Opettajat! Onko ihan pakko nöyryyttää oppilaita ystävänpäivänä?!

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussa päivän tapahtumia koordinoi oppilaskunta ja tukioppilaat. Jokainen saa ison sydämen, johon nimmareita ja haleja kerätään. Toisille saa kirjoittaa tervehdyksiä, jotka toimitetaan oppilaille luokkiin. Kaiken huippuna hyvissä ajoin ennen ystävänpäivää saa tilata suklaasuukkoja, toki maksua vastaan, viestien kanssa toimitettavaksi. Punainen rakkaalle ja vihreä ystävälle.

Kun viestit toimitetaan, toisten pöytä notkuu suklaasuukkoja ja tervehdyksiä, toiset eivät saa mitään. Olen yrittänyt esittää vastalauseita opekokouksissa, mutta en saa kannatusta. Yksittäinen yläkoulun aineenope kun ei paljonkaan tällaiselle hullutukselle voi tehdä.

Ostankin aina ystävänpäivänä mehukattia ja keksejä tarjottavaksi. Luokkaani tulevat välituntisin ne, jotka eivät suklaata ja viestejä saa. Muut halailevat toisiaan käytävillä ja syövät suklaitaan, meillä on mehukestit ja hyvää aikaa jutella mukavia. Voisinpa tehdä enemmän.

T. Yläkoulun ope, joka ei nuorena saanut halipassiinsa yhtään nimeä

Voi, kun saisin antaa enemmän, kuin yhden yläpeukun

Mun lapseni kortissa luki, että "jännät silmät".  Piti oikein miettiä, että mitä erikoista on lapseni silmissä. Ei mielestäni mitään, mutta lapsi tuskaili asian kanssa pitkään. Älkää nyt viitsikö pelleillä te opet. Haluatko itse kuulla, että naamasi on kuin kurpitsa ja jalkasi muistuttavat makaronia?

Älkääs mitä. Ei tartte odottaa ystävänpäivää. Wilmaan laitetaan ainakin amk:ssa opettajille palautetta jokaisen opintojakson jälkeen. Olen kuulemma sekoboltsi muija, joka vaatii älyttömiä.

Väsynyt ope kirjoitti:

Tämä ketju vakuutti minut: Koko loppukevät meitsin luokassa istutaan pulpeteissa tekemässä tehtäviä. Kaikki ylimääräinen hauskanpito loppui tän ketjun lukemiseen.

Opettajan tehtävä on saada lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sirkushuveja opiskellaan muualla.

Kun jokainen keskittyy omaan tehtäväkirjaansa, ei kukaan ehdi kiusata. Minulla ei ole psykologin tai sielunhoitajan pätevyyttä vaan opettajan pätevyys. En minä tiedä, miten kiusaaminen saadaan isoissa yhteisöissä loppumaan.

En saa edes luokan Erikeeper-purkkia auki, joten kuinka helkkarissa voisin ratkoa noita ihmiskunnan isoja pulmia.

Opettajat ovat kyllä mestareita uhriutumaan ja olemaan passiivisaggressiivisia diivoja. Ehkä tällaisten luonteiden kannattaakin jättää ne sirkushuvit järkkäämättä jos on henkisesti noin 13-vuotiaan kiukkupussin tasolla. Suosittelen lämpimästi pitämään oppituntisi vain tehtäväkirjakeskeisenä.

Mitähän nämä opettajat oikein odottavat koulutukseen hakiessaan homman olevan. Että ei ikinä joudu ratkomaan vaikeita kasvatustilanteita, kun työskentelee kehittyvien lapsien kanssa? Että kaikki oppilaat tulevat tunnille polvet pulpetin alla kuuntelemaan ja työskentelemään ahkerasti? Tuntuu että kohtaamistapa monella on joko itkuun purskahtaminen ja valitus omista koulukiusaustaustoistaan tai sitten tällainen purkautuminen. Voimia niille oikeasti taitaville ja alalle soveltuville opettajille jotka joutuvat tällaisia katsomaan työkavereinaan.

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt ope kirjoitti:

Tämä ketju vakuutti minut: Koko loppukevät meitsin luokassa istutaan pulpeteissa tekemässä tehtäviä. Kaikki ylimääräinen hauskanpito loppui tän ketjun lukemiseen.

Opettajan tehtävä on saada lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sirkushuveja opiskellaan muualla.

Kun jokainen keskittyy omaan tehtäväkirjaansa, ei kukaan ehdi kiusata. Minulla ei ole psykologin tai sielunhoitajan pätevyyttä vaan opettajan pätevyys. En minä tiedä, miten kiusaaminen saadaan isoissa yhteisöissä loppumaan.

En saa edes luokan Erikeeper-purkkia auki, joten kuinka helkkarissa voisin ratkoa noita ihmiskunnan isoja pulmia.

Opettajat ovat kyllä mestareita uhriutumaan ja olemaan passiivisaggressiivisia diivoja. Ehkä tällaisten luonteiden kannattaakin jättää ne sirkushuvit järkkäämättä jos on henkisesti noin 13-vuotiaan kiukkupussin tasolla. Suosittelen lämpimästi pitämään oppituntisi vain tehtäväkirjakeskeisenä.

Mitähän nämä opettajat oikein odottavat koulutukseen hakiessaan homman olevan. Että ei ikinä joudu ratkomaan vaikeita kasvatustilanteita, kun työskentelee kehittyvien lapsien kanssa? Että kaikki oppilaat tulevat tunnille polvet pulpetin alla kuuntelemaan ja työskentelemään ahkerasti? Tuntuu että kohtaamistapa monella on joko itkuun purskahtaminen ja valitus omista koulukiusaustaustoistaan tai sitten tällainen purkautuminen. Voimia niille oikeasti taitaville ja alalle soveltuville opettajille jotka joutuvat tällaisia katsomaan työkavereinaan.

Olen vähän ihmetellyt, miksi jo pikkukoululaiset kieltävät vanhempien yhteydetotot kouluun, opettajaan ja pelkäävät joutuvansa opettajan silmätikuksi, vaikka kokevat tulleensa koulussa huonosti kohdeltuksi, kertoo koulun epäkohdista ja peloistaan, kuinka asiat voi mennä vielä huonommaksi, jos vanhempana lähetän viestiä opettajalle.

Ja pelko on osittain aiheellinen ja sen tajuavat mielessään jo ekaluokkalaiset, jos opettajaksi sattuu itkupotkuraivari-ope, joka kertoo kostavansa oman luokan lapsille ja jättävänsä kaiken huvittelen pois, kun joku äiti on erehtynyt tekemään aloituksen keskustelupalstalla ja haluaa keskustella muiden kanssa koulussa vietetystä ystävänpäivästä, josta itkupotkuraivari-ope saa raivarin ja syyn kostaa lapsille, joilla ei ole osaa eikä arpaa asiaan.

Siinä sitä taidonnäytettä opettajasta ja heidän ammattitaidosta.

Vierailija kirjoitti:

Älkääs mitä. Ei tartte odottaa ystävänpäivää. Wilmaan laitetaan ainakin amk:ssa opettajille palautetta jokaisen opintojakson jälkeen. Olen kuulemma sekoboltsi muija, joka vaatii älyttömiä.

No, se on sun työ. Miksi siitä ei saisi antaa palautetta?

Saa sitä kaikki muutkin omasta työstään ja usein se on todella tunteisiin käyvää ja ihan samalla tavalla negatiivista. Kokeilepa huvikseen vaikka graafisen suunnittelijan ammattia: oot lykännyt hommaan kaiken luovuutesi ja varma, että nyt tuli hyvä ja asiakkaan joku pikkupäällikkö (sieltä AMK:sta teidän opeillanne valmistunut) lyttää koko homman siksi, että "mä en nyt kauheesti innostu tosta punasesta sävystä, en oo niinku koskaan tykänny punasesta"

Aika naurettavaa uhroutumista taas opettajilta, joilla on maailman raskain ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic, mutta vieläkin jaksaa ihmetyttää nämä liikuntatunneilla valittavat huutojoukkueet, eli kaksi oppilasta valitsee vuoronperään oppilaiden joukosta omaan joukkueensa. 

Parempi tapa tässä on se, että oppilaat on rivissä ja ope sanoo, että jako kahteen.

Tällöin rivin ensimmäinen sanoo 1, toisena oleva sanoo 2, kolmas taas 1, neljäs sanoo 2,  viides sanoo 1,jne..

Tällä tavoin joukkueet saadaan jaettua todella nopeasti ja ilman turhia nöyryytyksiä.

Vielä parempi on jako esim neljään. Ja niin etteivät oppilaat tiedä mitkä joukkueet yhdistetään. Kahteen laskiessa alkaa paikkojen vaihtelu ja syrjiminen sitä kautta. T. Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa settiä oli, poislaskien tuo luokan edessä asian toimittaminen. Yleensä mitä äänekkäämpi, sen enemmän nimiä sydämessä/kortteja ja mitä hiljaisempi, sitä vähemmän. Toinen vastaava oli pikkujoulu, jossa arvottiin kenelle oli pakko hankkia lahja. Maksimihinta sentään määritettiin. Oli kiva seurata miten avoimesta vastenmielistä joidenkin lahjojen vaihto oli. Voit itse päättää tarkoitetaanko "kiva" suoraan vai päinvastoin.

Ilmeisesti täällä on aika keskenkasvuisia vanhempia paikalla, kun asiasta saadaan näin kiihtynyt myrsky aikaiseksi. Todellisesti aikuinen ihminen kasvattaisi lapsensa niin, että tällaisia namitempauksia nyt tulee vastaan kaikissa paikoissa, jossa on paljon ihmisiä, mutta ne eivät ole kenenkään sisäisen arvon mittari. Onpa hvetin hankalaa opettaa lapselle tämä? Ilmeisesti aika oma arvo hukassa myös palstan vanhemmilla.

Jos tällaiset "namitempaukset" on turhia/merkityksettömiä (kuten lapselle pitäisi sinusta opettaa), niin miksi näiden järjestämistä sitten pidetään niin tärkeänä? Miksi ihmeessä näin arvottomia juttuja ei vaan voida skipata kokonaan ja viitata kintaalla koko ystävänpäivälle jos sillä kerran ole mitään merkitystä?

Minulle kävi juuri tämä 6-vuotiaana. Joka ikinen muu sai kortin ja sai iloita vuorollaan, viimeisenkään kortin jälkeen en ollut saanut yhtäkään korttia ja itkuhan siitä tuli. Säälistä ja hieman painostettuna yksi poika väsäsi minulle tilaisuuden jälkeen kortin, mutta eskarin aikuiset eivät voineet käsittää miksi itketti vielä silloinkin vaan tuhahtelivat "lopeta jo tuo itkeminen, saithan sinä kortin".

Tietenkin olen kiitollinen tuolle yhdelle pojalle kortista, ilman häntä muisto olisi ikävämpi. Eskariopettajien toiminta sen sijaan harmittaa vieläkin.

Nyky opettajien koulutukseen kuuluu tietenkin kasvatustiedettä, psykologiaa ja muitakin tieteitä, joiden avulla opettaja oppii tulkitsemaan lasta. Opettajan tulee olla lapsen kasvattaja, tukija, myötäeläjä. Opettaja on vastuussa omalta osaltaan lapsen tasapainoisesta kehityksestä. Opettajan tulee välttää ristiriitaisia tilanteita. Pyrkiä myönteisiin ratkaisuihin. Kasvattaa ystävyyttä ja toverihenkeä ryhmässä. Ollakseen aito opettaja. Kasvattaja

Meillä oli myös sydän kortti kaulassa ja siihen kerättiin nimiä. Olin suht suosittu, mutta oli paljon suositumpiakin, ja vaikka minulla oli jonkun verran nimiä sydämessä, niin kyllä se tuntui pahalta kun joillain oli kortti molemmin puolin täynnä nimiä. Voi olla että nämä kyllä kirjoittelivat itese nimiä niihin, koska nämä tyypit olivat pahimpia kiusaajia koulussamme. Toivon todella että tätä ei enää ole koulussa, ainakaan tyttäreni, joka on nyt tokalla, ei ole sellaista vielä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Sadistiopettaja.

Oppilaat.Maksakaa samalla mitalla opettajalle.Lopettakaa esim.tervehtiminen.Potut pottuina,että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi juuri tämä 6-vuotiaana. Joka ikinen muu sai kortin ja sai iloita vuorollaan, viimeisenkään kortin jälkeen en ollut saanut yhtäkään korttia ja itkuhan siitä tuli. Säälistä ja hieman painostettuna yksi poika väsäsi minulle tilaisuuden jälkeen kortin, mutta eskarin aikuiset eivät voineet käsittää miksi itketti vielä silloinkin vaan tuhahtelivat "lopeta jo tuo itkeminen, saithan sinä kortin".

Tietenkin olen kiitollinen tuolle yhdelle pojalle kortista, ilman häntä muisto olisi ikävämpi. Eskariopettajien toiminta sen sijaan harmittaa vieläkin.

Ei ole oikeassa ammatissaan ope.Sylettää tuollainen toiminta koulutus tehtävässä olevaa.Oksea ihan suuhun pulautti,yögh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää asian, josta voi nöyryyttyä? Isänpäivä, oloäitienpäivä, ystävänpäivä? Onko muita päiviä tms?

Jos ei ole sosiaalisia taitoja niin että ymmärtäisi mitkä tilanteet yleensä nöyryyttää ihmisiä niin ei kannata järjestää mitään erityisiä tempauksia.

Siellä porukassa on monia käsittämättömistä asioista loukkaantuvia.

Kaikki kun ovat nykyään ainutlaatuisia prinsessoja. Rtenkin aikuiset, jotka kerovat erilaisista luokkaantumis aiheista lapsilleen.

Vrt. saamelaiset, yms. kulttuuriset omimiset, joiden takia ei saa edes intiaanipäähinettä käyttää. Joulukirkot, suvivirret. Onhan näitä.

Tämä on sitä älyllistä epärehellisyyttä.

Ja laiskuutta sekä empatian puutetta.

Itse en kokenut olevani mitenkään syrjitty tai mitään sellaista, kun kavereita oli ja riitti ala-asteella ihan reippaasti. Luokalla oltiin aika hyvin tekemisissä kaikkien poikien kanssa tuolloin. 

Muistan kuitenkin, toisella luokkalla ystävänpäivänä kirjoiteltiin kortteja kavereille, jotka opettaja sitten jakoi myöhemmin. Itse kirjoitin kaikille luokan pojille kortin, kun pidin kaikkia ainakin kavereina. 

Korttien jaon aikana kaikki saivat useamman kortin. Kun noin puolet korteista oli jaettu minulle tuli tunne etten yhtään korttia saa ja näin kävi. En oikein ymmärtänyt ja käsittänyt että miksi näin, kun kuitenkin kavereita oli. Ehkä minusta ei sitten kukaan pitänytkään niin paljoa tai jotain. Ekana vuonna olin saanut kortteja ja myöhempinä vuosina sain myöskin, mutta jostain syystä tokalla en kortin korttia saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää asian, josta voi nöyryyttyä? Isänpäivä, oloäitienpäivä, ystävänpäivä? Onko muita päiviä tms?

Jos ei ole sosiaalisia taitoja niin että ymmärtäisi mitkä tilanteet yleensä nöyryyttää ihmisiä niin ei kannata järjestää mitään erityisiä tempauksia.

Siellä porukassa on monia käsittämättömistä asioista loukkaantuvia.

Kaikki kun ovat nykyään ainutlaatuisia prinsessoja. Rtenkin aikuiset, jotka kerovat erilaisista luokkaantumis aiheista lapsilleen.

Vrt. saamelaiset, yms. kulttuuriset omimiset, joiden takia ei saa edes intiaanipäähinettä käyttää. Joulukirkot, suvivirret. Onhan näitä.

Tämä on sitä älyllistä epärehellisyyttä.

Ja laiskuutta sekä empatian puutetta.

Saat taiten laittaa sanat, jottei joku suutu, tai pahoitu. Ja kuitenkin epäonnistut niiden vainoharhaisten vuoksi. Jos et kommentoi, olet ylimielinen. Jos kommentoit, teet sen väärin.

Paras olla hiljaa kantaa ottamatta. Pahinta on se jokapäiväinen tekopositiivisuus.

Arvostus tytölle joka oli askarrellut koko luokalle kortit. <3

Terv: Lapsuudessa yksinäinen

Tästä ketjusta käy ilmi se, että VANHEMMAT ei pärjää lastensa kanssa, kaikki nyyhkii ja opettajia syytellään. Ei ihme, että Suomeen on tulossa opettajapula! Kuka hullu tollaista hommaa jaksais! Kotikouluun kaikki!

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta käy ilmi se, että VANHEMMAT ei pärjää lastensa kanssa, kaikki nyyhkii ja opettajia syytellään. Ei ihme, että Suomeen on tulossa opettajapula! Kuka hullu tollaista hommaa jaksais! Kotikouluun kaikki!

Onko tässä ketjussa joku arvostellut opetustyötä? Ei, vaan sitä, miten joissain kouluissa on juhlittu ystävänpäivää. Hyviäkin tapoja juhlia täällä on kerrottu. Joillakin opettajilla nyt vaan on maalaisjärkeä ja joillakin ei. Tämä ketju on viesti niille opettajille, jotka eivät vaan käsitä, että lapsista tuntuu pahalle olla syrjitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui Porvoon tyttölyseossa. Tunnetaan myös nimellä Tipula.

Tapahtui Oulussa. Koulua en halua kertoa.

Ap

Oletan, että lähetit tämän viestisi myös asianomaiselle opettajalle, koululle sekä koulutoimeen. Samalla vaivalla viesti menee oikeaan osoitteeseen.