita repeämät pelottaa. Rauhoitella vain. Suomessa 0,6% synnyttäjistä saa pahat repeämät. Se on pieni luku!
Oletkin ap ilmeisesti jo "tehnyt kaiken voitavasi" jotta palautuisit nopeasti, eli ahkerasti tehnyt lantionpohjanlihaksia, olet fyysisesti hyvässä kunnossa, olet valmis aktiiviseen synnytykseen? Ja suosittelen sinullekin ammeen käyttöä mikäli mahdollisuus siihen.
En ole sektiota haluamassa tämän pelon takia, pelkään sitäkin, toki olen varustautunut että vauvan henkeä uhkaavassa tilanteessa joudun kiireelliseen - tai hätäsektioon. Jos vauva olisi ollut perätilassa, tai liian iso arviolta mahtuakseen lantiostani, olisin halunnut suunnitellun sektion, muuten en.
Tämän ketjun viesteistä olen saanut paljon rohkeutta, kiitos niistä! Monien ylistämä amme on suunnitelmissa, jopa niin pitkälle että ostin oman synnytysaltaan (samanlaisen 400l la bassine- merkkisen mitä synnytyssairaalatkin käyttävät) jotta h-hetken koittaessa ei käykään niin etten pääse altaaseen koska kaikki on varattu :D tää puhallettava allas kulkee siis mukanani sairaalakassissa minne menenkin :D aion myös olla pystyasennossa ja liikkeessä pitkään. Vesi, akupisteiden painanta ja mahdollisesti ilokaasu ovat ainoat kivunlievitysmenetelmät joilla ajattelin pärjätä.
Olo on siis suht luottavainen jo. Tärkeintä olisi, että synnytyshetkessä mulla olisi itsevarma, turvallinen ja hyvä olla, pelko kun lisää adrenaliinia joka hidastaa synnytystä. Tästä syystä tää oli loistava tsemppiketju henkisesti! Uskon tämän menevän hyvin mullakin, niin paljon positiivisia kokemuksia täällä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap pelkosi ja huolesi repeämiseen liittyen. Ehkä tärkeämpää olisi tehdä galluppi, "kuinka nopeasti palauduit synnytyksestä siihen pisteeseen että sait orgasmeja seksissä", jos se oli suuri huolenaiheesi. Alapään kudokset nimittäin palautuvat tikkailustakin huolimatta uskomattoman hyvin ja nopeasti, jos vertaa vaikka sektioon: siinä viilto on iso, paljon tikkejä ja monessa kerroksessa. Kyllä sekin vaikuttaa seksielämään.
Tarkoitukseni ei ole parjata si ua tai muitakaan ensisynnyttäjiä joita repeämät pelottaa. Rauhoitella vain. Suomessa 0,6% synnyttäjistä saa pahat repeämät. Se on pieni luku!
Oletkin ap ilmeisesti jo "tehnyt kaiken voitavasi" jotta palautuisit nopeasti, eli ahkerasti tehnyt lantionpohjanlihaksia, olet fyysisesti hyvässä kunnossa, olet valmis aktiiviseen synnytykseen? Ja suosittelen sinullekin ammeen käyttöä mikäli mahdollisuus siihen.
En ole sektiota haluamassa tämän pelon takia, pelkään sitäkin, toki olen varustautunut että vauvan henkeä uhkaavassa tilanteessa joudun kiireelliseen - tai hätäsektioon. Jos vauva olisi ollut perätilassa, tai liian iso arviolta mahtuakseen lantiostani, olisin halunnut suunnitellun sektion, muuten en.
Tämän ketjun viesteistä olen saanut paljon rohkeutta, kiitos niistä! Monien ylistämä amme on suunnitelmissa, jopa niin pitkälle että ostin oman synnytysaltaan (samanlaisen 400l la bassine- merkkisen mitä synnytyssairaalatkin käyttävät) jotta h-hetken koittaessa ei käykään niin etten pääse altaaseen koska kaikki on varattu :D tää puhallettava allas kulkee siis mukanani sairaalakassissa minne menenkin :D aion myös olla pystyasennossa ja liikkeessä pitkään. Vesi, akupisteiden painanta ja mahdollisesti ilokaasu ovat ainoat kivunlievitysmenetelmät joilla ajattelin pärjätä.
Olo on siis suht luottavainen jo. Tärkeintä olisi, että synnytyshetkessä mulla olisi itsevarma, turvallinen ja hyvä olla, pelko kun lisää adrenaliinia joka hidastaa synnytystä. Tästä syystä tää oli loistava tsemppiketju henkisesti! Uskon tämän menevän hyvin mullakin, niin paljon positiivisia kokemuksia täällä!
Ap
Kuulostaa siltä, että pärjäät ap! Onnea matkaan!
Ja tärkeää että olet käsitellyt myös sektiopelon, tai että edes tiedät miten sektio etenee ja hyväksyt sen jos osuu omalle kohdalle. Synnytys kun ei aina mene toiveitten mukaan.
En revennyt, tehtiin episiotomia luultavasti siksi, että synnytys jouduttiin käynnistämään lapsiveden menemisen vuoksi ja eteni nopeasti, neljässä tunnissa oli valmista. Vauva oli keskonen. En kokenut synnytyksen jälkeen mitään vaivoja, mutta episiotomia on tietysti edelleen näkyvissä. Itselleni synnytys oli hyvä kokemus, en halunnut kivunlievitystäkään. Olin paljon suihkussa ja kävelin, loppuvaihe istuvassa asennossa.
Ei revennyt väliliha (eikä sitä tarvinnut leikata) mistä tässä nyt lähinnä lienee kyse - ja olin aktiivinen synnyttäjä: oli amme, liikuin ja heiluttelin lantiota, ponnistin rauhassa. Mutta repesin emättimestä (syvä repeämä) sekä häpyhuulista. Eli nekin voi revetä, vaikka väliliha joustaisikin. Palauduin kuitenkin ihan hyvin, vaikka tikkiä sainkin ihan jonkin verran...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle pelkopolin kätilö sanoi, ettei ole koskaan nähnyt ensisynnyttäjää joka ei repeäisi. Ja tarkoitus oli puhua minut ympäri sektiotoiveesta. Lienee sanomattakin selvää, ettei onnistunut. Tietysti iso osa repeämistä on onneksi lieviä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Minä en kuitenkaan halunnut ottaa riskiä.
Tosi "lohduttavaa" :D ite menossa pelkopolille ja totakohan se on! Noh eipähän kaunistella turhia, se on oikein...
Mulla sama kuin ap:lla, en pelkää kipua saati repeämiskipua, vaan sitä jos jää jotain kroonista vaivaa. Arpikudos kiristää vuodenkin. Haavat tulehtuu. Tikit aukeaa. Aaaarrrgghhh
No se sektiohaavakin voi kiristää vuodenkin, tulehtua ja tikitkin voi aueta. Lisäksi on noin 10 kertaa suurempia haavan kuin repeämishaava. Hei haloo!
Siinä on monelle ihan pieni ero, että onko kipeä haava alapäässä vai vatsassa. Eikä vain ainoastaan seksielämän suhteen, vaan mm. istumisen, kävelemisen, vessassa käymisen..
Olin kotona niin pitkään kuin pystyin, sairaalassa katsoessa olin jo 8cm auki, liikuin aina supistusten välissä. En usko että siihen kauheasti voi vaikuttaa, mutta yritä ottaa rennosti ja synnytä juuri niin ja sellaisessa asennossa mikä sulle tuntuu hyvältä. Itsellä se asento oli puoli-istuva ja annoin ponnistuttamisen tunteen tulla kunnolla päälle ennenku aloin punnertamaan. Tsempit !
Vierailija kirjoitti:
Juu ei missään nimessä ainakaan selällään, se painaa kaikki röörit kiinni alhaalla, eikä painovoima auta yhtään. Asento on tehty lääkäreille helpoksi, ei synnyttäjälle.
Mä olin kans sitä mieltä, että en varmasti synnytä selällään. Sitten, kun koitti h-hetki, siinä olikin kaikista mukavinta: polvillaan ollessa supistelu tuntui selässä vielä aikaisempaakin karseammalta, jakkaraa en välittänyt kokeilla ja vesisynnytys vaikutti vaivalloiselta loiskuttelulta. Vauva oli siro ja aika kevyt, mutta syntyi käsi pään vieressä - en tiedä mitä olisi käynyt, jos painovoima olisi ollut tässä "avustavana" tekijänä. Niin ja en revennyt.
Alue: Aihe vapaa
Eipä välttämättä, etenkään jos repeää hermo tai vaurioituu sulkijalihas. Episiotomia tehdään niin, ettei mene tunto ja pidätyskyky, kun taas luonnollinen (hah) repeämä menee kudosten heikoimmasta kohdasta ihan piittaamatta siitä, mitä komplikaatioita aiheutuu.
Repeämä ommellaan kiireellä ja siihen voi jäädä reikä eli fisteli. Episiotomiahaava on helpompi ommella umpeen.