Tänään oli kaupassa ”vuoden äiti”. Kiukutteli taaperonsa kanssa kilpaa niin että koko kauppa raikui.

Hei, relatkaa. Kaupassa käynnit lasten kanssa ovat välillä tosi rasittavia, jos lapsi alkaa siellä kiukuttelemaan. Kauppa on muutenkin tosi haasteellinen paikka lasten kanssa, kun siellä on niin paljon kaikkea, mitä lapsi haluaa saada. Tuonkin tilanteen olisi voinut laukaista jokin hyvä ele stressaantuneelle äidille ja kiukkuavalle lapselle. Täällä Suomessa on kummallinen suhtautua lapsiperheisiin. Katsotaan vain pahasti. Miten olisi myötätunto?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki siitä, miten lapsi traumatisoidaan.

Niin on. Ihan hirveä asetelma, että oma äiti, jonka pitäisi suojella ja rakastaa lasta, ei hyväksy lapsen normaaleja reaktioita vaan lähtee itse syyllistämään LASTA, kuten tämä olisi vastuussa siitä, ettei äidin tarvitse hävetä.

Omaa äitiä aikuisena haastateltuani olen tullut siihen tulokseen, että hän todella uskoo asian niin, että olin siitä lapsena vastuussa. Edelleen. Ei vain itse ymmärrä sitä. Hän sekoittaa omat ajatuksensa minusta siihen, mikä minä oikeasti olin. Se on ollut todella traumatisoivaa.

Terkkuja vaan kaikille jotka eilen sattu ikeaan meidän kanssa. Ostokset oli pakko hoitaa, mutsi viimisillään ja lapsi kiukutteli kun riivattu. Siinä kiillottu monen sädekehä kun 4h reissun jälkeen sähisin lapselle sitä kuinka hän käyttäytyy huonosti ja en toivo nyt mitään muuta kun että istuu alas kun en häntä voi kantaa. Joskus tosiaan se pinna palaa jeesuksellakin ja ne hetket mitä näkee toisen perheestä ei kerro yhtään mitään normaalista.

Vierailija kirjoitti:

Hei, relatkaa. Kaupassa käynnit lasten kanssa ovat välillä tosi rasittavia, jos lapsi alkaa siellä kiukuttelemaan. Kauppa on muutenkin tosi haasteellinen paikka lasten kanssa, kun siellä on niin paljon kaikkea, mitä lapsi haluaa saada. Tuonkin tilanteen olisi voinut laukaista jokin hyvä ele stressaantuneelle äidille ja kiukkuavalle lapselle. Täällä Suomessa on kummallinen suhtautua lapsiperheisiin. Katsotaan vain pahasti. Miten olisi myötätunto?

Mä en ymmärrä tätä, miten niin? Mikä siinä on niin rasittavaa? Siis sillälailla, että siinä pitää käyttäytyä lasta kohtaan ilkeästi? En vain tajua. Itselläni on kaks lasta, enkä muista yhtäkään tuollaista tilannetta. Ennemmin muistan sen, että pelkäsin, että lapsi pitkästyy ja koitin olla oikein ripeä. Tai mennä ilman lapsia kauppaan.

Ja turha tulla selittämään, että kaikki eivät voi tehdä niin. Se ei ole oikeutus sanoa lapselle ilkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja vaan kaikille jotka eilen sattu ikeaan meidän kanssa. Ostokset oli pakko hoitaa, mutsi viimisillään ja lapsi kiukutteli kun riivattu. Siinä kiillottu monen sädekehä kun 4h reissun jälkeen sähisin lapselle sitä kuinka hän käyttäytyy huonosti ja en toivo nyt mitään muuta kun että istuu alas kun en häntä voi kantaa. Joskus tosiaan se pinna palaa jeesuksellakin ja ne hetket mitä näkee toisen perheestä ei kerro yhtään mitään normaalista.

Niin, lapsi käyttäytyy NORMAALISTI, ei huonosti, koska SINÄ veit hänet paikkaan, jossa hän ei jaksanut olla. Sinä ajattelit vain itseäsi, et lastasi, ja sinä et pystynyt siis sallimaan käytöstäsi lapsellesi, vaan pakotit hänet kärsimään, saamatta lastasi ymmärtämään miksi. Sinä odotat lapseltasi asioita, joihin hän ei ole valmis, joko huonon kasvatuksesi takia tai ikäkautensa takia. Ja sanot lastasi huonoksi, etkä itseäsi, vaikka lapsesi ragoi vilpittömästi, itse ahnehdit liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja vaan kaikille jotka eilen sattu ikeaan meidän kanssa. Ostokset oli pakko hoitaa, mutsi viimisillään ja lapsi kiukutteli kun riivattu. Siinä kiillottu monen sädekehä kun 4h reissun jälkeen sähisin lapselle sitä kuinka hän käyttäytyy huonosti ja en toivo nyt mitään muuta kun että istuu alas kun en häntä voi kantaa. Joskus tosiaan se pinna palaa jeesuksellakin ja ne hetket mitä näkee toisen perheestä ei kerro yhtään mitään normaalista.

Yksi heikkouden hetki on ymmärrettävä, mutta sen jälkeen pitäisi tulla järkkiinsä, eikä jatkaa oman riittämättömyyden kostamista lapselle. Aikuinen on vastuussa. Lapsi ei ole aikuisen pahan olon viemäri. 

Ja ostosreissu 4 h ei muuten ole sikiötä eikä lasta ajatellen hyvä, ellei heitä pysty huomioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja vaan kaikille jotka eilen sattu ikeaan meidän kanssa. Ostokset oli pakko hoitaa, mutsi viimisillään ja lapsi kiukutteli kun riivattu. Siinä kiillottu monen sädekehä kun 4h reissun jälkeen sähisin lapselle sitä kuinka hän käyttäytyy huonosti ja en toivo nyt mitään muuta kun että istuu alas kun en häntä voi kantaa. Joskus tosiaan se pinna palaa jeesuksellakin ja ne hetket mitä näkee toisen perheestä ei kerro yhtään mitään normaalista.

Vai että jeesus olet? Minusta sikiön ja lapsen kiduttaja.

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja vaan kaikille jotka eilen sattu ikeaan meidän kanssa. Ostokset oli pakko hoitaa, mutsi viimisillään ja lapsi kiukutteli kun riivattu. Siinä kiillottu monen sädekehä kun 4h reissun jälkeen sähisin lapselle sitä kuinka hän käyttäytyy huonosti ja en toivo nyt mitään muuta kun että istuu alas kun en häntä voi kantaa. Joskus tosiaan se pinna palaa jeesuksellakin ja ne hetket mitä näkee toisen perheestä ei kerro yhtään mitään normaalista.

Miksi sähisit lapselle? Puuttuuko tajunta, että vaaditlapseltasi liikoja, uuno? Häpeäsit. Siinä ei ole mitään syytä hävetä, jos lapsi huutaa, mutta siinä on, jos vanhempi on vihainen lapselleen, joka ei ymmärrä, miksi pitää olla ostoksilla kanssasi 4 tuntia. Ole vaikka 12 tuntia, mutta kehtaatkin olla lapselle siitä vihainen, kun hän ei voi hyvin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Hei, relatkaa. Kaupassa käynnit lasten kanssa ovat välillä tosi rasittavia, jos lapsi alkaa siellä kiukuttelemaan. Kauppa on muutenkin tosi haasteellinen paikka lasten kanssa, kun siellä on niin paljon kaikkea, mitä lapsi haluaa saada. Tuonkin tilanteen olisi voinut laukaista jokin hyvä ele stressaantuneelle äidille ja kiukkuavalle lapselle. Täällä Suomessa on kummallinen suhtautua lapsiperheisiin. Katsotaan vain pahasti. Miten olisi myötätunto?

Tunnen myötätuntoa. Mutta vain lasta kohtaan. Miten aikuinen vaatii pientä lasta jaksamaan, kun ei ilmiselvästi itsekään kykene?! Jo lapsi ymmärtää, että tuollaisessa asemassa on jotain vinksallaan. Aikuisen pitää olla turvallinen ja luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Kyseisestä äidistä en kommentoi, mutta kyllä näitä kaupassa/julkisessa paikassa lapsilleen mylviviä vanhempia näkee. Ja lopputuloksena on yleensä vain entistä kiukkuisempi ja itkuisempi lapsi. Osa vanhemmista ei vain muista, että omalla käytöksellään ovat esimerkkejä lapsilleen. Jos käyttäytyy aina kuin moukka, suurella todennäköisyydellä myös jälkikasvusta tulee moukkia.

Kyllä sillä on vaikutusta, että ollaan julkisella paikalla. Jokainen äiti ja isä tietää tämän. Toiset skarppaavat muiden nähden, mutta osalle käy niin että se oman lapsen käytöksen aiheuttava häpeä vie normaalin järjen.

Itse kuulun jälkimmäisiin. Kotona olen empaattinen ja sopivan jämäkkä, lohdutan ja puhutaan tunteista, puhun omistakin tunteista ja olen reilu. Sitten kun lähdetään ulos ja lapsi ei suostu liikkumaan autoon (uhmaikäinen) niin alkaa jo hermoja kiristää. Naapuri katsoo ja mietin miten hoidan tilanteen. Ensin yritän komentaa, ei toimi, sitten innostan lapsen juoksemaan autolle. Jes, onnistuin.

Saavumme kaupan pihalle ja otan lapsen turvavöistä, kävellään käsi kädessä ja lapsi riuhtaisee itsensä irti, juoksen perään ja lapsi on melkein juossut parkkipaikalle ja nauraa. Ympärillä olevat ihmiset katsovat tuomitsevasti ja sanon lapselle jo tosi tiukasti eikä enää positiivisista keinoista ole tietoakaan. Sitten mennään kauppaan ja tulee itkupotkuraivarit/karkuun juokseminen/mankuminen, ympärillä olevat ihmiset katsovat, tunnen oloni täysin epäonnistuneeksi, päässä tykyttää ja suu alkaa käymään niin etten edes tunnista itseäni...

Yksi ystäväni puolestaan sanoo että hermostuu lapsille tosi helposti kotona, mutta ihmisten ilmoilla on todella mallivanhempi ja jotenkin "skarppaa". Mutta pointti onkin, että muiden ihmisten katseilla on iso vaikutus vanhemman käytökseen, eikä todellakaan aina suotuisasti. Ehkä se riippuu siitäkin, onko taipuvainen kokemaan häpeää oman lapsensa käytöksestä vai omasta käytöksestään.

Vähän inhimillisyyttä ihmiset. Kaikki varmasti myöntävät, että aikuisen pitäisi aina tajuta, mikä on lapsen parhaaksi, eikä ikinä taantua kiukuttelevan lapsen tasolle. 

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole aina täydellisiä. Aikuisuuteen kuuluu se, että pystyy näkemään virheet omassa toiminnassa, pyytämään niitä anteeksi ja oppimaan niistä. Lapsillekin on monesti hyväksi nähdä, että ihmiset tekevät virheitä, mutta niistä selvitään.

Tästä ketjusta huomaa palstan vallanneen velat, jotenkin niin irti arjesta... iiik uhmakohtaus 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseisestä äidistä en kommentoi, mutta kyllä näitä kaupassa/julkisessa paikassa lapsilleen mylviviä vanhempia näkee. Ja lopputuloksena on yleensä vain entistä kiukkuisempi ja itkuisempi lapsi. Osa vanhemmista ei vain muista, että omalla käytöksellään ovat esimerkkejä lapsilleen. Jos käyttäytyy aina kuin moukka, suurella todennäköisyydellä myös jälkikasvusta tulee moukkia.

Kyllä sillä on vaikutusta, että ollaan julkisella paikalla. Jokainen äiti ja isä tietää tämän. Toiset skarppaavat muiden nähden, mutta osalle käy niin että se oman lapsen käytöksen aiheuttava häpeä vie normaalin järjen.

Itse kuulun jälkimmäisiin. Kotona olen empaattinen ja sopivan jämäkkä, lohdutan ja puhutaan tunteista, puhun omistakin tunteista ja olen reilu. Sitten kun lähdetään ulos ja lapsi ei suostu liikkumaan autoon (uhmaikäinen) niin alkaa jo hermoja kiristää. Naapuri katsoo ja mietin miten hoidan tilanteen. Ensin yritän komentaa, ei toimi, sitten innostan lapsen juoksemaan autolle. Jes, onnistuin.

Saavumme kaupan pihalle ja otan lapsen turvavöistä, kävellään käsi kädessä ja lapsi riuhtaisee itsensä irti, juoksen perään ja lapsi on melkein juossut parkkipaikalle ja nauraa. Ympärillä olevat ihmiset katsovat tuomitsevasti ja sanon lapselle jo tosi tiukasti eikä enää positiivisista keinoista ole tietoakaan. Sitten mennään kauppaan ja tulee itkupotkuraivarit/karkuun juokseminen/mankuminen, ympärillä olevat ihmiset katsovat, tunnen oloni täysin epäonnistuneeksi, päässä tykyttää ja suu alkaa käymään niin etten edes tunnista itseäni...

Yksi ystäväni puolestaan sanoo että hermostuu lapsille tosi helposti kotona, mutta ihmisten ilmoilla on todella mallivanhempi ja jotenkin "skarppaa". Mutta pointti onkin, että muiden ihmisten katseilla on iso vaikutus vanhemman käytökseen, eikä todellakaan aina suotuisasti. Ehkä se riippuu siitäkin, onko taipuvainen kokemaan häpeää oman lapsensa käytöksestä vai omasta käytöksestään.

Tämä ei kuulosta ollenkaan pahalta. Sinä vaikutat ”ainoastaan” reagoivan lapsesi käytökseen, et syyttävän häntä siitä, miltä sinusta tuntuu.

Minäkin olen kuullut ankarien vanhempien lasten komennusta. Se ei tunnu läheskään niin pahalta, kuin lapsesa kanssa samalla tasolla kiukutteleva ja tavallaan uhriksi asettuva vanhempi. Tässä ketjussa on kyse heistä.

He osoittavat olevansa lapsen uhreja, kun LAPSEN TAKIA joku paheksuu.

Erona se, jos joku ehkä vielä kokeekin olevansa tavallaan vanhemmuuden uhri, kun lapsi ei käyttäydy, mutta EI YRITÄKÄÄN syyttää lasta siitä. Vastuuttaa lasta siitä. Mutta kun nimenomaan sitä näkee, että ei osata olla aikuisia ei nii yhtään.

Minusta jos on 4h Ikeassa ja lapsi alkaa huutaa, niin vanhempi, joka suuttuu lapselle on paljon käsittämättömämpi, kuin vanhempi, jota ei hetkauta, mitä muut ajattelevat. Miksi näin? Vanhempi ON ITSE VALINNUT OLLA IKEASSA. VANHEMPI ON ASIASTA VASTUUSSA. Se, mitä muut tuntevat ei ainakaan saisi olla siinä valinnassa tärkeämpää, kuin se, mitä oma lapsi tuntee ja kokee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, relatkaa. Kaupassa käynnit lasten kanssa ovat välillä tosi rasittavia, jos lapsi alkaa siellä kiukuttelemaan. Kauppa on muutenkin tosi haasteellinen paikka lasten kanssa, kun siellä on niin paljon kaikkea, mitä lapsi haluaa saada. Tuonkin tilanteen olisi voinut laukaista jokin hyvä ele stressaantuneelle äidille ja kiukkuavalle lapselle. Täällä Suomessa on kummallinen suhtautua lapsiperheisiin. Katsotaan vain pahasti. Miten olisi myötätunto?

Tunnen myötätuntoa. Mutta vain lasta kohtaan. Miten aikuinen vaatii pientä lasta jaksamaan, kun ei ilmiselvästi itsekään kykene?! Jo lapsi ymmärtää, että tuollaisessa asemassa on jotain vinksallaan. Aikuisen pitää olla turvallinen ja luotettava.

Epätäydellisessä maailmassa ruoka ei ilmesty itsestään jääkaappiin ja se on haettava kaupasta. Usein vanhemmat ovat töissä ja lapsi haetaan suoraan hoidosta ja mennään ruokakauppaan. Väsynyt lapsi ja väsynyt aikuinen voi kiukutella. Ap voi järkyttyä 🙄

Oikeasti te vauvapalstailijat, joilla ei ole lapsia... miksi ihmeessä vauvapalstailette?

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta huomaa palstan vallanneen velat, jotenkin niin irti arjesta... iiik uhmakohtaus 😁

Eihän tässä keskustella siitä, mitä lapsi teki, vaan vanhemman käytöksestä. Uhmakohtaus ei siis ole asian ytimessä mitenkään. En edes suostu ajattelemaan, että lapsella on uhmakohtaus, vaan aivan yhtä arvokkaita mielipiteitä, kuin jokaisella muullakin. Lapsi vain on kehittymättömämpi. Se eioikeuta sinua väheksymään lapsen syitä reaktioilleen. Mulla on kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, relatkaa. Kaupassa käynnit lasten kanssa ovat välillä tosi rasittavia, jos lapsi alkaa siellä kiukuttelemaan. Kauppa on muutenkin tosi haasteellinen paikka lasten kanssa, kun siellä on niin paljon kaikkea, mitä lapsi haluaa saada. Tuonkin tilanteen olisi voinut laukaista jokin hyvä ele stressaantuneelle äidille ja kiukkuavalle lapselle. Täällä Suomessa on kummallinen suhtautua lapsiperheisiin. Katsotaan vain pahasti. Miten olisi myötätunto?

Tunnen myötätuntoa. Mutta vain lasta kohtaan. Miten aikuinen vaatii pientä lasta jaksamaan, kun ei ilmiselvästi itsekään kykene?! Jo lapsi ymmärtää, että tuollaisessa asemassa on jotain vinksallaan. Aikuisen pitää olla turvallinen ja luotettava.

Epätäydellisessä maailmassa ruoka ei ilmesty itsestään jääkaappiin ja se on haettava kaupasta. Usein vanhemmat ovat töissä ja lapsi haetaan suoraan hoidosta ja mennään ruokakauppaan. Väsynyt lapsi ja väsynyt aikuinen voi kiukutella. Ap voi järkyttyä 🙄

Oikeasti te vauvapalstailijat, joilla ei ole lapsia... miksi ihmeessä vauvapalstailette?

Aikuisellako on mielestäsi oikeus satuttaa lasta siksi, ettei ruoka ilmesty itsesään jääkaappiin? Onko hölmömpää kuultu!

t. Kahden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, relatkaa. Kaupassa käynnit lasten kanssa ovat välillä tosi rasittavia, jos lapsi alkaa siellä kiukuttelemaan. Kauppa on muutenkin tosi haasteellinen paikka lasten kanssa, kun siellä on niin paljon kaikkea, mitä lapsi haluaa saada. Tuonkin tilanteen olisi voinut laukaista jokin hyvä ele stressaantuneelle äidille ja kiukkuavalle lapselle. Täällä Suomessa on kummallinen suhtautua lapsiperheisiin. Katsotaan vain pahasti. Miten olisi myötätunto?

Mä en ymmärrä tätä, miten niin? Mikä siinä on niin rasittavaa? Siis sillälailla, että siinä pitää käyttäytyä lasta kohtaan ilkeästi? En vain tajua. Itselläni on kaks lasta, enkä muista yhtäkään tuollaista tilannetta. Ennemmin muistan sen, että pelkäsin, että lapsi pitkästyy ja koitin olla oikein ripeä. Tai mennä ilman lapsia kauppaan.

Ja turha tulla selittämään, että kaikki eivät voi tehdä niin. Se ei ole oikeutus sanoa lapselle ilkeästi.

Saavatko lapsesi koskaan pitkästyä? Joko julkusesti tai yksityisesti? Miten toimit, kun olet itsekin väsynyt? Curlaat tilanteen pois olemalla erityisripeä?

Vierailija kirjoitti:

Vähän inhimillisyyttä ihmiset. Kaikki varmasti myöntävät, että aikuisen pitäisi aina tajuta, mikä on lapsen parhaaksi, eikä ikinä taantua kiukuttelevan lapsen tasolle. 

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole aina täydellisiä. Aikuisuuteen kuuluu se, että pystyy näkemään virheet omassa toiminnassa, pyytämään niitä anteeksi ja oppimaan niistä. Lapsillekin on monesti hyväksi nähdä, että ihmiset tekevät virheitä, mutta niistä selvitään.

Näissä vanhemissa nimenomaan on kyse siitä, että he eivät näe virheitään, eivätkä korjaa niitä. Olen nähnyt näitä tilanteita itse asiakaspalvelussa töissä olevana (ja siis meillä ei vietetä paikalla aina kymmentäkään minuuttia ja lasten leikkipaikka on). Usein näitä tilanteita, joissa lapsille puhutaan ilkeästi ei edellytä minkäänlainen uhmakohtaus lapsen puolelta. Lapsi vain saattaa esim. koskea jonnekin tai liikkua vanhemmasta useampia metrejä sivuun, niin se häijy suhtautuminen alkaa.

On erittäin vaikea mitenkään kuvitella, että lapselle sama vanhempi jossain vaiheessa myöhemmin selostaisi, kuinka paha itse on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, relatkaa. Kaupassa käynnit lasten kanssa ovat välillä tosi rasittavia, jos lapsi alkaa siellä kiukuttelemaan. Kauppa on muutenkin tosi haasteellinen paikka lasten kanssa, kun siellä on niin paljon kaikkea, mitä lapsi haluaa saada. Tuonkin tilanteen olisi voinut laukaista jokin hyvä ele stressaantuneelle äidille ja kiukkuavalle lapselle. Täällä Suomessa on kummallinen suhtautua lapsiperheisiin. Katsotaan vain pahasti. Miten olisi myötätunto?

Mä en ymmärrä tätä, miten niin? Mikä siinä on niin rasittavaa? Siis sillälailla, että siinä pitää käyttäytyä lasta kohtaan ilkeästi? En vain tajua. Itselläni on kaks lasta, enkä muista yhtäkään tuollaista tilannetta. Ennemmin muistan sen, että pelkäsin, että lapsi pitkästyy ja koitin olla oikein ripeä. Tai mennä ilman lapsia kauppaan.

Ja turha tulla selittämään, että kaikki eivät voi tehdä niin. Se ei ole oikeutus sanoa lapselle ilkeästi.

Saavatko lapsesi koskaan pitkästyä? Joko julkusesti tai yksityisesti? Miten toimit, kun olet itsekin väsynyt? Curlaat tilanteen pois olemalla erityisripeä?

Minusta saavat. Kyllä minuakin hävettää, mutta lähinnä siksi, että minua on aina haukuttu, ei todellakaan siksi, mitä joku ventovieras läskipää tuntee lasteni takia.

Eikä yhdelläkään muulla asiakkaalla ollut kansalaisrohkeutta sanoa jämäkästi näille kiukkupusseille: "Nyt riittää tämä muiden häirintä. Suut tukkoon juuri tällä hetkellä." Tehokkaampi olisi tietenkin kuulutus: "Kiukkuavat akat ja kakarat ulos kaupasta just tällä hetkellä." No joo, hienohipiäiset olisiva tulleet jo tänne avautumaan, kun ihmisiä loukataan. Heko, heko!