Tänään oli kaupassa ”vuoden äiti”. Kiukutteli taaperonsa kanssa kilpaa niin että koko kauppa raikui.

Pari kuukautta sitten olin lähikaupassa tekemässä iltapalalle ostoksia, kun kauppaan asteli ovet paukkuen äiti noin 9-vuotias lapsi mukanaan. Äidillä näytti jo silloin olevan hermot aika kireällä eikä mennyt kauaa, kun hyllyn välistä alkoi kuulua miten äiti sätkätti menemään lapselleen tyyliin "ole nyt kunnolla tai saat jumalauta mennä autoon istumaan, etkä saa jäätelöä!!!".

Äidin huuto ja uhittelu lapselle jatkui koko kauppareissun ajan ja pois lähtiessä lapsi kysyi mielestäni erittäin nätisti, että saako hän jo jäätelönsä syödä. Kirjaimellisesti äiti alkoi kassalta lähtiessä huutamaan uudestaan lapselleen "no et todellakaan saa, kun et ole osannut käyttäytyä kunnolla!! Sotket kumminkin vielä auton!!!". Mamma vielä ite avasi oman jäätelönsä ja lähti sitä syöden pois.

Kassalla kaikki olivat vaivaantuneita, enkä tietenkään voi tietää mitä lapsi oli mahdollisesti tehnyt, mutta sääliksi häntä kävi. Kohteliasta olisi ollut tätä huuto konserttia jatkaa muualla kuin kaupassa, mutta ei.

Työttömät "vanhemmat" vauhdissa jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa nyt joku yksittäinen ihmisparka purkaa traumojaan. Voi olla että kaupassa nähty äiti on sysipaska, pieksee pentunsa kotona kuukautiskiertonsa mukaan ja näkee lapsessaan pelkkää pahuutta. Todennäköisempää on, että on pääsääntöisesti tuota nähtyä kohtausta parempi vanhempi, mikä sitten on riittävän hyvä, sitä ei tiedä kukaan. Minä olen hermostunut ja säksättänyt tarpeettomasti monta kertaa tämän 10 vuoden aikana, ja ikinä, ikinä en ole ajatellut että lapsi olisi paha. Olen tuntenut täysin tarpeetonta epätoivoa siitä että minun pitäisi nyt saada lapsi käyttäytymään tavalla x tai ymmärtämään asia y jotta hän voisi kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi, ja päätynyt käyttäytymään typerällä tavalla, mutta ikinä en ole ajatellut että lapsessa olisi jokin vika tai ainakaan että se olisi kenenkään muun kuin minun syy. Omasta keinottomuudesta, häpeästä ja syyllisyydestä ne mokat ovat kasvaneet, siksi kannatan ymmärtävämpää (tämä ei tarkoita minkäänlaista väkivaltaa tai kaltoinkohtelua hyväksyvää!) ilmapiiriä.

Minä taas en voi ajatella omien kokemusteni takia, että kyseinen äiti on riittävän hyvä. Mutta minusta lapsille ei riitäkään sellainen vanhempi, jonka jäljiltä lapsi ei uskalla elää täyttä potentiaaliaan ja ei ole itsevarma ja hyvällä itsetunnolla varustettu elämästä nautiskeljia. Kaikki nämä, joiden lapset menevät pieniksi muttereiksi säälittäviin pienipalkkaisiin tai muuten stressaaviin ja orjuuttaviin työpaikkoihin, säälittävät minua.

Pointti onkin siinä, että tuon kirjoituksen perusteella et voi mitenkään päätellä, että kyseessä on hirviöäiti. Toki sellaisiakin on, mutta suurin osa äideistä on kaikkine heikkouksineenkin tarpeeksi hyviä äitejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin puhumattakaan siitä, jos äiti olisi vastannut että ok ostetaan vesimelonia. Sitten olisi kauhea juttu, että lapset pompottelee aikuisia, että yksi rääkyvä pentu sai vesimelonia kun kiukkuisesti sitä pyysi!!!! :D

Eli sinulle tässä tärkeintä on täysin anonyymin äidin mahdollinen somelynkkaus. Lapsen ja äidin väleistä tässä pitäisi keskustella.

Näköjään se somelynkkays sinullekin on tärkeää, kun tulet tähän kommentoimaan sinulle tuntemattoman kirjoitusta (mahdollisesta) sinulle tuntemattomasta äidistä. Tuntuuko hyvältä tuomita, vaikka et ole nähnyt tilannetta etkö edes tunne millään tavalla tilanteen näkijää? Taitaa tuntua, mukavasti tulee sellainen olo että on parempi kuin tuo tarinan äiti ;)

Siis minä tuomitsen kyseisen äidin käytöksen lasta kohtaan, minusta sellainen, että tehdään somekohu siitä, että itseä satutettiin (meluava lapsi) on eri asia.

Koska minulla ei vain ole sinapinsiemenkään verran uskoa siihen, että kyseinen äiti olisi lapselleen hyvä äiti. Äiti, joka kykenee olemaan lapselleen ilkeä kaupassa (tai missä tahansa) ei voi olettaa voivansa pyyhkiä sitä pois vain sanomalla, että syy oli koska hermostui. Sellainen on moraaliton perustelu satuttaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa nyt joku yksittäinen ihmisparka purkaa traumojaan. Voi olla että kaupassa nähty äiti on sysipaska, pieksee pentunsa kotona kuukautiskiertonsa mukaan ja näkee lapsessaan pelkkää pahuutta. Todennäköisempää on, että on pääsääntöisesti tuota nähtyä kohtausta parempi vanhempi, mikä sitten on riittävän hyvä, sitä ei tiedä kukaan. Minä olen hermostunut ja säksättänyt tarpeettomasti monta kertaa tämän 10 vuoden aikana, ja ikinä, ikinä en ole ajatellut että lapsi olisi paha. Olen tuntenut täysin tarpeetonta epätoivoa siitä että minun pitäisi nyt saada lapsi käyttäytymään tavalla x tai ymmärtämään asia y jotta hän voisi kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi, ja päätynyt käyttäytymään typerällä tavalla, mutta ikinä en ole ajatellut että lapsessa olisi jokin vika tai ainakaan että se olisi kenenkään muun kuin minun syy. Omasta keinottomuudesta, häpeästä ja syyllisyydestä ne mokat ovat kasvaneet, siksi kannatan ymmärtävämpää (tämä ei tarkoita minkäänlaista väkivaltaa tai kaltoinkohtelua hyväksyvää!) ilmapiiriä.

Minä taas en voi ajatella omien kokemusteni takia, että kyseinen äiti on riittävän hyvä. Mutta minusta lapsille ei riitäkään sellainen vanhempi, jonka jäljiltä lapsi ei uskalla elää täyttä potentiaaliaan ja ei ole itsevarma ja hyvällä itsetunnolla varustettu elämästä nautiskeljia. Kaikki nämä, joiden lapset menevät pieniksi muttereiksi säälittäviin pienipalkkaisiin tai muuten stressaaviin ja orjuuttaviin työpaikkoihin, säälittävät minua.

Pointti onkin siinä, että tuon kirjoituksen perusteella et voi mitenkään päätellä, että kyseessä on hirviöäiti. Toki sellaisiakin on, mutta suurin osa äideistä on kaikkine heikkouksineenkin tarpeeksi hyviä äitejä. 

Minusta kyllä voin. Eihän siinä kuvailtu sitä, millälailla äiti pyysi lapselta anteeksi, jos mitenkään.

Kyseisestä äidistä en kommentoi, mutta kyllä näitä kaupassa/julkisessa paikassa lapsilleen mylviviä vanhempia näkee. Ja lopputuloksena on yleensä vain entistä kiukkuisempi ja itkuisempi lapsi. Osa vanhemmista ei vain muista, että omalla käytöksellään ovat esimerkkejä lapsilleen. Jos käyttäytyy aina kuin moukka, suurella todennäköisyydellä myös jälkikasvusta tulee moukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin puhumattakaan siitä, jos äiti olisi vastannut että ok ostetaan vesimelonia. Sitten olisi kauhea juttu, että lapset pompottelee aikuisia, että yksi rääkyvä pentu sai vesimelonia kun kiukkuisesti sitä pyysi!!!! :D

Eli sinulle tässä tärkeintä on täysin anonyymin äidin mahdollinen somelynkkaus. Lapsen ja äidin väleistä tässä pitäisi keskustella.

Näköjään se somelynkkays sinullekin on tärkeää, kun tulet tähän kommentoimaan sinulle tuntemattoman kirjoitusta (mahdollisesta) sinulle tuntemattomasta äidistä. Tuntuuko hyvältä tuomita, vaikka et ole nähnyt tilannetta etkö edes tunne millään tavalla tilanteen näkijää? Taitaa tuntua, mukavasti tulee sellainen olo että on parempi kuin tuo tarinan äiti ;)

Siis minä tuomitsen kyseisen äidin käytöksen lasta kohtaan, minusta sellainen, että tehdään somekohu siitä, että itseä satutettiin (meluava lapsi) on eri asia.

Ok. Mihin pyrit tai mitä oletat saavuttavasi sillä, että tuomitset täällä äidin käytöksen jyrkästi? Liittyykö tähän jotenkin ajatus että sillä voisi parantaa ko. äidin tai jonkin muun äidin toimintaa? Vai onko tavoitteena saada oikeutusta ja hyväksyntää omille tunteillesi, kun äitisi on käyttäytynyt tuomittavasti?

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Ensimmäiseksi tuota: ihmisten aikana.

Kaikki lapset joskus huutavat.  On vaan oltava tiukka, ettei muksu käytä hyväkseen kohtausten pelkoa.

Minä ainakin sanoin yksinkertaisesti ettei rahat riitä, kun tätä yritettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin puhumattakaan siitä, jos äiti olisi vastannut että ok ostetaan vesimelonia. Sitten olisi kauhea juttu, että lapset pompottelee aikuisia, että yksi rääkyvä pentu sai vesimelonia kun kiukkuisesti sitä pyysi!!!! :D

Eli sinulle tässä tärkeintä on täysin anonyymin äidin mahdollinen somelynkkaus. Lapsen ja äidin väleistä tässä pitäisi keskustella.

Näköjään se somelynkkays sinullekin on tärkeää, kun tulet tähän kommentoimaan sinulle tuntemattoman kirjoitusta (mahdollisesta) sinulle tuntemattomasta äidistä. Tuntuuko hyvältä tuomita, vaikka et ole nähnyt tilannetta etkö edes tunne millään tavalla tilanteen näkijää? Taitaa tuntua, mukavasti tulee sellainen olo että on parempi kuin tuo tarinan äiti ;)

Siis minä tuomitsen kyseisen äidin käytöksen lasta kohtaan, minusta sellainen, että tehdään somekohu siitä, että itseä satutettiin (meluava lapsi) on eri asia.

Ok. Mihin pyrit tai mitä oletat saavuttavasi sillä, että tuomitset täällä äidin käytöksen jyrkästi? Liittyykö tähän jotenkin ajatus että sillä voisi parantaa ko. äidin tai jonkin muun äidin toimintaa? Vai onko tavoitteena saada oikeutusta ja hyväksyntää omille tunteillesi, kun äitisi on käyttäytynyt tuomittavasti?

Tietenkin jälkimmäinen. Tuollaisen äidin lapsesta kasvaa mikä kasvaa, se ei ole hänen oma syynsä sitten. Kun ei häntä ole rakastettu eikä yväksytty, niin on todella väärin syyttää sitten yhtään mistään, mikä liittyy kotikasvatuksesta saatuihin haavoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin puhumattakaan siitä, jos äiti olisi vastannut että ok ostetaan vesimelonia. Sitten olisi kauhea juttu, että lapset pompottelee aikuisia, että yksi rääkyvä pentu sai vesimelonia kun kiukkuisesti sitä pyysi!!!! :D

Eli sinulle tässä tärkeintä on täysin anonyymin äidin mahdollinen somelynkkaus. Lapsen ja äidin väleistä tässä pitäisi keskustella.

Näköjään se somelynkkays sinullekin on tärkeää, kun tulet tähän kommentoimaan sinulle tuntemattoman kirjoitusta (mahdollisesta) sinulle tuntemattomasta äidistä. Tuntuuko hyvältä tuomita, vaikka et ole nähnyt tilannetta etkö edes tunne millään tavalla tilanteen näkijää? Taitaa tuntua, mukavasti tulee sellainen olo että on parempi kuin tuo tarinan äiti ;)

Siis minä tuomitsen kyseisen äidin käytöksen lasta kohtaan, minusta sellainen, että tehdään somekohu siitä, että itseä satutettiin (meluava lapsi) on eri asia.

Ok. Mihin pyrit tai mitä oletat saavuttavasi sillä, että tuomitset täällä äidin käytöksen jyrkästi? Liittyykö tähän jotenkin ajatus että sillä voisi parantaa ko. äidin tai jonkin muun äidin toimintaa? Vai onko tavoitteena saada oikeutusta ja hyväksyntää omille tunteillesi, kun äitisi on käyttäytynyt tuomittavasti?

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Niin, miksi tuon äidin lapsi sitten aikuisena tuomitaan, aivan kuin häntä olis rakastettu ja olisi saanut olla se, mitä on?

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Näytä minulle se viesti jossa lukee että äidin käytös on _hyväksyttävää_.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Näytä minulle se viesti jossa lukee että äidin käytös on _hyväksyttävää_.

Jokainen viesti, jossa äitiä luonnehditaan riittävän hyväksi äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Näytä minulle se viesti jossa lukee että äidin käytös on _hyväksyttävää_.

Jos lapselle sanotaan tuollaosesta äidistä, että hän on riittävän hyvä, se on väärin. Lapselle pitää sanoa, että ansaitsisit parempaa, olemme erittäin pahoillamme, että koudut sietämään kiusaajaa ja satuttajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Näytä minulle se viesti jossa lukee että äidin käytös on _hyväksyttävää_.

Jos lapselle sanotaan tuollaosesta äidistä, että hän on riittävän hyvä, se on väärin. Lapselle pitää sanoa, että ansaitsisit parempaa, olemme erittäin pahoillamme, että koudut sietämään kiusaajaa ja satuttajaa.

Samoin siinä pitäisi miettiä se, miten lapselle opetettu kuva siitä, että hän itse on syyllinen äidin pahaan oloon ja hirveään käytökseen, puretaan. Eli ei mitenkään. Koska se vaatisi sitä, että kyseistä äitiä olisi pakko arvostella tavoilla, jota hän ei kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Näytä minulle se viesti jossa lukee että äidin käytös on _hyväksyttävää_.

Jos lapselle sanotaan tuollaosesta äidistä, että hän on riittävän hyvä, se on väärin. Lapselle pitää sanoa, että ansaitsisit parempaa, olemme erittäin pahoillamme, että koudut sietämään kiusaajaa ja satuttajaa.

Samoin siinä pitäisi miettiä se, miten lapselle opetettu kuva siitä, että hän itse on syyllinen äidin pahaan oloon ja hirveään käytökseen, puretaan. Eli ei mitenkään. Koska se vaatisi sitä, että kyseistä äitiä olisi pakko arvostella tavoilla, jota hän ei kestäisi.

Kukaan aikuinen ei kehtaa mennä siihen väliin puolustamaan lasta ja sanomaan aikuiselle, että miten kehtaaatkin pitää lastasi syypäänä kiukkuusi? Häpeä!

Sen takia lapset kärsivät ja äidit ihmettelevät 15 vuoden päästä, että lapsi viiltelee eikä kykene töihin eikä opiskelemaan.

Olipa väkivaltainen äiti... Mielestäni pitäisi kehittää jokin laki, jolla tuollainen äärimmäinen emotionaalinen kaltoinkohtelu voitaisiin kieltää - silloin ulkopuolisetkin voisivat puuttua siihen, että pahoinpitely - jota se on - ei saa jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon äidin käytös on hyväksyttävää, niin silloin aikuiselta pitää aina hyväksyä toisten satuttaminen, jos syynä on oma hermostuminen tms.

Näytä minulle se viesti jossa lukee että äidin käytös on _hyväksyttävää_.

Jos lapselle sanotaan tuollaosesta äidistä, että hän on riittävän hyvä, se on väärin. Lapselle pitää sanoa, että ansaitsisit parempaa, olemme erittäin pahoillamme, että koudut sietämään kiusaajaa ja satuttajaa.

Samoin siinä pitäisi miettiä se, miten lapselle opetettu kuva siitä, että hän itse on syyllinen äidin pahaan oloon ja hirveään käytökseen, puretaan. Eli ei mitenkään. Koska se vaatisi sitä, että kyseistä äitiä olisi pakko arvostella tavoilla, jota hän ei kestäisi.

Kukaan aikuinen ei kehtaa mennä siihen väliin puolustamaan lasta ja sanomaan aikuiselle, että miten kehtaaatkin pitää lastasi syypäänä kiukkuusi? Häpeä!

Se on totta, että on vaikea sekaantua... Siinä olisi myös erittäin suurella todennököisyydellä häirinnän vaara, sillä ahrva osaa tulkita tilanteita oikein saati toimia järkevästi, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi.

Ulkopuolinen voi helposti ajatella, ettei tunne tilannetta tms. mutta noin epäkunnioittava kohtelu kuin aloituksessa kuvailtiin, on selvästi pahoinpitelyä.

Esimerkki siitä, miten lapsi traumatisoidaan.